Kansanparantajan Perillinen

Mitä tapahtui appelsiineille!?

2012-01-28T10:34:00.000+02:00

Minulla on jääny selvä muistipainauma ala-asteelta. Pienessä kyläkoulussamme oli usein appelsiineja välipalaksi silloin, kun oli hieman pitempi päivä. Appelsiineista oli leikattu päädyt pois ja kuori oli leikattu niin, että siitä pystyi kuorimaan neljä siivua kuorta pois. Eli niin kuin kaikilla (oletettavasti) on tapana appelsiini kuoria. Muistan, että pulpetilla oli paperin pala, mihin sitten appelsiini paloteltiin ja siitä syötiin nälkäisiin suihimme. Muistan miten kauniita siivut oli paperin päällä kirkkaan oranssina. Se tuoksumaailma ja mielikuva palautuu aina mieleeni, kun appelsiineja kuorin.

Mutta mitä on tapahtunut nykyajan appelsiineille!!!

Nyt kun otan kyseisen hedelmän käsiini ja alan kuoria sitä, on homma vähintäänkin sotkuisaa. Siivut ei irtoa toisistaan siististi, vaan ne repeytyvät niin, että mehu lentää kaikkialle. Ja mitä mitä!?? Mikä ihme on se kummallinen köntti siinnä toisessa päässä appelsiinia, joka on yhdistelmä appelsiinin kuorta ja hedelmälihaa? Milloin ihmeessä sellainen "miniappelsiini" on syntyny appelsiinin sisälle kysyn vaan?!

Repeytynyt appelsiini

Ylhäällä "miniappelsiini"

Muistan, että silloin kouluaikana appelsiini oli siisti. Palat irtosivat toisistaan helposti, eikä hedelmän sisältä tosiaankaan löytyny mitään kirpeää miniappelsiinia. Onko tässä taas kyse jalostuksesta ja siitä, että yritämme luoda mahdollisimman nopeasti kasvavia lajikkeita, vai mistä ihmeestä on kysymys? Appelsiinihan ei toki olisi ensimmäinen hedelmä, mitä olemme jalostaneet niin, että se tuskin muistuttaa enään alkuperäistä itseään. Vai poimitaanko nämäkin niin raakana, kun esimerkiksi banaanit, mitkä sitten kypsytetään keinotekoisesti ennen kaupan tiskille tuomista. Minä ainakaan en osaa selittää tätä millään muulla, kun ihmisen omilla toimilla. Vai olenko ainoa, joka on huomannut tällaisen havainnon? Onko ruusuiset muistikuvani lapsuuden helposti syötävistä appelsiineista harhakuvaa ja vaan ajan patinoimaa huumaa?

Olenko ainoa, joka on huomannut appelsiinien muuttuneen?

Luonnon omia taideteoksia

2012-01-26T07:32:00.000+02:00

Viikonloppuna puuhasteltiin lasten kanssa ulkona oikein urakalla. Voi ku se onki mukavaa, ku sattuu olleen vielä oikein kiva keli. meillä oli kakarana aina tapana kaivella lumipenkkoihin onkaloita, niin kuin varmaan kaikki penskat on jossain vaiheessa puuhailleet. Noh, aikuset tietysti innostui nytkin, kun vanhoja muisteltiin ja alettiin mejän vanhenpien ja papan voimin kaivelemaan luolastoa. Saatiinki hieno luola kolmella oviaukolla, mitkä sitten yhdistyi toisiinsa.

Yksi suuaukoista ja Pekan rekka, lumenkuskausta varten.

Meidän ylläriksi Luontoäiti oli tehnyt tepposiaan yön aikana. Kaipa hänkin piti meidän tekeleitä niin hienoina, että päätti niitä vielä koristella lisää.

Kuuraveistoksia ja Onnin häntä =)

Luolan kattoon oli ilmestynyt kuurahiutaleista muodostuneita nauhoja. Todella kauniita ja hentosia! Ne siinnä heiluivat ilmavirran mukana, kun Onni juoksenteli niiden alta. Mulla tuli todella kiire ottaa kuvia, ennen kun ne tipahtavat kokonaan. Liekkö niitä oikein näistä kuvista näkee, mutta kauniita ne oli todellakin!

Kuuranauha

Onni tietysti huomasi, että jotain jännää täällä täytyy olla ja innostu etsiin minua kiinostavaa kohdetta vimmatusti. Yritin huomaamatta räpsiä kuvia, ettei otus tulis työntämään partaansa koristuksiin. Just, ko olin saanu räpsittyä kuvia, bongasi partanaamaki kohteet. Kyllä nuo koirulit on vaan aika fiksuja hoksaamaan. Suit sait, ja parempiin suihin katosi kuuranauhat ja ilmeisesti hyvää oli, hi hi!

Parta ja kuuranauhakoristelu =)

Sellanen luonnon ihmettely oli se aamu. Saikohan muuten kukaan kuvia niistä kauniista revontulista, mitkä täällä jylläsi toissailtana?

Huopalapikkaat

2012-01-24T07:20:00.009+02:00

Voihan ihanuus, mitä taas löytyikään netin syövereistä!!!

Kuva täältä.

Siis sairaan makeet huopalapikkaat! Mie niiiiiin rakastan huopikkaita, joilla olen kävelly jo monta talvea peräkkäin ja rakastan myös yli kaiken lapikkaita, mitkä toimii rospuuttokeleillä. Ja nyt nämä kaksi minun lempi kenkää on yhdistetty! Uuh, ja mitkä värivalikoimat! Tällaset olis pakko saada. Ainoa miinus on hinta, mikä on vähintäänkin suolanen. Nimittäin lopposet saa itselleen 225 eurolla. Kenkiä voi ostaa ainakin Virkkuukoukkusen verkkokaupasta. Sivuilla oli mielestäni liian vähän tietoa kenkien valmistuksesta tai valmistajasta. Hyvä tieto oli kuitenki, että ne tehdään Suomessa, joten kotimaista tuotantoa kuitenki. Se, tehdäänkö lopposet käsin vai koneellisesti, ei sivusto kerro. Mie en ainakaan ole missään muulla näihin kenkiin törmänny. Oottako te?

Kuva täältä.

Mutta hei, jos jollain on ylimääräistä pätäkkää, niin kannattaa tutustua kyseisiin kenkiin. Pohjaki näyttäis olevan aika paksu, joten voisi olettaa kenkien olevan lämpimät. Laittakaa ihmeessä sitten kuva mulle tulemaan kengistä käytössä, niin saan oikein urakalla kärvistellä harmituksessa, heh heh!

Oulun fiiliksiä

2012-01-23T08:12:00.000+02:00

Viime keskiviikkona pyörähdettiin Hannamarin kanssa Oulussa. Meillä oli tarkoitus piipahtaa vaikka missä mielenkiintoisessa paikassa, vaan aika parka loppui kesken. Seuraavalla kerralla 8.2 aiomme lähteä jo ennen kukonlaulua ajeleen, jotta keretään tutustuun mm. Oulun luomutarjontaan paremmin.

Uusia tuttavuuksia tällä kertaa oli kuitenkin Puistola- ravintola, jossa meillä oli eräs tapaaminen, mistä kuulette varmaan myöhemmin. Puistolassa oli eräs iloinen yllätys, nimittäin sieltä löytyi kylmätiskistä tilalla tehtyjä jäätelöitä!!! Harmi, etten millään muista tilan nimeä, missä jädet oli valmistettu, jos joku tietää niin vinkatkoon kommenttiosioon. Yksi syy minkä takia niin kovin innostuin jädeistä oli se, että valikoimasta löytyi kuusenkerkkäjäätelö. Pakkohan sitä oli maistaa!

Kuusenkerkkäjäätelöä!

Jäde oli ihan ok, mutta olisin mieluusti kaivannu enemmän kuusenkerkän makua. Jos oikein käytti mielikuvitusta, niin ehkä sieltä jotain siihen viittaavaa makua löytyi. Sen sijaan Hannamarin ostama lakritsiversio oli lähes täydellistä. Tykkäsin paikasta myös sen takia, että siellä sai tummaa kahvia! Kun on tottunut juomaan tummapaahtoista, niin "huoltsikka henkinen lirukahvi" puistattaa varmasti koko kroppaa. Yäk! Olin siis todella onnellinen, kun sain todella hyvää kahvia. Lisäksi paikasta sai appelsiineista puristettua mehua. Mehu puristetaan silmiesi edessä, joten taatusti tuoretta ja mmmm.... niin hyvää.

Tumma kahvi, appelsiinimehu ja kuusenkerkkäjäde.

Siinnä sitä sitten fiilisteltiin Hanskin kanssa ja suunniteltiin illan ohjelman järjestystä.

Illalla meillä oli Heivaa ylimääräiset kemikaalit- luentosarjan ensimmäinen osio Puhdas iho, missä puhuimme luonnonkosmetiikasta, normikosmetiikasta ja siitä, että miksi ensimmäiseksi mainuttu on parempi. Porukka Oulussa oli kyllä todella ihanaa, lämminhenkistä ja vuorovaikutteista. Tykkäsin kovasti, että saimme hyviä keskusteluja aikaan ja luento ei mennyt pelkästään meidän äänen kuunteluksi. Kaikkein antoisinta on keskustelu ja se, että ihmiset kuulee myös toisten kokemuksia. Varsinkin erheistä ja harhaluuloista on hyvä keskustella ja on hienoa, että ihmiset kertovat avoimesti niistä. Kyllä mekin tuomme esiin omia "mokiamme", koska ei mekään mitään ekojeesuksia tosiaankaan olla. Rento asenne kaikkeen, on minun mielestä se oikea juttu ja vähitellen voidaan oikean tiedon kautta muuttaa elämäämme fiksumpaan suuntaan. Ihana ilta, sanon minä!

Hanski taiteili ihanan auringon ja kuun raakasuklaasta, mitä tuotiin mukanamme luentolaisten iloksi. Saatiin hieman suuta makeaksi ja jaksoimme hyvin koko illan. Nam, oli hyvää!

Seuraava luento Ihosi ruoka, on siis 8.2 ja paikkoja on vielä vapaana. Tulehan mukaan, vaikket olisikaan ensimmäisellä luennolla ollutkaan. Voin taata, että kakkosessa tietoa ja asiaa tulee oikein tuutin täydeltä, mutta tietysti hyvällä ja hauskalla meiningillä.

ps. En jostain syystä taaskaan pääse vastaileen teidän kommentteihinne, joten koittakaa maltaa. Vastailen heti, kun bloggeri (mokoma) sen taas sallii.

Kääpiösnautserin elämää

2012-01-20T00:14:00.000+02:00

Jotku ehkä tietää, että meillä asuu kääpiösnautseri nimeltä Onni. Onni on minun oma yrttikoira ja taas se on tullut todistettua, että rakas ystäväni on omaksunut tämän roolin vähän liiankin täydellisesti. Kerron myöhemmin, että miksi näin sanon.

Kun on syntynyt partasuuksi, niin siihen kuuluu eräs ristuaali, mikä toimitetaan pari kertaa vuodessa. Pari kertaa vuodessa. SIIS PARI KERTAA VUODESSA! Käppänöiden omistajat jo arvaakin, eli puhun nyt karvan alas otosta. Suomeksi trimmauksesta, missä vedetään koko karva alas paitsi tietysti kultaakin arvokkaampi parta ja muut tehostekarvat mm. jaloissa, rinnassa ja otsatukka. Eli siis noin pari kertaa vuodessa. Ei siis lähemmäs kerran vuodessa mikä meillä oli tilanne!!! Onnin karva oli otettu alas viimeksi juhannusnäyttelyitä varten, eli about 9-10kk sitten. Varmaankin se, että facebookissa eräs ystävä veikkasi Onnin paran olevan rotua Jakkihärkä, kuvaa aika hyvin meidän epätoivoista tilannetta! Katastrofaalinen lähtötilanne tänään oli siis seuraava...

Onni ennen trimmiä.

Ja 3,5 tuntia myöhemmin oli tilanne seuraava...

Onni trimmin jälkeen.

Eli kiharakarvaisen Jakkihärän uumenista paljastuikin puhdasrotuinen kääpiösnautseri!!! Ei meinaa uskoa samaksi koiraksi kun kuvia katsoo. Tästä suuuuuuri kiitos meidän pelastajallemme Marjaanalle, joka teki ison työn tämän komean snautserin maineen pelastamiseksi. Ja mikä komea nuori uros sieltä paljastuikaan. Varokaa vain kulmakunnan nartut, nimittäin sydänten murskaaja on vapautettu karvaisesta vankilastaan!

"Hei, mikä ihana partajumala!"

Tällaista mm. on kääpiösnautserin elämä. Seuraavalla kerralla kun pidätte sitä hennaa päässänne pari kolme tuntia ja tuskasteletta, niin miettikääpä sitä, että joutuisitte seisomaan asennossa koko sen ajan. Aina ei ole helppoa olla käppänäkään.

Niin ja lupasin kertoa sen, miksi Onni on omaksunu minun viherpiipertäjän ominaisuudet. Onnin pohjavilla oli sakeampaa kuin Amatsonin viidakko (joo tiedän, laiska omistaja) ja oli kätkeny siihen heinän siemeniä jollain hiirenhakureissulla (heinäaitassa). Tai sitten Onniliini oli kekkassu todella kätevän keinon auttaa nurmikon kylvössä ensi kesänä. Pikku ravistelu, niin nurtsi on kylvetty! Oma pieni yrttinsiemenkoiruliinini <3 <3 <3

Nokka kohti Oulua

2012-01-18T06:01:00.003+02:00

Ja sehän on semmonen asia, että huomen aamulla suunnataan Hannamarin kans Ouluun päin ja homman nimenä on Heivaa ylimääräiset kemikaalit- luentosarjan 1. osa!

Muutama peruutus on tullu, joten jos olet niin sanotusti huudeilla, niin tuuhan meitä kuuntelemaan. Mulla on sellanen kutina, että taitaa olla aika mahtis ilta tulossa! Tervetuloa sieki!!!

Luento pidetään Oulu-Opistolla osoitteessa Suvantokatu 1, luokassa 10. Luento alkaa klo 17 ja kestää noin klo 20, riippuen siitä kuinka innostutaan rupatteleen =)

Takkatulen lämpöä

2012-01-17T08:45:00.000+02:00

Meidän viime "kevään" remontti emotilalla, piti olla ohi kesäkuun alussa, mutta kuinkas kävikään. Viimeisiä listoja vedeltiin kattoihin ja lattioihin ennen joulua! Jokin aika sitten näytti vielä tältä...

Pölyinen pölynimuri.

Katon pahvilevyjen alta (mitkä oli silloin muotia ja laitettiin joka kattoon) paljastu papan ite höyläämät hienot lankut, jotka sitten päätettiin maalata. Onhan se nyt tuhat kertaa hienompaa kattella puukattoa, kun jotain kynystä pahvia, eikös.

Tässä oli leivinuuni...

Yksi asia mikä venytti remonttia, oli leivinuunin purkaminen, mikä ei kuulunu alkuperäisiin suunnitelmiin. Nyt näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä kannatti! Meillä on nyt niiiiiiin ihana leivin uuni, ettei monella olekkaan. Ollaan myös aina äidin kanssa haaveiltu ketiöön vanhaa puuhellaa. Siis semmosta, missä voi pidellä kynsitulia ja köllötellä samalla aamukaffella keittiön penkkisängyllä (vai miksihän niitä kututaan). Noh, onneksi meidän muurari Matilla ei ole peukalo keskellä kämmentä, niin sellainenhan sitten keittiöönki muurattiin. Voin sanoa, että öljylaskussa taatusti säästetään tänä talvena.

Ihana pikkunen keittiönhella =)

Hellaan saattaa tulla tai saattaa olla tulematta, vielä pinnoite. Katsotaan mihin se silmä sitten mieltyy. Kiinnittäkää huomiota myös lattiaan, joka on keittiössä aivan musta. Ja lankku lattia, tottakai! Sen verran puulattia miellyttää, että eiköhän sitä joudu remontoimaan tuota lopputaloaki tässä vuosien varrella. Vanhat omikotitalot on siinnä mielessä aika projekteja, että kun yhden nurkan saat valmiiksi, niin toisesta saat jatkaa. Ja kun viimeinenki nurkka on käyty läpi, niin saat aloittaa uuden kierroksen. Noh, eipähän ainakaan tekeminen lopu kesken.

Hellan päällä on hyvä kuivattaa leivänkannikoita lampaille. Tarkotus oli viimekesänä niitä jo hommata rouskutteleen ympäristöä kuntoon, mutta kukaan ei kerennyt tekemään lammashakaa remontin keskeltä. Jospas sitä sitten seuraavana kesänä sais haalittua sen haaveissa olleen eläintarhan. Kattila on muuten vanha (ties mistä tullu) ja siinnä on aina kuumaa vettä varalta, jos johonki tarvetta tulee.

Uusi leivinuuni.

Uudessa uunissa paistuu ihan super hyvät rieskat. Mummo ja Iina leipo kampanisuja jotka kylläki paloi pohjasta. Leivinuunin käyttö vaatii opettelua ja oman uuninsa tuntemista. Taitolaji sanon minä.

Mutta kyllä nyt passaa ja emotilallaki on taas lämpöisät oltavat!

Riisi

2012-01-16T13:02:00.000+02:00

Tässäpä on pari kuvaa siitä, että miten se riisi siellä Kiinassa kuivataan ja pakataan.

Riisin kuivausta

Kuten näkyy. Riisiä kuivataan siellä maantiellä! Mitenkähän olis, kun lämpötilat ja auringon paiste on parhaillaan paahtavan lämmintä, ei taatusti tuosta tien pinnasta tartu riisiin mitään. Eihän?!

No entäpä sitten pakkaaminen ja kuljetus? Ei sekään tälleen Suomalaisen näkökulmasta menis ainakaan meidän Eviralle läpi, vai?

"Lakastaan riisi kasaan ja heitetään kuorma-autoon..."

Nämä valokuvat on isoveljen vaimon Susannan ottamia, kun hän oli kävelyllä (jep, sitä samaa katua pitkin) äitinsä kanssa. Äiti oli tokaissu, että "nyt ymmärrän miksi Kiinalaiset syö AINOASTAAN kuorittua riisiä". Eihän kukaan Kiinalainen halua syödä riisiä kuorineen, kun tietää miten sitä on käsitelty. Ainakin osa "ravasta" poistuu, kun kuorikin poistetaan. Eli miettisin vielä sitä "terveellistä" tummaariisiä.

Eli ei muuta kuin Suomalainen ohrahelmi käyttöön!!! Paras riisin korvike ja vielä kotimainen.

Eko valtaa konttoritarvikkeet

2012-01-12T08:33:00.000+02:00

Voi kuinka olinkaan ilahtunu, ku kävin eilen Suomalaisessa Kirjakaupassa hakemassa uutta ajopäiväkirjaa. Paikassa oli tietysti alennusmyynnit, niin kuin jokapaikassa tällä hetkellä on. Suuri ihmetys kuitenkin oli, että kaupan oli vallannu EKOLOGISET KONTTORITARVIKKEET!

Kaupasta löytyi mappeja, lehtikoteloita, muistivihkoja jne... kierrätysmateriaaleista! Tällainen suuntaus on ehdottomasti hyvä, koska jätevuoret tällä pallolla vain paisuu paisumistaan. Kulutustapamme on nykypäivänä ihan uskomatonta ja roskaa syntyy ihan käsittämättömiä määriä. Se, että oppisimme hyödyntämään papereita, muoveja ja muita materiaaleja uusiokäyttöön mahdollisimman tehokkaasti on välttämätöntä. Vaikka tuotteen materiaaleista olisi edes osa kierrätettyä, niin on se jo hyvä asia. Onneksi tämä suuntaus on yleistymään päin ja se näkyy jo aika mukavasti monessa arjen asiassa. Omilla valinnoillaan voi hyvin vaikuttaa tällaisiin asioihin ja minun mielestä kaikkien pitäisi miettiä omia kulutustottumuksia ja sitä, että miten omaa roskakuormitusta voisi vähentää.

100% kierrätettyä!

Aivan ihana hiirimatto =)

Itselleni tarttui matkaan yläkuvassa näkyvä muistivihko, jossa on kynä mukana. Aivan ihana, eikö? Jos vaikka nyt ei enään Hannamarin tarvitsisi heittää mulle paperia, aina kun pidetään palaveria jostakin, heh heh! Yritän mahdollisimman paljon suosia konttoritarvikkeissakin näitä kierrätettyjä materiaaleja, aina kun se vaan on mahdollista. Meillä on myös käytössä varmaanki "tuhat vuotta vanhoja" mappeja, äitini yrittäjä ajoilta. Sitä mukaa kun kirjanpito käy vanhaksi, niin mapit saa lähteä uudelle kierrokselle. Myös paljon muuta konttoritavaraa kierrätetään, joten aika vähän uusia tarvitsee enään ostaa.

Yksi tapa miten hyödynnän kierrätystä omassa työssä, on pakettienpostituslaatikot. Käytän kaikkia vanhoja laatikoita, mistä niitä ikinä aina mukaan saankin. Eilenkin lähti 10 kpl pihkavoidetta idätyspurkin laatikossa, minkä ostin joskus viime keväänä. Minusta on järjetöntä, että ostaisin erikseen laatikoita, kun niitä pursuaa joka paikasta muutenkin. Tässä yksi kerta nappasin kampaajareissulta ison pinon laatikoita, kun heille oli tullut tukkukuorma, jota he purkivat parhaillaan. Tytöt oli kovin riemuissaan, kun säästyivät roskien vienti reissulta. Jos paketit pakkaa paperisella ekoteipillä, niin L´Orealin "hienot" logotkin saa hyvin peitettyä. Tällaisiin pieniin, mutta suuriin asioihin yritän itse kiinnittää huomiota kaikessa mitä teen, niin työssä kun arjessakin.

Niin ja kun kyselin Suomalaisessa tästä ekologisesta tarjonnasta, niin myyjä vastasi että valikoimaa lisätään koko ajan. Se miksi näin on, johtuu puhtaasti kysynnästä ja asiakkaiden vaatimuksesta. HYVÄ ME! Jatketaan samaa rataa tiedostavina kuluttajina! ( Jes, mikä maailmanparannus bloggaus, hi hi!)

Paras joululahja ikinä!

2012-01-09T08:30:00.001+02:00

No niin, nyt sen sitten kerron, että mitä sain joululahjaksi!

Nimittäin lentoliput Kiinaan!!!

Edellisessä Kiina postauksessa, kerroin sikäläisestä kulttuurista, missä on tapana antaa omasta hyvinvoinnista heikommille. Noh, rakas veljeni perheineen on näemmä omaksunu tämän puolen Kiinalaisessa kulttuurissa, kun minulle tällaisen jymy lahjan löi tiskiin! Olen ollu menossa Kiinaan jo koko sen vuoden ajan, minkä veli perheineen on siellä asunu. Yrittäjällä kuitenki aina löytyy "parempia" rahanmenoja tai sitten muuten vaan on mahdotonta löytää oikeaa ajanrakoa. Nyt kuitenkin ajankohta päätettiin puolestani ja helppoa oli kuulema ollu. Susanna (veljen vaimo) oli ottanu kalenterin käteen ja lyöny sormen kohtaan tyyliin " Katja vois olla meillä täääästä--- tähän!". Ei se sen hankalampaa ollukkaan!

Jos muistatte, vuosi sitten kirjotin, kun veikka muutti Kiinaan. Lisäsin silloin jo tunnisteisiin osion Kiinasta. Asennoiduin heti, että sinne pitää päästä. Eihän tässä menny kuin 1,5vuotta, että unelma toteutuu, mutta pääasia että toteutuu. Reissuun lähtö on huhtikuun lopulla ja 2,5 viikkoa on aikaa katsastella Kiinan maata ja sen tapoja. Saimme asiat ja lapsenvahti hommelit järkättyä vielä siihen malliin, että Jannekin pääsee mukaan matkaan (en muuten ikinä ole ollut niin kauaa lapsista erossa, huiks!). Olen varma, että mielenkiintoisia bloggauksien aiheitakin sieltä löytyy pilvin pimein. Haaveilla ja toiveilla on tapana toteutua, kun niihin tarpeeksi jaksaa uskoa!

Saatan siis hörsytä hieman jo etukäteen tästä reissusta, mutta koittakaa jaksaa. Kiina on mielenkiintoinen maa ja kulttuurierot ja tavat toimia herättää aika paljon ajatuksia. On hyvä peilailla välillä omaa olemista ja elämistä esimerkiksi johonki toiseen kulttuuriin. Näin oppii näkemään oman tilansakkin paremmin, kenties ottamaan hieman opiksi tai kokemaan ahaa-elämyksiä siitä, miten asioita ei ainakaan kannattaisi hoitaa. Matkustaminen avartaa, on sanonta mikä pitää paikkansa! Eikä matkojen tarvitse todellakaan aina suuntautua kaukomaihin tai edes ulkomaille. Olenkin itse ajatellut painottaa tulevaa vuotta 2012 siihen, että katselen oman alueeni ulkopuolelle. Kömmin ulos kolostani ja suuntaudun enemmän ulos päin. Tiedän sen sisältävän konkreettisia matkoja, mutta myös muunlaisia matkoja, muutoksia elämässä ja työssä.

Tervetuloa vuosi 2012 ja Kiinan maan reissu!!!

ps. Tähän loppuun vielä pientä perspektiiviä antava fakta Kiinan väkiluvusta. Kiinan naisarmeija on väkiluvultaan isompi kuin Pohjois Amerikan väkiluku! Miettikääpäs sitä =)

Muikee Baby!

2012-01-07T07:31:00.001+02:00

Meikällä on uudet linssit!!!

Ok, kuva ei ole kovin mairitteleva, mutta mie tykkään uusista linsseistä ainaki yhdestä syystä. Koska ne ovat niin muhkeat, niin ei meikkiä alla välttämättä tarvita. Tässäki ihan naturallina mennään (tukkaki tosi hyvin pipon jäljiltä). Käytän arjessa aika vähän laseja. Tai siis en ollenkaan, jos en lähe autolla liikenteeseen tai muuten tarvi näkökykyä kauemmas. Kerran unohdin lasit kotiin kun oltiin menossa leffaan ja meinasin lähteä asian huomattua itsekkin samaan osotteeseen. Sen verran kuitenki kaukonäkö on heikko.

Löysin sattumalta vanhan laukun pohjalta yhdet lasit, jotka teetin monia vuosia sitten. Niistä tuli aina päänsärkyä ja koska käytin silloin vielä vähemmän laseja kun nykyään, niin ymmärsin päänsäryn johtuvan laseista vasta noin vuoden päästä. Siinnä vaiheessa reklamaation teko oli aika mahdotonta. Mulla tuli sitten mieleen, että olen nähny sellasia silmälasilahjotuksia, missä käytetyt lasit toimitetaan kehitysmaihin. Sellaiseen ajattelin vanhat kakkulani viedä. Ne kun ovat lähes uuden veroiset. Elikkäs nyt tutkimaan, mistä täällä Rollossa sellaisia voi löytää... Vinkkejä?

Noita kuvan Mauno Koivisto laseja edeltävät kakkulat ajattelin vielä hyödyntää. Vaihdan niihin linssit, niin eiköhän ne vielä käyttökelpoiset ole. Pidän niistä edelleen, vaikka ne onkin ihan erin tyyliset kun uudet "Manuni".

Kiinalaisia herkkuja...ko?!

2012-01-06T07:10:00.002+02:00

Oltiin uuden vuoden vaihteessa vanhan köörin kanssa laskettelureissulla. Välillä sitä vaan pitää jättää arki taakse ja lähteä aikusten kesken reissuun, höpötellä ja rupatella. Sattupas siellä myös hassusti, että eräs porukkamme pariskunnista tempasi super yllärit ja mennä tupsautti naimisiin, uuden vuoden aattona. Itseasiassa tämä ylläri oli kyllä minun ja Jannen tiedossa, mutta muille se tuli ihan puun takaa.

Meillä on ollu vakkari poppoo kasassa jo about miljoona vuotta. Suurin osa porukasta on meitä serkuksia, eli me ollaan tunnettu toisemme iän kaiken. Osa on sitten sukuun höynättyjä ja mukaan mahtuu muutama "adoptiosukulainenki". Kaikkea ollaan yhdessä koettu ja paljon on varmasti vielä kokemista tulevaisuudessakin. Tällä laskettelu/naimisiinmeno reissulla saimme kuitenkin taatusti yhden mieleenpainuvimmista kokemuksista. Kiitokset kuuluu rakkaalle veljelleni ja hänen vaimolleen, jotka ovat asuneet jo vuoden verran Kiinan maalla.

Nimittäin eräänä aamuna (valvotun yön jälkeen) pariskunta alkoi kattamaan aamiaispöytää. Ja minkälaista pöytää! Huh huh...

Savustettua ja maustettua ankankieltä.

Jotain juomaa, mikä näytti ja maistui limaiselta ja klönttiseltä sammakonkudulta...hunajalla maustettuna (jep, minä maistoin tätä!).

Öö...jotain maustettua ja kuivattua lihaa...

Nämä lienevät kaikkein rennoimmasta päästä. Hedelmä jellyjä.

Aamiais makkaraa, jolla kuvasta päätellen on jotain suuta raikastavia ominaisuuksia. Harmi, etten ymmärtäny sisällysluetteloa.

Kuivattuja kalanruotoja.

Nämä oli ehkä sieltä kevyemmästä päästä. Tähän arsenaaliin kuului tietysti myös kanan kaulat, jotka oli yksittäin pakattu pikku pussukoihinsa samalla tapaan kuin ankan kielet. Sitten sitä hardgore osastoa, jolloin kovempivatsaisellakin meinasi pokka pettää...

Tuhatvuotinen muna song hua dan (松花蛋) . Tämä on ihan normi ruokaa Kiinalaisessa kulttuurissa ja sitä löytyy lähes jokaisesta ravintolasta. Jos joku ei tiedä miten tämä herkku valmistetaan, niin voin hieman valottaa asiaa.
Tuhatvuotinen muna ei suinkaan ole tuhatta vuotta vanha, niin kuin nimi antais olettaa. Se on kuitenkin vähintään 40 päivää "haudutettu" perinteisin Kiinalaisin keinoin. Ennen nykyaikaisia kylmälaitteita on kanan- ja ankanmunille pitänyt keksiä keino saada ne säilymään. Fiksut ja kekseliäät Kiinalaiset tietysti ei jää neuvottomiksi vaan he keksivät haudata munat savesta, kasveista ja oljista tehtyyn massaan, johon lisättiin vielä hevosen virtsaa päälle. Näin munat "marinoituivat" ja muuttuivat sisältään kovaksi ja mustaksi. Se sai munat hyvin säilymään myös lämpimissä olosuhteissa.Tämä yleinen herkku Kiinasta, matkusti myös veljeni mukana meidän maistettavaksi. Vasta googlaus tätä bloggausta varten kertoi, että nykyään munien hauduttamiseen käytetään yleisemmin lipeää hevosen virtsan tilalta. Noh, mielenkiintoiselle (rikkimäiselle) muna tuoksahti sen verran, että minulla tämä jäi kyllä maistamatta. Googlaus myös paljasti munien olevan todella emäksisiä, jopa 9-12 ph arvoltaan. Oiskohan tässä kuitenki jälleen yksi syy Kiinalaisten hyvään terveyteen. Ei ainakaan nimittäin voi haukkua liian happamaksi ruuaksi.

Tuhatvuotinen muna kuorittuna.

Lisää uskomattomia herkkuja tulee tässä...

Kanan "koipi"!

Nätisti paketissa...

...eri tavoin maustettuna. Huom! vieressä tuhatvuotisia munia.

Kanan koivet oli lähinnä kanan jalkoja. Näitä jalkoja ei oltu ollenkaan kypsennetty, vaan ne oli pelkästään marinoitu monin eri tavoin. Minä rohkeana maistoin vaaleaa koipea. Se maistui ja tuoksui ihan jasmiiniriisille, ei pahaa ollenkaan... jos ei oteta lukuun sitä koostumusta, miltä kanan jalan raaka nahka tuntuu purtaessa. Kiinassa nämä on ihan yleisiä välipaloja, mitä myydään kadulla pikku "snägäreissä". Niistä syödään nahat, rustot ja kaikki mikä ei ole liian kovaa purtavaksi. Jälleen kerran täytyy sanoa, että ymmärrän taas Kiinalaisten terveyden taustan. Äitini on myös aina sanonut, että jos on nivelissä vikaa, niin pitäisi syödä kanan niveliä ja rustoja. Jes, näitä siis nivelvikaisille!

Rohkea Toni (herra sulhanen) maistamassa koipea!

Huomioin myös erään asian näissä Kiinalaisissa snäckseissä, nimittäin lähes kaikki oli yksittäispakattuja. Jopa kanan kaulat (joita myös muuten maistoin) oli pienissä pussukoissa, vaikka "herkku" itsessään ei edes ole kovinkaan suuri. Mietittiin siinnä yhdessä, että jos nämä on Kiinalaisten "normi pikaruokaa", niin kuinka valtava määrä sillä väkiluvulla syntyy jätettä! Kyllä siinnä Mäkkärit ja Heset jää vielä ihan kakkoseksi roskavuorten synnyttämisessä. Kiinassa ei tällaisia asioita kuulema ajatella ollenkaan. On puolestaan todella "siistiä", että ruoka voidaan pakata näin hienosti.

Ympäristöongelmat ei varmastikkaan ole ainoita asioita, minkä kanssa Kiinassa tullaan tulevaisuudessa taistelemaan. Nimittäin yksi suuri ongelma liityy länsimaalaistumiseen ja elintason nousuun. Kiinassa on ollut yhden lapsen politiikka jo vuodesta 1979. Voi kuvitella, että Kiinalaisille lapsi on kaikki kaikessa ja sen eteen tehdään lähes mitä vain. Kiinan elintaso on noussut lähiaikoina ja se on johtanut uuteen ongelmaan, nimittäin lasten ylilihavuuteen. Länsimaiset herkut on yltänyt Kiinaan asti ja valloittanut myös Kiinalaisten lasten makuhermot. Kiinan kulttuuriin kuuluu, että jos jolla kulla menee hyvin, on tapojen mukaista jakaa omaa hyvinvointiaan myös muille. Esimerkiksi, isoveljen perheellä on kodinhoitaja ayi, koska kaikkien vähänkään paremmin tienaavien oletetaan sellaisen hankkivan. Muussa tapauksessa olet liian itsekäs, kun et jaa hyvinvointiasi heikommin toimeentuleville. Ei mikään huono ajatusmalli, näin periaatteessa.

Tähän ajatusmaailmaan pohjautuu myös Kiinalaisten lasten lihominen. Vanhemmat antavat lastensa syödä kaiket päivät herkkuja, vain koska heillä on siihen nykyään varaa. He eivät ole omassa lapsuudessaan saaneet tällaisia asioita, joten olisi todella kylmä vanhempi, joka kieltäisi ne omalta lapseltaan... varsinki kun siihen on varaa!
Veli kertoi myös, että eräällä Länsimaisella perheellä oli tullut jopa riitaa oman ayinsa kanssa, koska hän ei ollut ymmärtänyt sitä, ettei heidän lapsensa saa syödä pelkkiä herkkuja kaiken päivää. Tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Ayi oli salaa pihalla syöttänyt herkkuja lapsille. Tästä kun hän jäi kiinni, sai vanhemmat syytökset niskaansa siitä, että kuinka he voivat olla kylmiä ja välinpitämättömiä vanhempia kieltäessään herkut lapsilta. Noh, tämä työsuhde ei yllättäen kestänyt enää kovinkaan kauaa.

Terveyshaittoja Kiinalaiset eivät valitettavasti vielä näe ollenkaan. Surullista, vai mitä!

Lupasin kertoa teille myös elämäni parhaasta joululahjasta! Se liittyy jollain tapaa Kiinaan, mutta siitä lisää myöhemmin...hih hih!

ps. jos olet kiinnostunut lukemaan todella herskyvällä ja rehellisellä tyylillä kirjoitettua blogia Kiinassa asumisesta, niin kannattaa tsekata Susannan ja Jannen bloki Keskinarkaukset Kiinassa. Nykyään päivityksiä tulee harvemmin, mutta varsinkin alkuajoista ihmetyksiä herättäneitä, kulttuurishokkeja sisältäviä kirjotuksia ei voi lukea nauramatta.

Luontoäidin hevoset

2012-01-05T17:38:00.001+02:00

Hip hei, kovasti on tohistu otsikon sarjan kanssa ja toivottavasti saataisiin oikiat nettisivutki pian toimintaan. Kaikkea muutaki ihanaa on luvassa mm. uusia tuotteita ja jälleenmyyjiä! Nyt kuitenki jo päivitettyä tietoa löytyy facebookista, josta Luontoäidin hevoset sarja tästä päivästä lähtien löytyy. Klikkaappas siis tykkääjäksi , niin saat päivitettyä tietoa sarjasta ja kaikesta muusta ekologisesta heppakivasta!

On tää vaan niin jännää kattella, miten sarja kasvaa ja laajentaa reviiriään. Ihan niinku seurais oman lapsen kehitystä... ihanaa!!!

ps. Voisko joku kertoa tälle onnettomalle, miten voin tehdä ns. sivukaappauksia esim. facebook sivustoilta?

Saunan kautta, täällä jälleen!

2012-01-04T09:48:00.000+02:00

Tupsahtipas tuossa aika pitkä tauko täällä blogin puolella. En ajatellukkaan ottaa yhtään enempää ressiä blogista, vaan nauttia perheestä ja sen seurasta oikein antaumuksella. Kaikkea sitä on jo kerettykki tässä joululoman aikana, joka toki lapsilla jatkuu vielä tämän viikon. Isoveikka perheineen oli Kiinasta käymässä, niin kuin kerroinkin aiemmin ja paljon oli kiinni otettavaa vuoden kestäneestä erosta.

Isoveljen vaimon Susannan kanssa, saunottiin rantasaunassa joulupäivänä. Mejän rantasauna on kuulunu jouluperinteeseen jo muutamien vuosien ajan ja veljen porukka sitä aina kaihoisasti odottaa, kun tänne päin on tulossa. Tänä vuonna tuisku ja viima oli t-o-d-e-l-l-a mahtava ja ajattelin jo ite vetäytyä koko hommasta (mamis meikä). Järveltä päin tuuli pääsee käymään saunalle aikasta makiasti, mutta kyllä vaan se löyly maistu taas niin makosalle, että onneksi saunaan tuli lähettyä. Parhaat löylyt koko maailmassa, sanon minä! Tätä jos mitä, voi kuttua extreme saunomiseksi, vai mitä oletta mieltä?

Joulu siis mennä hurahti. Jotenki joulussa on ollu jälleen ihan eri fiilis, kun on ilmaantunu kuvioihin nuita pikkueläväisiä. Muistuu niin hyvin mieleen oma jouluajan odotus, jännitys ja vatsanpohjan kutitus. Kyllä lapset tekevät joulun! Meilläki hellyttiin erääseen asiaan, jota jo kauan on pyydetty ja hartaasti odotettu. Nimittäin joulupukki toi lapsille Nintendo ds laitteet ja yhdet pelit. Voihan sitä riemun määrää! Se on kumma, että miten 4 vuotiaski oppii yhdessä yössä pitämään jotakin asiaa hellästi, kuin aarrettaan. Tähän mennessä kaikki mitä käsiin on saatu, on ollu palasina noin tunnin sisään. Hieman kyllä vanhempia jännitti, mutta kyllä poika on ollu vakuutteluidensa arvonen. Ja ei tietenkään passaa unohtaa sitä valtaa, mitä ds antaa meille vanhemmille... Nimittäin viikko ilman laitetta, voi olla aika kova paikka, jos asiat ei mene niin kuin pitäis, kjäh kjäh!!!

Mulle tuli muuten uutena, että vilkkaille lapsille suositellaan tällaisia pelilaitteita?! Olen aina ajatellu niitä jotenki pahiksina, mutta kuuleman mukaan ne auttavatkin lasta keskittymiskyvyn kehityksessä. Niin ja uusien tutkimusten mukaan, pojilla on nykyään perempi englanninkielentaito kuin tytöillä. Pojat kun pelaavat enemmän kun tytöt ja peleistä suurin osa on englannin kielisiä. Noh, varmaan peleistä voidaan olla mieltä jos toistaki, mutta minun mielestä kohtuus on oikea ratkasu tässäkin asiassa. Olin silti yllättynyt, kuinka meidänki vilikeriin, pelikone näyttää vaikuttavan ainoastaan positiivisesti. Onko kukaan muu kuullu ylläolevista väitteistä aiemmin tai kiinnittäny huomiota samanlaisiin vaikutuksiin?

Pekka ja aarre (huomatkaa raita tukassa made by taiteilija itse)!

Paljon muutaki on tässä tauon aikana tapahtunu ja siitä lisää myöhemmin. Kirjoittelen piakkoin mm. siitä, millaisen "ihastuttavan" Kiinalaisen aamupalan saimme kokea yhtenä aamuna ja saatte kuulla myös meikäläisen maailman parhaasta joululahjasta!!!

Rauhaisaa Joulua!

2011-12-24T06:38:00.001+02:00

Nyt hiljennymme joulun viettoon ja nautimme rakkaiden ihmisten seurasta. Meillä säpinää riittää, kun rakas isoveikka perheineen on tullut Kiinasta joulun viettoon. Nyt siis pitää ladata seurustelukiintiö täyteen, kun seuraavan tapaamisen ajankohtaa ei tiedetä. Nautitaan siis toistemme saurasta, syödään ja rentoudutaan.

Ihanaa Joulua kaikille!

Joulupuoti

2011-12-21T07:38:00.000+02:00

Apua! Huomasin juuri, etten ole muistanu vinkata Joulupuodista tänne! Nyt vikkelät jalat alle, nimittäin tänään vielä kerkiää piipahtaa kyseisessä paikassa. Joulupuoti löytyy osoitteesta Maakuntakatu 24 ja se on vielä tänään auki klo 10-18. No, mitä sieltä sitten löytyy? Alla hieman esimakua...

Aitoja mollamaijoja!

Aikas päheitä karvahansikkaita.

Keppiporoja, -koiria ja -heppoja.

Kisuli ja hauveli naulakoita.

Ihana villasukkapuu.

Todella hienoja poronluukoruja.

Keraamisia nappeja koristeeksi tai mihin ikinä haluaa.

Lappilaisia ja puhtaita marjatuotteita.

Retrokuvioituja tulitikkulaatikkoja.

Paikalla on yhdeksän eri käsityöläistä tuotteineen. Itselleni on tarttunut yhtä jos toista mukaan, mutta niistä olen vielä ennen joulua ihan hipi hiljaa. Suosin kuitenkin tällaisia paikkoja, koska taatusti saa ainutlaatuista ja laadukasta tavaraa. Lisäksi minusta on mukava tietää, että hyödytän ostoksillani paikallista yrittäjää, enkä made in honkong isoa sekundafirmaa.

Hip hop, ostoksille siis!

Arktisen tarjontaa

2011-12-16T21:37:00.000+02:00

Eka päivä takana Arktisilta markkinoilta. Nyt on sen verran väsy päivän pitkästä rulianssista, saunomisesta ja uunijussista (ternimaito uunissa), että teksti tuotosta ei nyt pysty suoltamaan. Annanki siis kuvien puhua puolestaan...

Naapuripöydän kraafista taidonnäytettä. Värikäs "kukka" on muuten kalenteri 2012 vuodelle.

Nämä ötökkä teokset voi olla tuttuja viimevuodelta. Huomasin, etten olekkaan blogannu meille (tai Pekalle) niin kallisarvoisista ötököistä, joten siitä juttua myöhemmin...

Nappi korvikset vai nappikorvikset =)

Niin ja iiiihana Superpirtelöbaari Pilkkeen puolella, nam nam!

Ja laittelenpas tähän sitä lupaamaani kuvaa tuoteuutuuksista. Kysessä on omat suosikkini, eli voidepalat! Kyseessä on siis vartalolle ja erityisesti kuivalle iholle käytettävä voide, joka on palamuodossa. Voidetta lämmitetään käsien välissä ja hierotaan sen jälkeen hoidettavaan paikkaan. Super hoitava ja super suosittu näemmä. Tämän päivän aikana meni jo suurin osa ja veikkaanpa, ettei sunnuntaille kyllä jää montaa palasta, jos yhtään. Tuoksuina näissä herkuissa on ollut aurinkoinen appelsiini (pimpattuna porkkanaöljyllä), mausteinen palanen (joulun tuoksuissa) ja lime- kookos (ihanan makeahko herkku).

Ja mukana tietysti ne meidän perinteiset ihanuudet!

Näille putelleille erillaisia käyttötapoja voi lukea vaikka täältä.

Huomenna taas lisää Arktista meininkiä ja esittelenpäs sitten omaa ostossaalistani. Vinkkinä muuten kaikille, jotka pähkäilee joululahjojen kanssa. Tapahtumasta saat taatusti ainutlaatuisia ja persoonallisia lahjoja. Ei mitään kertiskrääsää!!!

Arktikum ja arktiset markkinat

2011-12-16T07:13:00.001+02:00

Elikkäs minut ja kätteni tuotokset löytää kyseisestä tapahtumasta. Tämä onkin viimeinen tapahtuma ennen joulua, joten sen jälkeen saa asennoitua joulunvietto ja -valmistus modelle. Toki ens viikko vielä pitäis jonkin verran töitäkin paiskia, mutta kyllä ainakin tämä tyttö alkaa loma fiiliksissaä olemaan. Kaiken kruunaa tietysti se, että isoveljeni perhe tulee Kiinasta jouluksi tänne!!! Veikkaa näin kyllä kesällä, mutta veikan vaimoa ja lapsia en ole nähny vuoteen. Kyllä kova ikävä jo painaa!

Arktiset markkinat on kuitenki paikka missä kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Kuulin, että tänä vuonna on paljon uusia näytteille asettajia, joten uuttakin kivaa varmaan on luvassa. Jos joku ei ole vielä huomannu, niin rrrrrrrrraaaaaakastan näitä tapahtumia!!! On hienointa nähdä ihmisten näppäryyttä, taitoa ja kekseliäisyyttä. Se hämmästyttää joka kerta. Liekkö sitten käsityön arvostus pohjautuu omasta taustasta, mutta on se vaan niin hienoa, kun joku osaa tehdä kauniita tavaroita omin pikku kätösin.

Ps. Superpirtelö- baari on myös paikalla Pilkkeen puolella. Taitaa tämä tyttö ainaki elää nyt kolme päivää pirtelöllä!

pps. Ai niin, vetastaan Hannamarin kanssa pikku luennonpätkä Pilkkeessä aiheesta Luomu luksus ja Lapin luonto alkaen klo. 16,30. Homma on ihan ilmanen , joten saapi tulla kuuntelemmaan.

Poskiontelon tulehdus - ei ainakaan mulla

2011-12-13T07:47:00.000+02:00

Olen ajatellu kirjottaa teille parista omasta tuotteestani, koska nyt näin flunssakauden alla runsas palautteensaanti ja hehkutus niistä on saanut oman mieleni kovin iloiseksi. Nämä tuotteet on myös sellasia, joista itse olen saanut konkreettisen avun ja omakohtaisesta kokemuksesta on aina helpointa puhua.

Yks näistä omista huippu suosikeista on kataja- mesiangervo- siankärsämö öljy!

Kataja- mesiangervo- siankärsämö öljy

Niin kuin otsikostakin voi jo päätellä, auttaa tämä kolmen vahvan yrtin kombo poskiontelon tulehduksiin. Itselläni on ollut kolmisen kertaa elämäni aikana poskiontelon tulehdus ja yhtäkään ainotta lääkekuuria en ole siihen ottanu. Aikuisiällä olen ymmärtäny sen lahjan, mitä tällaiseen sukuun syntyminen on tuonu. Nimittäin meidän talossa ei ole turhia antibioottikuureja syöty. Itseasiassa, en muista olenko syönyt yhtään ainutta antibioottia! Isoveljeni oli joutunut syömään yhden armeija aikana, kun äiti ei ollut poikaa hoitamassa, heh heh.
Muistan kyllä hyvin senkin, että möykkäsin ädilleni, että meidän talossa ei saa edes sairastaa rauhassa. Aina kun sairasti, niin heti oltiin jotain yrttiä tunkemassa joka paikkaan. Meitä myös veljen kans ketutti suuresti se, että me ei oltu lähes koskaan koulusta pois sairauksien takia. Muilla saattoi olla poissaolopäiviä vaikka kuinka. Erillaiset on arvot tänäpäivänä, mutta lapsena tuollaiset asiat saatto todellakin ärsyttää, hih!

Mutta palatakseni taas kolmen kovaan komboon. Pöykkölässä viikonloppuna sain taas kuulla uskomattomia tarinoita kyseisestä öljystä. Kolme eri ihmistä tuli kiittelemään sitä, että olivat saaneet öljyn avulla pitkiäkin aikoja kestäneen antibioottikuurin katkeamaan. On todella ihanaa, kun ihmiset tulevat jakamaan omia kokemuksiaan. Jotenki, vaikkei asia sinällään enään yllätä, se vaan luo uskoa omaan työhönsä. Kukapa sitä ei haluaisi saada hyvää palautetta, vai mitä?

Lyhyesti kerron vielä miten tuota öljyä käytetään. Suosittelen aina, että niillä ihmisillä joilla on herkkyyttä saada poskiontelon tulehduksia tai muuten on ärtyneet limakalvot, kannattaisi pitää öljypulloa jo kotona heti saatavilla. Välittömästi kun oireet alkaa ilmaantuun, niin ei muuta kuin muutama tippa suoraan sieraimiin. Samoin siis kun nenätippoja muutenkin käytetään. Lisäksi on hyvä voidella öljyä vielä poskipäiden päälypuolelle (siis poskionteloiden alueen). Monesti vaiva ei pääse päälle ollenkaan, kun on ajoissa sitä ehkäisemässä. Öljy kuitenki tehooa, vaikka tulehdus olis jo pahinta mahdollista luokkaa. Käsittely ois hyvä tehdä ainakin kaksi kertaa päivässä, mutta kolme kertaakaan ei olis pahitteeksi. Tuotetta voi käyttää myös lapsille ja uskallan väittää, että ihmiset syövät ihan turhaan antibiootteja tähän inhottavaan vaivaan.

Kataja- mesiangervo- siankärsämö öljyä saa LapCreamin nettikaupasta ja hintaa tuotteella on 12,80€ + postikulut 4€. Öljy myydään 35ml tippa pullossa ja se on todella riittoisa.Voit myös kattoa jälleenmyyjä luettelosta, että löytyisikös omalta alueeltasi meidän jälleenmyyjiä (ihan kaikkia jälleenmyyjiä listalla ei vielä ole. Yritän sitä päivittää parhaani mukaan).

Myyjäis huumaa ja meininkiä

2011-12-12T07:36:00.001+02:00

Tällainen porukka tuli minua vastaan yksi aamu kapella sillalla, joka on matkanvarrella kaupunkiin.

Tämä silta on siitä erikoinen, että se on suoraan mutkan jälkeen ja aina tuntuu tulevan vastaan joko poroja, rekka-, aura- tai linja-auto. Onneksi sitä jo vaistomaisesti hidastaa tähän mutkaan, niin kuin tuona aamunaki kun porokaverit oli siltaa ylittämässä. Laumasta on muuten suurin osa jo sillan tällä puolen. Se oli siis VALTAVAN kokoinen.

Viikonloppu hurahti Pöykkölän joulumyyjäisten tunnelmissa. Tapahtumaa oli markkinoitu toden teolla ja porukkaa riittikin ihan pipona, niin kuin kuvastaki näkyy. Bussikuljetuskin keskustasta oli järkätty tunnin välein. Parasta tapahtumajärjestelyä sanon minä. Paljon tuttuja ja ääni painoksissa nyt olen, kun höpöttää piti koko viikonloppu. Mukavaa oli totisesti!

Minusta Pöykkölän myyjäiset on ne myyjäiset, missä jouluhenki syttyy. Jotenki kaikki siellä on vaan niin kaunista ja ihan huippu käsityöläisiä.

Joulutähti meri

Harmittaa toden teolla, kun en kerennyt kovin kiertelemään muiden pöytiä. Pari nopee kierrosta kävin ja muutaman kuvan sain napattua. Paikalla oli nimittäin niin uskomattomia käsitöitä, että siitä olis juttua riittänyt. Päätinki, että jos vaan mahdollista, niin ensi jouluna otan jonku kaverin myymään. Yksin kun olet pöydän takana, niin siitä ei paljoa kuljailemaan lähdetä. Toisaalta kyllä tietäisin, että kaikki mitä viikonloppuna tienaa, niin menisi taatusti naapuripöytiin. Toisaalta mitäpä tuo haitanne, jos saa laadukasta ja käsin tehtyä tavaraa. Alla pari kuvaa merkiksi, että ihminen voi näperellä pikku kätösillään IHAN MITÄ VAAN!

Maailman söpöin raastinrauta!

Nämä tontut joku saattaa tunnistaa Wanhoilta markkinoilta. Oliskohan maahisille sukua?

Puuhaa on siis riittänyt kerrakseen ja blogin päivitys ollu heikolla. Mulla ois niin meheviä juttuja, mistä haluaisin kirjotella, mutta kaikki aikanaan. Tänään on taas vuorossa kaupunki reissu ja koulutus asioita. Voi ku pääsis verstaalle puuhailemaan, mutta aikasintaan keskiviikkona sinne taas kerkiän. Meillä oli Pöykkölässä pieniä uutuuksia, jotka katosi käsistä hetkessä. Tarkotus olis päästä puuhailemaan Arktisille markkinoille lisää näitä ihanuuksi, kun moni jäi ilman. Kirjottelen näistä pikku ihanuuksista piakkoin tännekki ja myös siitä, mitä niistä naapurikojuista kuitenki kerkesi mukaan tarttua. Rakastan joulumyyjäisiä!!!

Rovaniemen joulu

2011-12-08T09:04:00.000+02:00

Kyllä se vaan niin on, että nyt lumen tultua olen taas sitä mieltä, että Rovaniemi on oikeasti se paras paikka päällä maan! Pakko oli linkata alla oleva Rovaniemen joulun esittelyvideo, vaikka se onkin suunnattu pääsääntösesti turisteille. Maisemat on kuitenkin niin upeat, että itsekkin huomasin taas hämmästelevän, että kuinka kaunista meillä todellakin täällä on. Olen sellanen ilmafiilistelijä ja monestikkin esimerkiksi autolla ajaessa, uppoudun fiilistelemään kauniita maisemia. Silloin tietty on hyvä muistaa myös löysätä sitä kaasua, heh heh. En yhtään ihmettele, että turistit on täällä silmät ymmyrkäisinä, kun me paikallisetki ollaan välillä lentää selälleen kaikesta kauneudesta. Rollo on siis hyvä paikka, niin turisteille, kun meille paikallisillekkin. Kaikki me tänne mahdutaan, eikös!

Toivottavasti filmi saa myös teidän joulufiiliksen nousemaan taas hieman korkeammalle!

Ps. bloggaksien aiheita olis jonossa, kunhan kerkiän taas istuun koneella kahta sekunttia kauempaa. Joulumarkkinat puskee päälle ja se on ihanaa se!

Ihanaa LUNTA!!!

2011-12-04T11:25:00.000+02:00

Huoh, vihdoinki saatiin sitä lunta niin, että maakin peitty. Lämpötila on kyllä nollassa, joten lumen pysyvyys ei ole vielä taattu. Nauttia pitää kuitenki nyt ja murehtia tulevaa myöhemmin. lapset varmaankin repii eniten riemua uudesta lumesta ja pakostahan se riemu tarttuu meihin aikusiinki. Eilinen tuli jo vietettyä ulkona ja päästiinpäs hieman jo Elanillaki huristeleen (pikku moottorikelkkamme). Tänään keli on hieman nuoskanen ja miltäs silloin homma näyttää?

Lumiukko syntyy pihalla kovaa vauhtia. Äidin roolina on monesti ruuan laitto ja silloin on tyydyttävä katselemaan lumileikkejä ikkunaruudun läpi. Kaikkein eniten kuitenkin sisällä olo taitaa jurppia tällä hetkellä erästä karvakuonolaista, vai mitäs sanotta tästä haikeasta tuijotuksesta...

Onni parka tuijottaa sohvanpäältä ulos silmä värähtämättä. Sydäntä raastavaa, jos voin sanoa! Mutta nou hätä. Ruuan jälkeen lähdetään koko poppoo ulkoilemaan ja viimeistelemään ensimmäinen tämän talven lumiukko. Onnimannin kans juostaan sitten oikein antaumuksella ja hankitaan kunnon vanuloskapallot jalkakarvoihin. Oi tätä talven riemua!!!

Erillaiset Nokian kumpparit

2011-12-03T19:02:00.001+02:00

Hoi kaikki, joilla on jalka kokoa 35-36!!! Varastotien kirpparilla oli tällaiset aarteet...

Kyseessä on siis -50 luvulta olevat Nokian "korkkari" kumpparit. Sisäsivussa on vetoketju ja nämä on vaan NIIIIIN mahtavat! Kengät oli todella siistit, eikä kulutuksen jälkiä näkyny. Hinta oli 25€ (muistaakseni) ja ne löytyy heti ensimmäisen rivin alkupäästä sisään tullessa. Mie niin haluaisin tällaset kumpparit ja auta armias, jos joskus sattuu kohdalle oikean kokoset! Mulla on kyllä aika muhkeat pohkeet, perintönä teinivuosien lautailu ja ratsastus harrastuksista, että liekkö edes oikea koko menee pohkeenkohdalta kiinni. Sama vika kun tahtoo olla normi saappaissakin ja nämä vanhat nokialaiset on aika kapealla mallilla tehty. Laitanpas vielä pari kuvaa, jotka on kylläki kännykällä otettu eikä siis ihan parasta laatua.

Jos joku nämä aarteet itselleen saa ostettua, niin laittakaa ihmeessä mulle kuvia. Saan sitten haaveilla popoista lissää!

Joulumyyjäisiä

2011-12-01T06:35:00.001+02:00

Niin kuin aikaisimpinakin vuosina, olemme mukana joulumyyjäisissä tänäkin vuonna. On olemassa muutamat tapahtumat, mistä ei vaan millään voi jäädä pois, tapahtu mitä tahansa ja oli kuinka kiirusta hyvänsä. Joulumyyjäiset on osa minun joulutraditiota ja siellä viimeistään syttyy se joulunhenki sisinpään. Usein käykin niin, että kaikki tulo mitä myyjäisistä saa, menee naapuripöytiin. Se varmaan onki yksi niistä asioista, mitkä joulumieltä luo. Eli siis tänäkin jouluna, meidät tuotteineen löytää seuraavista tapahtumista.

Pöykkölän perinteiset joulumyyjäiset 10-11.12.2011 klo 10-16

Pöykkölän joulumyyjäiset on yksi joulun kohokohtia. Myyjiä on runsaasti ja valikoima todella laadukasta. Pöykkölästä tontut löytää taatusti hyviä lahjaideoita pukinkonttiin. Pöykkölän tapahtumasta olen aina tykänny sen lämminhenkisen ilmapiirin takia. Siellä viimeistään saa joulumielen aikaan, vaikkei lunta olis vielä silloinkaan maahan asti kerenny.

Arktiset markkinat- Arktikum 16-18.12.2011 klo 10-18

Arktisilla markkinoilla on esillä Lappilaisia käsityöläisiä. Tarjolla on laadukkaita taidonnäytteitä, koska paikalle pääsee ainoastaan valintaraadin kautta. Tapahtuma järjestetään neljättä kertaa ja meillä on ollut ilo olla mukana jokaisena vuonna. Selvästi tapahtuma on kasvanu vuosi vuodelta ja toivottavasti tänäkinvuonna jouluhenkistä porukkaa riittää kasvavassa määrin. Tapahtumassa on myös työpajoja, missä voi seurata erillaisia käsityönäytöksiä.

Viimevuonna mukaan Arktisilta tarttui mm. Sulkasadon iiiiihanat perhokorvikset!

Lupaan, että tänävuonna meidänkin pöydästä löytyy uusia tuoksuvia tuoteuutuuksia, mistä ehkä kirjottelen myöhemmin (hihi)...

C04 Luomus oy

2011-11-30T08:40:00.000+02:00

Lupasin kertoa teille Elma-messujen löydöistä. Törmäsin otsikon yritykseen Oulun käsityömessuilla vuosi sitten. Siitä lähtien olen haaveillu heidän huovutetuista teoksistaan. Katsokaapas ja ihastelkaa!

Kuva C04 Luomus oy

Toivoin kovasti, että löytäisin C04 tytöt myös Elma messuilta. Olin päättänyt, että jos he siellä olisivat, niin ostaisin jotain mukaani. Olin jo luopua toivosta, kun heidän osastonsa putkahti eteemme. Oi sitä riemua!

Yritys on kolmen naisen kombinaatio. He toimivat Turun alueella, jossa heidän liikeensäkkin sijaitsee osoitteessa Aurakatu 14 c 33. Kaikki mallit ovat heidän oman suunnittelun tuloksia ja vaatteet ommellaan käsin. Arvostan kovasti tällaista käsityötä, koska äitini on myös ollut vaatesuunnittelija ja ompelija. Rakastan itsekki käsitöitä ja ompelua, mutta minussa on yksi pieni vika siinnä suhteessa, että en meinaa saada mitään koskaan valmiiksi asti. Inspiroidun ja alan toteuttaan, mutta siihen se sitten yleensä jääki. Tälläkin hetkellä kaapeista löytyy ties kuinka monta keskeneräistä työtä. Paras on varmaankin virkattu verho, jonka olen aloittanut yläasteella. Olen virkannut siitä 1/3:n. Eli minun ompelun varaan ei vaatettusta kannata meidän perheessä jättää.

C04 mallistoista löytyy monta ihanaa, mitä vielä halajan. He toimittavat myös postitse, joten kannattaa surffailla nettisivuilla. Tytöt myös ompelevat sinun vanhoista kankaista, jos sellaisia on jääny lojumaan nurkkiin. Kierrätystä parhaimmillaan, sanon minä!

c04 Luomuksen Elli-mallisto koostuu valmiista malleista ja sovitusvaatteista, joita pääsee heti kokeilemaan.

Erikoisuutena ompelemmekin tuotteet niistä rakkaista kankaista, joista olit itse aikonut joskus tehdä jotain ihanaa, mutta se on aina vain jäänyt…

Kuva C04.

Tuo olisi juuri se palvelu, jota minä tarvisin, heh heh!

Noh, mitäs sitten ostin tyttöjen osastolta?! Olen himoinnut Kerttu- sarjan lyhyttä liiviä ja sellainen siis tarttui mukaan. Aika makee, eikö? Liivin alla on muuten mekko Rovaniemen Lunasta (vintage vaatteita). Villamekko on jostain -50/-60 luvulta. Aika löytö sekin.

Seuraavalla kerralla, kun törmään tapahtumissa tyttöjen osastoon, meinaan hankkia Kerttu-sarjan hameen. Ellen sitten kyllästy odottamaan ja tilata pätkäytän sen netin kautta.

Kuva C04.

Suklaahuumaa

2011-11-29T09:33:00.001+02:00

Viimeviikon torstai ilta oli ihana! Meillä oli ilo saada itse suklaaguru Jaakko Halmetoja tänne Rolloon pitämään suklaakurssia. Porukkaa oli paikalla T O D E L L A runsaasti, eikä kaikki halukkaat edes tainneet mahtua mukaan. On ihanaa huomata, että raakasuklaa on saanut innostusta myös täällä Rovaniemellä ja pohjosemmassa Suomea. Varsinki näin joulun alla, ennen kamalaa konvehtien mättämistä, vois olla syytä miettiä terveellisimpiä vaihtoehtoja (mitenkään ketään syylistämättä, heh heh!).

Jaakko parhaassa elementissään... puhumassa suklaasta!

Kaikki kuuntelee korva tarkkana.

Meillä oli aivan huiput tilat käytettävissä, kun pääsimme Lapin ammattiopiston uusiin keittiötiloihin Jänkätielle. Tilaa oli ja kuppeja riitti kaikille, vaikka väkeä olikin paljon. Ensin pidimme yläkerran luentosalissa teoria osuuden ja sen jälkeen pääsimme itse tositoimiin, eli tekemään suklaata! Yllätyksenä tuli, että teimme suklaan ihan ilman minkäänlaisia reseptejä! Pöydällä oli tarvikkeita ja pienen opastuksen jälkeen saimme tuunailla sellaisen suklaan kun halusimme, mitään mittoja ja tarkkoja ohjeita tuijottamatta. Itsekkin olen aina käyttänyt jotain reseptiä taustalla, kun olen aiemmin suklaata tehtaillu. Nyt huomasin, että eihän se niin kamalan säntillistä tarvi olla. Kaikken paras ja helpoin tapa tehdä suklaata kotona on juurikin tällainen kokeilu systeemi. Tärkeintä tässäkin, niin kuin muussakin kokkaamisessa, on maistelu! Aini osasi sen asian ja asennoitui siihen koko sydämmestään...

Hmmmm... mikä nautinnollinen ilme.

Koska kurssi järjestettiin Rovaniemellä, oli meillä tietysti oma Lappiaspekti mukana touhussa. Mehän ku ei tietysti koskaan tehdä asioita niin kuin muut, hi hi! Meillä oli mukana Lappilaisia yrttejä ja kasveja. Käytössä oli mm. mesiangervoa, maarianheinää, ruusujuurta, väinönputkea, katajaa ja eri marjoja kuivattuna. Meidän suklaaseen tuli lisukkeeksi maarianheinää ja mesiangervoa. Raakasuklaa on aika vahvaa maultaan ja ilmeisesti yrttejä olisi saanut olla enemmän, koska niiden makua ei kyllä suklaasta erottanu. Pitää jatkaa tätä yrttisuklaa kokeilua kotona, nimittäin siinnä on superhyvä mahdollisuus saada hyviä terapeuttisia lisävaikutuksia suklaaseen. Onhan esimerkiksi mesiangervoa aina käytetty särkylääkkeen tavoin. Se on huippu flunssaan ja vilustumis oireisiin. Hengellisellä puolella mesiangervon sanotaan tuovan rauhaa ja onnellisuutta. Se myös suojelee ja parantaa.

Mesiangervon kukkaa.

Miiaan mesiangervo vaikutti onnellisesti saman tein. On nämä meidän Lapin kasvit kuulkaa tehokkaita!

Kuvia ja tunnelmaa...

raaka-aineita.

Suklaa= Rakkaus

Keskittyneen näköisiä ilmeitä.

Suklaamestari Hannamari muotitus puuhissa...

...ja parhaassa puuhassa, eli maistelussa!

Näin sitä suklaata syntyy aviomies voimin.

Tottahan sitä piti hieman tiirailla, että mitä se mestari sinne muottiin pistää.

Nauhotettiin muuten Hannamarin kans samalla radioon suklaaspesiaali lähetystä, jonka voitte kuunnella Iskelmä Rovaniemen taajuuksilta 89,3Mhz torstaina. Saatiin pidempi puolen tunnin lähetysaika, joka on siis täynnä suklaata, rakkautta ja iloista fiilistä!

Kiitos Jaakolle iiiiihanasta illasta!

ps. Lisää tietoa raakasuklaasta ja sen valmistuksesta voi käydä kattoon esim. www.raakasuklaa.com sivustolta. Ja vaikka olisitki tehny suklaata aiemminki, niin suosittelen lämpimästi Jaakon kursseja aiheesta. Fiilis on niin ihana, että voimaa viikkoihin saa lisää roppakaupalla pelkän tunnelman ansiosta!

Flores Farmin kookoslastut

2011-11-25T07:13:00.001+02:00

RRRRRRakastan kookosta! Joten pakko vinkata yhdestä ihanasta namista, minkä Janne bongas Helsingin Ruohonjuuresta .

Flores Farmin kookoslastuissa on kivasti purtavaa ja ne ovat mmmmm... todella mehukkaita! En ole oikeastaan missään kookostuotteessa maistanu vielä tällaista mehukkuutta. Kookoksen öljyt ovat vielä tallella ja maku on näin ollen täyteläinen. Syy siihen lieneen valmistustavassa. Nimittäin lastut valmistetaan raakaruokamenetelmien mukaan, eli kuivauslämpötila on alle 45 astetta. Kookosta ei myöskään puserreta eikä hierretä, jotta maku säilyisi.

Maahantuoja kertoo sivuillaan, että koko tuotantoprosessi tapahtuu käsipelin alusta loppuun. Kookokset tulevat pienviljeliöiltä, jotka ovat luomuvalvonnan alla. Kuulostaa aika hyvältä!

Jos valmistat itse esimerkiksi myslisi, niin tässä on kyllä oiva lisä heittää sekaan. Meillä nämä menee ihan karkkeina, naposteltaessa. Rollossa en ole tähän merkkiin ainakaan ite törmänny, mutta pikaisella googletuksella, lastuja löytyy ainaki hyvinvointi.fi nettikaupasta hintaan 5,59€

Sainkin yhden herkullisen idean, mitä näistä lastuista voisi tehdä... kirjottelenpas siitä sitten kun saan idean toteutettua käytännöksi.

Hiusväriraivoa osa 2

2011-11-24T09:48:00.000+02:00

Kirjotin viimevuoden marraskuussa omien hiusten värjäyksestä, tai pikemminki värjäyksen lopettamisesta. Tammikuussa päivitin hieman tilannetta jälleen. Nyt kun tilanne on taas ajankohtainen Briteistä tulevan kammottavan uutisen takia, missä värjääminen on tuottanut kuoleman tapauksen, ajattelin päivittää tän hetkistä tilannetta omalta osaltani. Paljon on muidenki bloggaajien keskuudessa tämä aihe puhuttanu ja mm. HaLo bloggasi omasta hiustilanteestaan. Kannan siis oman korteni kekoon tässä tukkajupakassa!

Liekkö tilanne paljoa muuttunut tammikuisesta, muuten kun piituutta on hieman lähtenyt. Olen ollut erittäin yllättynyt luonnollisesta hiusteniväristä, kun se ei todellakaan ollu niin kamala, mitä olin kuvitellu. Yleensä juurikasvu näyttää kamalan väriseltä, kun sitä vertaa värjättyyn tukkaan, mutta se ei todellakaan ole koko totuus. Homman näkee vain kasvattamalla oma väri takaisin. Pentuna mulla oli ihan vaalea hius, joten hieman tummempi sävy oli hieman yllätyskin, vaikkei mistään tummasto toki voi vielä puhua. Moni on luullutkin, että hiukseni on värjätty, koska siinnä on eri sävyjä riippuen katsooko tyveä vai latvaa. Se onkin luonnollisissa hiuksissa etu, että saat ilmaset raidat ja vaalennuksen kesäisin. Luonnollisesti taas talvea myöten hiukset hieman tummuu.

Niin kuin Hannamarikin mainitsi omassa bloggauksessa, niin oman pään kuvaaminen on tavattoman vaikeaa. Varsinki kun ulkona on ihan pimeää, eikä luonnonvaloa ole ollenkaan. Ilmeestäki huomaa, että homma on hieman surkuhupaisaa!
Olen myös miettiny paljon luonnonväreillä värjäystä. Se on kuitenki jääny, kun olen niin ihastunu nykyisten hiuksieni huolettomuuteen. Ei tarvi tuskastella juurikasvun kanssa ja kun leikkauksen pitää hyvänä (ja lyhyenä) niin laittaminenki on älyttömän helppoa, eikä turhia tököttejä tarvita. Olen myös aika kiintynyt omaan väriini, se kun tuntuu luonnollisesti minun naamaani sopivan (näinhän sen homman pitää mennäkki).

Olen kovasti miettiny meidän suomalaisten intoa värjätä omaa tukkaansa. Jos mietitään esim. eurooppalaisia naisia, niin värjääminen siellä on paljon vähäisempää. Miksikköhän näin on? Mikä ihmeen tarve meillä on korostaa itseämme tuollaisin keinoin? Sama homma pätee lävistyksiin ja tatuointeihin. Käsittääkseni missään päin eurooppaa se ei ole niin nuorten suosiossa, kuin meillä. Mistä tämä johtuu? Onko meillä jotain ihme patoutumia tämän kaamoksen keskellä, josta yritämme päästä näin eroon vai mistä angsteista se kertoo? Tiedä häntä, mutta kemialliset hiusvärit sais ainaki jäädä kaikkien päästä pois, jos minulta kysytään!

"Unohdetun alueen siirtomaapolitiikkaa"

2011-11-22T08:09:00.000+02:00

Noilla sanoilla muunmuassa lauletaan alla olevan linkin biisissä. Virkavirhe on muutaman työkaverin kesken kyhätty bändi täältä Rovaniemeltä ja heidän sanoitukset on kieltämättä aika pohdintaa herättäviä. Janne on ennenkin soitellu heidän biisejään, mutta jostain syystä tämä nyt kolahti täysin. Biisin sanat "Synnytätkö Jyväskylässä, jos satut asumaan Hesassa?" osuu minusta ihan nappiin! Homman kysehän on siitä, että Lapissa matka lähimpään synnäriin voi olla helposti jopa 300- 400km. Lapinläänin ainoa synnäri kun sattuu olemaan Rovaniemellä, niin vängälläki ylälapista matkaa kertyy. Eurooppa 4 (E4) lapsia onkin aikamoinen määrä, kun synnytyslaitokselle ei syystä tai toisesta ole keretty ajoissa. Miksi näin on, johtuu tietysti säästöistä ja rahan niukkuudesta. Kysymys sitten kuuluukin, että onkohan tämä juuri se oikea paikka säästää?

Tykkään Virkavirheen rosoisesta ja ehkä hieman punkahtavastakin soundista. Uppoaakohan kehenkään muuhun?

Pro Agrian edustaja kävi tekemässä yrityshaastattelua perjantaina. Kyseltiin kaikenmoisia asioita mm. siitä, että millaista on yrittää kekellä metsää lähes kuolleen kylän laitamilla (kärjistetysti omin sanoin, heh heh). Keskusteltiin epäkohdista, joita en edes muistanut olevan olemassa. Huomasin, että keskellä metsää asuminen on oikeasti paljon kalliinpaa, kuin kaupungissa. Se, ettei meillä ole esimerkiksi minkäänlaista julkista liikennettä täällä, johtaa kahden auton pitämiseen. Työhöni liittyy paljon postipakettejen lähettämistä ja lähimpään postiin ja palveluihin on lähes 50km matkaa. Se onkin sitten 100km lenkki, kun piipahdan postissa.

Tämä ei kuitenkaan ole valitus. Ei missään nimessä! Totean vaan asioita, niin kuin Virkavirhekkin siitä, että mihin tämä "siirtomaa politiikka" on johtanu. Maaseutuyrittäminen vaatii todella omistautumista yrittäjältä onnistuakseen. En kuitenkaan osaisi kuvitella omaa hommaani kaupungin sykkeeseen. Luonto ja rauha on osa itseäni ja yritystäni, eikä muu kävisi kyseeseenkään. Ne ylälapissa asuvat naisetkaan tuskin vaihtaisivat asuinpaikkaansa vain sen riskin takia, että synnytyslaitokselle on kohtuuttoman pitkä matka. Heidän kotinsa on siellä ja siellä heillä on hyvä elää ja olla.

Puhuimme Pro Agrian edustajan kanssa myös siitä, miten saisimme elvytettyä maalaiskuntien elämää ja yritystoimintaa. Hän ehkä lipsautti vahingossa seuraavanlaisen lauseen, mikä jäi kummittelemaan päähäni. "Maataloushan me ollaan jo menetetty, mutta miten saisimme muuta yrittämistä maaseudulla kasvamaan?".

MAATALOUS OLLAAN JO MENETETTY!!!

Onko lie EU:n säännösten takia, vai halvempien raaka-aineiden tulo muista maista syy siihen, että maatalous on Suomessa nykyään rappiotilassa. Tiloja lakkautetaan koko ajan ja ainoa vaihtoehto tiloilla tulla toimeen, on jumalattoman isot systeemit. Monikaan yrittäjä ei ole halunnut lähteä tällaiseen toimintaan mukaan, vaan on päättänyt vaihtaa alaa. Hommassa on se surullinen puoli, että meidän on enään myöhäistä kääntyä takaisin. Emme millään voi palauttaa maataloutta siihen kapasiteettiin, tai edes lähellekkään, mitä se on joskus ollut. Pelkään, että me ollaan kohta siinnä tilanteessa, että meidän on pakko tuoda kaikki maito, vilja ja perustarvikkeet ulkomailta. Annamme siis rahamme mielummin muille valtioille, kun tukisimme oman maan yrittäjiä. Tuemme muiden valtioiden hyvinvointia, mutta entäpä omamme? Onko tässäkin kýsymys keskittämisestä? Keskitetään maataloustuotanto niihin maihin, missä se on helppoa toteuttaa. Onko omavaraisuus turhaa hypetystä?

Ajatellaanpas seuraavanlaista kuviota. Kyläläisille olisi eduksi ostaa mahdollisimman paljon oman alueen/kylän palveluja ja tuotteita. Näin raha pysyisi kylän sisällä ja toisi tietysti hyvinvointia sille. Samalla lailla voisi ajatella koko Rovaniemen seutua. Jos voimme ostaa täältä tavarat, palvelut jne. raha jää oman alueen sisään ja tuo tällöin hyvinvointia. Laajennetaanpa vielä vähän ja ajatellaan Lappia. Sama juttu, eli Lapin hyvinvointia ja menestystä tukee se, että Lappilaiset suosii oman alueen tuotteita ja palveluja. Näette varmaankin pointin, mitä ajan takaa! Eli jos ajaudumme siihen tilanteeseen, että joudumme ostamaan peruselintarvikkeemme ulkomailta, niin on se meidän omasta hyvinvoinnistamme pois. Antaisitko mielummin rahasi omille lapsillesi, vai naapuriin?

Onpa kumma, minkälaista ajatuksenjuoksua yksi biisi saa aikaan. Mikähän lie tämän vuodatuksen poitti sitten olikaan. No sen kuitenki tiiän, että itse ainakin yritän toimia tätä karua keskittämistä vastaan ja pidän kynsin ja hampain kiinni näistä lopuista palveluista, mitä meillä täällä maalla on. Omassa lapsuudessa kylällä toimi pieni kyläkoulu (onneksi olen sellaisen saanut käydä), posti, pankki, kauppa ja baari. Tänäpäivänä toiminnassa on enään vain baari ja senkään tulevaisuus ei kyllä näytä kovin rapialta. Lähiruoka ajattelu on minusta ihan loistava ilmiö, koska se juuri perustuu edellä mainittuun kuvioon. Tuetaan oman alueen toimintaa. Rohkasen myös kaikkia muitaki ottamaan selvää oman alueen tarjonnasta ja tukemaan sitä. Koitetaan omilla valinnoilla vaikuttaa siihen, ettei Suomessakin kohta käytetä unohdetun alueen siirtomaapolitiikaa!

PS. Kutsun kaikkia rohkeita, avoimia, erillaista elämäntapaa arvostavia, hullujakin ihmisiä muuttamaan maalle. Maaseuduilla (meidänkin läheisyydessä) on todella iso määrä tyhjillään olevia tiloja, mihin on helppo kehitellä jos minkämoista yritystoimintaa. Minä ainakin lupaan henkilökohtaisesti avittaa kaikkia 10km läheisyyteen muuttavia. Rohkeutta siis sielunveljet ja sisaret!

pps. Lapset ois kiva lisä ;D

Vääntöä rasvoista

2011-11-21T08:18:00.000+02:00

Sattuko joku lukemaan Lapin Kansan 16.11.2011 olevan jutun rasvoista? Jos luit jutun, niin käyhän ihmeessä myös lukemassa HaLon aivan huippu vastine "Perusteetonta rasvajournalistia" . Ja toki muutenkin jutun lukeminen kannatta...

Kuva HaLo:n blogista.

On ihan uskomatonta, mitä lehteen kirjoitetaan ja herää vaan ajatus siitä, että kuinka paljon painetaan mustaa valkoisella, ilman tarkempaa taustatietoa? Ihmisillä kun on tapana aina uskoa kaikki mitä lehdessä lukee!

Kuukautisista ja naisenergiasta

2011-11-17T09:43:00.000+02:00

Huh, olipas eilen mukava ilta kertakaikkiaan! Yrteistä naisenergiaa iltama Natural beaytyssä oli oikein energisoiva. Estrogeenihumussa meni koko ilta ja tänään fiilis vaan jatkuu ja hyvä niin. Paljon kerettiin puhumaan ja paljon jäi vielä puhumattakin. Se on jännä, että miten porukka vaikuttaa siihen, mihin lopulta keskustelut vie. Olin ajatellut etukäteen puhua eräistä asioista, mitkä jäi sitten käsittelemättä, mutta puolestaan sitten puhuttiin monesta asiasta, joista en todellakaan ollut aikonut puhua. Näin ne tilanteet vie ja hyvä niin.

Jaana ja Minna tarjoili ihania naposteluja Mandragorasta ja Lindan luomulasta

Ilta oli mukavan vapaa ja keskustelu soljui eteenpäin kivasti. Puhuimme mm. siitä miten hormooniehkäisy voisi vaikuttaa meidän pms oireisiin, vaihdevuosiin ja kuukautishäiriöihin. Voisikohan se olla jopa osaksi niiden taustalla? Kaameinta minun mielestä on se, että ehkäsypillereitä voidaan nykyään määrätä jo jopa kymmenen vuotiaille kivuliaiden kuukautisten tai aknen takia! Teini-ikäisen tytön hormoonitoiminta on juuri kehittymisvaiheessa ja siihen sitten tungetaan pillerit, jotka sekoittavat lapsen oman hormoonikehityksen täysin. Sitten ihmetellään myöhemmin, kun menkkoja ei kuulu ja hormoonit on ihan sekaisin. Ja mitä on vaikutukset pitemmällä aikavälillä... Hormooniehkäisy perustuu siihen, että keho luulee olevansa raskaana. Voi vain kuvitella, mitä tämä merkitsee teini-iässä olevan kehittyvän ihmisen kehossa.

Toinen kaamea asenne ehkäsyyn liittyen on se, että gynekologit tänäpäivänä rohkaisee nuoria syömään pillereitä ilman "väliviikkoja". Miksi ihmeessä pitäisi kärsiä kuukautisista kerran kuussa, kun ne voi pitää vaikka kerran puolessavuodessa tai vuodessa. Tai oikeastaan miksi me ollaan naisia ollenkaan!!!??? Kuinka pitkälle me oikeasti voidaan mennä luonnollisuuden välttämisessä? Kuinka kauksi meidän pitää erkaantua äiti maasta ja luonnon normaalista kiertokulusta, että huomaamme tuohoavan itseämme? Aavistan, että jossain vaiheessa ymmärrämme virheet ja voimme vain arvailla, että onko silloin jo liian myöhäistä.

Puhuimme myös siitä, että ylipäätään naisen kuukautiset on meillä jotain, mikä on välttämätön pahe. Laitamme myös helposti kiukutteluita ja pahaa oloa "niiden" piikkiin. Se on jotain ällöttävää, inhottavaa, kivuliasta ja maksaa naisille rahaa "rättirumban" takia. Joissain maissa on tapana juhlia tyttären alkavia kuukautisia, niin pitäisi olla myös meillä. Kuukautiset ei ole häpeänaihe vaan naiseuden merkki. Merkki hedelmällisyydestä, elämästä, energiasta, luonnon kiertokulusta. Nyt jatkossa siis, juhlikaamme joka kerta kuukautisten tullessa. Arvostakaamme niitä, koska se on meidän luonnollinen tapa puhdistautua kerran kuussa. Se on meidän aarre ja etuoikeus, juhlinnan aihe! Minusta kaikkien meidän äitien olisi syytä rohkaista tyttäriään arvostamaan kuukautisia ja OIKEASTI juhlistaa niitä, niiden alkaessa. Tänäpäivänä monet tytöt kokevat sen jopa nolona ja ahdistavana ihan vaan vallitsevan asenteen takia. Joku sanoikin eilen, että monien äitien asenne on; "jahas, kuukautisesi alkoi. Tästä se alamäki ja kärsimys sitten lähteeki". Onkohan tämä oikea asenne, kysyn vaan?

Ihania naisia!

Ihania emäntiä!

Ihania tuotteita!

Nauttikaamme siis naisellisuudestamme ja pidetään sitä voimavarana! Ja ennen kaikkea: RAKASTAKAAMME KUUKAUTISIAMME!

Verkkokaupasta tilaukset ilman postimaksua!

2011-11-16T06:30:00.001+02:00

Joo, jouluhan se tullee ja pähkäily lahjojen kans alkaa. Olen ite yrittäny päästä pois turhan krääsän ostamisesta ja sen vastaanottamisestakin. Tästä vinkkejä kirjottelen myöhemmin.

Yks juttu mikä ei tietenkään ole turha ostos on meidän tuotteet (heh heh). Esimerkiksi pihkavoide pitäisi minun mielestä olla kaikkien hyllyssä ensiaputilanteita varten. Haavat, hiertymät ja nuhanenun aluset hoituu tosi hyvin tällä voiteella.

Tai 8- Yrtin voide. Mummoille, papoille, isille tai äideille joiden lihakset on jumissa tai niveliä kolottaa.

Varmasti läheiset arvostavat enemmän tällaisia uniikkeja tuotteita, jotka on käsin tehty ja vieläpä Lapista. Minä ainakin arvostaisin!

Niin ja sitten se pääpointti! Eli koko marraskuun loppuun asti, kaikki tilaukset lähetetän ilman postikuluja! Eli nyt on hyvä alottaa joululahjojen hankinta.

Olen muuten saanut kovasti kritiikkiä lähipiiristä ja kanssayrittäjiltä siitä, etten osaa kehua omia tuotteitani. Blogista ei koskaan tule pelkästään tuotteiden mainostuskanava, mutta ilmoittelen toki täällä kun jotain kivaa ilmoitettavaa on. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että heitän suomalaisen vaatimattomuuden viitan mäkeen ja puhun omien rakkaitteni puolesta leuka korkealla. Enkös mie onnistunukki jo aika hyvin!?

Messuilua eläinvinkkelistä

2011-11-15T15:55:00.000+02:00

Kaks päivää meni viimeviikon lopulla Helsingin Elma-, lemmikki- ja metsämessuja kolutessa. Hyvä, että oli kaksi päivää, sen verran näkemistä riitti. Käsittelen ensin eläinpuolta, koska se esiinty aika laajasti messuilla. Sieltä löytyivät tottakai kaikki normi kotieläimet, mutta mukana oli erikoisuuksiakin. Ihastuin yhteen niistä söpön ja sympaattisen ulkonäön ansiosta. Vai mitä sanotte...

Eläin on alpakka ja ihan super sulonen. Alpakasta käytetään ainakin villaa, joka on muuten todella pehmeää. Pitäisköhän ens talveksi kehitelläkki alpakanvilla myssy, hmmm?

Toinen, ei ehkä niin hurmaava oli seuraava kaveri...

Kaveri on niin valtava, että menin aivan sanattomaksi. Kyseessä on hereford- rotu, joka on pihvikarjaa. Kuvassa on sonni, jos joku ei vielä huomannut, tirsk! On se vaan hullua, että jalostus voi mennä niin pitkälle, että me tuotetaan tuon kokosia elukoita maan päälle. Ja ei kai sekään normaalia ole, että jonku eläimen pallit roikkuu maassa asti! Vai onko, kysyn vaan?

Oli mukavaa huomata perjantaina, että liikkeellä oli iso joukko koululaisia ja jopa päiväkotiporukoita. Aloin miettimään, että onkohan monellekkin Helsinkiläis lapselle tällaiset tilaisuudet niitä ainoita paikkoja, missä voit nähdä kanoja, possuja, lehmiä tai lampaita? Ainakin innoissaan lapset siellä hääräsivät ja hellivät eläimiä. Kauhuissaan kyllä miehen kans katteeltiin sitä touhua ja mietittiin, että miten ihmeessä päiväkoti ja koulu opettajat saavat porukan pysymään koossa. Huomasimmeki, että pinimmille oli lätkästy tarralappu rintaan, missä luki lapsen nimi ja ohjaajan puhelin numero siltä varalta, että lapsi hukkuu. Aika kätevää, eikö!

Lapsista ja eläimistä puhuttaessa, on ihan pakko laittaa pari kuvaa todella taitavasta esityksestä.

Porukka on esiintyjäkaartia vikellys näytöksestä. Vikellys on periaatteessa voimistelua hevosen selässä. Liikkeitä on erilaisia ja niitä tehdään joko hevosen olessa paikallaan, kävelyssä tai laukassa. Käsittääkseni ravi, ei kuulu vikellykseen, mutta korjatkaa joku jos olen väärässä. Homma on todella ällistyttävää katsottavaa. Voit vaikka kuvitella, miltä tuntuisi tehdä vaaka pehmeällä kuperalla alustalla, joka heiluu. Ei tosiaan helppoa hommaa.
Koko konkkaronkka oli lapsosia erin ikäisiä, mutta katsokaapas tuota violettipukuista!!! Ei voi olla kovin vanha ipana kyseessä. Niin ammattitaitoisesti hän kuitenkin taiteili hevosen selässä, että jäis ainaki meikäläisellä tekemättä. Uskomatonta, miten ketteriä pikkulapset voikaan olla!

Koko messupäivät oli täynnä erillaisia esityksiä ja kerettiin katsomaan niistä varmaanki vain murto-osa. Yksi esity oli kuitenkin yli kaiken, nimittäin lammaskoira näytös.

Se miten koirat tihkuu riemua, kun pääsevät toteuttaan alkukantaista viettiään paimentaa... ööö... mitä vaan, mutta tässä tapauksessa lampaita, oli ihan mahtavaa katsottavaa. Tiesittekö että lammaskoirat vaistomaisesti (ilman erillistä opetusta) pitävät lauman ohjaajan/omistajan ja itsensä välissä (niin kuin kuvassa). Jos ohjaaja siirtyy vasempaan, koira siirtyy vastapäätä oikealle, niin että lauma pysyy aina välissä. Tämä on siis luontainen vietti, miten koiran pitäisi käyttäytyä automaattisesti.

Lisäksi koiria oli tietysti opetettu mm. tottelemaan pillien käskyjä. Vihellyksestä ne tiesi pitikö mennä oikealle, vasemmalle, pysähtyä jne... koira vaikutti lampaihin tuijottamalla, ei missään tapauksessa näykkimällä tai muutenkaan kontaktia ottamalla. Tämä olikin tehokas keino ja katse oli T O D E L L A K I N intensiivinen. Mukana oli yksi nuori koira, joka selvästi vielä harjoitteli hommaa ja oli liian vauhdikas. Siinnä näkyi selvästi, että jos lampaiden kanssa on liian hätäileväinen ja menee hieman yli sen rajan kuinka lähelle voi mennä, niin kaaoshan siitä syntyy. Eli kyllä koirankin (ja ennen kaikkea ohjaajan) täytyy asiaa opetella, eikä kaikki tule luonnostaan.

Ohjaaja antoi lähes huomaamattomia merkkejä koiralle ja silti homma toimi. Koira ja ohjaaja oli kummatkin rauhallisen tyyneenä, mutta silti todella intensiivisesti läsnä tilanteessa joka solullaan. Ohjaajan ja koiran yhteistyö oli kauneinta symbioosia ja läsnäoloa, mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Mutta se eläinaiheesta... Kirjottelenpas tässä myöhemmin siitä, mitä ihanaa puettavaa tarttui messuilta mukaan.

Yrteistä naisenergiaa!

2011-11-14T16:58:00.000+02:00

Yrteistä Naisenergiaa- iltama Luontaishoitola Natural Beautyssa keskiviikkona 16.11.2011 klo 17 alkaen. Tapahtuma on ilmainen ja sisältää kahvi/ teetarjoilun naposteltavineen. Ennakkoilmottautuminen puh. Minna 040-1327115 tai Jaana 040-1327116

Sepostusta illan ajatelmista:
Onko tasa-arvon tavoittelu saanut meidät erkaantumaan omasta naiseudestamme? Yrteistä Naisenergiaa iltama on saanut alkunsa kolmen luontaishoitoalalla olevan naisen keskustelusta, kuinka monet tämän päivän naiset etsivät oikeaa polkua oman naiseutensa kanssa. Naiseus luokitellaan monesti heikkoudeksi tämän päivän maailmassa, mutta se voisi olla juuri päin vastoin! Kasvit, yrtit ja luonto on myöskin asioita joista saamme tuke naiseudelle. Puhehan on nimen omaan Luontoäidistä, eli feminiinisestä voimasta. Illan aikana puhutaan siitä, miten saamme sisäisen naiseutemme puhkeamaan kukkaan ja valjastamaan sen energian voimavaraksi. Kuinka voimme yrteillä auttaa tässä prosessissa ja saada kehomme ja mielemme voimaan paremmin? Ihana ilta täynnä estrogeenistä hurmosta ja juttelua ihan vaan naisten kesken.

Tuliais ylläri

2011-11-14T11:10:00.000+02:00

Kotona jälleen!!! Onpa se vaan ihanaa, tulla rauhalliseen Lappiin tuon Helsingin hulinan jälkeen. Ensin en tiennyt, miten ihmeessä kaiken sen kiireen ja ratikoiden perässä juoksevien ihmisten seassa pitäisi taas olla, mutta sitten huomasin, että mikä autuus on seurailla kiireisiä ihmisiä, kun itsellä ei ollut kiirettä mihinkään! Olin ensimmäistä kertaa liikenteessä väljällä aikataululla ja voihan pojat se tekeekin hyvää...

Vaikka reissu oli enemmän kuin onnistunut, niin silti neljän päivän ero lapsista ja koirasta tuntu ihan tarpeeksi pitkältä. Kerronki enemmän matkasta myöhemmin, mutta nyt oli ensin pakko laittaa kuvia siitä, mitä minua odotti kun tulin kotiin.
Lapset olivat mummolassa ja mummohan on tunnetusti käsityö ihmisiä. Iinalla on myös tullut hillitön himo käsitöihin, joten kaksi innokasta voi keksiä mitä vaan, kuten...

...mummolassa kauan pyörinyt yksinäinen kroksi, oli saanut uuden tehtävän neulatyynynä! Neuloin kesällä Onnin kankaista häkkiä ulkona, enkä ole sen koommin nähnyt neulatyynyäni. Senhän tietysti tyttö muisti ja oli kekkassut tehdä vanhasta kengästä neulatyynyn. Aika hyvin keksitty ja toteutettukkin, eikös vaan.

Toinen ylläri oli sitten sauraavanlainen...

Äidille patalappu. Neiti itse on neulonut kaiken muun paitsi kukan keskustaa ja ripustinta. Selostuksen sain mm. siitä mitä ommelta reunoissa on käytetty (en todellakaan enään muista). Ilmeisesti käsityö geeni on hypännyt yhden sukupolven yli, jättäen siis minut väliin. Teinhän tuossa vuoden alussa uudenvuodenlupauksen, että opettelen kutomaan ja kuinkas kävi senkin projektin kanssa... khrm!

Parantamisen varaa siis on ja ehkäpäs tästä saataiski äidin ja tyttären yhteinen harrastus. Se kumpi opettaa kumpaa,voi tosin olla vielä arvoitus?!

Silvoplee

2011-11-11T10:36:00.000+02:00

HaLo:n Hannamari (ja moni muukin) on hehkuttanu Silvoplee ravintolaa, aivan huipuksi. Lehdistä olen myös lukenu paljon paikasta, joten odotukset olivat korkealla. Ensinnäkin emme meinanneet löytää koko paikkaa ja kävelimme pari kertaa oven edestä ohi. Odotin tietysti hienoja kylttejä ja ikkunoita kadulle, mutta sen sijaan löysimmekin pienen oven, jossa oli pikkuinen kyltti paikasta. Noh, sinne siis mentiin.

Olimme liikkeellä yhden jälkeen ja paikka oli aivan täynnä. Ihmiset istuivat samaan pöytään tuntemettomien kanssa (mikä ei ihan joka ravintolassa mielestäni ole tapana) ja tunnelma oli muutenkin rento ja leppoisa. Janne rakastaa yli kaiken Satu Silvoa näyttelijänä, mutta kasvisruoka ei ole kuulunut miehen ihanteisiin missään vaiheessa. Toisin kävi nyt! Voisin varmaankin menettää mieheni Sadulle ihan sormen räpäytyksessä, niin myyty oli siippanikin ruuasta mitä söimme. Jos vannoutunut lihansyöjä syö mielummin ksavisruokaa kun pihviä, niin ruuan täytyy silloin olla T O D E L L A hyvää! Ja olihan se. Nappasimme myös vehnänoras mehut ruuan päälle, että saadaan hieman voimaa tänään alkaville messuille.

Silvopleesta täytyy vaan todeta, että kyllä ruoka ja tunnelma oli todellakin sanansa ja kehujensa mukainen. SUOSITTELEN!

ps. Paikassa voi helposti bongailla julkkiksiakin...mekin bongattiin kaksi, hi hi...

Vihreä viikonloppu Helsingissä

2011-11-08T07:32:00.000+02:00

Aikahan tässä vierii niin, ettei mukaan meinaa keretä. Varasin Helsingin matkan lippuja, kaaauuuuuan aikaa sitten ja ajattelin reissuun olevan pitkä aika. Suunnitelmissa oli tehdä listaa paikoista, missä olisi kiva käydä. Kerranki kun on hieman "ylimääräistäki" aikaa kuljailla pitkin paikkoja. Mutta mutta, reissuun lähtö on jo huomenna, enkä ole asiaa kerennyt pahemmin miettimään.

Matkan tarkoitus on kuitenkin viikonlopun ELMA-, lemmikki-, metsä- ja kädentaitomessut. Viikonloppua markkinoidaanki Vihreä viikonloppu nimikkeellä ja minusta se kuvaa tapahtumaa aika hyvin. Jännällä odottelen, mitä kaikkea mielenkiintoista messuilta löytyy. Niin ja tietysti niitä mahdollisia yhteistyö ja jälleenmyyjä kumppaneita olen sieltä bongailemassa....

Ihanaa on se, että kerranki varasin Helsingin visiittiin ylimääräistä aikaa. Siippa lähtee mukaan ja lapset menee mummolaan, joten nyt on myös saatavilla sitä kaivattua quality aikaa. Faktahan on se, että pienet lapset ja yritys elämä syö liian usein aikaa parisuhteelta ja jos siihen ei erikseen kiinnitä tarpeeksi huomiota, niin seuraukset voi varmaanki kuvitella. Meillä on myös ollu omat ongelmamme, mutta tärkeintä on niiden tiedostaminen ja puhuminen, puhuminen ja puhuminen... niin ja yhteinen Helsingin reissu, heh heh!

Mutta, koska meillä on keskiviikosta lauantaihin aikaa pyöriä pitkin Helsingin perukoita, niin antakaahan ihmeessä vinkkiä, mitkä on niitä MUST GO paikkoja??!!

Ajatuksena on käydä myös Hesan kirppareilla kattomassa, että onkohan siellä paremmat tarjonnat kuin täällä Lapissa. Mutta muitakin ideoita otetaan vastaan... Perjantaille on varattu pöytä aika mielenkiintoisen olosesta ravintolasta. Siellä kokoonnutaan rakkaiden Helsingissä asuvien ystävien kanssa, joita tulee välimatkojen takia nähtyä aika harvoin. Ehkäpä sitten bloggailenki ravintelista tai kun jotain mielenkiintoista vastaan pösähtää.

HELSINKI täältä tullaan!!!...

2011-11-03T07:38:00.000+02:00

Nyt se on sitten loppu rutistus käsillä kemikaalittomampaan elämään!
Eli huomenna Kauppiksella on minun ja Hannamarin vetämän luentosarjan Heivaa ylimääräiset kemikaalit viimeinen osa. Arjen kemikaalit meininkiä siis tällä kertaa ja katostaanpas, joskos saatais joskus vielä vetästä koko paketti uudelleen täällä Rollossaki.
Ensivuoden puolellehan on sovittu luennot jo Kuusamoon ja Ouluun. Kiva saada jatkaa luentosarjojen vetämistä, kun onhan niiden eteen aika moinen työkin jo tehty. On myös ollu kiva huomata, että ihmisiä todellakin kiinnostaa tämä aihe. Palaute on ollu todella kannustavaa ja positiivista. Kiitos kaikille!

Tulivista luennoista voit lukea mm. Heivaa ylimääräiset kemikaalit facebook sivuilta. Ja huomisellekkin luennolle mahtuu vielä mukaan!!! Ilmottautua voi kemikaaliton@gmail.com tai mulle numeroon 0400391656

Kaneli

2011-10-31T16:51:00.000+02:00

Aaah, tämä ihana mauste! Tajusinpas kokeilla sitä eilen ensikertaa raakasuklaaseen ja WAU! Sopii yhteen, niin kuin hmmm... majakka ja perävaunu!

Kaneli sisältää flobatanniinia, lima-aineita, hartsia, tärkkelystä, kumihartsia, kalsiumoksalaattia, kumariinia, ja haihtuvia öljyjä (mm. kanelialdehydi).
Tiesittekö, että kanelia on käytetty afrodisiin tarkoituksiin, eli se voimistaa sensuaalisuutta ja stimuloi eroottisesti. Sen uskotaan lisäävän intohimoa ja kyvykkyyttä. Lisäksi kanelia on yrttilääkinnässä käytetty myös vilustumiseen, kuumeeseen, stressiin ja uupumukseen. Eteeristä kaneliöljyä käytetään myös ulkoisesti lämmittävä ja sitä voi esimerkiksi sekoittaa hieronta öljyihin.

Ottaen nuo kaikki yllämainitut huomioon, niin en yhtään ihmettele himoa syödä raakasuklaata ja kanelia yhdessä. Lähipäivinä olen palellut kovasti (laitan palelun osin tietokonella työskentelyn piikkiin) ja tekemistä on ollut vaikka muille jakaa. Jospas tänään olis sitten sitä romantiikkaakin, kun olen päivän mittaan noita sydämmiä kietassut yhden jos toisenkin, tsi hi!

Mitähän muuta maustetta sitä kekkasis kokeilla suklaaseen. Vinkkejä?

Nautiskelua Kemijärvellä

2011-10-28T08:58:00.000+03:00

Olin tuossa edellisessä kuussa Kemijärvellä kouluttamassa kaksi päivää Luonnontuotteita Itä-Lapista koulutushankkeen opiskelijoille. Ensimmäisenä päivänä paasailin hieman teoriassa ja kertoilin omasta toiminnasta. Iltapuolesta homma sitten näytti tältä...

Uutoksina siankärsämö ja mesiangervo...

ja mitäs tässä puuhaillaan?...

tuloksena tämän näköstä mömmöä?!

Mömmö oli hunajaa ja koivunlehteä, josta teimme aivan ihania kasvohoitoja.

uutoksista puolestaan teimme rentouttavia jalkakylpyjä.

Koko homma siis näytti lähinnä tältä...

Kaikki saivat vuorollaan olla hoidettavina ja hoitajina. Kaikilla tuntui olevan oikein ihanaa ja hoitajat pitivät hoidettavista oikein hyvää huolta.
Mutta ei siinnä vielä kaikki hemmottelu...

Pienten esivalmisteluiden jälkeen, oppilaat saivat vielä kylvettää toisensa turvesaunassa.

Turvesauna on aivan ihana! Jokin alkukantainen riemu nousee syvältä sisimmästä, kun pääsee sotkemaan ihan luvan kanssa. Se naurunkilkatus mikä turvesaunasta aina kuuluu, on varmaanki yhtä terapeuttista kuin turpeen vaikutus muutenkin. Jos nauru pidentää ikää, niin turvesaunojat varmasti elää vuosikymmeniä pidempään!

Seuraavana päivänä oppilaat jaksoivat olla heti aamusta pirteänä vaikka hoitosessiot venyivätkin aika myöhään. Päivän ohjelmissa oli saippuan tekoa.

"tarkkana... mites sen lipeän kanssa toimittiinkaan..."

Saippuoita tehtiin koivusta...

Maarianheinästä...

Ja turpeesta tervan kera, josta valitettavasti ei ole ainuttakaan kuvaa. Myös valmiit teokset ja tekovaiheesta on kuvat jääny räpsimättä, kun opettajaa pidettiin kiireessä. Saippuanteko on mielenkiintosta ja aina löytyy yllättäviä muuttujia, niin kuin nyttenkin saimme kokea, koivusaippuan kohdalla. Eteerinen öljy, kun käyttäytyikin ihan erilla lailla, kun olisi pitänyt. Mitään kovin pahaa damagea ei kuitenkaan syntynyt ja koivusaippuakin saatiin muottiin. Saippuat jäi oppilaiden hellään huomaan kypsymään ja pitääkin muistaa kysellä, mitä niille kuuluu. Käsin tehty saippua saa kypsyä vähintään kuukauden, ennen kuin se on valmis käyttöön. Ja on niin kuin naiset; paranee vanhetessaan!

Kiitos Kemijärveläiset, että sain viettää teidän kanssa kaksi ihanan vaihtelevaa päivää! Vaikka te teitte hoitoja niin reissu oli minullekkin yhtä NAUTISKELUA <3

Luomun kahdet kasvot- Lapparissa

2011-10-25T13:07:00.000+03:00

Voihan ärrinpurrin, ku oli Lapparissa taas tännään sellanen kirjotus, että olisin halunnu olla ite paikalla vääntämässä rautalankaa!!! Juttu oli nimellä "Luomun kahdet kasvot". Jutussa kysyttiin samat kysymykset Mikko Rahtolalta (Luomuliiton luomuasiantuntija) ja Jussi Tammisolalta (kasvinjalostuksen dosentti Helsingin yliopistosta). Siinnä sitten kumpikin sai perustella omia näkemyksiään.

On se kumma, että vaikka nykypäivänä on jo niin paljon tieteellistä tutkimusta luomun eduista, niin joku asiasta mitään (selvästi) tietämätön voi väittää sen olevan rituaaleja, harhaluuloja, uskomuksia ja huijausta. Sanoipas herra dosentti, kasvikunnan olevan johtava myrkkypesä! Onhan niitä kemikaalejakin mitkä on ihmisille tappavan myrkyllisiä, EIKÄ NIITÄKÄÄN IHMISTEN TARVITSE SENTÄÄN SYÖDÄ!!! Huoh!

Se, että voisiko luomulla ruokkia koko maapalloa, on minullekkin kysymysmerkki, enkä osaa tuohon ottaa sen paremmin kantaa. Minun mielestä on kuitenkin hullua se asettelu, mihin tällä hetkellä media vetää luomua ja "normaali tuotantoa. Miksi pitäisi olla joko tai? Miksei luomutuotanto voisi kulkea ja kehittyä "normaalituotannon" rinnalla? Miksi jomman kumman pitää olla toista parempi? Eikös se ole niin, että me kuluttajana teemme sen päätöksen, kumpaa tykätään käyttää ja mistä syystä. Kumpaakin tuotantotapaa on syytä tutkia ja kehittää. Tällä hetkellä luomu on ainakin vakuuttanut minut puolelleen, eikä vähiten oikeiden tutkimustulosten takia.

Lapparin jutussa ensimmäinen kysymys näille herroille kuului; Onko luomuruoka terveellisempää kuin "tavallisesti" tuotettu?
Ne jotka haluaa lukea, mitä herrat siihen vastasivat, niin hankkikaa tämän päivän Lapin Kansa käsiinne. Halusinki kertoa teille taannoisesta keskustelusta Iskelmäradio Rovaniemen tiloissa, joka liittyy kysymyksen mustalla korostettuun sanaan. Pohdimme nimittäin radion porukan kanssa luomuasioita edestä ja takaa. Timo Tapaninen (myyntipäällikkö) siinnä heitti sitten ilmaan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että eikös sanamerkitykset luomu ja normaalituotanto ole hieman nurinkurisia? Eikös nimen omaan luomutuotanto ole sitä normaalituotantoa ja alkuperäistä viljelytapaa (mitä on toteutettu suurimman osan siitä ajasta, kun me apinasta polveutuneet ollaan osattu jotain viljellä ja kasvattaa). Sitten puolestaan tehotuotanto olisi sitä kemikaalituotantoa. Vilkas ajatuksen vaihto johti lopulta siihen, että joku heitti kysymyksen; "jos kaupassa olisi vierekkäisissä korissa banaaneita, joista toisessa lukisi normaali banaani ja toisessa kemikaalibanaani, niin kumpaa banaania ostaisit?" Kärjistetysti asian voi ajatella tällä tavallakin, eikö?

Samainen dosentti Jussi Tammisola vieraili taannoin A- talk ohjelmassa, puhumassa luomusta. Voisin sanoa pari henkilökohtaista mielipidettä kyseisestä ihmisestä, mutta jääköön kuiten sanomatta. Jos et ole kattonu kyseistä pätkää, niin suosittelen. Esitysaikaa on vielä 12 päivää jäljellä. Keskustelu lähentelee kyllä milestäni farssia, mutta on ehdottomasti katsomisen arvonen. Voisin vielä sanoa, että luomuilijat vei milestäni -tässä vertailussa- homman kotiin 10-0. Ohjelma löytyy täältä.

Radio hommeleita... ei oo helppoo!

2011-10-25T09:48:00.000+03:00

Huh, että on lähiaikoina sattunu ja tapahtunu! Tässä on vaikka minkälaista hommaa ilmaantunu ja yks niistä on oma radio-ohjelma!!! Elikkäs aletaan Hannamarin kans pyörittään omaa ohjelmaa nimeltä Heivaa ylimääräiset kemikaalit Iskelmä Rovaniemen taajuuksilla 89,3Mhz.

Meidän aivotuksia voi kuunnella noin 10 minsan verran tiistaisin ja torstaisin klo 9,30 ja uusintana 14,22

Ensimmäisessä jaksossa kerroimme hieman itsestämme ja jäykkäähän tuo tuntuu vielä olevan. Eiköhän tässä ajan myötä opi puhumaan vähän "normaalimmin". Osa jäykkyydestä voi kyllä johtua siitä, että meillä meinasi mennä koko homma ihan käkätykseksi ja jouduttiin ihan tosissaan tsemppaamaan, että saatiin edes jotain kunnollista nauhalle. Nauhurissa oli siis enemmän meidän kikatuspuhetta, ku oikeaa asiaa, heh heh...

Tarkoitushan ei olekkaan vetää millään synkällä kaavalla, vaan kevyesti höpötellen. Mahdollisesti saadaan jonnekki nettiin myös näitä "huikeita" tuotoksia. Silloin on mahdollista muidenkin kuin Rovaniemeläisten niitä kuunnella. Iskelmä Rovaniemihän on paikallisradio, josta saa nauttia vain me Rollolaiset.

Me tehdään näihin ohjelmiin myös haastiksia ja ens torstain ohjelmaanki, ollaan käyty Luomun tiimoilta haastatteleen henkilöitä. Meillä on todella hyviä aiheita kehitelty loppuvuodelle, että ihan jännällä itsekki odottelen.

Aika mielenkiintoista ja hektistä tämä meikäläisen elämä tällä hetkellä, mutta eipä käy ihan tylsäksi ja yksitoikkoiseksi! Kiitos myös, että jaksatte näitä pitkiä bloggausvälejä. Kirjottelen kuulumisia aina kun kerkiän. Ihanaa syksyä kaikille!

Koiramaista menoa

2011-10-18T09:13:00.000+03:00

Heinikon kingi ja queeni!

Kukas siellä heinikossa lymyilee?...

Silmä tarkkana...

"Leikitäänkö?"

Joku on pelkkää vauhtiviivaa...

"...ja sitten hyppy..."

Ystävykset Onni ja Tyyne!

On se vaan niin rentouttavaa kattella koiraystävien temmellystä. Voisi vähän verrata tuleen tuijottamiseen; sitä voi tehdä tuntitolkulla ajattelematta muuta maailmaa. Rentouttavaa, sanon minä!

Tuotebongailuja

2011-10-17T08:39:00.000+03:00

Törmäsinpäs tässä taas pariin mielenkiintoseen tuotteeseen. Tässä ensimmäinen.

Jussin korppu
laatikko löytyi Rinteenkulman K-marketista. Korput on ihan superrr hyviä ja mikä parhaita, LUOMUA! Hiivaa ei myöskään ole käytetty vaan, korput on tehty hapanjuurella. Tykkään! Meillä syödään aika vähän leipää, mutta tämä on juuri sellainen leipä mitä mielellään sitten syö. Eniten kuitenkin ilahduin, kun huomasin Leipomo Karkiaisen olevan Lappilainen, tarkemmin Torniosta. Vielä enemmän ilahduin, kun vierailin yrityksen nettisivuilla . Luomuleivistä siellä oli ruonoiltu näin...

Jussi, Peltojussin poika, oiva renki. Tytär Alli, kaurapellon hyvä henki.
Isäin mallin mukaisesti, kasvattavat viljan luonnollisesti.

Kanssa isän myllärille, vievät sadon jauhatteelle.

Leipurilla jauhot hyvät, myöskin kokonaiset jyvät, paistuvat leiviksi rapeiksi, rieskoiksi makeiksi, rukiisella juurella, limpuiksi parhaiksi.

Tuoksu hyvä, maku aito täyteläinen, tuottaa olon kylläisen, tyytyväisen onnellisen.

Näin on tehty luomuleipä, kysy vaikka vaarilta.

Lisäksi Karkiaisella on konditoria, kahvila ja he tekevät myös pitopalvelukeikkoja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seuraavalla Tornion reissulla pitää muistaa piipahtaa kahvilla kyseisessä paikassa.

Toinen tuotebongaus on tällainen...

Elikkäs Päijät-Hämeen Luomun Kaaliporkkanajuoma . Nyt on pakko myöntää, että tämä on mielenkiintoisin makukokemus pitkiin aikoihin. Jotenki sitä on tottunut, että juomat on makeita tai ainakin aika neutraalin makuisia. Vaan sitä ei ole tämä juoma!!! Maku on kuin joisi hapankaalen lientä. Todella suolainen ja hmmm... hapankaalimainen. Kaaliporkkanajuoma on tehty kuten hapankaali maitohappokäymisellä. Juomalla on samoja terveysvaikutuksia kuin hapankaalillakin, mutta yrityksen nettisivuilla sanottiin, että juoma on vielä hieman vahvempi. En ole koskaan ollut mikään superhimokas hapankaalin syöjä. Äitini mm. ennen tärkkelysintoleranssin toteamista, sai mielettömiä himoja hapankaalen syöntiin. Noup, ei tapahdu mulla! Veikkaan, että kyseistä juomaa voisikin käyttää laimennettuna ja sitä ei ehkä olekkaan tarkoitettu kerralla nautittavaksi. Nettisivuilta en kuitenkaan löytänyt tarkempia käyttösuosituksia.

Jokatapauksessa juoma on todella mielenkiintonen ja varmasti kokeilemisen arvonen!

Violetti kukkakaali

2011-10-13T08:59:00.000+03:00

Arvatkaapas mitä meidän mailta kasvoi???

Violetti kukkakaali!!! Ite en ollu tällaisista aiemmin kuullukkaan, joten ihmetys oli kyllä valtava, kun bongasimme erikoiset tulokkaat kasvimaalta. Violetit versiot kasvoi siellä täällä muiden normi kukkakaalien joukossa, joten hämmästelyä ja spekulointia riitti maaperän oikuista, pakkaseen jne. Kaikki asiathan löytyy aina googlesta, joten tutkin hieman asiaa. Ja kappas! Violetti lajike on tosiaan olemassa! Se mitä nämä violetit kaunokaiset teki meidän normi kukkakaalien siementen seassa, on mysteeri.
Mausta vielä sen verran, että violetti oli ehkä hieman pehmeämmän makuinen, mutta huomattavia makueroja ei kyllä ollu.

Kyllä luonto (ja jalostus) on ihmeellistä!!!

Raakaa meininkiä Rollossa osa2.

2011-10-11T08:15:00.000+03:00

Taas olis huippu meininkiä luvassa raakaruokailun parissa. Tehoveljekset Teemu ja Aaro tulee taas Rovaniemelle kahden raakakurssinsa kera...

14.10 klo 17-21.30 Terveeks herkutellen - Makiaa, Rovaniemi Kahvila Kauppayhtiö, 45€

Makiaa- ilta alkaa makeiden smoothieiden käsittelyllä. Valmistamme erittäin ravintorikkaita ja makeita smoothieita jotka eivät tuo mukanaan syyllisyyttä vaan vireyttä ja iloa. Smoothieista siirrymme raakajäätelöön, joka on lasten kestosuosikki mutta maistuu myös monelle aikuiselle :). Jäätelön jäähtyessä valmistamme raakapiirakoita ja kakkuja sekä käymme läpi pähkinöiden käyttömahdollisuuksia. Illan kruunaa monen suosikiksi muotoutunut Raakasuklaa, jolla on erityisiä terveysvaikutuksia, sen lisäksi, että se vaikuttaa raakamuodossaan hyvin positiivisesti myös ihmisen mielialaan.

15.10 klo 17-21.30 Terveeks herkutellen - Salt&pepa, Rovaniemi Kahvila kauppayhtiö, 45€

Sisältää vuorostaan suolaisia herkkuja joita voi hyödyntää osana arkea mutta jotka sopivat myös esim. viihteellisiin iltoihin joissa kaivataan perusruokaa möheämpää tavaraa. Suolaisessa illassa käsittelemme ensimmäiseksi ruokaisia salaatteja, jotka ovat jotain ihan muuta kuin perus mielikuva salaatista kertoo. Illan toisena aiheena on raakapizza, joka ei jätä kypsentämättömyydestään huolimatta ketään kylmäksi. Tästä siirrymme suolaisiin piirakoihin Illan päättää erilaisten tahnojen ja kastikkeiden teko sekä maistelu. Illan teoria osuuksissa käsittelemme rasvoja, yrttien ja mausteiden vaikutuksia, ruoka-aineiden yhdistämistä sekä pähkinöiden ja siementen käyttöä.

Ilmottautumiset ja lisäkysymykset teemusyrjala@hotmail.com puh. 040 734 9547

Luontaisterveys- äiti ja tytär

2011-10-10T07:20:00.000+03:00

Oih, olen unohtanut kertoa, että jos jolla kulla kiinostaa lukea minun ja äidin historiikkia, niin uusimmassa Luontaisterveys lehdessä on aikasta iso juttu meistä. Lehdessä on alkanut uusi osio, nimeltään Äiti ja tytär. Mehän tuohon osioon sovittiin aikasta hyvin, kun meidän yhteistyö jos mikä, on ollu tiivistä. Helppoa se ei aina ole ollut, mutta varmasti arvokasta ja ainutlaatuista!

Syö iho kauniiksi

2011-10-07T15:41:00.000+03:00

Ensiviikolla on luvassa meidän luentosarjamme Heivaa ylimääräiset kemikaalit toinen osio. Luennolle on vielä vapaita paikkoja, joten tulehan mukaan! Illan päätteeksi tehdään vielä super herkullinen illallinen (raakana tottakai), joka on myös teeman mukaan hyväksi meidän iholle ja keholle.

Paljon jämäkkää tietoa luvassa ja tietysti tuttuun tapaan kirjallinen materiaali kotilukemiseksi. ilmottautua voi kemikaaliton@gmail.com tai vaikka soittamalla tai tekstarilla 040- 391656 (minulle).

Tuuhan siis kattoon kahen kemikaalihipin sauhuamista! Viimeksi hommahan näytti tärähtäneesti tältä...

Valtakunnalliset luonnontuotepäivät & elämysglubi

2011-10-06T07:24:00.000+03:00

Tämä viikko on menny otsikon mukaisen tapahtuman parissa. Rovaniemi on saanu tänä vuonna kunnian järjestää nämä luonnontuotealan asiantuntiat yhten keräävän tapahtuman.Siellä sitten on tullut istuttua ja kuunneltua ja mikä parasta, koettua inspiksiä!

Tänään viimeisen luonnontuotepäivän lisäksi on illalla Elämysglubin ensimmäinen kokoontuminen kesän jälkeen.

MITÄ?
Matkailuaiheista kansalaiskeskustelua

MISSÄ?
Kahvila Kauppayhtiö, Valtakatu 24, Rovaniemi.

MILLOIN?
6.10. ja 24.11.2011

MITEN?
Klubin ohjelmakaavio:
HappyHour 17.00-17.30
Kabinetti 17.30-19.00
AfterSki 19.00-20.00
Jälkipelit tässä blogissa

MIKSI?
Elämysklubi tuo uusia näkökulmia, herättää keskustelua ja verkottaa matkailusta innostuneita kansalaisia toimialan kehittämiseksi.

KUKA?
Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus LEO yhteistyökumppaneineen

KENELLE?
Sinulle, joka haluat kuulla uusia ajatuksia, kommentoida, heittää ideoita, keskustella ja vaikuttaa matkailun tulevaisuuteen Lapissa.

Tänään on allekkirjoittanut paikan päällä avaamassa keskusteluja. Tänään siis luvassa...

Syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla torstaina 6.10. klo 17.30-19.00 keskustellaan lappilaisesta superfoodista.

Kuinka lapin ravinto- ja tarinarikkaita kasveja voidaan hyödyntää matkailussa? Onko Lappi superfoodien kehitysmaa? Kuinka luonnonantimista voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa?

Keskustelun herättäjiksi saapuvat matkailuyrittäjä Kati Liikonen, Katinkontti ja luontaistuotealan yrittäjä Katja Misikangas, Lapland Naturals .

Kati Liikonen on matkailukonsultointiin ja lappilaiseen luontoon erikoistuneen Katinkontin omistaja. Hän järjestää myös retriittisafareita, joissa lappilainen luonto, hiljaisuus ja kokonaisvaltainen kehon ja mielen hyvinvointi yhdistyy erilaisiin luontoaktiviteetteihin.

Katja Misikangas on luontaistuotealan yrittäjä, jolle luonnon raaka-aineiden hyvinvointia edistävät vaikutukset ovat siirtyneet jo äidinmaidossa. Elämänmakuisessa Kansanparantajan perillinen –blogissaan Katja kirjoittaa luonnonantimien hyödyntämisestä ja ekologisesta elämäntavasta.

Extrabonuksena tämänkertaisella klubilla on Hannamari ja Tuomas Rahkosen Super-Pirtelöbaari . Lappilaista supersmoothieta pääset maistamaan klubihintaan viidellä eurolla.

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Eli mikä parasta, niin tilaisuudet ovat aina ilmaisia ja paikalle voi tulla kuka vaan asiasta kiinnostunut. Varmasti mielenkiintoista ajatustenvaihtoa luvassa, eli mukaan vaan!

Ja jotta elämä ei kävis tänään liian tylsäksi, niin piipahdanpas Lapin radiossakin aamu puhteiksi. Eli jos haluat kuunnella "heleää" ääntäni aamu tuimaan, niin kannattaa virittäytyä Lapin radion taajamalle klo 8.30-9.00 aikaan. Eli kohtapuolin... Aiheena on luonnontuotteet ja kaikki siihen liittyvä tai asiaan liittymätön, hih...

Valintatalon Smurffi kamppanja

2011-10-03T08:11:00.000+03:00

Kuva

Lapset ja mainonta!!! Huh, tässä aihe mistä voisin paasata vaikka päivän. Lapset ovat kovin alttiita mainoksille ja jopa imevät niitä ja niiden vaikutuksiaan itseensä, kuin pesusienet. Tämän on tietysti huomannu myös moni yritys, suunnatessaan tuotteitaan markkinoille.
Kerronpas kuitenkin erään tapauksen omasta perheestä, mikä sai taas tässä päivänä muutamana verenpaineeni kiehumaan...

Janne oli ollut lastemme kanssa Ounasrinteen Valintatalossa ostoksilla. Kaikki, joilla lapsia on, tietävätkin että kauppareissut on monesti aika hektisiä. Silloin ei ole aikaa jäädä seisoskelemaan jokaisen tuotteen ja mainoksen kohdalle lukemaan sisällyksiä jne. Noh, kyseisessä kaupassa oli kamppanja Smurffielokuvan tiimoilta. Hyllyn vieressä oli iso kori täynnä Smurffi- nukkeja ja vieressä iso kyltti, missä luki Smurffit vain 1,99€ . Meidän ipanat on smurffifaneja, joten tästähän repesi iso riemu ja isä heltyi ostamaan kummallekkin murmelille oman smurffin. Mutta mites kävikään...

Kassalle mennessä, kassaneiti oli nolona sanonut (ilman silmiin katsomista) Smurffien maksavan oikeasti lähes 20€/ kpl! Alennus hinta päti vasta, kun oltiin kerätty 40 kpl keräilytarroja!!! Yhden tarran sai 5€ ostoksesta. Mieheni myös huomasi, että kassaneidin takana oli iso pino näitä Smurffeja, jotka oletettavasti oli jäänyt muiltakin asiakkailta kassalle, Smurffien oikean hinnan paljastuttua.

Ok, tässä vaiheessa jälleen, varsinkin kaikki te joilla on lapsia, ymmärrätte varmaan kuinka räjähdysherkkää tilannetta kassalla elettiin. Mikä pettymys lapsille olikaan, kun Smurffit piti jättää tiskille. Mieheni ei missään nimessä maksaisi lähes 40€ Smurffeista, jotka luuli saavansa alle 4 euron. Omat kullanmurusetkin kuiten osaa välillä yllättää ja tilanne oli kuuleman mukaan mennyt ilman isompia kohtauksia ja lapset olivat ymmärtäneet asian. Katastrofin ainekset kuitenkin leijuivat ilmassa...

Olen ennenkin törmännyt Valintataloissa näihin keräilykamppanjoihin. Minusta mainonnassa pitäisi laittaa K I S S A N kokoisin kirjaimin näkyville kamppanjatuotteen oikea hinta. Ei niin, että mainostetaan tuotteen maksavan euron ja sitten pienellä printattuna lukee tosiasiat alakulmassa. Lapsiperheiden shoppailu on sen verran hektistä, ettei näitä pienellä printattuja todellakaan kerkiä lukemaan. Voisin kuvitella näin olevan muillakin perheellisillä, vai?

Vähintäänkin yhtä kyseenalaista on tällainen suora mainonta, joka kohdistuu lapsiin. Minulle on aivan sama, jos joku mummoille suunnattu kamppanja huijaa pikku tummuraisia. He kun osaavat kassalla käsitellä pettymyksiä ja ymmärtävät jättää esim. ne paistinpannut kauppaan. Saattavatpas vielä antaa puolisen tuntia, hyvää palutetta kassaneidille harhaanjohtavasta kamppanjasta. Tiedän monta perhettä, joiden kaupassa käynti on suoraan sanottuna yhtä helvettiä lasten kanssa. Uskoisin kaikilla lapsilla olevan jossain vaiheessa kasvua tällainen kehityskausi. Meillä ainakin on ollut. Useikaan ei myös ole mahdollisuutta jättää lapsia esim. hoitoon kauppareissun ajaksi ja missä sitten lapset oppisivat niitä kaupassakäynnin tapoja, jos ei sitten siellä kaupassa. Liittyvätkö tällaiset pettymykset (minun mielestä suoranaiset huijaukset) sitten lasten kasvatukseen? Pitäähän niitä pettymyksiäkin tulla, eikö? No ainakin meidän kuusivuotias neiti, osasi heti aloittaa Valintataloboikotin ja pyysi äitiänsä myös kirjoittamaan kauppaan palautteen, jonka äiti myös tietysti tekikin. Jännityksellä nyt sitten odotamme, mitä Valintatalo vastaa meidän mielipiteisiimme.

Vaikka olenkin hurjan harmistunut tällaisesta mainonnasta, niin silti oli ihanaa huomata, kuinka valistuneita kuluttajia meidän lapsista saattaa tulevaisuudessa tulla.

t. Ylpeä äiti

Yrjölän puuro

2011-09-29T06:43:00.001+03:00

Kovin eläin aiheinen, on jostain syystä, tämä minun blogi ollu lähiaikoina. Kuitenki ihan pakko vinkata kaikille koiraihmisille ja luonnonmukaista ruokintaa harrastaville (laiskoillekkin, kuten minä) yhdestä huippu tuotteesta. Nimittäin bongasin Rovaniemen Pohjolankadun Lemmikkieläinliike Jälki kaupasta seuraavanlaisen löydön!

Yrjölän puuroa ihan valmiissa paketissa! Sen kun töpsäyttää kuppiin ja lihat sekaan, avot! Ei vois olla helpompaa. Tämä pötikkä on varmasti hyvä, jos on kiirettä, eikä kerkiä alkaa itse puuroja keittelemään. Meillä pötkö kesti useaan ruokailuun ja näyttipä maistuvan tuolle nirsoilijallekki oikein hyvin. Eikä siinnä vielä kaikki...

Lisäksi raaka-aineet on luomulaatuisia! Wau, sanoo hippi! Ja sokerina pohjalla, lukekaapas tuoteseloste...

Öljyjen ja muiden lisäksi puurosta löytyy nivaska eri yrttejä mm. nokkosta ja ratamoa! Tästä ruokapötkylästä tuli kyllä kerralla minun ja Onnimannin suosikki.

Myös sisustus oli ihanaa vaihtelua tunkkasten ja liian ahtaiden eläinkauppojen jälkeen. Voisi jopa sanoa sisustusta trendikkääksi. Miksihän muuten eläinkauppojen pitää aina olla ahtaita ja tylsästi sisustettuja (lue; ei lainkaan sisustettuja) ainaki täällä Rovaniemellä?! Ehkäpä ensi kerralla otan kuviakin teille pällisteltäväksi, nimittäin puuronhaku reissuun pitää kohta taas lähteä.

Palvelu kaupassa oli myös todella mahtavaa ja asiantuntevaa. Barffi ja raakaruokailijoille oli todella hyvät valikoimat ja neuvoja osattiin antaa siltäkin puolelta.

Niin ja Yrjölän puuropötkö makso 4,10€ ja meillä siitä syötiin lähes kymmenen ateriaa.

Liikkeen löydät myös Facebookista.

Suosittelen lämpimästi!

Studio 55, Tenho Pitkäsen haastattelu

2011-09-28T07:41:00.000+03:00

Käykäähän katsomassa Tenho Pitkäsen ( Detria oy) haastattelua Studio 55 ohjelmassa. Tenho kertoo Lapin kasveista ja yrteistä ja miten niitä jalostetaan kosmetiikka tuotteeksi. Mielenkiintoinen haastattelu =D

Haastattelu löytyy täältä.

Oodi kanoille

2011-09-27T06:05:00.003+03:00

Olipas tässä päivänä eräännä, tällainen porukka liikenteessä...

Joka oli varsinainen Kiljusten herrasväki tienpäällä! Ihmetystä olisi varmasti herättänyt muissa, jos näitä muita täällä päin liikkuisi...

Tehtävä oli tärkeistä tärkein...

Munakennoset tyhjyyttään voivotteli...

"Päivää vanha herra Kukkonen! Toivottavasti emme häiritse? Voi surkeasti oli sinulle käynyt! Kuulimme vallankaappauksen tapahtuneen. Pahus sitä nuorta mustaa pullistelevaa, kun sinut syöksi vallasta! Kaipa se niin on, että nuorten vain pittää aina kukkoilla . Toivottavasti se noista kanahista huolehtii ja ossaa olla. Piähän sie kuiten, vanha herra Kukkonen, sitä nuorta kollia silimällä... ihan kaiken varalta."

" Juoskaahan tipuset, syksy rinnassa! Talavi pitkä on tuloillaan."

" Eläkä sie murre mökötä! Jätämmä met sullekki maisteltavvaa. Ja rapsutuksiaki saat aina, joka kerta. Siitä pittää lapset huolen."

"Kiitos kananen aartehistasi! Munista niin arvokkaista. Kylläpä ne vaan paljon iloa meille tuopi. Kiitos kananen, kiitos! "

Yrttikosmetiikkaa 4H:n kanssa

2011-09-22T06:31:00.001+03:00

Mie en nyt ollenkaan tiiä, miten olen tähän tilanteeseen ajautunu, että tänä syksynä minua viedään hieman joka paikaan. Huomasin nimittäin, että syksyn ja alkutalven kalenteri on täynnä luentoja ja kurssien/ koulutusten pitoa. Noh jos (ja uskoisin, että kun) kaikki on niin ihania tapahtumia, kun oli toissapäivänen 4H:lle pitämä yrttivoiteidenteko kurssi, niin ei haittaa!!!

Kotikosmetiikan teko on asia, mikä aika pian koukuttaa. Varoitan siis niitä, jotka eivät halua uutta välillä aikaakin vievää harrastusta, että lopettakaa lukeminen NYT!
Minusta kaikkein ihanin asia kotikosmetiikan teossa on se, että saat itse valita mitä tuotteisiin pistät. Voit siis olla varma omatekemän kosmetiikkatuotteen sisällöstä ja laadusta. Voit myös raaka-aineita valitsemalla tehdä tuotteen, joka sopii JUURI SINULLE! Oli sitten kyse ihon laadusta (kuiva, rasvottuva jne.) tai sitten tuoksumaailmasta. Kotikosmetiikan teko ei tarvitse edes olla vaikeaa, vaan jokainen löytää erinomaisia raaka-aineita esim. omasta keittiöstään. Kasvo- ja hiusnaamioiden tai jalkakylpyjen teko on mukavaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Toisin sanottuna, helppoa kuin lasten leikki!

4H:n järjestämällä kurssilla tiistaina tehtiin pihkavoidetta ja kanervankukkahuulirasvaa. Käytiinpäs siinnä läpi kotikosmetiikan perus juttuja raaka-aineista, sisällöstä ja lainsäädännöstä myyntiä koskienkin. Jos oikein innostuu asiasta, niin harrastuksen voi viedä todella pitkälle ja kehittyneelle tasolle. Käytännössä on jopa ihan mahdollista tehdä itse oma mineraalimeikkisarjakin! Ja luonnollisesti!!!

Huulirasvan aineksia...

Tarkkana kuin porkkana...

Huulirasvan purkitusta... jälleen tarkkana...

valmista kanervankukkahuulirasvaa.

Ilman kommelluksia ei kuitenkaan tälläkään kertaa säästytty, koska pihka joka piti olla perillä tiistai aamuna, olikin pahasti myöhässä. Niinpä Setälän Mia (4H kurssin järjestäjä) sai juosta sateessa metsään tutkimaan, joskos valutuspaikoista löytyisi sen verran tavaraa, että saataisiin pihkavoide 12 henkilölle tehtyä. No onneksi löyty, eli pääsimme pihkan keittelyyn...

Sitä itteänsä, eli pihkaa.

Raaka-aineiden pinnitseminen on tarkkaa hommaa =)

Pihkavoidepurkkien virkaa toimitti pilttipurkit.

Ens viikon tiistaina kurssi jatkuu ja silloin valmistamme yrttiöljyjä ja voiteita. Kasveiksi sovimme tiistain kurssilaisten kanssa, mesiangervon ja katajan. Taatusti ihana ilta jälleen luvassa. Niin ja jos joku kiinnostui vielä tulemaan mukaan, niin käsittääkseni pari paikkaa oli vielä vapaana. Kyselyjä voi lähetellä Mialle mia.setala@4h.fi tai puhelimella 0400 224 754

Puhdas iho- luonnonkosmetiikkaluento Roi

2011-09-21T09:27:00.001+03:00

Lauantaina teimme Hannamarin kanssa depyyttimme Heivaa ylimääräiset kemikaalit , luentosarjassamme. Ensimmäisen osion, joka käsitteli luonnonkosmetiikkaa ja kemikaalitonta ihonhoitoa, pidimme Kauppayhtiön luentosalissa. Vaikka koko viikon jännitimme ensimmäistä yhteistä esiintymistä, niin lauantaina tuntui paikalla olevan kaksi innostunutta viilipyttyä. Kaikesta palautteesta päätellen, taidamme muodostaa Hanskin kanssa aika hyvän luentotiimin. Hannamarin rauhallinen- ja asiantunteva ja minun eläväisempi puhetyyli, teki kuuleman mukaan luennosta mukavaa ja vaihtelevaa seurattavaa.

Powerpoint esitys sai myös kiitosta. Osan ihanasta kuvituksesta on tehnyt Hannamarin mies Tuomas, eli kiitos hänelle!

Olimme keränneet luennolle omaa luonnonkosmetiikkaa, mitä itse olemme hyväksi havainneet ja kovasti näihin putelleihin tuntui kiinnostusta olevan. Yleinen keskustelu oli ainaki minusta todella antoisaa ja uskoisin monen saaneet vinkkejä mukaan, miten ja miksi siirtyä puhtaampien kosmetiikkatuotteiden käyttöön.

Kiinnostunutta porukkaa riitti kosmetiikapöydän ympärillä.

Tuomas teki kaikille luennolle osallistuneille alkusmoothiet, joista mulla ei valitettavasti ole kuvia (mutta oli super hyvää!). Sitä kun itse on puuhamiehenä, niin tuo kuvailu on hieman hankalampi asia hoitaa samaan aikaan. Luennon lopuilla oli vielä pikku extra ylläki, kun kaikki sai vielä maistaa raakasuklaata, made by Rahkosten super keittiö .

Ihana lauantaiaamu kaiken kaikkiaan ja positiivisen vastaanoton vuoksi, odotamme seuraavia luentoja enemmän kuin innolla. Näistä luennoista laitan tarkempaa infoa myöhemmin ja Hannamarin kans luvattiin tehdä niistä tietysti vielä entistä innostavampia!

Vaikka puhuimme lauantainakin tiukkaa ja vakavaakin asiaa, välillä aiheesta jopa nipottaen, niin silti haluamme muistuttaa kaikkia, ottamaan elämässä löysin rantein turhia ressaamatta. Niin mekin teemme!

Sivuvaikutuksia liiallisten kemikaalien käytöstä(kö)?!!

Kiitos kaikille ihanille luennoilla oleille!

Logo arvonnan voittaja!

2011-09-20T07:56:00.000+03:00

Kiitoksia kaikille kommentin kirjoittaneille! Ihania huomioita teitte ja mahtavaa ideoitia. Katson itsekki ihan eri silmillä logoa, teidän hoksaavan aivottelun jälkeen. Niin se vaan on, että eri ihmiset näkevät eri asioita!

Virallisena valvojana arvonnassa toimi jälleen Onnimannimatikka, jolla hommaan on jo aika hyvä pätevyys edellisestä kerrasta. Valvoja oli vaan aika väsyny, aamuisen metson nylkemis operaation takia. Sitä kun piti niin kovasti kytätä, jokainen lihas täristen valmiina hyppyyn, jos se vaikka vielä yrittääkin pakoon!

Noh, sen pitemmittä jaaritteluitta ilmoitan arvonnan voittajan, joka on...

Henkilö nimimerkillä...

VIRPI!!!

Voisitko laittaa minulle osoitetietosi info@lapcream.com niin laitan sinulle piikkimaton tulemaan =)

Onnea paljon voittajalle!!!

Lapland Naturals, uusi logo ja kilpailu

2011-09-16T06:13:00.002+03:00

Vihdoinki meillä on -oikea- logo myös Lapland Naturalsille ja tässä se on...

Nyt hyvät ystävät saatte antaa kommentteja logoon liittyen. Kaikki palaute on tervetullutta!

Vastanneiden kesken arvotaan käsityönä tehty (ei voi läheskään verrata kauppojen halpis mattoihin)ja reilun kaupan periaatteita kunnioittava piikkimatto .

Arvottavan maton väri on tumman violetti ovh. 59€

Arvontaan osallistumis aika päättyy maanantaina 19.9.2011 klo 23.00

Arvonta terkuin,
Katja

Luontoäidin hevoset ja Nina Viitamäki

2011-09-15T13:48:00.002+03:00

Tampereen reissun päätarkoitus oli vierailla Nina Viitamäen tykönä. Luontoäidin hevoset- sarja on siitä erikoinen, että se on ensimmäinen sarjamme, joka on tuotettu yhteistyössä toisen yrittäjän kanssa. Nina ja hänen yritys Luontoäidin hevoset on ollut suuri apu ja inspiraatio tuotesarjan kehittelyssä.

Miten me sitten ajaudittiin yhteen? Muistan, että muutamia vuosia sitten surffailin netissä ja sattumalta löysin Ninan kotisivut. Ne on todella inspiroivaa luettavaa, näin yrtti ihmiselle ja niille, joille hevoset on lähellä sydäntä. Taisin sitten laittaa yhteydenottosivulta jotain viestiä ja pian vaihtelimmekin jo sähköposteja. Ei mennyt kauaakaan, kun Nina kyseli että onnistuisiko hevostuotteiden teko yhteistyönä. Siitäpäs sitten kaikki lähti rullaamaan eteenpäin oikein kunnon säpinällä.

Minun pitkäikainen haaveeni on ollut oma luonnontuotesarja eläimille, joten kauaa ei Ninan tarvinu minua houkutella. Muistan puhuneen eläinten omasta sarjasta äidin kanssa jo varmaankin teini-iässä. Luontoäidin hevoset- sarja on siis yksi unelmieni täyttymys ja tunnen jopa jonkinlaista äidillistä ylpeyttä sitä kohtaan. Hulluako? ehkä!

Elikkä olemme Ninan kanssa tehneet yhteistyötä vuosia. Sähköposti ja facebook on lähinnä ollu niitä kanavia, mitä ollaan kommunikointiin käytetty. Välillä viestejä ollaan lähetelty varmaankin kymmeniä päivässä ja hiljaisempina aikoinakin varmaan noin yhden viikossa. Toisin sanoen, yhteydenpito on ollu todella tiivistä ja siinnä on luonnollisesti jo oppinut tuntemaan toisen jo aika hyvin. Tilanne oli kuitenkin se, että Luontoäidin hevoset- sarja oli julkaistu markkinoille mahtavan ja tiiviin yhteistyön tuloksena, mutta... me emme olleet koskaan tavanneet naamatusten!!!
Huvittavaltahan se kuulostaa, kun puhutaan kuitenkin vain Suomen kokoisesta maasta. Oli ihan semmonen tunne, että nyt on viimein aika tavata!

Nokka kohti Sastamalaa siis. Tunnelma oli enemmän kuin jännittynyt, kun Teivon vierailun jälkeen, suunnattiin mieheni kanssa toiseen vierailukohteeseemme. Voiko toiseen ihmiseen tutustua pelkästään sähköpostien välityksellä? Niiden kautta kun meillä oli jo oikeastaan todella läheisenkin oloinen ystävyys-suhde. Mitä sitten, jos kaikki onkin toisin, kun näemme naamatusten. Jospa yhteistyö ei sujukkaan livenä? Näitä asioita jännäsin ja mietiskelin etukäteen, mutta kuitenkin olin jotenkin sydämmessä varma, että hyvin se menee. Ja niinhän se meniki! Vietettiin melkein koko loppu päivä Sastamalassa ja juttu ei todellakaan loppunut kesken. Mieski totesi, että olipa mahtava katsoa, kun kaksi naista keskustelee silmät loistaen ja innosta puhkuen, heh heh.

Tunnen löytäneeni taas yhden sielunkumppanin lisää. Tästä jos mistä on hyvä jatkaa yhteistyötä ja niin kuin Sastamalassakin puhuimme, vain taivas on meille rajana!

Tämä kasa ei ole nurtsille unohtunut lampaan villa, vaan...

Leevi herra, joka oli ensimmäisenä toivottamassa meitä tervetulleiksi.

Ninan työtilat ja kotitalokin, oli ihanan vanhaan maalaisromantiikan tapaan sisustettu. Sisällä yksikin huonekalu oli metsästä löydetty roska", mitä sitten oli enstisöity ja kappas, alta paljastui ihana hyllystö. Paikka oli todella idyllinen maalaismaisemineen ja hevostarhoineen.
Nina lopetti normi päivätyöt sairaanhoitajana, muutamia vuosia sitten ja otti riskin alkaa kokopäiväiseksi yrittäjäksi, näinkin erikoiselle alalle. Hän kertoi, että ainoa asia mitä on katunut on se, ettei tehny päätöstä jo aiemmin. Kahden työn tekeminen yhtä aikaa oli uuvuttanu tämänki touhunaisen melkein kokonaan. Mutta onneksi rohkautta riitti, nimittäin nyt hevosihmiset saavat todella hyvää apua luonnollisesti, omille hörökorvilleen. Ninan työnkuvaan kuuluu lähinnä konsultointi ja hevoskohtaisten yrttisekotelmien teko. Ihmiset siis ottavat häneen yhteyttä ongelma tilanteissa. Joskus hän tekee myös kotikäyntejä, mutta pääasiallinen työkanava on sähköposti ja puhelin.

Ylläoleva "hyllystö" oli aivan super hieno. Unohdin kysyä hyllyn historiasta, mutta arvelisin sen olleen joko postin tai apteekin hyllystö. Super ihana!

Niin ja sitten ne iiiihanat tilan friisiläiset hevoset!

Jos en ihan väärin tunnista niin edessä on Eden ja takana tulee Wuokko.

Mukana menossa myös Hugo poni. Pienin, muttei ollenkaan vähäisin =)

Hmmm... mitähän tuolla on?

Janneki uskaltautui ojentaan omenan. "Aaa, sumppi auki!"

Kiitos teille Nina ja Markku ruuasta ja ihanasta päivästä! Tervetuloa vastavierailulle ja ihania syyspäiviä teille, lapsille ja karvaisille <3

Eräs sumuinen aamu

2011-09-14T06:05:00.001+03:00

Katja- myrskyä (hi hi) odotellessa ja sadetta kuunnellessa, on mukavaa muistella sumuista aamua vastikään. Syksyinen ilma tuoksuu ja luonto on jotenki rauhallinen (myskystä huolimatta). Tämän aamun tunnelmaan sopii jostain syystä seuraava, minun mielestä aivan ihana biisi...

Ihanaa päivää rakkaat ihmiset!

Ekohepo hevosten luontaishoitola

2011-09-13T08:55:00.000+03:00

Jep jep, tämä on sitä nykyaikaa! Hevosille on oma luontaishoitola ja kävin siihen tutustumassa Tampereen reissullani. Voin sanoa, että paikka teki vaikutuksen, vaikkakin hieman hymyilytti. Muistan joskus opiskeluaikanani (Tampereen urheiluhierojakoulun hevos- ja koirahierojalinjalla yli 10 vuotta sitten) mielikuvituksellista yritystoimintaa kehitellessä, suunnittelin hevosten luontaishoitolan. Silloin muut hieman hymähtelivät, vaan mites on laita tänään!? Tänä päivänä homma on ihan totista yritystoimintaa ja häärääjänä Teivon Ekohepossa toimii asiaan totaalisesti vihkiytynyt mies Jyrki Pyykkö .

Ekohepo toimii Teivon raviradan vieressä, entisen eläinlääkäriklinikan tiloissa.

Kun kyseessä on hevosen kokoinen otus, niin hoitolaitteet ovat myös sitä luokkaa. Itsekkin hevoshierontaa tehneenä voin sanoa, että jos tavoitteena on hoitaa isompaa määrää eläimiä, pelkkä habavoima loppuu aika äkkiä kesken. Toki Ekohepossa tehdään hoitoja myös perinteisin lihasvoimin ja akupunktiotakin saa piakkoin. Kuitenkin yrityksen päätoiminta perustuu laitteisiin, jotka on aika pitkälti sovellettu ihmispuolelta. Tämä juuri saikin hymyn kasvoilleni...

Aquatrainer on periaatteessa juoksumatto tiiviissä altaassa. Hevosen kävellessä/hölkätessä altaaseen aletaan nostamaan vettä, joka antaa tietysti vastusta liikkeisiin mutta samalla pehmentää niveliin kohdistuvaa rasitusta. Juoksumatto sinällään simuloi nurmimattoa, jolloin alusta on juuri ideaalinen harjoitukselle. Vesi nousee parhaimmillaan 1,20 metriin, joten voi kuvitella tuossa korkeudessa reenin olevan jo aika tehokasta. Laitetta käytetään treenauksen tehostamiseen ja kuntoutumiseen.

Ylläolevaa kuvaa saittekin jo eilen ihmetellä. Tää on minusta niin paras... Hevosten Spa!

Jyrki ylpeänä esittelemässä hevosten "kylpylää".

Kuva Ekohepo

Tämä on yksinkertaisuudessaan nerokas laite ja ihmettelen edelleenkin, että miksi nämä asiat on vasta nyt rantautunu Suomeen. Euroopassahan ja tietysti rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa, nämä laitteet kuuluvat huippukilpatallien vakiovarusteisiin. Laiteen veden saa jäähdytettyä jopa 4 asteeseen ja vedessä käytetään suolaa. Suolallahan on tunnetusti hyviä vaikutuksia mm. nestekertymissä ja ihonhoidossa. Suola myös rikkoo veden molekyyliä tekemällä siitä "tiiviimpää", jolloin laitteessa olevat poreet pääsevät syvemmälle. Kaikki hevosten kanssa tekemisissä olevat tietävät, kuinka tärkeää on kovan reenin jälkeen jalkojen viilentäminen vammojen ehkäisemiseksi. Tähän hommaan laite sopii mitä parhaiten. Ekohepon sivut kertovat laitetta käytettävän myös seuraavanlaisiin vaivoihin;

Kylmävesihoitoja voidaan käyttää suureen osaan hevosten alaraajavammoista:
•jännetulehdus
•niveltulehdus
•hankoside
•pehmytkudosvammat
•kavio-ongelmat
•avoimet, tulehtuneet haavat
•infektiot, tulehdukset
•iho-ongelmat

Vesikäyttöisten laitteiden vesi kierrätetään, joten jokaiselle hevoselle ei tarvitse tuhlata kymmeniä litroja. Itse laitteissa on suodatin ja puhdistusjärjestelmät, joten käyttö on näin ollen vedenkulutuksen kannalta ekologisempaa.

Myös yllä oleva laite sai hymyn kasvoilleni. Saanko esitellä hevosten infrapunasauna!
Jep, aivan oikein... ilmeisesti ensimmäinen hevosten sauna Suomessa (ja liekkö koko maailmassa). Oikealla oleva seinä on rullilla ja sitä liikutetaan lähemmäs hevosta hoidon alkaessa. Sauna on Jyrkin itse suunnittelema ja lämpöpaneelit on tilattu ihan normaalista ihmisten infrapunasaunoja välittävästä firmasta. Olivat siellä hieman ihmetelleet, kun Jyrki oli käyttötarkoituksesta kertonu. Sauna auttaa tietysti rentoutumaan ja helpottaa lihasjännitystä.

Tietysti Ekoheposta löytyy myös juksumatto, jolla voidaan harjoittaa myös ylämäkijuoksua. Kovinpa vaan tämä laite vaikutti normaalilta noiden edellisten jälkeen.

Mutta vielä yksi erikoisuus Ekoheposta löytyy, nimittäin suolahuone . Hevosilla esiintyy joskus hengitysteiden ongelmia, varsinkin silloin, kun heinän laatu on heikkoa. Suolahuone vaikuttaa samoin kun ihmisilläki. Myös iho-ongelmien hoitoon suolahuone on tehokas. Erillaiset ihottumat, kesäihottumat jne. on kovasti lisääntyny lähivuosina ja lähes kaikki asiantuntijat, joiden kanssa olen asiasta keskustellu, sanoo sen pitkälti johtuvan ruokavaliosta. Ongelma on siis täysin sama kuin meillä ihmisillä. Prosessoitu ruokavalio alkaa pikkuhiljaa näkymään meidän kehossamme erillaisina sairauksina. Tämä ongelma kattaa nykyään niin meidät ihmiset, kuin meidän läheisyydessä ja vaikutuksenalaisena olevat eläimet; hevoset, koirat, kissat jne... Emme pilaa pelkästään omaa terveyttämme, vaan sairastutamme myös meistä riippuvaiset karvaiset ystävämme. Oiskohan aika jo herätä ihmiset???!!!

Ekohepossa toimii myös pieni putiikki, josta löytyy luontaistuotteita ja Nina Viitamäen tekemiä yrttisekoituksia sisäiseen käyttöön. Tietysti myös Luontoäidin Hevoset- tuotesarja on putiikin vakiokamaa. Putiikki oli ihanasti sisustettu, joten kuvat puhukoot puolestaan...

Tampereen reissun torstai päivä kului hevostelun merkeissä. Lisää hevostelua siis luvassa, joten heppaihmiset pysykää siis kuulolla...

Tampere mielessäin...

2011-09-12T08:09:00.000+03:00

Tampereen reissu on nyt takana päin. Kaikin puolin mahtava reissu ja voi mahoton niitä kaikkia ihania paikkoja, missä sai käydä! Luppaan ainakin parista paikasta kertoa, mutta nyt on riennettävä muualle. Tänä päivänä on luvassa postia (kun tilaukset ovat loppuviikolta jääneet postittamatta) ja muuta työ hommaa.

Myöhemmin selviää mm. että mihin ihmeeseen tätä laitetta käytetään. Kyllä se tekniikkaa ja asenteet on vaan muuttuneet ja hyvä niin =)

Ihanaa viikonalkua kaikille ja huomasittako, miten aamut alkavat jo pimeneen! Ihanaa!!!

"...minä lähden Tampereelle!"

2011-09-07T07:15:00.008+03:00

Jotku ehkä tietääkin, että olen joskus nuorena flikkana asunu Tampereella noin viitisen vuotta. Kävin siellä mm. Tampereen urheiluhierojakoulun eläinhierojalinjan, joka sisälsi silloin vielä hevos- ja koirapuolen yhdessä. Kerkesin puuhailla vaikka ja mitä Tampereella asumisen aikana. Kävin lukion loppuun, työskentelin ravintolassa, hoidin perheessä kolmea lasta, opiskelin teatteri-ilmaisua ja vyöhyketerapiaa. Taisinpas olla noin 17 vuotias, kun ilmotusluontoisena asiana sanoin vanhemmille, että vaihdan kaupunkia. Lukion vaihto ja kaikki oli jo hoidettu valmiiksi siinnä vaiheessa. Helppohan minun oli Tampereelle lähteä, kun isoveli vaimoineen siellä jo asusteli, mutta silti se varmaankin on alaikäseltä aika rohkea veto. Tuossa iässähän tietysti kaikki on mahdollista, eikä huolta tulevasta paljoa murehdittu. Ja näinhän sen pitäisi ollakki, eikö?

Ihan näin kauaa ei sentään ole siitä, kun tällä aukiolla kävelin. Kuva täältä .

Pidin Tampereesta todella paljon. Vietin siellä varmasti erään elämäni parhaimmista elämänjaksoista. Kuvitelkaapas 17- 22 vuotiaiden menoa, pitkiä öitä ja jatkuvaa energiaa. Ah niitä aikoja ja samalla huh huh! Kuitenkin se mitä tästä kaupungista on parhaiten jäänyt mieleen, on ihmiset. Ravintolatyöpaikkani omistajat ja työkaverit (jotka olivat niitä vapaa-ajankin kavereita) ja ehdottomasti ne kolme pikku naperoa joiden puuhia sain seurata melkein vuoden ajan. Näillä kolmella on ikuinen paikka sydämmessä, vaikkakin he ovat jo aika isoja naperoita tänäpäivänä. Harmittavaa on se, että yhteydenpito suurimpaan osaan näistä ihmisistä on jäänyt aikojen saatossa. Elämä vain on sellaista, että ihmisiä tulee ja menee. Kaikkiin ei millään kerkiä pitämään yhteyksiä. Jopa näihin kolmeen naperoon on yhteydet katkenneet vuosia sitten...

Tänään koittaa paluu menneisyyteen ja auto starttaa kohti Nääsvilleä. Olen siellä muutamia päiviä ja odotan jännityksellä, että vieläkö tunnen kaupunkia olleskaan. Paljon on varmaanki paikka kerenny muuttumaan kymmenessä vuodessa... ja ihmiset. Tapaamme parin vanhan työkaverin kanssa ylläri pylläri, meidän vanhassa työpaikassa! On hienoa, että sama paikka on vielä pystyssä. Jännällä odotan, että kuinka meno siellä on muuttunu, vai onko? Odotan siis nostalgisia tunnelmia ja riemukkaita jälleen näkemisiä.

Olen reissussa työhommien takia, mutta täytyy tunnustaa että työnteolta reissu ei ainakaan näin etukäteen tunnu. Ja mukavampi niin! Mukaan jousille lähtee myös pari kaveria ja rakas karvaisempi puoliskoni (nyt en siis puhu koirasta).Tarkotus on myös tutkailla paikan luomutarjontaa ja muuta mukavaa. Näistä varmaan kirjottelen sitten täälläkin. Silloin muinoin,kun paikkakunnalla pyörin, niin luomutarjonta oli lähes nolla. Enkä suoraan sanottuna siihen aikaan niihin kiinnittänyt niin huomiotakaan. Ainakaan samassa mittakaavassa, kun nykyään. Myös se, että pääsemme reissuun kahdestaan siipan kanssa, antaa matkalle ihan oman tunnelmansa. Varmaankin monelle lapsiperheelle on tuttua se, että yhteistä aikaa on liian vähän. On luksusta tehdä pari päivää "töitä" ihan kahdestaan.

Työhommeleiden puolesta käydään myös parissa mielenkiintoisessa paikassa, josta varmasti riittää sitten kuvia ja kerrottavaa... Toivottavasti myös uusia ystävyys-suhteita kehkeytyy niiden vanhojen muisteloiden lisäksi...

Mahtava reissu siis luvassa seuran ja nostalgisuuden puolesta. Saapas nähdä millaisia ideoita, tunteita ja fiilistelyjä tämä vanha kotikaupunkini minulle tarjoaakaan...

Tunnetko sinä nykypäivän Tamperetta? Mihin paikkoihin suosittelisit tutustua? Mitkä on parhaat luomupleissit ja must see paikat? Ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!

TAMPERE HERE I COME!!!

Rakas apulainen

2011-09-06T07:02:00.001+03:00

Ihmisen paras kaveri...

Onnimannimatikka laivakoirana.

Onni on minun paras ystäväni. Voisi jopa sanoa, että se on yhtiökumppanini ja väsymätön työkaverini. Onni jaksaa olla mukana yrttimetsässä, vaikka mäkäräisiä on niin, ettei hengittää pysty. Se jaksaa odotella minua verstaspäivinä puuhaillen oven toisella puolen tai pitäen seuraa mummolle. Se kulkee mukana kaupunkireissut, messut ja jahtaa myyriä ja hiiriä meidän kasvimaata tuhomasta. Se on väsymätön kaveri lapsille. Onni on meidän onni!

Nyt Onni on saanut uuden ystävän ja he jakavat mm. yhteisen intohimon ja harrastuksen... hiirenpyytämisen. Saanko esitellä Tyyne!

Tyyne on muurari Matin apulainen ja kumpikin on ollu enemmän ja vähemmän vakiokalusteita tilalla lähiaikoina. Tyyne on rauhallinen ja epätavallisen haukkumaton pystykorva.

Kiitos Onni järkkymättömästä uskollisuudesta ja pyyteettömän rakkauden luomisesta ympärillesi! Toivottavasti yhteinen matkamme tulee olemaan pitkä...

Sadonkorjuuta

2011-09-05T11:54:00.000+03:00

Syksy tulla kohistellee ja sadonkorjuun aika on parhaimmillaan. Täällä alkaa puolukat olemaan kypsiä ja sieniäki on mummo käyny poimimassa. Omalta kasvimaalta ollaan saatu jo kivasti satoa ja kohta koittaa aika putsata "pöytä" kokonaan. Punajuuret, porkkanat ja nauriit odottavat poimijoitaan...

Yleensä ylläluetelluista kasveista käytetään vain nämä juures osat. Kuitenkin myös kasvien kaalit sisältävät todella paljon ravinteita ja lisäksi ovat todella hyvän makuisia. Olenki jo vinkannu, että mm. porkkanan kaalia voi hyvin käyttää vaikka salaatin seassa. Kuivattuna sitä voi myös laittaa oikeastaan mihin vain kekkasee; keittoihin patoihin, smoothiesiin jne... Kekkasin tässä eräänä iltana, kun en millään raskinu heittää hyviä porkkanankaalia kompostiin, seuraavanlaisen jutskan.

Eli pistinpäs keittiösakset laulamaan ja silppusin koko naattikasan pusseihin. Sitten vaan pussit pakkaseen. Tarkoituksena on heithäyttää talven pimeyden keskellä hieman vihreää smoothien sekaan, tuomaan kesän energiaa. Samalla tavoinhan olen tehny myös pinaatille.

Keräsinpäs tuossa vähän parsakaalen lehtiäkin ja kunhan saan kokeiltua erään reseptin ja sen toimivuuden, niin voin jakaa sitä ehkä teillekkin. Meidän ruuat ovat lähiaikoina olleet aika yksinkertaisesti valmistettuja, joten hieman on sisäistä kokkia ja kokeilijaa alkanu himottaan uudet reseptit. Kokkaus on mulla ainaki semmonen aaltoileva intohimo, joka välillä iskee ja toisinaan uusia inspiraatioita saapi odotella. Jos nyt sitten olisi taas kokkausbuumin vuoro...

Ja pakko vielä hehkuttaa syksyn tuloa, ku se vaan on NIIN siistiä! Pimenevät illat, ruskan värit, raikas ilma ja ne aamukasteet...huh!

Hoidon tarpeessa?

2011-09-02T07:33:00.000+03:00

Kaikki Rovaniemeläiset tai lähialueella asuvat huomio! Natural Beauty luontaishoitolan Jaana ja Minna on ihan mahti tyyppejä! Nyt nimittäin yhdellä ihmisellä on mahdollisuus päästä ihanaan kasvohoitoon ilmaiseksi ja kuka tämä ihminen on, saatte itse ehdottaa. Kerran kuussa valitaan parhaiten perusteltu ehdotus, joten jos joku teidän lähipiirissänne kaipaisi hoitoa, niin vinkkaahan tytöille. Ohjeet osallistumisesta löytyy alta.

HOIDON TARPEESSA? Suosittele yhtä henkilöä, joka on mielestäsi hoidon tarpeessa. Me valitsemme yhden henkilön joka kuukausi lokakuun loppuun asti. Lahjoitamme parhaalle ehdokkaalle intialaisen pää- ja kasvohoidon. Kertomukset voi lähettää Natural Beautyn facebook inboxiin. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, sekä facebookissamme .

Nyt siis toimeksi ja ilahduttamaan jotakuta läheistäsi arjen sankaria!

Heivaa ylimääräiset kemikaalit

2011-08-31T08:41:00.001+03:00

Minulla on hyviä uutisia! Kun kaksi samanhenkistä naista löytää toisensa, niin siitä voi syntyä ihan mitä vaan! Näin on päässy käymään minulle ja HaLo- blogin Hannamarille, kun kohtalo meidät yhteen liitti, hihi...

Meidän kummanki elämän arvot ja työelämäkin liikkuu puhtaan, kemikaalittomamman ja alkuperäisemmän elämän äärellä. Meillä on alusta alkaen ollu todella mielenkiintoisia ja intensiivisiä keskusteluja ja ystävyytemme on päässyt syventymään. Aloimme miettiä, että miksei me jaettais tätä hyvää ideoitia muillekkin ja siitä lähti liikkeelle uusien iltamien suunnittelu. Liikumme otsikon ja ajatuksen Heivaa ylimääräiset kemikaalit alla. Tässäpäs siis meidän aivottelujemme tuloksia, joista poikii toivottavasti todella mielenkiintoisia ja tykättyjä tapahtumia...

Puhdas iho- kosmetiikkaluento
17. syyskuuta 2011 · 11:00 - 14:00

Ensimmäisessä illassa käsitellään ulkoista ihonhoitoa ja sitä, miksi valita fiksummin. Luennolla vastataan kattavasti mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Päivittäisen kosmetiikan kemikaalit
• Mikä ihmeen INCI-lista?
• Ovatko apteekkituotteet parempia kuin markettituotteet?
• Kosmetiikan 5 pahinta myrkkyroistoa
• Onko luonnon-, ja luomukosmetiikalla eroa?
• Mitä kemikaalikosmetiikan tilalle — luomukosmetiikasta löytyy oivat haastajat!

Illan aikana kerromme omakohtaisia kokemuksiamme luomukosmetiikkaan siirtymisestä ja siitä, miksi teimme niin. Pääsette myös hiplailemaan luomukosmetiikkatuotteita, jotka ovat meidän omassa päivittäisessä käytössämme ja saatte listan paikallisista-, ja nettikaupoista, joista itse tuotteemme tilaamme.

Virallinen osuus on klo 11-14, mutta olemme varanneet runsaasti aikaa luennon jälkeen, jotta voimme keskustella ja saatte tulla kyselemään mieltänne askarruttavista asioista!

Jokaisen luentolipun hinta on 45 € ja siihen sisältyy yksi tuore superfood-smoothie (arvo 7 €) sekä sähköinen materiaali. Luentolipulla saat alennusta myös useista paikallisista luomukosmetiikkaa myyvistä liikkeistä (lista tulee myöhemmin). Maksu hoidetaan käteisellä luentopäivänä.

Tervetuloa hakemaan vinkkejä, kyselemään ja oppimaan siitä, miten viedä asiat käytännön tasolle — kemikaalittomasti! ♥

Iltaan kannattaa ottaa mukaan muistiinpanovälineet. Ilmoittautumiset osoitteeseen halonloota [at] hotmail.com 14.9 mennessä. Kannattaa olla nopea, sillä paikkoja on rajoitettu määrä!

Tällä lähdetään liikkeelle, mutta eihän me pelkästään kosmetiikkaan tyydytä! Lisää seuraa...

Toisessa luennossa käydään läpi ruokavalion merkitystä ihon kunnolle, käytännöllisten ja jopa hifistelevien vinkkien kautta. Luennon lopuksi valmistetaan ihoa hellivä raw food/kasvisruokamenu pää-, ja jälkiruokineen, jotta vinkkejä pääsee soveltamaan heti käytännössä!

Kolmas luento käsittelee arjen kemikaaleja, joita on sen tsiljoona erilaista. Mitkä ovat haitallisimpia ja mistä aloittaa? Käsittelyyn pääsevät pesuaineet, tekstiilit, lasten lelut/tuttipullot/vaunut, siteet ja paljon muuta!

Levitämme siis syksyn aikana luomun ja kemikaalittomamman elämäntavan sanomaa. Jos haluat omalle paikkakunnallesi luentoja, niin ehdota ihmeessä. Ensin aloitamme Rovaniemeltä , mutta alustavasti on iltamia sovittu myös jo Kuusamoon ja Oulun suuntaan.

Heivaa ylimääräiset kemikaalit löytyy myös facebookista . Siellä voi tarkemmin seurata aikatauluja ja tietysti käydä myös kommentoimassa ja jakamassa ajatuksia.

Puhdas iho- kosmetiikkaluento löytyy myös facebook tapahtumana .

Tervetuloa mukaan!!!

Valion vastaus raakamaitoasiaan

2011-08-29T08:10:00.000+03:00

Ystäväni Teemu, pisti liikkeelle adressin raakamaidon saamisesta kauppoihin. Adressi on lähetetty Valiolle ja heidän vastauksen voitte käydä lukemassa Teemun blogista .

Minusta on tärkeintä saada keskustelua aikaan. Jos kukaan ei koskaan aukase suutaan "asian mahdottomuuden" takia, niin tuskimpa minkäänlaista muutosta tarvitsee silloin odotellakkaan. Minusta mieluisa yllätys oli, että Valio on jo aikaisemmin tehnyt kuluttajatutkimusta siitä, että olisiko raakamaidolle markkinoita. Silloin ei ilmeisesti vielä toimintaa koettu kannattavaksi. Lisäksi on tietysti omia lakikoukeroita ja toivon kovasti, ettei homma kaadu lopulta siihen. Käsittelemättömästä maidossa kun on riski saada pöpöjä ja kuka sitten on vastuussa? Eikö oliski hyvä laittaa maitopurkin kylkeen samanlaiset varoitustekstit/ kuvat, kuin tupakka-askissa... Varoitus! maito saattaa sisältää bakteereita! Sitten kuluttaja itse saa päättää ottaako riskin vai ei. Purkin kylkeen vielä mikroskooppin kuva bakteerieliöstä, tsi hi...

No niin tai näin. Jos et ole vielä käyny kirjottaan adressia ja haluat vaikuttaa asiaan, niin käyhän kirjoittamassa täällä . Ja laitahan linkkiä eteenpäin kavereillekkin.

Päänsärky

2011-08-26T19:06:00.000+03:00

Meidän Iinalla on, eskarin alettua, alkanu särkemään päätä. Noin kerran pari viikossa, neiti valittaa päätä särkevän. Tietysti vanhempina, meillä on kova spekulointi päällä, mistä tämä voisi johtua... Meillä onkin vaihtoehtoja, mitä tutkitaan ja yritetään yksi kerrallaan sulkea mahdollisia syitä pois.

1. Näkö
Eskarissa luetaan, piirretään, lasketaan varmasti enemmän kun kotona, joten voiskohan päänsärky johtua silmistä ja huonosta näöstä?

2. E621
Olen pitänyt kirjaa ruuista, mitä tyttö on syönyt päiväkodissa niinä päivinä kun päänsärkyä on ilmennyt. Tällä hetkellä ruokavaliossa on ollu mm. lihapullia, nakkikeittoa, maksalaatikkoa... Minun miehenihän on erityisen herkkä kyseiselle lisäaineelle, joten herkkyys olisi ihan mahdollista periytyä lapsellekki, eikö... Yleensä päänsärky tulee iltapäivästä ruokailujen jälkeen.

3. Huono ilma päiväkodissa
Paljonhan on taas puhuttu siitä, kuinka moni päiväkoti/ koulu on huonossa kunnossa ja ilmastointi puutteellinen. Tätä asiaa puoltaa jälleen se, että päänsärky ilmaantuu yleensä iltapäivästä.

Hmmm... silloin kun kyse on omasta lapsesta, niin sitä haluaa selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot, löytääkseen perimmäisen syyn. Itse kärsin tosi harvoin päänsärystä, joten voin vain kuvitella miltä se tuntuu, kun vaiva on viikottaista... varsinki pikkulapsesta.

Kysyisinki myös teiltä, että onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia? Voisiko päänsärkyä aiheuttaa vielä jokin, mitä en ole huomannu vielä miettiä? Olisin kiitollinen kokemuksistanne ja vinkeistä.

Hei hei kesä!

2011-08-25T12:28:00.000+03:00

Aurinko paistaa ulkona ja syksy tekee tuloaan. Mie niin rakastan syksyä, iltojen pimenemistä, tulta takassa, villapaitoja ja sukkia, raikasta ilmaa ja värien loistoa. Eikös näistä asioista saa jo puhua, kun ensiviikolla jo se kuukausikin vaihtuu syyskuuksi. Nyt luvattiin lämpimiä kelejä ja kaikki oli innoissaan, kun syksy ei ainakaan tällä viikolla vielä koittanukkaan. Vaan eikös se ole niin, että jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä ja jokaisesta pitäisi osata nauttia. Mie ainaki nautin...

Loppukesän parhautta on marjasaaliit.

Olen aina ollu syksy fani. Talvesta tykkään myös. Kevät on omalla tavallaan hurmaavaa aikaa kirkkaine hankineen ja tänä kesänä huomasin jopa nauttivani siitäkin. Eli kesästä! Minusta on tylsää lokeroida niin, että pitäisi vaan jostakin tietystä vuodenajasta. Eikös se silloin tarkota sitä, että toisista sitten ei pidä. Olen ite opetellu tätä asiaa ja mielestäni aika hyvin onnistunukki siinnä.

Onnimannimatikka nauttii kesästä...

Kesä... takana oleva kesä. Oi ku olitki ihana ja vähä ötökkäinen! Nautin kesästä täysin siemauksin, enkä vähiten siksi, että osaan ilmeisesti jo hieman paremmin delekoida omia työtehtäviäni. Tämä kesä ei menny paniikissa, niin kuin edelliset. Otin välillä todella rennosti, ihan tietoisena siitä, että se voisi näkyä minun työkuvioissa. Tein siis vain pakollisen. Mutta mitä sillä on väliä? Työhommat sujuvat siinnä sivussa kuitenkin, vaikken koko aikaa menisikään niska limassa. Ja yllättäen, asiat ovat sujuneet ihan yhtä hyvin, vaikken ole koko aikaa ressannu ja yrittäny ite keretä joka paikkaan.
Niin, asioilla on tapana järjestyä ja tärkeintä elämässä on kuitenki se eläminen, ei suorittaminen.

Hei hei kesä!... Ihana syksy, terve tuloa!

Sunnuntain tunnelmia Wanhoilta markkinoilta

2011-08-23T09:01:00.000+03:00

Tässä vielä muutama kuvaloinen sunnuntai päivältä.

Seppä "Ilmarinen" työssään.

Mäkiauto kisasta. Tässä on sitä oikeaa meininkiä, eikö? Vihreä auto tuli toiseksi ja punainen kolmanneksi. Voittolähtö jäi meiltä näkemättä.

Onnimannimatikka oli sunnuntain markkinamaskottina. Joku olisi hieman rimmiä vailla...

Iinan prinsessanäyttely oli todella menestys. Ilmeisesti hieman yrittäjä verta äidiltä perittynä, neiti myykäsi pari piirustusta innokkaimmille faneilleen.

Kaikki hyväkin loppuu aikanaa ja illalla purkuhommissa oli väsynyt, onnellinen mutta hieman haikeakin olotila. Ylipäänsä tapahtumassa huomasin riemukseni, että luomu ja kierrätys näkyi yhä useammassa kojussa tänä vuonna. Meillä oli myös onni saada samaan rantaan oikein kunnon eko/luomu porukan. Pirtelöbaari, luonnonkosmetiikka, luomuleivonnaiset, kierrätysmateriaaleista tehdyt käyttöesineet ja käsityöt... Kun saman henkistä porukkaa on yhdessä, niin tunnelma on taattu!

Kiitos siis kaikille ihanasta viikonlopusta! Ensi vuotta odotellessa...

Rovaniemen Wanhojen markkinoiden tunnelmia

2011-08-21T08:17:00.001+03:00

Tämä viikonloppu hurahtaa iloisesti Wanhojen markkinoiden parissa. Perjantaina uhmasimme tuulta, sadetta ja tuiverrusta mutta markkinahenkeä se ei lannistanut olleskaan. Sitä kun puhalletaan yhteen hiileen ja pidetään hauskaa, niin ei siinnä muutamat sääilmiöt lannista. Ja olihan sinne muutamia rohkeita ihmisiä uskaltautunu kiertelemäänki. Kuvat kertokoon...

Rakennushommeleita pirtelöbaarin kulmilla.

LapCreamin tuoteloisia =) Joku tarkkasilmäinen tuotteidemme käyttäjä voi huomata erään muutoksen, joka tapahtuu tulevan talven aikana...

Linnea

Luontoäidin hevoset

Lindan luomulan mmmmmm... niin ihania leivoksia.

Nam, nam ja nam!!!

Pirtelöbaarissa riitti perjantainakin uteliasta väkeä, vaikke keli oliki tosi hyytävä.

Lauantaina oli tyttöni Iinan ( 5v. ) prinsessanäyttely meidän kojullamme. Sunnuntaina artisti itse aikoo tulla myymään taidettaan...

Lauantaina pirtelöbaarin porukka saikin sitten veivata pirtelöitä sen minkä jaksoi. Pitääpäs kysästä, jokos rannetupitulehdukseen asti. Voin sitten myydä heille 8- Yrtin voiteen , hi hi...

Markkinaemännät HaLo ja mie. Tarkkasilmäiset voi taas huomata jotain...

Nimittäin luette juuri tuoreen Miss Rillumarein blogia!!!

Kävi niin, että ystäväni järjesti kyseisen missikilpailun tänä vuonna ja yllättäen raahasi minut kesken kaiken myyntitouhujen lavalle. Eihän raskaana olevalle naiselle voi sanoa ei, hihi... noh, niinhän siinnä sitten kävi, että kuppareiden unohdettua ammattikuntaa edustaneena voitin kisan. Jeeee!!!! Ainakin kerran elämässä saan mieki olla missi!

Saapas nähdä mitä yllätyksiä tämä sunnuntaipäivä vielä tuo. Ihanaa päivää kaikille!

Rovaniemen Wanhat markkinat

2011-08-17T08:24:00.001+03:00

Valmistautuminen Rovaniemen mahtavimpaan tapahtumaan , on ollu tällä viikolla täydessä vauhdissa. Kesän menojen ja sesongin takia, tuotevaraston täydentäminen on juuri nyt ajankohtainen, joten tekemistä riittää. Viikonloppua odotellaan jo kovasti, että pääsisi kunnon rillumarei tunnelmaan.

Tunnelmia viimevuoden markkinoilta

Justiina ja Eemeli <3 <3

Muutosta edellisvuosiin on siinnä, että tänä vuonna olemma levittäytyneet kahdelle pöydälle. LapCreamin - tuotesarjaa esittelee mummo ja viereisessä pöydässä Linneaa ja Luontoäidin Hevoset- sarjaa esittelen minä.

Muistan, että viimevuonna keli oli todella kylmä, joten me sitten ennakkoon jo tilattiin lämpimät kelit tälle kertaa. Tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät piipahtamaan porisemassa. Meidät löytää jätkänpatsaan puistosta, Kemijoen rannasta.

Niin ja katsokaahan tän päivän Uutta Rovaniemeä. Siinnä on iso juttu smootiebaarista, jonka myös löydätte jätkänpuistosta (toivottavasti ihan meidän läheltä, nam nam).

Rillumarei tunnelmiin!!!

Edit: käykäähän kattoon tarkempi smootiebaarin valikoima HaLon- blogissa. Siellä on myös käynnissä kilpailu, missä voi voittaa ilmaset pirtelöt!!!

Raakamaitoa ruokakauppoihin

2011-08-13T07:05:00.002+03:00

Eikö oliski mahtava juttu! Tätä mieltä on myös moni muu, joten adressi asian tiimoilta on laitettu pystyyn. Adressi on jo laitettu Valiolle menemään, mutta voit silti viellä vaikuttaa asian etenemistä osallistumalla.

Jos siis haluaisit, että raakamaitoa (käsittelemätöntä maitoa) olisi myynnissä kaupoissa, niin käy kirjoittamassa adressi osoitteessa http://www.adressit.com/raakamaitoa_kauppoihin

Lupaan kirjoitella tänne, kun saan tietoon mitä Valio tähän asiaan kommentoi. Vaikkei raakamaidon tulo kauppoihin ihan heti olisikaan mahdollista, niin keskustelu ja asian esille tuominen on kuitenki se ensimmäinen asia kohti päämäärää. Minusta tämä tapa on juuri sitä asioiden esille tuomista, eikö?!

Kotijäätelö

2011-08-12T07:56:00.001+03:00

Luinpa tuossa viikonlopun Lapparista jutun, mikä jäi vaivaamaan sen verran, että pakko ottaa asiaa puheeksi täällä blogissaki.

Juttu kertoi siitä, että miten eri lait vaikuttavat maatilojen tuotteiden jatkojalostukseen. Meillä Suomessa kun on asiat tehty niin hiton hankaliksi kaikille, jotka haluaisivat tehdä pienimuotoista yritystoimintaa tai jatkojalostaa oman tilansa raaka-aineita. Esimerkkinä jutussa oli käytetty Mykkälän tilan jäätelön valmistusta. Tilannehan on se, että Mykkälän maitotilan nuorirouva alkoi valmistamaan oman tilansa maidosta kotijäätelöä. Eli todella mainio lisäansion mahdollisuus, jalostamalla oman tilan raaka-ainetta. Kuitenkin lainsäädäntö meillä on niin uskomaton, että se rajaa tuotannon 2500 litraan vuodessa, eli 7 litraan suoramyyntiä tai jalostusta päivässä . Jos myyntimäärä ylittyy tästä, vaatii elintarvikelainsäädäntö meijeriolosuhteen täyttävää elintarvikehuoneistoa.

Mykkälän tilan jäätelö. Mikä parasta, käsittääkseni jäätelöt tehdään ilman säilöntäaineita

Meidän maataloutemme on todellisen kriisin edessä ja jatkuvalla syötöllä maatila toisensa perään lopettaa toimintansa. Ainoa mahdollisuus selvitä, on muuttaa toiminta suuruusluokaltaan niin valtavaksi, että on mahdollisuudet pärjätä. Onko tämä ainoa vaihtoehto? Minusta eräs ratkaisu olisi jatkojalostaminen. Miksei tiloille annettaisi vapaus jalostaa raaka-aineita ja myydä tilamyyntinä ja lähialueen tuotteina, joko suoraan tilalta tai lähialueen kauppoihin. Tällainen meininkihän on muualla maailmassa, muttei tietenkään Suomessa, jossa lakeja vielä noudatetaan pilkun tarkasti. Lapinkansan lehtijutussa haastateltu Jari Juusola ProAgrian lapin maitotilatalouden kehittämis- hankkeesta, sanoikin hämmästelleensä opintomatkallaan Englannissa, kuinka siellä oli mahdollista tehdä jalosteita todella suurella volyymilla.

Suomessa omavalvonta, hygienia ja laatuasiat on hyvällä tolalla, joten jotenki nämä säännökset tuntuvat kohtuuttomilta. Eikä tämä asia koske minusta pelkästään maitojalosteita, vaan muutakin maataloutta. Pienyrittäjyys tehdään niin hankalaksi, ettei pienimuotoinen lisäansiota tuova toiminta onnistu. Jos vaikka maatilalla on karjaa ja maidontuotantoa, se sitoo yleensä emännän ja isännän. He usein tulevat hädin tuskin omillaan toimeen. Minusta juuri tällaisten lisäansioiden mahdollisuus takaisi sen, että pienemmätkin tilat säilyisivät, kun ei tarvitsisi kituuttaa vararikon partaalla.
Faktahan on se, että jalostetun tuotteen voitto on huomattavasti parempi, kun pelkän raaka-aineen.

Tämän lisäksi olisi syytä muuttaa lakeja, mitkä säätelevät isojen kauppojen logistiikkaa. Yleensä ongelmana on se, ettei pienten tuottajien tuotteita, ole mahdollista ottaa isompiin kauppoihin myyntiin, koska tuotteen reitti kaupan tiskille on tehty mahdottomaksi ja liian monimutkaiseksi. Toinen vaihtoehto olisi pienillä kaupoilla erikoistua enemmän lähiruokaan ja oman alueen pientuottajien tarjontaan. Lähiruoka on koko ajan nouseva trendi ja tällainen erikoistuminen voisi olla kannattavakin asia. Tilojen pientuotanto voisi siis vaikuttaa työllistävästi, ei pelkästään tilan omistajiin, vaan myös lähialueen kauppiaisiin. Minä ainakin mieluummin ostan sellaista, minkä alkuperästä voin olla varma. Ja varsinkin jos tiedän, että halutessa voin mennä kertomaan kommentit tuotteesta suoraan tuottajalle naamakkain, niin luo se eräänlaista turvallisuuden tunnetta. Uskon kuitenkin vahvasti, että markkinoita esimerkiksi Mykkälän kotitilan jäätelön kaltaisille tuotteille olisi varmasti.

Kauppayrttineuvoja koulutus ja sen tuomia ajatelmia

2011-08-11T11:38:00.000+03:00

Olen tässä kesän aikana opiskellu Ramk:ssa kauppayrttineuvojaksi. Todistuksen saatuani (oletan siis päässeeni läpi, he he) minulla on oikeus kouluttaa ja antaa merkintöjä kauppayrttikerääjien korttiin. Ensimmäinen opintosarja oli kesäkuussa ja alkuviikon opiskeltiin toista ja viimeistä opintosarjaa. Koulutus oli todella antoisa, eikä vähiten inspiroivan opiskelijasakin takia. Keskustelua käytiin koko ajan ja todella avaavia ja inspiroivia puheenvuoroja pidettiin. Eikä tietenkään pidä väheksyä ihanan Seija Niemen opetuksia ja ohjastuksia.

Yhtenä koulupäivänä tutkimme mustikanverson keräämistä.

Olen mielenkiinnolla seurannut kuinka nykyään nuoriso on paljon valistuneempaa kun meidän aikaan. Mukana koulutuksessa oli myös opiskelijoita, joilla välillä tuntui olevan tietoa enemmän kuin "meillä vanhemmilla". Vaikka olenki kasvanu yrttien ja kasvien joukossa, niin voisin sanoa, että todellinen kiinnostus kasvien ihmeelliseen maailmaan, on herännyt vasta myöhemmällä iällä. Liekkö sitten syynä ollu pieni kapinavaihe ja asioiden liian läheinen (lue arkinen) olemassa olo. Onnekseni tietoutta on kuitenkin nuoruus vuosinakin "imeytynyt aivoihini" automaattisesti, joten myöhemmin allalle siirtyminen on ollut minulle aikasta helppoa. Nuorena flikkana olin kuitenkin enemmän kiinnostunut "muista jutuista", enkä kyllä todellakaan muista miettineeni, miten erottaisin lillukan mesimarjasta. Ehkä siksi minua ihmetyttääki nuorten valtavan laaja tietous ja kiinostus kasveihin ja niiden käyttöön.

Myös yleinen herääminen, yhteiskunnalliset asiat, ekologisuus, ravinto jne. tuntuu olevan nykynuorisolla paremmalla jamalla, kun meidän aikaan. Tuntuu, kun nuoret nykyään ajattelisi enemmän asioita. Eikös se alkoholin kulutuskin nuorten parissa ollu merkittävästi vähentyny. Kertoisko sekin jotain? Eniveis, on tietenkin mahtavaa jos tällainen on suuntaus. Varmasti se viepi maailmaan eteenpäin paremmilla kantimilla.

Eräs opiskelija oli tehnyt opinnäytetyön siitä, miten lapset tuntevat maatalouden ammatteja ja niihin liittyviä asioita. Ylläri pylläri, niitä ei oltu tunnettu. Uskon, että tässä onkin se perus ongelma. Eli on olemassa nuoria, jotka ovat aidosti kiinnostuneita luonnosta ja siihen kuuluvista asioista. Mistä tämä kiinnostus sitten lähtee, kotoa, koulusta... en tiedä? Mutta uskoisin, että tuntemus niin lapsilla kuin nuorilla on heikossa jamassa, kun puhutaan ihan perus luontoon, maatalouteen ja niihin liittyviin asioihin tai ammatteihin.

Kuinka moni tietää mitä tässä tehdään? Kuva täältä .

Mielestäni peruskoulu opetuksella on todella iso rooli näiden asioiden kanssa. Yksi asia, minkä haluaisin takaisin peruskouluihin on kasviot. Muistaako joku vielä aikaa, kun jokaisen piti tehdä oma kasvio kouluun? Tämä taisi olla monesti aika ärsyttäväkin tehtävä, koska yleensä kasvio piti koota kesäloman aikana. Itse kuulun siihen ikäryhmään, joka ei ole joutunu (tai saanut) kasvioita keräilemään. Haaveena on kuitenkin ollu sellainen kerätä, vaikka yhdessä tyttären kanssa. Tämän kesän kasvit alkavat olla aika finaalissa, joten olisikohan siinnä ensikesälle hieno harrastus...
Kasviot olisi kuitenkin todella kiva tapa tutustua kasveihin. Kasvion kerääminen vie kerääjän luonnollisestikkin luontoon ja tietämään kasvista edes sen verran, että sen pystyy tunnistamaan. Voisihan kasvion keräyksen tehdä vaikka pari- tai ryhmätyönäkin, niin ehkä se olisi lapsista vielä mukavampaa ja olisi samalla sosiaalinen tapahtuma. Myös kasvioiden yhteinen vertailu ja tutkiminen olisi varmaankin opettavainen hetki, koska jokaisen oppilaan kasvi kasviossa on yksilö ja näin aina hieman erin näköinen, vaikka samaa lajia olisiki.

Kuva Jane Hyslop

Saman lajin kasvien erillaisuus asia, opittiin hyvin myös kauppayrttineuvojakoulutuksessa. Kasvi pitää tunnistaa oli se sitten pienenä versona tai ylimenneenä ja nuupahtaneena. Myös eri kasvuolosuhteet vaikuttavat kasvin ulkonäköön huomattavasti. Kuivassa ja kituliaassa kasvuolosuhteessa kasvanut kasvi, voi olla ihan erin näköinen, kun rehevässä maastossa kasvanut lajikumppani. Salaisuus tunnistamiseen onkin kasvin oikeiden tunnusmerkkien tunteminen. Monesti tunnistaminen onkin helppoa luonnossa omassa elinympäristössä, mutta kun kasvi otetaan pois sen kavuympäristöstä niin tunnistaminen monesti vaikeutuu. Puhumattakaan, jos saat käteesi vaikka vain kasvin lehden.

Kasvitunnistamista tarvittiin varsinki tässä, kun eroteltiin vieraskasvit ja huonot yksilöt mustikanversoista. Tunnistatko sinä muuten mustikanverson juolukanversosta?

Kasvituntemus ja kasviharrastus onkin asia, missä et ikinä tule valmiiksi ja täysin oppineeksi. Aina löytyy uusia kasveja, uutta tietoa ja tutkimuksia ja uutta asiaa vanhoista jo tutuista kasveista. Minullekki on käynyt monta kertaa niin, että olen luullut tietäväni jostakin tutusta kasvista lähes kaiken. Kuitenkin taas uusien näkökantojen löytyminen onkin avannut silmäni kasvia kohtaan ihan erillä lailla. Aina löytyy uutta. Oppiminen on loputonta...
Muumien Hemuli keräsi ennen postimerkkejä. Hän masentui, kun huomasi keränneensä kaikki maailman postimerkit. Muumit neuvoivat Hemulille, että hän vaihtaisi keräilykohteensa kasveihin ja niinhän Hemuli sitten tekikin. Onnelliseksi hänet teki se tieto, että hänen kokoelmaansa löytyy aina uusia kasveja, eikä haasteet ja keräily pääty koskaan.

Eräs ajatus, mikä myös nousi koulutuksen aikana, on kasvi ja marja-alan naisvaltaisuus. Tähänki asiaan on kuitenki onneksi näkyvillä suunnan muutosta. Kuten tiedämme, käytämme meidän luonnonvaroista, marjoista, sienistä ja kasveista vain murto osan. Suurin osa jää metsään mätänemään. Otanpa esimerkiksi vaikka marjat ja ulkomaalaiset marjanpoimijat, jotka ovat olleet isosti puheenaiheena, enkä suoraan sanottuna ymmärrä polemiikkia mikä siitä on syntynyt. Ainoa huolestuttava asia ulkomaisissa poimijoissa on heidän oikeutensa. Marjaahan meidän metsissä on yllin kyllin, eikä se todellakaan lopu kesken. Fakta on se, että tarvitsemme parempia välineitä, jotta voisimme tarjota teollisuudelle sen tarvitsemia raaka-aineita, joita meidän metsät ovat PULLOLLAAN, jos jollekki jäi vielä epäselväksi. Suomalaisten poiminta ahkeruus on hiipunut ja yhä hankalampaa on saada paikallisia marjanpoimijoita metsään, joten tällä hetkellä ulkomaalaiset poimijat ovat meille välttämättömyys ja suuri apu.
Tästä aasin sillasta päästäänki taas siihen, miksi on harmillista, että alalla on ollut niin vähän miehiä. Homma menee niin, että laitappa mies tekemään naisten töitä, niin kappas siihen on pian keksitty kone. Eli meidän teollinen tuotanto tarvitsisi kipeästi raakaineen keruun koneellistamista, koska raaka-aineen hankinta on meillä suomessa lapsen kengissä. Kaikki tämä kehitys toisi tietysti työpaikkoja ja hyvinvointia niin teollisuuden kun raaka-ainetuottajien keskuuteen. Ja mielestäni se teollisuuden ala, mihin Suomessa ja varsinki Lapissa pitäisi keskittyä, on juuri luontaistuotteet ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Me elämme ainutlaatuisessa ympäristössä, joten miksi emme hyödyntäisi sitä tehokkaammin.

Yllä Luontaishoitohankkeen Aini Ojalan taidonnäyte koneellisesta mustikanverson keräyksestä.

Miehinen taidonnäyte. Pakko tunnustaa, että jotenki noilla miehillä näytti tehokkaammalta tuo koneiden käyttö.

Mustikanversojen keräämiseen käytettäviä koneita parhaillaan kehiteltiin ja testailtiin. Uusia ideoita otettiin meiltä opskelijoiltakin vastaan. Tällaista koneellistamista kaivattaisiin ja uusia innovaatioita. Eli kyllä niitä insinöörejäkin tälle alalle kaivataan.

Raakaa meininkiä Rovaniemellä!

2011-08-04T07:28:00.004+03:00

Niinhän se on, että syksyn tullen alkaa kuhina joka paikassa, niin myös Rovaniemellä. Hyviä kursseja ja tapahtumia on tulossa, joten taidanpas vinkata niistä teille parhaimpia.

Terveeks herkutellen sarja, jota puuhailemassa on ollu mahtava tiimi, on saanut jatkoa...
20.8 Terveeks herkutellen - Salt and pepa, Rovaniemi. Kahvila kauppayhtiöllä klo. 17-21
Tässä iltamassa perehdytään suolaisiin raakaherkkuihin. Iltamaa vetää Aaro ja Teemu. Ilmottautumiset Aarolle aarolof@me.com
Myös muualla, kuin Rovaniemellä järjestetään Terveeks herkutellen- iltamia. Niiden aikatauluja ja paikkakuntia voit katsoa täältä .

Myös aina niin ihana ja persoonallinen Mea Salo, on jälleen tulossa Rolloon jakamaan reseptejään ja taitojaan.

17-18.9 Mea Salon raakakurssi. Mukaan voipi tulla niin vasta-alkajat kuin edistyneemmät. Rovaniemi, ilmottautumiset Rovala-opisto http://www.rovala.fi
Mea myös vinkkasi minulle, että uusi painos hänen Hellaton kokki: raakaravintoa kasviksista on saapunu, joten olkaahan nopsakkaana ja hankkikaa omanne.
Edit. Mea Salo tarkensi, että syyskuun kurssi on aloittelijoille suunnattu.
16.-17.9. Tutustutaan raakaravintoon ja sen valmistamiseen. Käydään läpi perusasiat elävästä- ja raakaravinnosta. Valmistetaan kaikin mahdollisin tavoin raakaruokaa (pirtelöitä, keittoja, juustoja, pitsaa, salaatteja ja"nameja") tehosekoittimella, monitoimikoneella ja mehulingolla. Lauantaina tehdään kaksi ateriaa ja sunnuntaina yksi, jotka syödään yhdessä. Materiaalimaksu 10 €, joka maksetaan kurssin opettajalle.

Herkkuja Mean edelliseltä kurssilta

19- 21.8 Wanhoilla markkinoilla, josta löydät allekirjoittaneenkin on uutta luvassa. Nimittäin ihka oikea Smootiebaari löytyy nyt ekaa kertaa jätkänpatsaan puistosta. Raaka-aineina smootheissa käytetään Lapin antimia ja voin vaan taata ja vannoa, että hyvvää on, ja mikä parasta TERVEELLISTÄ!!! Smoothie baarista löydät hääräämässä HaLo- blogin Hannamarin, hänen miehensä Tuomaksen ja Teemun.

Että tällaista tälläkertaa...

Loppukesän tunnelmointia ja säilöntää

2011-08-03T15:24:00.000+03:00

Vaikkakin kesä on ollut mitä ihanin ja säät on suosinu, niin silti tuntuu hyvältä kun tietää arjen ja rutiinien palaavan. Vanhempi lapsi lähtee ensiviikolla eskariin (nii-in, mihin ihmeeseen se aika oikein menee!!!) ja nuoremman päiväkotirutiinit taas jatkuvat. Olen aiemminkin maininnut, että ei ole ihan helppoa järkätä yrittäjä äitinä aikataulua ja varsinkaan, kun oman yrityksen sesonki ajoittuu kesäkuulle, milloin muu perhe on lomalla. Kuitenki aina helpommin ja helpommin tuntuu asiat luistavan ja hommat alkavat rullaamaan omalla painollaan, niin kuin niiden pitää tehdäkki. Arki ja aherrus on siis myös tervetullutta meidän kotiin, välillä kiireisen ja välillä lusmuiltun kesän jälkeen.

Kesän lusmuiluja:

Kalastajan naama

Vesikoira... ei ku hiirikoira... ei ku mannimatikka...

On sitä kalaaki saatu

Kesämiehen on onni nukahtaa kalamökin takan loisteeseen

Kesällä on ollut ihanaa, kun on voinut hakea vihreää ruokapöytään silloin kun on mieli tehnyt. Olen harmitellu syksyä ja sitä, että joudun talven mittaan taas tukeutumaan enemmän kaupan valikoimiin. Vaikka luotanki luomuun ja varsinkin suomen luomuvalvontaan olen sitä mieltä, että 100% varmuudella tiedät vain omista kasvatuksistasi kuinka puhtaita ne ovat (ja tietysti luonnosta keräämäsi).

Mietin siis, että miten säilöisin talven varalle, nyt niin rehevänä kukoistavaa kasvillisuutta. Ongelmaan on jälleen niinkin helppo ratkaisu kuin blenderi ja pakkanen. Pinaatti kasvustomme onkin ollut ensimmäisiä, jota olen blenderillä hienontanu pieneksi, säilönyt minigrip pusseihin ja laittanut pakkaseen. Seuraavana odottaa parsa vuoroaan. Saman tempun voi tehdä ihan mille tahansa kasville, oli se sitten luonnon kasvi tai kasvatettu ja uskonpa, että homma hoituu varmasti yleiskoneellakin, jossa on silppuriosa. Näitä pikku pusseja on sitten helppo talvenmittaan käyttää joko smoothien sekaan (itselläni tarkoitus on lähinnä tätä varten), keittoihin, piirakoihin tai mihin ikinä keksiikin. Tilaa ne vievät paljon vähemmän, entä jos ne pakastettaisiin kokonaisena. Minulla ainaki loppuisi pakastintila kesken jo alkumetreillä. Olenhan jo säilöny puoli pakkasta täyteen koivun mahlaa.

Pinaattia ja onpahan mukaan tullut hieman rukolaa ja salaatinlehtiki

Ei siis ole vielä yhtään myöhäistä, kerätä talteen kesän vihreyksiä. Lehtivihreän saaminen on kovin tärkeää ja kaupan lehtisalaattia ei voi mainostaa kovinkaan ravintopitoiseksi, kiitos kovan jalostuksen. Siispä luonnon vihreät kunniaan ja pakkaseen! Nokkosta niittämällä saattaa vielä keretä saamaan pientä kasvustoa pakkaseen asti, horsmasta kannattaa hyödyntää pehmeämpää latvusta ja kukat. Kukkia voikin kuivattaa tai vaikka jäävyttää niitä jääpalojen sisään. Syysmöllyskän yrittäessä päälle, voit laittaa ihania kukkaisjääpaloja piristämään vesikannuusi. Itse ajattelin heittää kukkasia pakasterasiaan ja kokeilla miten ne säilyisi vaikka kakkujen koristeeksi.

Muutakin säilömistä ja puuhailua täällä tapahtuu ja jospas tässä olisi taas enemmän aikaa niistä kirjotellakki, arjen palattua...

Luonnollinen hyttysmyrkky

2011-07-21T17:54:00.000+03:00

Hyttynen, itikka, sääski, inni... rakkaalla lapsella monta nimeä. No kovin rakkaalta nuo inisiät ei tänään tuntunu, kun mummon kanssa menimme yrttimetsään ja bongailimme mahdollisia mustikkapaikkoja. Jos yhtä asiaa inhoan Lapin kesässä, niin se on sääsket, mäkärät ja kaikki ötökät mitkä verta minusta yrittää imeä. Onneksi nyt on ollu todella vähän näitä "ystäviä". Kuitenkin tänään ilma oli sellainen, että metsässä kavereita sitten riitti.

Kaupan kemikaalikarkoitteet ovat aivan kamalaa tavaraa. En missään tapauksessa suosittelisi niitä kenellekkään missään tilanteessa. Kauhealta tuntuu, että näitä käytetään pienille lapsillekki. Näistä asioista puhuimme taas jälleen kerran mummon kanssa, kun laitoimme meidän omaa vastinetta ihollemme (siitä hieman myöhemmin) Kuin tilauksesta, kotiin tultuani ja koneelle istahdettuani, ystäväni HaLo oli tehnyt mahtavan bloggauksen kemikaalimyrkkyjen koostumuksesta ja vaikutuksista. Käykäähän ihmeessä lukemassa.

Mitäs me sitten käytämme kemikaalikammotusten sijaan. Salaisuutemme on Tervavoide. Toimii todella hyvin sääskiä vastaan ja suhteellisen tehokkaasti myös mäkäräisiin. Tätä olemma ite käyttäneet vuodesta toiseen ja ainakaan vielä ei ole meitä kuiviin imetty. Hevos-sarjaan on kehitteillä suihkutettava, kemikaaliton hyttyskarkoite. Tuotekehittely on aikaa vievää hommaa, joten tämän kesän sääskimarkkinoille tuote tuskin enään kerkiää. Tuotteesta on helppo soveltaa myös ihmisversio, joten saapa nähdä saisko sellasen ihan markkinoille asti..

LapCreamin tervavoide

On olemassa ties minkälaisia kemikaalittomia kotikonsteja sääskien häätämiseen esim. valkosipulin syönti tai ruokaöljy . Yksi minkä hyvin muistan lapsuudesta on hirvensarvi öljy . Se oli pikimustaa ja käytimme sitä lähinnä hevosille. Haju oli mitä karmivin, eikä se sitten lähtenykkään kun kulumalla pois. Öljy tahrasi joka paikan ja tarttui vaatteisiin... niin ja se lemu, huh! Olen jälkeenpäin miettiny, että mistähän se tökötti oikeen tehtiin? Hirven sarvista? Liekkö sitä enään missään valmistetaan. Onkohan jollakin tietoa, omia muistikuvia tai hajumuistoja?
Tervavoide on siis oiva kemikaaliton vaihtoehto, eikä hajukaan ole karmiva. Hyvällä lykyllä voi jopa päästä mielikuvissa mummolaan lämpimään aurinkoon ja veneentervaus tunnelmiin.

Isomman luokan smoothiet

2011-07-13T08:57:00.000+03:00

Meillä käytetään nykyään vähän isomman luokan blendereitä, he he...

Kyseessä on oksasilppuri, josta olemme tehneet kasvisilppurin. Mitäs tällä masiinalla sitten voi tehdä...

Nam, nam...

Eli aika kasa viherpirtelöä ja ei, meille ei ole tulossa ison luokan smoothie kekkereitä. Kyse on viherjuomasta kasveille, eli lannotteesta. Yllä olevassa sekoituksessa on peltokortetta ja nokkosta, jotka kumpainenkin sopii mitä parhaiten lannotteeksi kasvimaalle. Hmmm, salaatit tykkää!

Sama sörsseli toimii myös tuholaistorjuntana, kun antaa sen muhia paripäivää. Muhinut pöperö on ravinteikkaampaa ja tuoksumaailmakin on jo omiaan harhauttamaan vihulaisia. Tässä siis oiva vinkki luonnolliseen lannoitukseen ja tuholaistorjuntaan.

Mansikoita ja muita kasvatuksia

2011-07-11T10:59:00.000+03:00

Tänään on ollu taas mansikka päivä! Mummo katteli viime viikolla ikkunasta, että jotain punasta näyttäis mansikkamaalta pilkottavan, josko löytyis tuoreita mansikoita. Ja löytyihän niitä! Oikein roppakaupalla. Lapset, mummo ja minä saimme syödä vatsat täyteen ja jäipä vielä kuppiinki poimittavaksi.

Meillä kolmea eri lajiketta mansikoissa. Varhaislajike, joka tekee aikaisemmin mansikoita. Ne ovat suipompia ja pienempiä, mutta ihan hyvän makuisia. Ihan "normi" mansikkaa polka lajike, jossa on ollu myös jo todella paljon kypsiä mansikoita. Sitten valkoinen "alkuperäislajike". Tiesittekö, että alunperinhän mansikka on ollut valkoinen eikä suinkaan kirkkaan punainen, mihin me olemme tottuneet. En tiedä kuinka alkuperäisiä valkean lajikkeen mansikat enään tänä päivänä on, mutta yksi etu näissä on muihin verrattuna. Nimittäin monet mansikka allergikot pystyvät syömään näitä valkeita versioita. Niistä harvoin tulee ihottumaa tai nokkosrokkoa, mitä mansikat monille aiheuttaa. Ne maistuvat ihan samanlaiselle kuin punainen serkkunsa ja voisin väittää, että makutestissä silmät sidottuna eroa ei paljoa huomaisi. Valkoinen lajike näyttää ihan raa-alta mansikalta ja poimiminen tapahtuukin aika sormikopelolla tunnustellen, että olisikos mansikka jo kypsä.

"Äiti, kuvaa tämäki". Pekalla kädessä varhaislajikeen mansikka.

Iinan mansikkasatoa

Kasvimaallaki alkaa näkymään tuloksia, kun pieniä alkuja tomaateista, kurkuista, kurpitsoista ja salaateista alkaa rehottaa.

Salaattipenkkiä

Kesäkurpitsa

Sokeriherneitä

Kasvihuoneen satoa...

Kurkunmöllykkä

Tomaatinraakileita

Alla luomu tomaattia, jonka uskottiin jo epäonnistuneen, kun esikasvatetut taimet yllättäen rupsahtivat. Mutta vaan kun pääsivät kasvihuoneeseen, niin johan alkoi piristymään. Kaipa met osattiin tehä niin viihtysä kasvihuone vai liekkö syynä ollu heikkolaatunen esikasvatusmulta.
Kävin varalta ostamassa Luonto-opistolta pensastomaatintaimia, kun emme olleet varmoja omien tomaatintaimien onnistumisesta. Onko nykyään muuten trendinä kasvattaa pensastomaattia, kun "normaali" taimia heillä ei ollu ollenkaan edes tarjolla? Olen vissiin hieman ulkona näistä jutuista...

Luomutomaatti

Pensastomaatti

Kaikki meidän kasvatukset tapahtuu tietysti luomuna ilman, että sitä erikseen koko ajan mainitsen. Tomaatin kohdalla erityismaininta luomutomaatti, tarkoittaa sitä että myös siemenet on ostettu luomuna. Kaikki omasta tuotannosta edellis vuosina otetut siemenet, ovat luonnollisesti luomua. Siemeniä tilatessa, ei välttämättä aina ole luomuvaihtoehtoa tarjolla, niin kuin monien salaattien kohdalla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että myös siemenissä kannattaa suosia luomua. Jos ihmisten perimässä vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän se, mitä on syöty, niin miksei se toimisi kasvimaailmassa samoin. Eli, jos sinä syöt luomua ja puhdasta, niin sinun valintasi vaikuttaa vielä seitsämän sukupolven ajan. Hieman miettimisen aihetta...

Täytyy tunnustaa, että näin laajaa kasvimaata minulla ei olis ikinä ollu aikaa laittaa, vaan kunnia kuuluu ylipuutarhuri mummolle! Hän on huolehtinu, kantanu vettä, kitkeny rikkaruohot, hoita hellyydellä ja rakkaudella kasvimaata. Kiitos ja kumarrus siis mummolle, että saamme nauttia puhtaasta lähiruuasta. Minun aika on kulunut villiyrttien perässä juoksemiseen, ihan näin jo työnpuolesta. Bloggaus välit venyy nyt kesän aikana pitemmiksi, niin kuin olettekin jo huomanneet. Mutta eiköhän syksyn ja kesätohinoiden loputtua tule sitäkin herkullisempia juttuja. Takataskut on ainakin aiheita pullollaan, kunhan niihin kerkiää paneutumaan.

Pikku Pekalle oli ylivoimainen urakka leikata apilapelto leikkileikkurilla. Sippaahan sitä vähemmästäki...

Life Factoryn oranssi aarre

2011-07-02T08:00:00.002+03:00

Kuva Life Factory

Voitin tässä talvella arvonnassa Life Factoryn lasisen juomapullon. Pakko sanoa, että se on ihan huippu! Tietysti siksi koska se on lasia (ei mitään muovi sittiä), mutta myös siksi että se kestää todella hyvin käytössä. Pullo on aika paksusta lasista tehty ja sen ympärillä on suojaava kuminen "verkko". Voin sanoa, että raukka on pyöriny auton lattialla ja välillä lasten jaloissaki, silti se vaan on kestäny. Korkki on myös hyvin tiivis, eikä "vuoto ongelmia" ole ainakaan vielä ilmaantunu, vaikka pullo on pyöriny koko päivänki laukun pohjalla. Olen kuskannu siinnä vettä, teetä (kuumana ja kylmänä), smootieta ja kahviakin pari kertaa. Oranssi pullo on tainnu hurmata meikäläiseen niin, että on kohta osa minua. Siispä luonnollista oli, että tilaisuuden tullen hankin koko perheelle omat pullot.

Mejän koko perhe. Lapsilla on pienemmät pullot ja aikusilla isommat. Tuo Iinan vaaleanpunainen on kyllä niin herkullinen, että saattaapa äiti sitä joskus lainata, hi hi!

Mulla on jo pitemmän aikaa ällöttäny muoviset törpöt. Liekkö inho saanut alkunsa jo lapsuudesta, kun muistan äitini kaikki teräksiset kulhot ja purnauksen muoviastioiden haitallisuudesta. Paistinlastat ja kapustat olivat puuta ja niin on edelleenki. Voin vaan jälleen todeta, että tässäkin asiassa äiti on ollu edellä aikaansa. Silloin ei nimittäin vielä paasattu muovin haittavaikutuksista, niin kuin tänäpäivänä onneksi jo tehdään.

Tänä viikonloppuna, meillä on reissu Hyrynsalmelle rippijuhliin. Ottaisinko kuumaan autoon lapsille juotavaa muoviseen vesipulloon? En todellakaan! Minun muoviällötys on jo siirtynyt sille tasolle, että koirakin sai lasipulloon juotavaa mukaan. Ajattelinpa tässä jo päivänä eräänä, että mitenköhän kukkaparkojen vedenlaatu kärsii, kun kukkavettä seisotetaan muovisessa kastelukannussa. En ole sen ajatuksen jälkeen omia syötäviä basilikoja ja muita, muovissa seisotetulla vedellä kastellu. Mahtaakohan mennä jo hysterian puolelle, mutta eipä tuo muutos kovin suuria ponnisteluja vaatinu, niin miksipä ei.

Kirppis löytöjä

2011-07-01T21:12:00.000+03:00

Joskus kannattaa ajatella ääneen. Nimittäin mainitsin tässä taannoin mieheni kuullen, että ois huippua jos löytäisi sellaisen ison lasipullon. Siis sellaisen noin kymmenen litran, missä ennen vanhaan on tehty kaljaa tms. Se olisi niin kätevä lähdevesireissuille ja uutos hommiin. Noh, siinnä pähkäillessä mies sitten mainitsi, että oli joku aika sitten nähny sellasen Varastotien kirppiksellä yläkerrassa! Ah ja da!!! Käyn aika harvoin kyseisen kirppiksen yläkerrassa, mutta nyt seuraavalla kaupunkireissulla suunta vei heti sinne. Ja kappas...

Joku kätevä oli vielä nikkaroinu pulloon kantotelineen, joka on osottautunu vallan tarpeelliseksi, varsinki jos pullo on piripintaan täynnä. Meinaan on aika painava kantaa tämä kaveri. Noh, sitten pähkäilin, että miten mukavaa ois myös löytää isolle kaverille pienempiä seuraksi. Kuinkas kävikään...

Tässä näkee taas toiveiden voiman. Kun tarpeeksi toivoo, niin toteen ne mokomat käyvät. Pitääpäs taas ollakki varoivainen mitä toivoo...hmmm...

Raparperi

2011-06-26T20:33:00.000+03:00

Yöttömän yön hetkiä Auttin pavolla...

Ihana juhannus on nyt juhlittu ja vähitellen aloitetaan paluuta arkeen. Lapset on jääny lomalle, joten teen pari viikkoa töitä pikku apulaisten kanssa, kunnes saan helpotusta miehen kesäloman alkaessa. Meillä on ollu iso päivä tänään, kun esikoinen huomasi aamulla ensimmäisen hampaansa heiluvan!!! Hampaiden lähtemistä on odotettu kuin kuuta nousevaa, kun muilla kavereilla niitä on jo tipahdellu. Niin ja onhan se merkki siitä, että koululaisikä lähenee... Siis neidin aika on kulunut tänään enimmäkseen peilin edessä hammasta nitkutellen.

Nyt illalla otin myös pienen raparperi savotan, kun pilkoin ja pussitin raparperia pakkaseen. Olen aina ollu huono käyttämään raparperia, kun en meinaa siitä muuta keksiä kun sitä iänikuista kiisseliä ja piirakoita (kumpiakaan ei meidän perheessä kovinkaan paljoa syödä). Kuitenkin kovin harmittaa, jos raparperit jää käyttämättä. Meidän puskat on nimittäin kuuluja siitä, että ne kasvaa kuin kulovalkeat. Vuodesta toiseen, ilman minkäänlaista hoitoa, raparperit puskee monta satoa kesässä. Olen niitä yrittäny naapureillekki jaella, vaan silti sitä menee aina hukkaan.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Ajattelinki, että oliskohan teillä kellään vinkata hyviä reseptejä, mitä raparperistä voisi tehdä? Siis niiden piirakoiden ja kiisselien lisäksi =) Jonkinlaista smoothie juttua olen ajatellu kokeilla. Onkohan kellään kokemusta raparperismoothiesta? Hieman kirpsakkaa siitä saattaa tulla, mutta oikeiden aineiden kanssa yhdistetynä, niin miksipä ei onnistuis... Muitaki ideoita raparperin hyötykäytöstä otetaan vastaan!

Niin, siis näitä piisaa!

Huomasin tässä myös, että mansikoihin on ilmestynyt raakileiden alkuja. Onkos ne jotenki ajoissa, vai kuvittelenko vaan? Etelässä vissiin satokausi on ainakin etuajassa, mutta mitenhän täällä Lapissa. Noh, tuoreet oman maan mansikat on kyllä tervetulleita, vaikka hieman aikasemminki.

Rauhallista juhannusta!

2011-06-24T10:17:00.000+03:00

Nauttikaa hyvästä ruuasta, ihanasta ja rakastavaisesta seurasta ja Suomen suvesta (joka täällä Lapissa on tällä hetkellä sateinen, mutta sitäkin puhdistavampi).

Eilen Karigasniemessä ja Ivalossa (josta alla oleva kuva) oli kaunis ja aurinkoinen ilma. Tuntureiden ihana hiljaisuus on aina yhtä mykistävää. Tuntureista voimaa ja rauhaa saaneina, vetäydymme juhannusta viettämään...

Ihanaa juhannusta!

Kurssi fiiliksiä ja jäätelöreseptejä

2011-06-22T07:52:00.000+03:00

Niin kuin olen täälläkin kertonu, oli meillä Terveeksi herkutellen- iltama tässä taannoin. Kaiken kaikkiaan ilta oli kyllä todella ihana ja ihmiset todella mahtavia. Fiilis oli huipussaan. Paljon käytiin innoittavia keskusteluja ja varmasti uusia ystävyyksiä myöskin syntyi illan aikana. Itse en päässyt Oulun versioon, mutta mitä kuulin, oli porukka ollu ihan huippu innoissaan myös sielläki.

Suklaa tuotoksia

Minun vastuullani illan aikana oli kertoa hieman raakajäätelöstä. Valmistimme myös pari satsia, ihan perus vaniljajäätelön kaakaonibseillä ja vegeversion jäätelöstä. Ensimmäinen tehtiin jäätelökoneella (joka nopeuttaa huomattavasti jäden valmistumista) ja toinen satsi tehtiin ihan pelkän pakkasen voimin. Oulussa vetovastuun jäätelöstä otti Teemu ja Tuomas. Hieman omaa vaikeusastetta hommaan lisäsi pakasteen rikkoutuminen ja sen lämmön nousu. Mutta hyvin pojat oli siellä tilanteen handlannu, hyvä pojat!

Vegejäätelö. Herkut meni niin sutjakasti suihin, että kuvia niistä en paljoa kerenny otteleen... mutta eiköhän se ole sen merkki, että taidettiin onnistua =)

Me oltiin niin innoissaan siinnä illan aikana, että kuvaaminen hieman unohtui. Kuvia tuli otettua lähinnä suklaan tekemisestä. Seuraavalla kerralla pittää vissiin hommata tilaisuuksiin oma kuvaaja, joka keskittyy vain iltaman tallentamiseen, heh heh...

Suklaan valmistusta

Mmmmmmmm...suklaata!

Keräsimme myös palautetta illasta ja siinnä höpötellessä kävi ilmi, että eiköhän sitä jatkollekki kiinostusta ole. Suunnitteilla onkin jo seuraava iltama ja kalenteriin voi alustavasti varata päivämäärän 5.8.2011 Silloin Hannamari ja hänen miehensä Tuomas raakailee. Kaikki raakaravinnosta kiinnostuneet siis anteenit ylhäällä. Tietoa illasta tulee varmasti myöhemmin täälläki.

Sitten pakko vinkata myös, että Rovaniemen Wanhoilta markkinoilta löydätte tietysti tuttuun tapaan allekirjoittaneen, mutta tänävuonna siellä on mukana myös jotain muutakin ihan huippua. Saattaapa tuo liittyä terveelliseen syötävään, jota ei taatusti ole ennen markkinoilla nähty. Joten suosittelen piipahtamaan tapahtumassa, jota rillumarei meiningissä vietetään 19-21.8 pe-su.

Sitten heitän parit reseptit tähän loppuun ja koska kertaus on opintojen äiti, laitan tähän ekaksi ihan simppelin jäätelön perusohjeen. Tämä resepti sopii jäätelökoneeseen tai vaihtoehtoisesti voit laittaa valmiin massan kulhoon ja pakkaseen. Käy sekoittamassa massaa noin puolen tunnin välein niin kauan, että jäätelö on oikea koostumukseltaan.

Perus vaniljajäätelö

3 keltuaista
1dl intiaanisokeria tai hunajaa, acavesiirappia tms. (hunajaa ja siirappia noin 5 rkl)
4,5 dl kermaa
aitoa vaniljaa jauheena tai tankona

Erottele keltuaiset kulhoon. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma kuohkeaksi, mutta ei liian kovaksi. Sekoita keltuaisvaahto, kerma ja vanilja keskenään ja kaada kulhoon tai jäätelökoneeseen.

Jos haluat reseptistä vähemmän kermaisen, voit korvata esim. puolet kermasta raakamaidolla tai muilla ”kermankorvikkeilla”.

Tähän perusjäätelöön on helppo lisätä lähes mitä vain; marjoja, hedelmiä, mausteita…

Jäätelöihin sopii myös hifistely, joten kotimaisten marjojen lisäksi voit kokeilla seuraavia:
- goji- marjoja
- inka- marjoja
- kaakao nibsejä
- raakakaaojauhetta
- sitruunaa ja sitruunan kuorta (ehdottomasti luomuna)

- pähkinöitä (murskattuna)
- macaa (sopii varsinkin vegaanibanaani jädeen)
- lucuma jauhetta (huomioi, että tämä antaa hieman lisämakeutta)
- carob- jauhetta (voi käyttää kaakajauhon sijaan)
- sitruunamelissaa tai piparminttua

Pähkinät ja kuivatut marjat on syytä pilkkoa tehosekoittimessa ennen lisäämistä, ettei ne ole liian isoina paloina jäätelössä.

Vegaani versio jäätelöstä.

Kookos- marja jäde

2dl kookoskermaa
1kpl kypsä avocado
2dl mustikoita
1dl vadelmia
2rkl hunajaa tai acavesiirappia

Soseuta ainekset keskenään ja laita pakastimeen jäähtymään noin 1-2 tuntia. Voit halutessasi sekoittaa jäätelön vielä ennen tarjoilua. Reseptin marjoja voi vaihdella mielensä mukaan.