perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannus rauhaa

Blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa kesäkiireiden takia. Luontaistuoteyrittäjällä tämä aika on hektistä ja varsinkin nyt, kun päätimme jättää lapsetkin kesälomalle koko kesäksi. Kirjoittelen siis vastaisuudessakin aikataulun niin salliessa.

Nyt kuitenki nautitaan kaikki juhannuksesta, perheen yhdessäolosta ja ihanasta suomen kesästä! Juhlitaan maltilla ja muistetaan pitää huolta toisistamme. Olis niin kiva, että se traditio kaikista juhannuksen jälkeisistä surulööpeistä, loppuisi kokonaan. Toivottavasti ihmiskunta joskus viisastuu...

Kuvien kautta juhannus tunnelmaan!

Onni nauttii kesästä <3


Auttin mummolan pihasta.

Kukkaistyttö <3 <3 <3

Rauhallista juhannusta kaikille <3

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Turilas ja Jäärä

Hihi,mikä on vaalenapunainen ja sanoo röh röh? No meidän kaksi uutta asukkia, Turilas ja Jäärä!


 
Viimeviikolla kotiutui meille kaksi uutta temmeltäjä. Possukaksikkoa ihmetellessä meniki sitten monta päivää ja kun piti jännätä, että saadaanko me pakastekinkkua pikemmin kun ajateltiin. Meillä on ollu todella kylmät kelit ja aivan kammotti ajatus siitä, että lähes karvattomat nassut viettävät öitään ulkosalla. Hyvin ne kuitenkin näyttivät pärjäävän suojaisassa pikku kopissaan vieri vieressä. Eivät näyttäneet olevan keleistä moksiskaan. Aika sissejä ovat nuo nassut.

Meillä oli alussa pientä selkkausta nimien kanssa, koska luulimme ensin, että nassut ovat tyttöjä. Kuitenkin eräänä päivänä aloin ihmettelemään sitä, että mistä se possu oikein pissaa. Sitten vasta aloin itse katsoon tarkemmin, että mitäs nämä kaverukset sitten olikaan. Kyllähän siinnä oli naurussa pitelemistä, ku tajuttiin, että poikiahan nää on. Mummo oli vain "olettanu" possujen olevan tyttöjä ilman sen kummempaa katsomatta ja me oltiin tyydytty mummon analyysiin. Noh, kaverukset sitten viimein sai nimet lastenohjelman perusteella ja nimeksi tuli Turilas ja Jäärä. Turilas on isompikokoinen kaveri ja Jäärä on pienempi posukka. Jäärä näyttäis olevan nimensä veronen, kun jääräpäisesti menee aina Turilaan ruokakupille, vaikka joka kerta saa köniinsä. Toivottavasti nimi ei ole enne...

Onnista possut on TODELLA mielenkiintosia...
Onni oli ihan täpinöissään, ku näki eka kertaa tulokkaat. Voi sitä ramppaamisen määrää, ku toinen kiersi ympäri aitausta, etsin paikkaa mistä näkis parhaiten. Siinnä ne sitten kärsät ja kuono yhdessä haistelivat toisiaan aitauksen läpi. Onnilla ensin pelotti ja pikku murinaaki kuulu, kun possut tuli oikein lähelle. Iltapäivään ehtiessä kuitenki jo häntä heilui, ku aidan välistä tuttavuutta tehtiin. On siinnä varmaan possutki ollu ihmeissään, kun sisätilasikalasta tällaiseen miljööseen tupsahtavat. Ja lisää on luvassa, ku seinäntaka vielä muuttaa lampaat. Näin se farmi kasvaa...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hyvää huomenta Tampere!

Niin kuin otsikostaki voi päätellä, rantauduin tä nään klo kuuden aikaan aamulla Tampereen juna-asemalle. Koska oon ennen muinoin asustellu Mansessa, on rautatieasemalle saapuminen aina jotenki nostalgista. Nyt sain nauttia tästä nostalgiariemusta oikein urakalla, koska minun pitää kuluttaa aikaa klo 11 asti, jolloin kyyti tulee noutamaan. Suuntana on Frantsilan yrttitila ja se miksi sinne menen, palja
stunee myöhemmin. Nyt kuitenki haluan kirjotella tämän aamun mietteitä...


Nykyään on paljon puhuttu läsnäolostta ja siitä, kuinka hektistä "putkielämää" me nykyään vietetään. Helposti mennään mukaan oravanpyörään kaikkien sosiaalisten laitteiden kanssa, mitä nykyään pitää olla. Myönnän, että olen kyllä itekki lievästi koukussa facebookkiin, sähköpostiin ja kännykkäänki. Jälkimmäistä tosin olen opetellu jo jättämään esim. sisälle silloin kun ollaan perheen kanssa ulkoilemassa. Hyvä mie!
Tänä aamuna kuitenkin päätin sen sijaan, että upottaisin naamani läppäriin tai kännykkään, istua rauhassa juomassa rooibosteetä ja syömässä raparperikakkua...rauhassa... miettimättä tulevaa päivää...hetkessä...tarkkailemassa ohikulkevia ja jopa jutustelin heidän kanssaan.

Ihmiset ei nykyään "uskalla" olla yksin itsensä kanssa. Jos menet kahville, on sulla pakko olla kännykkä, läppäri, tabi, lehti tms. seurana. Tai sitten pitää lärätä tulevan päivän työlehtiöitä. Ei uskalleta olla ns. toimettomana, koska silloin ei ehkä tuntisi olevansa tehokas ja hyödyllinen. Tai mitä on kavereiden tapaaminen, kun kaikki näpyttelee omia kännyköitään? Laadukasta yhdessäoloako?! Mie päätin tänä aamuna olla itseni kanssa hetken ja fiilistelin asemakahviossa ohi kiitäviä ihmisiä. Nautin täysin siemauksin siitä, että saan istua paikallani, kuunnella musiikkia ja ihmisten arjesta kantautuvia ääniä. Nautin täysin rinnoin siitä, ettei vierestä kuulu kahden sekunnin välein aktiivisen nelivuotiaan kyselyikään kuuluvia "äiti, äiti, äiti..." hokemia tai pian kouluun lähtevän tytön tiuskintaa ja kiukuttelua, kun ei tiedä onko pieni vai iso.

Nautin siis hetkestä ja se hetki jatkuu juuri Siilinkarin kahviossa, missä taustalla soi vanhan -50 luvun musiikki.Näppäilen juurikin tekstiä blogissa,mutta kun painan lähetä-nappia, niin meinaan nojata taaksepäin ja jatkaa hetkestä nauttimista. Muistakaapas tekin ottaa tänäpäivänä ja muinaki päivinä hetki, milloin nautitte vain siitä hetkestä, itsestänne!



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Radiojuttua Kemijärveltä

Muistatte ehkä ku kirjotin keväällä koulutusreissusta Kemijärvellä. Silloin paikalla oli myös toimittaja Lapin radiosta tekemässä saippuanteosta juttua. Nyt sitten homma tuli ulos eetteristä ja voit kuunnella sen täältä.


Saippuaa ala Natural Beauty

Hieman olen saanut iloista kommenttia sanavalinoista, tirsk! Mutta koittakaapas itse yrittää kuvailla radiossa yks kaks, mitä on poronkuu ja se kaikki muu "höttö" siinnä mukana. Kyllä loppuu meikäläisen sanavarasto kesken ja pakko vaan keksiä uutta, hihi....

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Maatiaiskanan tipuja

Videoblogi meidän Tiitiäisistä jatkukoon. Teen oikeastaan näitä videobloggauksia veljentytön Saanan takia. Hän kun oli kovin huolissaan, että kuinka nopeaan tipuset kasvaa. Saana tulee ennen juhannusta Kiinasta viettämään kesälomaansa tänne ja pääsee sitten hoiteleen tipusia. Kovin ne onki jo kasvanu, mutta katsokaapas itse filmiltä (ja mie en sitten ole mikään fotaaja, noiden filmien suhteen. Joten elkäähän arvostelko mun "todella hienoa" movieta ;) )