lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kasvihuoneilmiö

... on meidän kotona!


Yhden huoneen on valloittanut kasvien iso kirjo. Esikasvatettavia on enemmän kun laki sallii (tai kasvihuone vetää) ja saas nähdä mihin noiden kanssa vielä joudutaan. Osa on vielä kylvämättä, koska suoraan maahan laitettavat yleensä laitetaan kasvamaan vasta toukokuun aikaan. Hauskinta tässä hommassa on myös se, että meiltä puuttuu vielä se kasvihuonekki!!!


Äiti bongasi talvella yhden kerrostalon purkutöistä kolminkertaisia ikkunoita, joita sai hakea ilmaiseksi pois. Ikkunoista olisi tarkoitus tehdä hieno kasvihuone. Näitä ikkunoita sitten pakkasessa sormet kohmeessa raahattiin ja haaveiltiin jo kesän herkuista. Nyt se kasvihuone siis odottaa pystyttämistä, että päästäis tosi hommiin... Laittelenpas tänne sitten kuvia, kun saadaan valmista.

Lisäksi meillä on menossa keittiöremontti. Koko keittiö on palasina ja pirtinpuolelta lähtee myös seinä alas. Ja kun ei ollu tarpeeksi vielä hommaa, niin minun piti vielä kekkasta, että laajennetaan keittiötä seinäntaka toimistohuoneeseen. Olen jo kauan harkinnu toimiston muuttoa verstaalle ja nyt se tuntui sitten sopivalta idealta... mutta, mutta... voitte kuvitella, kun toimisto on ollut lähes kymmenen vuotta samassa paikassa miten on käyny. Tavaran määrä oli V A L T A V A! Tyhjentäessä on mennyt useita päiviä ja vielä jäi monta pussillista tavaraa läpikäytäväksi. Meillä on taipumusta säästellä tavaroita ja papereita, jos niitä vaikka tarvis myöhemmin. Yritetään aina kaikelle keksiä jatkokäyttöä ja senhän tietää mihin tällainen ajattelu johtaa... hamstraamiseen! Pöyristyttää minkälaisen määrän ihminen "tarvitsee" tavaraa ympärilleen, vaikka mekin yritämme ajatella kaikkia hankintoja ekologiselta kannalta. Voin sanoa, että harvoin ostamme turhaa. Silti tavaraa tuntuu vain kertyvän. Hyviä vinkkejä tavaroiden kertymisen ehkäisemiseen otetaan vastaan!

Kiirettä ja touhua on siis piisannu ja piisaa, joten pyydän anteeksi jos bloggausvälini on nyt kevään aikana hieman pitemmät. Kohta alkaa kuitenkin mielenkiintoiset kasvihommat, joten eiköhän sitten ole hyviä juttuja taas tulossa.

Niin ja Hauskaa Vappua Kaikille ja muistetaan nauttia luonnon heräämisestä!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Jaakko Halmetoja Rovaniemelle

Nythän on käyny sellanen juttu, että kun oikeat ihmiset lyö päänsä yhteen, niin siitä voi syntyä mitä vaan...

Näin kävi tässä alku vuonna, kun muutama ystävä (toisistaan tietämättä) kyseli minulta, että miten ihmeessä saataisiin Jaakko Halmetoja tänne Rovaniemelle luennoimaan. Siinnä vaiheessa kun Jonna Heikkinen POLUT- hankkeesta (pohjoisten luonnonraaka-aineiden tuotanto hankkeen vetäjä) kysäisi ohimennen samaa asiaa (taisi olla neljäs asian puheeksi ottanut), niin alkoi jo tuntumaan että voisikos tällä olla jo jokin merkitys. Siinnä sitten Jonnan kanssa laitettiin asioita pyörimään ja nyt sitten 5.5 on koko päivän hyvinvointitapahtuma, jossa Jaakko päivän päätteeksi luennoi omista ruokaan liittyvistä asioista. Kun sitä tarpeeksi toivoo, ja varsinkin ääneen, niin asioilla on vaan tapana järjestyä.


Hyvinvointia Lapin luonnosta
5.5.2011
Rantavitikan kampuksella, Jokiväylä 11


Päivän ohjelmaa on:

9:00 Tilaisuuden avaus
Helena Kangastie, kehityspäällikkö, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

9:05 Yrittäjäksi luonnontuotealalle - neuvoja alkavalle yrittäjälle ja tietoja starttirahasta
Eija Jussila-Salmi, yritysneuvoja, Rovaniemen Kehitys Oy
Annikki Tuisku, työvoimaneuvoja, Rovaniemen TE-toimisto

LOUNAS (omakustanteinen)

12:00 Tutkimus hyvinvoinnin taustalla
Rainer Peltola, tutkimuskoordinaattori, Lappi luo -työohjelma
Rauni Koukkula, yliopettaja, Rovaniemen ammattikorkeakoulu

12:45 Luonnonmukainen ihonhoito
Katja Misikangas, luontaistuotealan yrittäjä, Lapland Naturals

13:10 Terve keho, terveet hiukset
Katja Härkönen, HiusAkatemian hiustutkija, Arctic Day Spa

13:35 Luontaishoidot ja luontaishoitolayrittäminen
Jaana Pokka, kosmetologi sekä Minna Peteri, ayurveda hoitaja, Natural Beauty

KAHVIT (Lappi luo -työohjelma tarjoaa)

14:30 Green care
Anja Yli-Viikari, tutkija, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

15:00 Luonto ja eläimet hoivapalveluissa ja erityismatkailussa
Anu Karinen, hoiva-alan yrittäjä, Saarentienkoti

15:30 Eläinten luonnonmukainen ruokinta ja luonnon antimet
Eeva Huuhtanen, eläinten luontaisterapeutti

KAHVIT (POLUT-hanke tarjoaa)

16:30 Luonnonmukainen ravitsemus ja alkuperäisyys
Jaakko Halmetoja, ravintovalmentaja

18:30 Keskustelu

19:00 Tilaisuuden päätös



Kiitos hankkeiden mukaan tulosta, voimme järjestää tapahtuman ilmaiseksi. Tapahtumaan on ennakkoilmottautuminen jonka voit tehdä täällä.

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat, että minullaki on pieni puheenvuoro aiheesta Luonnonmukainen ihonhoito joten tulkaahan kaikki Rovaniemellä asustelevat tai vaikka kauempaakin, kuuntelemaan.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kemikaalikimaran kirja-arvonta

Kemikaalikimara arpoo kolme mainiota kirjaa. Käyppäs vastaamassa kysymykseen täällä, niin osallistut arvontaan.

Arvonnan palkintona ovat alla olevat kirjat. Miepä tiiän minkä mie haluaisin eniten =)



perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäinen on herkuttelun aikaa. Niin myös meilläkin. Mielestäni lapsille (ja itsellekkin) kuuluu aina silloin tällöin oikeus näihin herkkupäiviin. Liian fanaattinen ruokavalion ja ainainen kieltäytyminen saa vain verenpaineen nousemaan ja tekee elämästä hankalampaa. Siis pääsiäinenki on meille tervetullut herkkuineen.

Olen kuitenkin tietoisesti hakenut herkkuihin sitä laatua. Kaupan notkuvat karkkihyllyt, kun eivät säilöntä-, väri- ja makuaineineen ole laatua nähneetkään, terveydestä puhumattakaan. Tämän postauksen vinkit tulevat ehkä hieman myöhässä pääsiäiselle, mutta miksei näitä samoja herkkuja voi käyttää muinakin karkkipäivinä.

Mandragoran ihania herkkuja

Mandragora, tuo iki ihana kahvi- ja teekauppa, myy paljon muutakin kun kahvia ja teetä. Blanka, Mandragoran aina iloinen omistaja, on myös innokas luomuilu fani. Hän onkin tuonut valikoimiin monia luomuherkkuja. Kävin siis ostamassa kyseisestä kaupasta pääsiäisherkkuja lapsille. Mukaan tarttui Zotter balleros (balleros, kuinka kuvaavaa, hehe) luomu ja reilunkaupan suklaapalloja mansikan makuisina ja käsintehtyjä suklaamunia kaupan ihanasta suklaaherkku tiskistä (josta löytyy aivan super ihania herkkuja). Suklaatiskin suklaat eivät kylläkään ole luomua, mutta rökittävät mennen tullen kaupan kinderit.

Suklaamunat ja pallerot

Palleroita on saatavilla myös Mandragoran nettikaupasta, josta löydät kaikki muutkin palleromaut.

Yksi ihanan ylläri tuli vastaan taas Prisman hyllyllä (koskahan alan saamaan sponsorirahaa Prismalta, hehe). Nimittäin Riitan herkun pillimehut! Makuina löytyy karpalo ja puolukka. Nämä säilöntaineettomat mehut ovat todella tervetulleita, kun aina ei välttämättä kerkiä eväsreissulle tekemään omia marjamehuja matkaan. Lisäksi tietysti mehut ovat kotimaisia. Sisältöä kun vertaa normi pillimehujen E- koodi ja aromiainesekotuksiin, niin tämä mehu on suoranainen aarre.

Sisältö karpalomehulle:
Vesi, sokeri, karpalotäysmehutiiviste, happamuudensäätöaineena omenahappo. Ei sisällä keinotekoisia aromeita eikä väriaineita.


Kuva täältä


Se kelle mehu on suunnattu, on kuitenki minulle kysymysmerkki. Nimittäin jos lapset olisi kohderyhmänä, niin ulkomuodon kanssa voisi todellakin tehdä jotain. Lapset kun tykkäävät paljon mielummin tarttua siihen purkkiin, missä on se hassu norsun kuva tai mansikka jolla on silmät.

Näiden herkkujen kanssa, vetäydymme nyt viettämään pääsiäistä.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Naiseus ja yrtit- teema ilta

Tapahtuma Luontaishoitola Natural Beautyssä 28.4.2011 klo 18 alkaen. Tapahtuma maksaa 8€ ja sisältää kahvi/ teetarjoilun naposteltavineen. Ennakkoilmottautuminen puh. Minna 040-1327115 tai Jaana 040-1327116



Onko tasa-arvon tavoittelu saanut meidät erkaantumaan omasta naiseudestamme? Olemmeko unohtaneet sen kokonaan jonnekkin? Välillä tuntuu, että oman naiseuden esille tuominen on heikkoutta, tässä kovassa pärjäämiseen painottuvassa maailmassa. Hoidammeko me naiset itseämme ja omaa naiseuttamme tarpeeksi, vai voisimmeko kenties vaalia sitä paremmin ja alkaa kukoistamaan NAISENA!

Tule kuuntelemaan miten saat oman naiseutesi kukoistamaan ja kehosi voimaan paremmin luonnon yrttien voimin.

Puhumassa Katja Misikangas, Lapland Naturals.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kuumakivihieronta

Luulin viime viikolla päässeeni taivaaseen! Tai oikeastaan olinki siellä hetken aikaa. Nimittäin testasin Natural Beautyn Minnan kuumakivihierontaa. Voi taivas miten ihana hoito se olikaan!

Näitä kiviä ei kylläkään käytetä hoidossa. Olin vaan niin keskittyny makaamaan kuola poskella, että unohdin kokonaan kuvien oton

Suoraan sanottuna, minulla ei ole ollut aiemmin mitään käsitystä mitä kuumakivihieronta pitää sisällään. Olen vain nähnyt mainoskuvia siitä, miten kivet on asetettu hierottavan selänpäälle. Jotenkin olin ajatellut niiden siinnä vain möllöttävän lämpimänä... olin todellakin väärässä. Kivet mitä Minnalla on, ovat muodoltaan sellaisia, että ne sopivat mukavasti käteen. Ne on lämmitetty kuumassa vedessä ja aina kiven kylmetessä hoidon aikana, se laitetaan uudestaan lämpiämään. Sitten itse hoito... Ensin Minna voiteli hierottavan alueen minun Ayurveda luokituksen mukaisella öljyllä, joka myös tuoksumaailmaltaan oli kehotyyppini mukainen. Myös ihanan rentouttava musiikki taustalla on saman tyypin mukaan valittu. Kaikille aisteille jotakin, joten voisko kokonaisvaltaisempaa hoitoa enään olla? Sitten hän otti kaksi lämmintä (ihanalla tavalla melkein kuumaa) kiveä käteensä ja alkoi hieromaan. Kuumalla kivellä hieroessa, liikkeisiin saa ihmeesti tehoa ja lämmön vaikutus on huomattava. Olin t o d e l l a k i n taivaassa!

Minna kävi koko kehoni läpi ja rentoutus oli totaalinen. Hoidon loputtua, en meinannu saada sanaa suusta (järjellisestä ajattelusta puhumattakaan) ja voin jopa kuvitella kuolan valuneen suupielestäni, he he. Niin totaalinen autuus tämä hoito oli. Uskon tämän hoidon olevan paikallaan, jos lihaksesi tarvitsee rentoutusta, verenkiertosi on heikko tai ihan vaan ressin helpotukseksi. Kuumakivihoidosta tuli ainaki minun ressin ja arjen kiireiden tappaja. Mikään huoli ei tunnu enään miltään tämän hoidon jälkeen. Näin minä ainakin koin.

Onko joku teistä aiemmin kokeillut kuumakivihoitoa ja mitkä on ollu teidän kokemukset siitä?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pääsiäis trulleja

Onko teilläpäin liikkunut noita-akkoja ja trulleja? Meillä päin ainakin on...



Trullit joita meillä liikku, oli kovin mutrunaamaisia =)

Parhaan palkkion, tuoreeks terveeks toivottelusta, nämä trullit saivat ehdottomasti naapurin Venäläissyntyiseltä Lempi-tädiltä (josta olen aiemminkin jo kertonut). Nimittäin neljä kennollista maatiaiskananmunia! Hyvin on trulleillekkin arvomaailma hahmottunut, kun isompi trulli totesi Lempin palkkion olevan kaikkein arvokkain...


Hupaisaa virpomispäivää!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Rovaniemen kaupungin kanta natriumglutamaatista

Suora kopio Rovaniemen kaupungin ruokapalvelut sivuilta.


Rovaniemen kaupunki / tekninen tuotanto-osasto / Ruokapalvelukeskus / Marja-Kaisa Huotarinen, palvelupäällikkö

19.08.2010

Rovaniemellä kouluruokaan ei lisätä natriumglutamaattia.

Rovaniemen kaupungissa on natriumglutamaatin käytöstä kouluruokailussa herännyt jonkin verran kysymyksiä ja asiaan liittyvää keskustelua viritellään.

Rovaniemellä kouluruokaan ei lisätä natriumglutamaattia. Elintarvikkeissa olevaan natriumglutamaattiin ja erityisesti natriumkloridin käyttöön on kiinnitetty huomiota paljon vuosien mittaan. Nykyisten tutkimusten perusteella natriumkloridin haittavaikutuksia on kyetty todentamaan selkeämmin kuin monien lisäaineiden.

Natriumkloridin käyttö on vähentynyt valmistettavassa ruoassa 75 % aiemmin käytetystä ja käyttöä seurataan jatkuvasti ja ohjeita laaditaan vastaamaan ravitsemussuosituksia.
Molempien aineiden vähentäminen on pitkäjännitteisen tavoitteellisen toiminnan tulosta. Vakioitujen ruokaohjeiden muutokset on tehtävä vähitellen, koska makutottumukset muuttuvat hitaasti. Ruokalistan ja –vakioruokaohjeiden laadinnassa pyritään kuuntelemaan mielipiteitä ja asiakaskyselyjä tehdään säännöllisesti.

Toimenpiteitä joita on jo toteutettu ovat mm.
- ruoanvalmistuksessa ei käytetä tomaattiketsuppia ja sitä tarjolla vapaasti valittavana vain harvoina ruokapäivinä
- leikkele- ja ruokamakkaroiden käyttöä on vähennetty
- maustesekoituksia esim. aromisuola ei käytetä
- valmisruokien käyttö on vähäistä ja niistä käytetään vain asiakaskunnan suosikkiruokia esim. lihapyörykät ja kalanugetit
- mikäli henkilöllä on johonkin elintarvikkeeseen tai lisäaineeseen liittyvää yliherkkyyttä toteutetaan erikoisruokavalio lääkärintodistuksen perusteella.

Elintarviketeollisuus on markkinoinut joitakin tuotteitaan ilman natriumglutamaattia kuitenkin siten, että se on korvattu jollakin toisella lisäaineella.

Natriumglutamaatti E 621 kuuluu sallittuihin elintarvikelisäaineisiin ja sen täydellinen kieltäminen kuntatasolla ei voimassaolevan elintarvikelainsäädännön mukaan ole tarkoituksenmukaista, perusteltua eikä mahdollistakaan.
Lisätietoa elintarvikkeiden lisäaineista on koottuna mmm-sivuilla ja luettavissa linkistä http://wwwb.mmm.fi/el/laki/l/22.7.2010_lisaainesaadokset_.pdf
Kauppa- ja teollisuusministeriö voi rajoittaa tai kieltää sallitun lisäaineen myynnin tai käytön, jos uusissa tutkimuksissa tai tiedon uudelleen arvioinnissa käy ilmi, että lisäaineen käytöstä voi olla vaaraa tai haittaa terveydelle.

Jotkut lisäaineet voivat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin. Tästä syystä ei ole perusteltua muuttaa radikaalisti koko väestön ruokavaliota yksilötason tarpeiden mukaiseksi.
Mielestäni kuntatasolla seurataan annettuja lakeja, ohjeita ja suosituksia sekä pyritään ohjaamaan ruokapalvelutoimintaa yleisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suuntaan. Kouluruokailussa tärkein tavoite on saada lapset ja nuoret syömään monipuolisesti kaikkia aterian osia tasapainoisesti.

Ystävällisin terveisin

Marja-Kaisa Huotarinen
palvelupäällikkö
Ruokapalvelukeskus
marja-kaisa.huotarinenovaniemi.fi
0407400512



On hyvä, että esim. natriumglutamaattia ei erikseen enään lisätä ruokaan, mutta miksi sitä ei poistettaisi kokonaan? Onko todellakin pakko lain mukaan saada kielletyksi jokin aine, ennen kuin se voidaan ruokavaliosta poistaa? Eikö oman järjen käyttö ole sallittua tai vaikka harrastaa sitä hätävarjelun liiottelua, kun lapsista on kyse? Kuitenkin ylläolevasta tekstistäkin käy ilmi, että on myönnetty natriumglutamaatin ja natriumgloridin aiheuttavan terveyshaittoja. Ruuan lisäaineiden yhteisvaikutusta ei ole koskaan tutkittu, joten miten ihmeessä viranomaiset voivat vakuuttaa niiden olevan turvallisia? Miksi me aina tarvitsemme viranomaisten päätöstä asioista, ennen kuin voimme tehdä jotain? Kysynpä vaan...

Koululaiset ja siat

Miten nämä kaksi asiaa -eroaa- toisistaan? Siten, että kouluruokaa saa syöttää koululaisille, mutta sioille ei!

Kuva täältä

Tiesittekö että ennen on saatu kouluilta ja oppilaitoksista viedä ylimääräinen ruoka sikaloihin possuille syötäväksi. Mutta mites tänäpäivänä? Eu- on pannut tähänkin asiaan näppinsä peliin ja syy miksi näin on, on aika mielenkiintoinen. En tiedä miten asia lieneen noissa Eu:n virallisissa säännöksissä on laitettu, mutta juttelin asiasta erään kunnanvaltuutetun kanssa, joka suomensi minulle asiaa rivien välistä.

Kouluruokaa ei saa enään viedä sikaloihin, koska ruoka sisältää niin paljon natriumglutamaattia ja kaikkia muita sen iloisia kemikaalikavereita. Koska siat ovat ihmisen ruuaksi meneviä, eikä näiden ainesten vaikutusta sikoihin ole tutkittu, niin on parempi, että siat saavat tarkkaan valikoitua ruokaa. Toisin sanottuna natriumglutamaattia ja muita mömmöjä on ihan ok syöttää lapsillemme, mutta sioille ei! On olemassa kuitenkin siis epäily, että jos siat söisivät näitä ruokia, niin jokin riski voisi siinnä piileä. Kuinka paljon sian elimistö loppujen lopuksi poikkesikaan ihmisen elimmistöstä...Kuulostaa jotenkin hullulta, eikö? Ymmärrän todellakin miksi tällainen kielto on tullut voimaan. En minäkään haluaisi syödä possua, joka on syötetty kemikaaleilla (se mitä ne siat sitten oikeasti syövät, on taas ihan eri asia). Ristiriita on siinnä, että kukaan ei näe ongelmaksi sitä, että lapsemme syövät karkeasti sanottuna 20 ensimmäistä elinvuottaan lähes j o k a päivä näitä sioilta kiellettyjä kemikaaleja. Minusta tämä on suorastaan häkellyttävää ja uskomatonta.

Minulle riittäisi alkuun, että päiväkoti ja kouluruuasta poistettaisiin turhat kemikaalit (myös ne piilosellaiset) ja käytettäisiin enemmän alkuperäisiä raaka-aineita pitkälle jalostetun ruuan sijaan. Tämä ei edes ole mahdotonta toteuttaa, jos niin haluamme. Ja eikös meidän vanhempien ja aikusten pitäisi aina ajatella lastemme parasta? Pienillä askeleilla mennään eteenpäin ja ehkä joskus tulevaisuudessa, haave luomuruuasta kouluissa, ei olekkaan ihan mahdoton.

Vain me vanhemmat voimme saada muutosta aikaan, joten eiköhän kyseenalaisteta tätä meidän ruokakulttuuriamme. Vaikka ihan vain kyselemällä päiväkodin ja koulujen henkilökunnalta ja esittämällä huolenaiheemme, saamme keskustelua aikaan.

Jos aihe kiinostaa enemmän, niin kannattaa myös käydä kattoon facebookissa ryhmä Mitä lapsesi söi koulussa tänään?

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ilmarille


Olen muistaakseni joskus kertonut Ilmarista ja Linneasta tilamme päätalon vieressä. Ilmari on mänty ja Linnea on koivu. Puut on nimetty mummon ja papan mukaan ja ovat luonnollisesti olleet siinnä koko talon historian. Ilmari ja Linnea ovat vartioineet uljaana tilaansa monia monia vuosia.

Kaikilla on kuitenkin oma aikansa ja nyt oli sitten Ilmarin aika lähteä. Isäni on metsuri ja hän on jo aikaa sitten sanonut Ilmarin olevan päästä laho (tsi hi). Niinpä siis kaatopäätös oli pakollinen, ettei vaan pääse käymään niin, että kovan tuulisään tullessa puu kaatuisi talon päälle.


Nyt sitten Linnea vartioi taloa ihan itsekseen...Kovin uljaalta se siinnä silti näyttää vaikkakin hieman yksinäiseltä näin äkkiseltään. Mikä tällä tarinalla on opetus...en totisesti tiedä. Jännä asia on, että kuinka voi kiintyä tällaisiin symbolisiin asioihin...puihin. Olen ollu todella pieni, kun mummo ja pappa ovat kuolleet ja minulla on hädin tuskin heistä oikeita muistikuvia. Ehkä sen takia puista on tullut minulle niin tärkeitä...

torstai 14. huhtikuuta 2011

Koivun mahla

Nyt alkaa olemaan täällä Lapissa paras mahlakausi. Mekin laitoimme eilen mahlaa valumaan ja kohta käyn kokemassa ensimmäiset erät. Jee, odotan jo kieli pitkällä, koska viime valutuksesta on vierähtänyt vuosia.

Tässä ei ole kyse vain puun kiusaamisesta, vaan mahlanvalutuksesta tai juoksutuksesta, niin kuin joissain paikoissa sanotaan.Pappa kertoi, että reikä on aina ruukattu porata hieman alaviistoon.

Isä pappa hieman epäili, että jokos se mahla olis juoksevainen, mutta heti kuin reijät oli saatu porattua, alkoi mahla jo valumaan ulos. Liekkö se sitten kuvassa näkyy...

Mahla on puun maasta imemää vettä, jossa on mukana yhteyttämistuotteita ja epäorgaanisia aineksia. Puu alkaa pinta maan sulattua imemään vettä maasta ja keräämään siihen varastoimiaan ravinteita kesää ja kukoistusta varten. Tämä on siis mahlan tehtävä, joten on ihan selvää ja loogista, että jos puu herää henkiin mahlan avulla täytyy sen silloin olla terveellistä.

Alkukevään mahla on makean makuista ja loppukauteen (kunnes hiirenkorvat aukeavat) mennessä makeus hieman häviää. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että mahlan ph arvo muuttuu alkukauden 7:stä noin ph 5:teen. Mahla sisältää myös hedelmähappoja, hiven- ja kivennäisaineita ja vitamiineistä ainakin C- vitamiinia.

Mahla valumassa astiaan

Valutusputki täyttyi heti mahlasta

Muistan, että pienenä tyttönä meillä oli mahlaa kannussa, mehussa ja ruuissa joka kevät. Sitä myös pakastettiin, eikä tosisesti parempaa janojuomaa löydy kesähelteellä. Tarkoitus olis saada nytkin mahdollisimman paljon mahlaa pakkaseen, koska itse valutusaika on kovin lyhyt. Hyvää mahlakautta!

Lisää mahlasta ja sen valutuksesta löydät mm. Luontoyrittäjyysverkoston sivuilta

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kiukkukirja: Raisa Cacciatore

Meillä asuu 5,5 vuotias tyttö ja 3,5 vuotias poika. Välillä hulina on sitä luokkaa, että näin äitinäkin uskon jo pään räjähtävän. Välillä mietin, että kenenkähän lie nuo ipanat ovat ja mitä ne tekevät minun huushollissani... Meillä eletään siis erittäin ihania uhmaiän ja kokeilun vuosia. Ja jotenkin tuntuu, että kaksi "apinaa" osaavat yllyttää toisensa aina vaan parempaan kliimaksiin. Rakastan lapsiani yli kaiken, vaikka välillä tuntuukin, että olen lähes hulluuden partaalla.

Nämä ajatukset lienevät kaikille vanhemmille tuttuja. Silti niistä puhutaan kovin vähän. Meillä on sellainen käsitys perhe-elämästä, että jos kerta olet lapsia hankkinut, niin siinnäpäs sitten parjäile...valittamatta, kun itsehän olet halunnu. On kuitenkin normaalia, että välillä vanhemmille tulee epätoivon puuskia ja tuntuu, että neuvot loppuvat kesken. Sitä ei pitäisi joutua häpeilemään, eikä sitä pitäisi joutua piilottelemaan. Avunpyytäminen ei ole häpeä vaan häpeällistä on yrittää taablata rämeikössä yksin, pelkästään vaan ylpeytensä takia.

Tunnustan, että kun elää omaa arkeansa, sitä tavallaan sokeutuu omille ongelmille eikä näe verhekäyttäytymisiä. Jokin asia arjessa lasten kanssa (esim. vaatteiden pukeminen, syöminen tms.) on voinut olla jo pitkään ongelmallista ja uuvuttavaa taistelua. Kuitenkin viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen itse käyttäydyt tilanteessa aina samalla lailla. Sitä ei tule ajatelleeksi, että ehkä ongelma ei olekkaan välttämättä lapsessa, vaan enemmän sinun omassa käyttäytymisessä. Jokin pieni muutos omassa asenteessasi, sanonta tavassa tms. voi jo muuttaa koko tilanteen toisin päin.


Lainasin kirjastosta Raisa Cacciatoren Kiukkukirjan - aggressiokasvattajan käsikirja - vauvasta kouluikään, joka kertoo pienten lasten "kiukkukehityksestä", ongelmatilanteista ja miten niihin pitäisi suhtautua. Kirja on aivan loistava ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille lasten vanhemmille. Kirja sai aikaan sen, että näin itseni ja omat virheeni paljon selkeämmin. Joskus tarvitsee ulkopuolista apua (oli se kirja, joku toinen vanhempi tai ammattilainen), että huomaa asiat jotka ovat liian lähellä muuten huomataksesi. Kirja on varmasti helpoin tapa, väheisellä kynnyksellä, aloitta itsensä tutkiskelu kasvattajana.

Muistan itse sen hetken, kun ymmärsin ensimmäisen lapseni ollessa jo hieman vanhempi, että "piru, näitä kakaroitahan pitää kasvattaaki!". Vauva aikana on vanhemmilta riittänyt perusasiat, puhtaanapito, syöttäminen ja juottaminen ja rakastaminen. Se hetki, kun ensimmäisen kerran jouduin ajattelemaan asioita kasvatukselliselta kannalta, on jäänyt mieleeni. Tiedättehän, siis se vastuun tunne...

Uskon, että vanhemmat nykyään pohtivat liian vähän kasvatuksellisia asioita ja varsinkaan yhdessä keskenään. Jotenkin mielikuva, että kyllähän nuo tuossa kasvaa sivussa, on valloittanut yhteiskuntamme. Kuitenkin fakta on se, että perus arvot lähtevät sieltä kotoa ja vanhemmista. Millaista esikuvaa sinä haluat lapsillesi näyttää? Kaikki omat käyttäytymistapasi ovat myös lapsiasi kasvattavia, olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Vanhemmat ovat niitä, kenestä lapset katsovat mallia omalle käyttäytymiselleen. Vanhempienkaan ei tarvitse olla täydellisiä, koska se on käytännössä mahdotonta ja tuskin paras vaihtoehto kasvamiselle sekään. Mutta virheitä tehdessään, vanhempien pitäisi pystyä tunnustamaan ne lastenkin nähden ja kuullen, jotta he saavat käyttäytymismallin myös sille, että virheitä sattuu ja anteeksipyytäminen ei ole huonoasia. Näistä asioista olisi hyvä keskustella vanhempien ja lasten kesken. Vai ollaanko nykyään niin kiireisiä, ettei omille lapsillemme enään jää aikaa? Tämän asian kanssa olen saanut itsekkin painiskella yrittäjänä.

Pienenä esimerkkinä tapaus eräänä iltana hampaidenpesun aikaan; Tyttöni (vanhempi) oli jo todella väsynyt ja olin joutunut häneltä kieltämään erään asian aiemmin. Hampaiden pesu oli sitten yhtä; "äiti on tyhmä, äiti on paska jne..." vaikka minkälaisilla haukkumasanoilla (mistä luoja paratkoon onki niitä noin oppinu!). Neiti oli yhtä kapinaa, tulimyrskyä ja sadattelua. Totesin siihen sitten rauhalliseen ääneen, että "vaikka sinä kuinka äitiä haukut, niin äiti silti rakastaa sinua yli kaiken". Kiukku loppui kuin seinään ja koska olin tytön naamankorkeudella, hän antoikin yllättäen minulle pusun ja lähti omaan sänkyynsä. Jäin siihen sitten pulppuavien silmieni kanssa hämmästelemään...

Normaalisti olisin voinut alkaa torumaan lasta siitä, että toisia ei saa nimitellä, tai jopa alkanut puolustella asiaani minkä olin häneltä aiemmin kieltäny. Tulos olisi ollut sadattelun jatkuminen tai jopa tappelun alku. Pahimmillaan koko nukkumaanlaittotilanne, olisi voinut muodostua helvetilliseksi kiukuttelevan lapsen kanssa. Kun lähestyinkin asiaa positiiviselta kannalta lasta torumatta (koska kyllähän se varmasti kismittää, kun ei saa mitä haluaa) tilanne laukesikin mitä mahtavimmin. Lapsen itsetunto tarvii kannustusta je kehuja silloinkin kun kiukuttelu on pahimmillaan. Lapsen on hyvä tietää, että häntä rakastetaan vaikka hän kuinka kiukuttelisi. Cacciatoren kirjassa myös painotetaan sitä, että uhmaiässä olevan lapsen kanssa helposti lipsahdetaan kieltämisen ja torumisen ketjuun. Jos lasta aina vaan torutaan ja kielletään, alkaa hän itsekkin ajattelemaan olevansa paha. Tällöin lapsi alkaa käyttäytymään myös kyseisellä tavalla. Lapsi ei ole koskaan paha, vaan ainoastaan teot ovat.

Raisa Cacciatore on kirjoittanut paljon kirjoja lastenkasvatuksesta. Hän myös kiertelee pitämässä aiheista luentoja. Todella ajatuksia herättelevän bloggauksen, Raisan luennon inspiroimana, kannattaa käydä myös lukemassa ystäväni Aaron blogissa.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Fingerporin kuukuppi

Nyt on tätä tyttöä viety niin joka paikkaan, että blogipäivitykset on pahasti myöhässä. Ei kuiten huolta, hyviä juttuja on luvassa taas pikapuoliin. Ja tietysti myös sitä visuaalista silmäniloa on tulossa...

Sillä välin pikku kevennys Fingerporilta...

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kesä tulee...

... ilman odottamistakin, joten nauttikaa lumesta viellä kun voitte!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kansanparantajan perillisessä muutoksia

Olen saanut hieman ulkopuolista apua blogini ulkoasun kanssa, joten muutoksia on luvassa, hi hi... Jotain aikasta hienoa ja erittäin meikäläistä siis luvassa. En malta odottaa...

Joku saattaa muistaa viimevuoden lopussa, kamppailun blogin ulkoasun kanssa. Kun yrittää onnettomana ja taitamattomana osata tehdä kaikki aina ite, niin sekasotkuhan siitä tulee. Onneksi jokin mystinen voima, sai blogini vuoden vaihtuessa taas entiselleen.

Nyt kuitenkin päätin antaa tuunaus homman sellaisten käsiin, jotka asian osaavat. Ja kyllä kannatti! Tuloksia näette lähiaikoina...

Koiran hampaiden pesu...

"...kerran päivässä. Eikä koira saa missään tapauksessa pureskella luita, koska niiden hampaat voivat murtua." Tällainen kirjoitus oli uusimmassa S- ryhmän lehdessä Eläimellistä palstalla, jossa eläinlääkärit vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Kysyttiin siis, että miten koiran hampaita pitäisi hoitaa. Olin pudottaa silmät päästäni!!!

Olin ensin ihan häkeltynyt kirjoituksesta. Olihan kirjoittaja eläinlääkäri. Hullulta, näin luonnollisen ruokinnan kannattajana (johon oleellisesti kuuluvat luut), tuntui myös väite, että luiden syöminen murtaa hampaat. Sitten aloin tarkemmin miettiin asiaa kirjoituksen takana ja taas päästiin yhteen lempiaiheistani, koirien jalostus.

Huom. kuva on lavastettu, eikä meidän Onni oikeasti koskaan syö luitansa sohvalla, hih...

Onko tosiaan, että jallostus on mennyt tässäkin asiassa niin pitkälle, ettei koirien hampaat enään kestä luiden puremista? Jos vertaa koirien esi-isiä, eli susia, niin voisin väittää ettei niidenkään hampaita kukaan ole käynyt pesemässä päivittäin. Ja hyvin suden hampaat kestävät sen elin iän. Jalostus ja meidän ihmisten ehkä turhamainenkin "jumalan leikkiminen", on saanut jälleen tällaisen sivuoireen aikaiseksi. Koirien hampaat eivät enään ole esi-isiensä veroiset ja näin ollen luonnollinen hampaiden puhdistus ja kunnossapito (mitä luiden pureminen koirille on) ei ole mahdollista.

Miten sitten, jos koira saisi jo pentuna opetella luiden syömistä ja tekniikkaa. Vahvistuisiko hampaat silloin? Sitä en tiedä, mutta herkästi näin voisi kuvitella. Olen kuullut kokemuksia siitä, että tottumaton koira luun saadessaan, on ollut niin innoissaan, että on yrittänyt hotkia luun kerralla. Onko luun syöminen siis tekniikka laji, mikä pitäisi opetella jo pienenä ja mikä ehkä metsästyskoirissa (jotka eivät ole jalostettu niin kauaksi esi-isistään kuin monet muut rodut) on ihan luonnostaan vielä jäljellä?

Onni omaa hyvän luunsyönti tekniikan ja jopa tällainen hirvenluu saa aikamoista kyytiä.


Varsinkin pienet kääpiörodut ovat monesti ongelmissa hampaiden ja suun kanssa. Monella hengitys voi haista todella pahalle. Oma suositukseni olisi, päivittäisen hampaidenpesun sijaan, vaihtaa koiran ruokavaliota. Luonnollinen ruokinta, toisin kuin monet ajattelee, sopii myös pienille roduille. Esimerkiksi näihin haiseviin hampaisiin tehoaa todella hyvin kanankaulat tai -siivet, joita saa monesta eläinkaupasta jo nykyään (täällä Rovaniemellä Pohjolankadun Lemmikin valinnasta). Koska nämä kananosat ovat lähes kokonaan rustoa, ei se ole liian haasteellinen edes pienemmille tai heikommille hampaille. Ennen ruokavalion muuttamista, kannattaa asiaan kuitenkin perehtyä tarkkaan. On tärkeää, että luonnollisessa ruokinnassa on muutamat perus asiat kunnossa. Hyviä vinkkejä asiaan liittyen löydät täältä. Nykyään löytyy myös todella ammattitaitoisia eläinten luontaishoitajia, joiden puoleen kannattaa kääntyä, jos vaikka haluaa vinkkejä ruokintaan tai vaihtoehdon päivittäiselle hampaiden pesulle, he he... Niin ja vaarana voi olla, että koirasi pääsee monesta muustakin vaivasta eroon, mitä olet ehkä pitänyt koirasi elin ikäisenä riesana.

En tarkoittanu alkaa paasaan ruokavaliosta, mutta tähän tämä näköjään taas meni... Jalostuksesta vielä sen verran, että mielestäni silloin, kun koiran silmät eivät pysy sen silmäkuopissa, nokka on niin rytyssä että hengittäminen ja syöminen on hankalaa tai, että hampaat ei kestä luun puremista, on menty liian pitkälle. Puhumattakaan niistä "jalostuksen sivuoireista", jotka ilmenevät koiran pään sisällä. Onneksi jalostuksen "hurjat vuodet" on kuitenkin takana päin ja koko hommaa on alettu katsomaan uusin silmin. Uskoisin, että yhä useammalla koirankasvattajalla on kuitenkin periaatteena kasvattaa kaikin puolin terveitä koiria. Myös Kennelliitto kiinnittää nykyään paljon huomiota oikeamman ja terveellisemmän jalostuksen puolesta. Toivottavasti ollaan menossa oikeampaan suuntaan...

En myöskään tarkoita sitä, että ne joilla nyt sattuu olemaan se ruttunaamainen tai pullosilmäinen koira, että pitäisi potea omantunnontuskia siitä, että olette valinneet tällaisen rodun. Oman rodun viat pitäisi minusta ottaa aina huomioon, tutustua niihin ja kasvattaa koiraa mahdollisimman hyvin, välttääkseen tai ehkäistäkseen niitä. Minulla on kääpiösnautseri ja niillä on myös omat rotuvikansa mm. virtsakiviä syntyy helposti (tämä on hoidettavissa myös ruokavaliolla, enkä tarkoita sitä lemmikkieläinkaupoissa myytävää snautsereiden erikoisruokaa, joka maksaa maltaita). Osa rotuvioista on taas synnynäisiä ja siinnä taas päästään siihen kasvattajien vastuuseen...

Kaiken kaikkiaan loppukommenttina sanoisin kuitenkin, että söipä koirasi luita tai ei, harjasit sen hampaita tai et, niin onnellisin koira on se koira, joka saa asua perheessä jossa sitä rakastetaan!

Rakastettu koira

Lisäys: ja kuin tilauksesta, samasta asiasta oli kirjoitus uusimmassa koiramme lehdessä. Onkohan tässä hampaidenpesubuumissaki sormet pelissä rahalla ja bisnesmaailmalla? Haistetaan hyvä markkinarako ja tehdään koirille kymmeniä eri tuotteita hampaidenpesuun... kananmakuinen hammastahna, huoh ;)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kesän kursseja

Ilmoittelenpas tässä ensimmäisestä kesän kurssista, jonka tulemme järjestämään.

Yrttien voimaa ja yhdessäolon viikonloppu

Viikonlopun aikana käymme yrttiretkiä lähimaastossa tunnistaen ja keräillen kasveja ja yrttejä. Näistä yrteistä valmistamme yhdessä päivän ruuat, erillaisia reseptejä ja herkkuja kokeillen. Teemme mm. yrtti pestoja, keittoja, smootieta, jälkkäriä ja raakaravinto ruokia.

Osasta kasveja teemme hoitoja. Opimme kuinka voi kotikonstein luonnon antimia hyödyntäen hoitaa omaa terveyttään, kauneuttaan ja hyvää oloa.


Sinulla ei tarvi olla minkäänlaista tietämystä kasveista ennakkoon tai sitten voit olla jo pro kasvituntija. Päätavoite on viettää ihana viikonloppu illnaviettoineen ja yhdessäoloineen. Tavoitteemme viikonlopun aikana on virittää antoisia keskusteluita ja oivalluksia luonnon antamista mahdollisuuksista.

Mukaan kurssille mahtuu 16 hlö ja hinta on 180€ (hinta sisältää majoituksen ja ruuat). Mukaan saat myös reseptivihkosen viikonlopun ruuista ja hoito-ohjeista.
Ajankohta on heinäkuun 16-17 päivä (la- su) ja kurssi paikkana toimii Onnelan tila eli LapCreamin luontaishoitola Narkauksessa Rovaniemellä . Voit toki tulla jo perjantaina, jos olet vaikka pitkämatkalainen.

Kouluttajina toimivat minä itse (he he) ja äitini Marja-Leena.

Vilkaise paikan sijaintia kartalla täältä.


Majoituksesta sen verran, että sisätila majoitukseen mahtuu jonkin verran porukkaa. Telttamajoitus onnistuu ja tietysti asuntoautolla tai -vaunulla voi pihaan myös parkeerata. Suotavaa olisi kuitenkin, että yöpyisimme yhdessä ja viettäisimme ihania kesäiltoja nuotion äärellä rupatellen ja höpisten maailman menosta.

Ilmottautua voi minulle joko sähköpostilla info@lapcream.com tai puhelimella 0400- 391656.

Toivotamme teidät tervetulleiksi viettämään erillainen viikonloppu kanssamme!

Edit: karttalinkki ei vienytkään suoraan oikeaan paikkaan, joten laita osoitteeksi Jokelantie 1654, Rovaniemi niin pääset oikeaan paikkaan.

Luomu nallekarkkeja

Toipas mies tuossa viime viikonloppuna yllättävän tuliaisen Apteekista. Nimittäin Nallekarkkeja luomuna!!! Aika ihmeellistä, että tällaisia löytyy apteekista. Ei olis ensimmäinen paikka mistä luomu karkkeja kuvittelis löytävän. Toisaalta taas on huippu hienoa, että sellainen pulju kuin apteekki, jolla on ihmisiin aika suuri vaikutusvalta, ottaa luomukarkkeja myyntiin. Huippua sanon minä!

Sorry huono kuva...pussin ympärillä kävi aikamoinen kuhina ja yritin olla nopea =)

Nämä karkit on värjätty ja maustettu täysin luonnon keinoin. Mitään säilöntäaineita ei ole käytetty ja lisäksi käytetyistä raaka-aineista suurin osa on luomua. Jos jotain karkkeja lapsilleen haluaa antaa, niin minä ainaki antaisin näitä! Vegaaneille karkit eivät kuitenkaan sovi, koska liivatteena on käytetty eläinperäistä (sikaa, joka on myöskin luomutuotettu) tuotetta. Nallekarkkien markkinoijaksi on ilmoitettu Oriola ja näyttääpäs olevan nämä namit valmistettu Saksan maalla.

Sain jopa itsekkin armollisesti pari makupalaa ja kyllävain, ne maistuivat ihan oikeille nallekarkeille. Nam nam =D


Edit. Hintaa kyseltiin ja löysin apteekin sivuilta hinnan 2,40€, eli ei paha hinta ollenkaan. Tässä linkki apteekin sivuille, josta löytyy myös tarkka tuoteselostus ainesosista.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Lähiruokaa ja aitoja makuja

Olen todella onnekas ihminen! Olen saanut syntyä paikkakunnalle, jossa on todella auttavaista ja lämminhenkistä väkeä. Miksi sanon näin? Siksi koska tunnen, että ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa, että saamme oikeaa lehmänmaitoa juotavaksi lapsille ja vapaiden maatiaiskananmunia syötäväksi koko perheelle.


Olen kertonutkin vuosi sitten meidän kokeilusta maidon kanssa. Poika oli ennen todella levoton, varsinkin yöunien kanssa ja pienikasvuinen. Sen jälkeen, kuin yli vuosi sitten aloimme hakemaan oikeaa lehmänmaitoa suoraan tilalta, on koko perhe saanut nukkua ja kasvukäyrä lähtenyt nousuun. Poika parka on saanut hieman lihaa luiden päälle ja ollut muutenkin paljon terveempi. Itse olen diaknosoinut (leikkinyt siis lääkäriä), että hänellä on todennäköisesti ollut käsitellystä maidosta johtuva jatkuva tulehdustila suolistossa. Eihän tällaisessa suolistossa ravinteetkaan pääse imeytymään, joten ruuan hyödyntäminen on varmaankin ollut minimissä. Olo ja yöunetkin ihan järjellä ajateltuna, on varmasti olleet ärtyneen suolen takia levottomat.

Se miksi olemme onnekkaita on Koivulan tilan ihanat omistajat. He jaksavat nähdä vaivaa omien kiireidensä keskellä, että pullottavat meille kerran viikossa 5 litran kanisterillisen maitoa. Kesällä täytyy viellä nähdä hieman ekstra vaivaa, että saa maidon pysymään kylmänä noutamiseen asti. He jaksavat pakata meille laatikollisen ternimaitoa (joka on muuten meidän suurta herkkua), kun he sitä ovat saaneet poikivilta lehmiltä. Tulojahan tähän vaivannäköön nähden, he ei meidän viidestä litrasta juurikaan saa, joten ihan hyvän tahdon piikkii kaikki menee. Ihaninta kuitenkin on ollu, se välittämisen tunne, jota olemme saaneet kun meillä on syystä tai toisesta tullut tauko maidon haussa. Emäntä aina sanoo miettineensä, että mitä meille kuuluu kun ei ole näkynyt.

Toinen onnen aihe on uudempi. Joskus asiat on vain liian lähellä, että niitä huomaisi. Nimittäin naapurissamme (täällä lapissa muuten 10km päässä asuvatkin on vielä naapureita) asuu poroisäntä ja hänen Venäläissyntyinen vaimo. He elävät hyvin yksinkertaista maalaiselämää ja omistavat myös maatiaiskanoja. Yksi päivä sitten huomasin soittaa emännälle, että liikeniskö heiltä meillekkin antaa munia. Ja liikenihän heiltä. Enpä olis uskonut, että kananmunilla voi olla niin paljoa makueroa! Kaupan stressaantuneiden tehotuotettujen kanojen munia ei voi mitenkään verratakkaan näiden munien makuun. Jopa luomumunatkin painivat eri kaliiperissa. Liekkö sitten kanan rodussa se niksi vai siinnä, että kanat saavat olla tilalla ihan vapaasti ja syödä luonnollista ruokaa. Noh, jokatapauksessa paluuta kaupanmuniin ei taida enään olla...


Naapurin tomera venäläissyntyinen emäntä on muuten ihana pakkaus. Viimeksi kun kävimme tytön kanssa hakemassa munia, oli hän kokkaushommissa essuineen ja huivineen. Se näky mikä meitä kohtasi, oli suorastaan hellyyttävä. Oli kuin olisimme hypänneet -60 -70 luvulle. Ruskea essu ja huivi, retrokukkasineen, oli taatusti näiltä luvuilta, jos ei jopa vanhempia. Emäntä pyyteli anteeksi, kun munat eivät olleet yhtä puhtaita, kun kaupan munat. Sanoi hymyillen, ettei kanan mokomat osaa käyttäytyä, kun sotkevat munansa. Hän myös kertoi, että kesällä on ihan kunnon työ löytää munia, koska kanat tilalla vapaana olessaan, saattaa tehdä niitä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tästä emännästä saisi ihan oman postauksensa. Pitääpäs kysyäkkin asiaa...

Toivon kovasti, että voimme vierailla näissä paikoissa mahdollisimman pitkään. Tämä on nimittäin sitä lähiruokaa parhaimmillaan ja tiedän, että paluuta kaupan vastaaviin prosessoituihin ja tehorääkillä kasvatettuihin tuotteisiin ei enään ole. Muussa tapauksessa ainoaksi vaihtoehdoksi jää se oman Mansikin ja Klaaran laitto!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Jäätelöreseptejä

Kuten tiedätte, rakastan jäätelöä! Ostin viimekesänä jäätelökoneen, joka on ollut ahkerassa käytössä. Siihen verrattuna, kuinka paljon ollaan konetta käytetty, olen käsittämättömän vähän kerennyt jäätelöitäni kuvaamaan. Ne kun ovat jotenkin ihmeellisesti kadonneet saman tein?!

Kirjoittelen parhaimmat ja käytetyimmät reseptini nyt tähän. Huomioithan, että et välttämättä tarvitse jäätelökonetta, jotta voit jäätelöitä tehdä. Tärkeää on silloin, että massan ollessa pakkasessa, käyt sitä ahkerasti sekoittelemassa noin puolen tunnin välein, kunnes se on hyvin tasaiseti jähmettynyt. Joissakin resepteissä käytetään keittämistä ja kaikkea muuta monimutkaista, mutta ihan näillä perus ohjeilla voit valmistaa jäätelöä ilman konettakin.

Vaniljajäätelöä ja kiivisorbettia

Vaniljajäätelö on perus resepti, mitä me tehdään. Kaikki perheenjäsenet pitävät siitä ja sitä voi yhdistell vaikka mihin.

Vaniljajäätelö

3 Keltuaista
100g sokeria
3dl kermaa
1,5dl maitoa (meillä on käytössä raakamaito, mutta punainenkin lie käynee)
Vaniljaa maun mukaan.

Vatkaa keltuainen ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja yhdistä nämä kaksi seosta. Vatkaa hyvin sekaisin ja kaada koneeseen (tai laita astiaan pakastimeen). Jos käytät vaniljatankoa, niin puolita yksi tanko ja liota sitä jonkin aikaa kermassa.


Saat todella helposti erinmakuisia jäätelöitä lisäämällä tähän perus ohjeeseen esimerkiksi raakakaakaojauhoa, banaania (soseuta) tai vaikka kanelia. Me tehtiin kerran sellaista johon pantiin kaikkia näitä kolmea sekaisin ja jäätelö katos vielä nopeampaa, kuin normaalisti.Meillä on myös käytössä Versokaupasta , joskus sata vuotta sitten tilattu SonnentoR vaniljajauhe. Se on ihan sitä itteänsä ja vaikka hieman kalliinpi mausteeksi onkin, niin se on riittänyt meillä tuhottoman kauan. Suosittelen laiskoille, kuten minä, vaniljajauheita.


Vaniljajäätelöä ja lakkahilloa Lappilaisen Lapponia Exotic yritykseltä

Kiivi Sorbetti

200g kuorittuja kiivejä
250g kuorittua ananasta
hunajaa tai sokeria (laitan jälleen kerran maun mukaan)
1 sitruunan mehu
1,5dl kylmää vettä
1 valkuainen

Soseuta hedelmät ja sekoita ne sitruunamehuun ja hunajaan. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen hedelmäseos ja kylmä vesi. Varmista että ainekset on hyvin sekaisin. Kaada koneeseen tms.


Mustikka sorbetti

3dl mustikoita (laitan monesti sekaan makua tuomaan myös mustaherukoita)
0,5dl hunajaa
1 rkl sitruunan mehua
2 valkuaista
1dl kylmää vettä

Soseuta marjat, sitruunanmehu ja hunaja. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen marjasose. Lisää kylmä vesi ja kaada koneeseen tms. Hunajan määrä on hieman mutu tuntumaa, koska laitan sitä aina maun mukaan. Maistele seosta, niin saat sopivan.


Mustikka sorbetti

Kaikki nämä ohjeet sisältävät sokeria tai muuta makeaa. Ohjeet ovatkin niisanotusti meidän viikonloppu herkutteluun käytetty. Mielestäni herkkupäivien pitäminen on sallittua ja voisin väittää näitä jäätelöitä tuhat kertaa terveellisemmäksi, kuin kaupan vastaavat. Sitäpaitti mikään kaupanjäätelö EI ole näin hyvää!!!

Olen harrastellut myös "terveys jäätelöitä", jotka kuitenkin on jostain syystä jääneet enemmän minun tuhottavaksi, he he. Postailen niistä sitten vaikka oman postauksen.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Onko ruoka ruokaa vai tiedettä?

Minua on aina kiinostanut kovasti kaikki ruokaan liittyvät asiat. Seuraan mielelläni eri ruokavaliosuuntauksia ja uusia villityksiä, ja yleensä ottan niistä parhaat palat omaan ruokakulttuuriini. Olen sitä mieltä, että ihmisten kehot ovat erillaisia ja kaikki ruokavaliot eivät sovi kaikille. Kuten esimerkiksi jo meidän perheessämme on nähtävillä se, että tyttöni rakastaa lihaa kaikissa sen muodoissa, poika puolestaan söisi aina vaan kasviksia ja salaattia. Olemme siis erillaisia.

En ole täysin minkään ruokasuuntauksen edustaja. Meillä sovelletaan, vähähiilihydraattista, raakaruokaa ja kasvispainotteista ruokavaliota. Syömme myös lihaa, jossa käytämme eniten metsän riistaa (Lapissa kun ollaan, on tämä aika helppoa ja luonnollista). Kaikilla meidän perheenjäsenellä on hieman oma ruokavalionsa. Kun lautasia katsoo, on miehellä eniten lihaa ja vähän vihanneksia. Minulla päin vastoin. Kun lapsia katsoo, näkyy heidänkin mieltymyksensä lautasella. Olemme siis erillaisia.

Nokkosvohveleita ja nokkospestoa

Varsinkin jos kasvisruokavaliosta puhutaan, törmää usein siihen, että tätä ruokasuuntausta edustavilta tivataan saavatko he varmasti nyt kaiken tarpeellisen. Samaa kysymystä olen kuullut kysyttävän monen muunkin ruokasuuntauksen edustajilta. "Oletko varmasti laskenut, että saat tarpeeksi proteiinia?". "miten sinä saat tarpeeksi kuituja?" jne. Kaikki nykyään lasketaan. On taulukoita ruoka-aineiden ravintosisällöstä, vitamiineista, hivenaineista... kaikista löytyy nykyään taulukot. Monissa ruokavaliossa on tarkkaan laskettu mitä pitää syödä ja minkä verran, että varmasti täyttyy kaikki tarvittavat. Onpas hankalaa... niin ja entä jos me olemme erillaisia?

Miksi meillä sitten on erillaisia ruokavalioita? No siksi juuri -kun me ollaan erillaisia- !. Se ruokavalio joka sopii minulle, ei välttämättä sovi naapurille tai edes omille perheenjäsenille. Minusta ruokailusta on tehty liian monimutkaista. Pitäisi kuulua johonkin kategoriaan ja edustaa sitten sitä. Pitäisi laskea ruoka-aineiden pitoisuuksia -että varmasti saat kaikki tarvittavat- . Ressihän siinnä vähemmästäkin tulee. Vai voiskohan syömisen hoitaa jotenkin helpommin?

Olen monesti miettinyt, että ihmiset ovat erkaantuneet omasta kehostaan. Nykypäivänä ei enään osata kuunnella omaa kehoaan. Ei enään pysähdytä arjen kiireessä ja kysytä " hei rakas temppelini, mitä haluaisit syödä tänään?". Ei, nykyään katsotaan taulukosta tai jostain opuksesta, mitä tänään syödään. Ennen vanhaan kuuneltiin omaa kehoa enemmän. Jos himotti kovasti jotain yhtä ruoka-ainesta niin sitten sitä syötiin. Uskottiin, että siitä aineesta on keholla puute. Näin minäkin uskon.

Väilillä on hyvä pysähtyä, nauttia hetkestä, relata ja muistaa kuunnella omaa kehoa.

Lisäksi, että olemme perus olemukseltamme ja ruokatottumuksiltamme erillaisia, voi ruokailu tavat muuttua esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Minulla on ollut lukuisia eri syklejä, milloin olen syönyt ihan erillä lailla. On ollut tarvetta olla vähemmällä hiilihydraatilla, kasvisruokavaliolla jne. Myös työtehtävien rankkuus (teenkö hikistä työtä vai istunko koneella) vaikuttaa paljon syömiseen. Jos esimerkiksi liha ällöttää, en todellakaan yritä silloin syödä sitä. Välillä syön mahdottomasti ituja, sitten taas saattaa olla pitkä tauko. Keväällä minuun iskee myös monesti munan himo (ja tämä ei liity mitenkään pääsiäismuniin) muorilla ilmenee monesti tämä sama himo. Jos jokin ruoka pistää sinut voimaan pahoin tai yökkimään, älä ihmeessä syö sitä, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Esimerkiksi olen huomannut, että raakasuklaan syönti saa minun sydämmeni tykyttämään ja kroppani levottomaksi. En pysty syömään sitä paljoa, joten en sitten syö. Jos sinulla ei ole aikaa selvittää "tieteellisesti" mistä sen hetkinen himosi johtuu (toisin sanoen, mistä aineksesta kehossasi on puute) niin elä selvitä. Ei sinun välttämättä tarvitse tietää, johtuuko munan himosi linolihapon, fosforin vai A- vitamiinin puutteesta. Pääasia on, että puutteen saa hoidettua.

Vaikken itse kestä paljoa raakasuklaata, niin teen sitä silti silloin tällöin muille. Lapsille voisin kokeilla seuraavalla kerralla tällaisia, he he. Kuva täältä

Eli yritän kuunnella kehoani. Oma keho on kaikki kaikessa. Jos se voi huonosti, en pysty jakamaan energiaa ympärilleni. Kaikki pysähtyy. Voin pahoin. Tämä on vain oman rakkaan temppelini singnaali siitä, että nyt ei mene hyvin. Kuuntele sitä, niin osaat korjata asiat oikeaksi.

On kuitenkin hyvä, että ruoka-aineita on tutkittu ja että tietoa niiden ravintoarvoista löytyy. On hyvä, että tietoa huonoista ruoka-aineksista löytyy myös. Jos sinulla iskee vaikka karkin himo, niin tietopohjasi perusteella osaat ehkä löytää tälle himolle jonkin paremman korvikkeen esimerkiksi kuivatut hedelmät. Laatu, niin kuin huippu ravintovalmentaja Jaakko Halmetojakin painottaa, on tärkeää. Ei tarvitse kieltäytyä kaikesta hyvästä vaan löytää niiden tilalle laadukkampi korvike. Tässä asiassa tutkimukset ja ruokavaliot tukevat sinua. Minä olen hulluna jäätelöön, joten hommasin koneen sitä varten, että voin tehdä itse jäätelöni ja sorbettini ilman säilöntäaineita, sokeria ja kaikkea muuta tarpeetonta mitä niihin tungetaan. Minusta kuitenkaan itse syömisestä ei pitäisi tehdä tiedettä vaan mennä kehon mukaan, eli kuunnella sitä kroppaansa. Tutkimustulokset ja ruokavaliot ovat sitten siellä taustalla antamassa suuntaa ja tukea. Olen myös sitä mieltä, että jos ihminen syö monipuolisesti, saa hän varmasti kaikki tarvittavat ainekset hyvään ja terveelliseen elämään.