torstai 26. huhtikuuta 2012

Onko ihminen eläin?

Anteeksi ihmiset, mutta nyt on tulossa ajatelmia hieman ikävämmistä asioista. Välillä tämä maailman pahuus vaan lyö vastein kasvoja. En ala nyt linkkaileen kaiken maailman uutisia ja lööppejä. Kaikkihan ne tietää kuitenki, ettei tarvitse mennä yksityiskohtiin. Välillä kuitenki havahdun siihen, että huomaan lukevani tippa linssissä uutisia siitä, kuinka ihminen voi olla toiselle ihmiselle julma ja suorastaan käyttäytyä pedon lailla.

Olin ihan järkyttynyt taannoin kun näin kuvan ja kuulin siitä, kuinka ahma voi olla julma peto. Herkimmät skipatkoon tämän loppupostauksen sillä kerron mitä kuulin poromiehiltä. Ahma metsästää monesti poroja, vaikkei sillä juuri sillä hetkellä nälkä olisikaan. Se mitä ahma sen jälkeen tekee, on kerrassaan raakaa hommaa. Se repii porolta silmät irti ja raatelee sitä vain vähäsen. Tällöin poro jää vielä henkiin, mutta ei osaa sokeana paeta, vaan jää pyörimään pienellä alueella ympyrää haavoittuneena. Näin kuvia tästä ja voitte vain kuvitella miltä se näytti. Onko ahma sitten raakalainen vai fiksu, siitä voidaan olla monta mieltä. Tällä "tekniikalla" ahma varmistaa ruuan pysymisen tuoreempana ja näin takaa paremman ravinnonsaannin tulevaisuudessa. Karua hommaa, eikös.


Kuva täältä.

Minusta välillä tuntuu, että meissä ihmisissä asuu pieni ahma. Tarpeen tullen olemme valmiita repimään toisiltamme silmät päästä, jos se vaan takaa meille "parempaa ravinnonsaantia". Uskomattoman raaka voi ihminen olla toiselle ihmiselle fyysisesti ja henkisesti. Ainoa, mikä meidät ihmiset erottaa ahmasta, on moraali ja sympatia, mitä ihmisten pitäisi tuntea toisia kohtaan. Lööppejä lukemalla väistämättä tulee mieleen, että löytyykö meiltä näitä ominaisuuksia.

Olen jo jonkin aika sitten lopettanut iltapäivälehtien lukemisen, koska näissä lehdissä oikein mässäillään ihmisen "ahmaominaisuudella". En näe siinnä mitään järkeä, mutta se on ilmeisesti se millä lehtiä myydään. Jotain ihmisen periominaisuudesta kertonee kai sekin, että toisten kärsimyksestä lukeminen kiinnostaa. Miksi ihmeessä? Olen itsekkin huomannut seuraavani uutisista Norjan oikeudenkäyntiä, vaikka se saa minut voimaan pahoin.

Onko ihminen eläin, vai pitäisikö meidän olla jo niin kehittyneitä, että olisimme kaiken tämän yläpuolella?!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

LapCreamin sivut uudistuvat

Yksi asia, minkä parissa olen kevään aikana puuhallu, on LapCreamin nettisivut ja verkkokauppa. Mulla on suoraan sanottuna tympässy se vanha luukki ja päivityskin kaupassa on sitten ollut sen mukainen (lue; päivitys ollu nollassa). Se vaan jotenki on tahmeaa tehdä töitä ympäristössä, josta ei löydy niitä ominaisuuksia mitä kaipaa. Onneksi muutos tähän tulee pian toteutumaan!!!

Kauppamme on suljettu Kiinan reissun ajaksi ja pääsette pällistelemään uuden kaupan ulkoasua 14.5.2012. Ihan jännällä odotan, että mitä kommentteja uudesta kaupasta tulee, koska muutos edelliseen on huomattava. Annanpas kuitenkin jo esimakua uusitun logon muodossa...



Koska tuotteemmekin on käsityötä, niin on myös uusi logokin! Taitava graafikko Markus Reddosta on tämän uudistuksen ja sivujen uuden ulkoasunkin takana. Voin sanoa, että olen itse kyllä todella tyytyväinen!

Mitäs TE olette mieltä?

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Koirakahvila Vainu

Piipahdinpas tuossa Tampereella, opiskeluaikani kotikaupungissa (niin noin 5 vuotta tuli sielläkin kulutettua aikoinaan katuja) ja pakkohan se oli käydä katsastamassa... Nimittäin Suomen ensimmäinen Koirakahvila!



Hommahan menee niin, että vuoden vaihteessa tuli voimaan uusi laki, mikä mahdollistaa koirien pääsyn ravintoloihin. Ihan mihin tahansa ravintolaan ei kuitenkaan karvakaverin kans voi taablata, vaan ravintolan omistaja saa itse päättää, päästääkkö karvaturreja sisään vai nou. Moni suomalainen on tästä uudesta laista älähtänyt, mutta koirapiireissä tätä on taatusti odotettu kuin kuuta nousevaa. Kaikki, jotka ovat euroopassa matkanneet, tietävät koirien olevan normi näky kahviloissa. Voisi siis sanoa, että onneksi vihdoinkin olemme ottaneet oppia eurooppalaisista tavoista.


Koirakahvila Vainu on taatusti ensimmäinen suoraan koirille ja koirien omistajille suunnattu kahvila. Monet muutkin jo toiminnassa olleet kahvilat, ovat lain muuttumisen myötä aukasseet ovet koira-asikkaille, mutta Vainu on suunniteltu täysin koira-asiakkaita silmälläpitäen. Toki kaikki koirien ystävät ovat tervetulleita kahvilaan, vaikkei omaa turrukkaa olisikaan. Siellä voi vaikka tyydyttää koirakuumetta hetkellisesti tai tulla kyseleen eri roduista heidän omistajiltaan.

Olin siis Tampereella käymässä Hevoset- messuilla ja pakkohan mulla oli piipahtaa katsomassa tämä mainio uusi innovaatio. Vastassa oli energiaa ja intoa pursuava nuori yrittäjä Sari, joka kertoi laittaneensa kahvilan pystöön käytännössä ihan parissa kuukaudessa ja täysin omin voimin. Tietysti perhe ja ystävät olivat olleet tukena, mutta käytännössä tämä tehopakkaus pyörittää kahvilaa tällä hetkellä ihan yksinään. Sari kertoi, että hänen päähänsä oli yhtäkkiä joulukuun alussa keskellä yötä,  tullut ajatus siitä, että haluaa perustaa kahvilan koirille. Ja kuin tilauksesta, pari viikkoa myöhemmin hän kuuli uutisen tästä lakimuutoksesta. Nuoren naisen visiot olivat niin selvät, että nenä ei siinnä kauaa tohissut, kun kahvila jo avasi ovensa.


Kahvila on todella kotoinen ja voin kyllä kuvitella, että siellä ihmiset ja koirat viihtyvät. Sari rakastaa kirppareita ja kaikki kahvilassa olevat huonekalut ovatkin vanhoja. Uutta ei paikkaan kuulema ole ostettu juuri lainkaan.  Ehkäpä juurikin tämä seikka tuo paikkaan "olohuonemaisen" meiningin. Sari kertoi, että useat koiraihmiset tulevat sinne tapaamaan uusia koiratuttavuuksia emäntineen ja isäntineen. On paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, kun on selkeästi jokin yhdistävä tekijä ja aihe mistä puhua... koirat! Myöskin näille koira-asiakkaille kahvila on todella hyvä paikka oppia sosiaalista kanssakäymistä. Paikassa onkin kuulema nähty jo paljon pentuja, jotka opettelee näitä uusia tilanteita ja sitä miten käyttäydytään.

 
Järjestys-säännöt kuitenkin pitää olla, eikä kahvilassa katsella koiria, jotka käyttäytyvät huonosti. Omistaja on aina vastuussa omasta koirastaan ja koiran täytyy olla kytkettynä kahvilassa ollessaan.
Koska kyse on oikeasta koirakahvilasta, niin tietysti se myös edellyttää tarjoilua koirille. Listalta löytyy mm. kahvilanpitäjän omilla resepteillä leivottuja herkkuja ja myös muualta tilattuja makupaloja.




Ylläolevat donitsit ja keksit näyttää herkullisilta, mutta ovat kylläkin koiraväelle. Tarjolla on myös tuttuja ja turvallisia siankorvia. Kahvila painottaa myös luomua ja ekologisuutta, joten koirille on myös luomutarjontaa ruuankin puolella.




Toki tarjontaa on myös omistajillekkin, vaikkakin olin kyllä positiivisesti yllättynyt nimen omaan koirille olevan tarjoilun laajuudesta. Varsinkin kun niitä luomujakin joukosta löytyi. Samalla lailla luomuilu jatkui myös muussa tarjoilussa. Tarjonnasta löytyy salaattipöytää, smoothieta, vohveleita jne... Facebook sivuilla olikin joku käynyt kehumassa halloumjuustosalaattia, mutta sitä en minä maistanut tällä kertaa.



Itse päädyin juomaan luomu kahvit ja kokeilemaan ruokasaa mustikkasmoothieta, jonka sisällystä en kyllä enään muista. Hyvää se kuitenkin oli ja mukaan tarttui myös Puhdistamon mintturaakasuklaata junaevääksi.



Eikä kahvilan tarjonta rajoitu pelkästään syömiseen ja juomiseen. Myynnissä on myös karvakuonoille tarkoitettuja tuotteita. Jälleen kerran yrttäjän syvällinen mietintä tarjonnan laadussa yllätti. Suurin osa oli suomalaisia ja osa jopa paikallisten pienyrittäjien kätten töitä. Lähituotantoa kerrassaan ja on ihana ajatella, että pienet yritykset tukevat näin toisiaan. Tarjotaa halvalla maailmalta olisi, mutta selvästi nuoren yrittäjän ideologinen suuntaus on selvillä. Laitanpas vielä kuvakollaasia tarjolla olevista tuotteista.




Mm. näitä pantoja valmistaa käsityönä paikallinen yrittäjä.

Löytyiskö sinun rotusi mukista?

Näyttääkö tutulta? Makee tuotemerkki valmistaa pussukoita myös karkkipapereista...

...Nyt siis myös koiranamipusseista =)

Olin kaikenkaikkiaan erittäin ilahtunut paikasta, positiivisesta ja inspiroivasta yrittäjästä ja koko koirakahvila ajatuksesta. Toivon ja uskon, että tämä hyvä idea leviää myös muualle Suomeen, nyt kun se kerta on laillisestikkin mahdollista. Ehkäpä joku päivä, meillä on Rovaniemelläkin oma koirakahvila... ehkäpä... Sitä odotellessa, täytyy piipahtaa joskus Onnin kanssa Tampereella. Kun niin kotoisasti heti sisään astuessakin, seinätä katsoi vastaan musta kääpiösnautseri!






maanantai 23. huhtikuuta 2012

Haluatko testata LapCreamin tuotteita?

Vinkkaanpas tännekkin HaLo:n kanssa yhteistyössä järkätystä pikku testihommasta. Elikkäs, jos sinua kiinnostaisi testata LapCreamin puhdistavia tuotteita, niin käyhän lukemassa HaLo:n blogista ohjeet miten voit osallistua valintaan.


Ihania ihmisiä maa päällään kantaa!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Viisumit Kiinaan ja tulevan loman tunnelmia

No nyt se ei enään voi olla edes viisumeista kiinni, vaan tosiasia on, että me lähdetään Kiinaan ensiviikolla! Vaikkei viisumeiden myöntämisessä pitänytkään olla epäselvyyksiä, niin kuitenki pieni jännitys oli siitä, että jos vaikka niitä ei meille myönnetäkkään. Jos vaikka kaapissa on kuitenki joku luuranko tai vaikka tukan väri on väärä. Noh, onneksi kaikki meni hyvin ja viisumit meille sitten myönnettiin.

Reissuunhan me lähdetään kahdestaan siipan kanssa. Lapset ja Onni jää mummolaan hoitoon. En ole koskaan ollu kolmea viikkoa erossa lapsista (tai koirasta) ja pikkunen paniikki meinaa iskeä, kun lähtöaika lähenee. Hyvinhän niillä tietysti mummolassakin aika kuluu ja kun saavat vielä olla lomalla koko sen kolme viikkoa. Pikemminki pelko takamuksessa on siitä, että osaako lapset olla kunnolla mummolassa! Lapsilla kun on monesti huikea kyky kyykyttää mummoja ja pappojaan... tai ainaki meidän ipanoilla on, heh...


Yellow Mountain on mm. yksi paikka missä käydään. Eipä paha =)  Kuva täältä.

Tunnustan, että odotan kovasti lomaa myös lapsista. En ala esittämään sitä nyyhkivää äitiä, vaan kaikki äidit kyllä tietävät sen kuinka, omaa aikaa välillä kaipaa kovasti (en kai ole erikoisuus).  Meillä ei ole juurikaan ollu kahdenkeskeistä aikaa Jannen kans, joten todella tervetullutta on myös tämä laatuaika. Parisuhteen hoitaminen on todellakin ollut retuperällä ja sehän ei käy pitemmän päälle paikkaansa, tai muuten tietää miten siinnä hommassa käy...

Enemmän ristiriitaiset tunteet on työn puolesta. Tiiän, että hommia on jo nyt rästissä ja matkan aikana ne vaan kasaantuu entisestään. Olen kuitenki päättäny ottaa reissussa sen asenteen, että työt saa odottaa ja niistä on turha ressata. Tuskinpa ne sieltä minnekkään katoaa ja onneksi yrittäjän arjessa ei ainakaan ole sitä niskaan huohottavaa pomoa kynyttämässä ja laskemassa tekemättömiä töitä. Toiveena on vain, ettei koko firma ole konkassa kolmen viikon lusmuilun takia.

Olen muuten aina ihmetelly sitä suomalaista mentaliteettia yrittäjien keskuudessa, kun kehuskellaan, että "En ole pitäny lomia kymmeneen vuoteen!" tai " Aina olen menny vaan tukka putkella ja ensimmäinen viikonloppu vapaa on yli vuoteen" jne. Voivotellaan sitä, että kuin väsyneitä ollaan ja kun silti niitä lomiakaan ei voi pitää. Sitä kai pidetään hienona ja ahkeran yrittäjän perus juttuna, vai? Lomia ja vapaita ei pidetä ja burnout on jotenki asiaan kuuluva homma. Täh?! Minusta se, että kehuskellaan lomaa pidettävän ensimmäistä kertaa 10 vuoden sisään, on pikemminki tyhmyyttä osoittavaa. Ei kellään voi olla niin tiukkaa, ettei silloin tällöin kerkiä viikonloppuvapaita tai lomia pitämään. Se pulju ei tosiaan voi kaatua yhden viikonlopun aikana. Voisin veikata, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita (kuten perhe) mihin kuluttaa aikaa. Vai onko sitten niin, että nämä ihmiset pitävät salaa vapaita ja eivät vain viitti sitä tunnustaa, kun ovat "niin armottoman ahkeria ja yritykselleen omistautuneita", hi hi! Omia valintoja kaikki ja se millä asenteella elämää eletään tai jätetään elämättä.

Mie olen päättäny elää rennolla asenteella, elämästä nauttimalla! Ja uskallan tunnustaa, että kohta minä...

...lähden lomalle!!!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hevoset- messut Tampereella

Saavuin aamulla ennen kukonlaulua Tampereen rautatieasemalle. Mielenkiintoinen kokemus kerrassaan viettää muutama tunti asemalla aamuyöstä. Ihmistä jos jonkinlaista liikenteessä.

Toinen uusi kokemus on, että bloggailen parhaillaan KÄNNYKÄLLÄ! Voin sanoa, että ihan helppoa tää ei ole, joten antakaa anteeksi kirjotusvirheet ja muut. Mie olen kuvitellu, että tablet ei ole minun juttu, mutta jos enemmän pitäisi alkaa bloggaileen reissunpäällä, niin mieli muuttuisi ihan taatusti. Kyllä se vaan nyt olis niin kätevä. Tätä tämä kulutusyhteiskunta on...

Mutta mutta, syy miksi olen rantautunut Tampereelle on hevosaiheiset messut ( joista ette nyt saa linkkiä, koska en osaa sitä tällä puhelimella laittaa, hih). Hevoset messut on perjantaista sunnuntaihin ja itse nuohoan tehokkaasti siellä tämän perjantai päivän. Vien samalla mainosmateriaalia Ekohepon osastolle, jossa Horse by Nature tuotteet on myös näytillä. Käykäähän tutustumassa! Horse by Nature facebooksivuilla (ei linkkiä) julkasin sellasen pikku leikin nimellä "bongaa liivi". Eli jos näet messuilla alla olevan kuvan liivin ja minut sen sisällä, niin tulehan vetaseen hihasta. Kommentoi tuotesarjaa ja mainitse kilpailusta, niin saat postissa kiitokseksi jotain pientä kivaa. Olisi oikein mukavaa, jos ihmiset tulisi rohkeasti juttelemaan. Toivottavasti nähdään messuilla!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Takatakatakatakatakatakatalvi!

Jep jep, aamulla kun herättiin niin ulkona näytti tältä...



Ylempi kuva on maisema keittiön ikkunasta! Lumipalle ikkunan edessä saa tosiaan odottaa muutamaa aurinkoista ja lämmintä päivää, ennen kuin on täysin sulannu pois. Meillä siis kesää ei tarvi vielä odotella. Lunta on p a l j o n!!!

Jotenki kaikki esikasvatuksetkin on jääny tekemättä ja vain jotain pakollista pientä on laitettu kasvamaan. Voipi olla, että myös tuleva Kiinaan lähtö on jumittanu esikasvattushommat täysin. Luotan siihen, että kyllä mummo sen hoitaa, niin kuin hoitaa lapset ja koiranki kolmen viikon ajan. Mummo on ihan SUPER MUMMO! Hieman säälittää myös, että se pahin kurakeli sattuu samaan aikaan, eli mummo saa lasten kans vaihtaa vaatekertaa varmaanki useaan kertaan päivässä. Toisaalta on ihana tietää, että kun toukokuun puolessa välissä tullaan takaisin, niin kesä on jo korvilla. Se on mahtavuutta!

Pakko laittaa vielä fiilistä, ah niin mahtavasti, kuvaava biisin pätkä! Nauttikaa ihmiset takatalvesta, heh heh...

torstai 12. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen fiiliksiä

Pääsiäinen oli ja meni... ja wau mitkä ilmat! Ainaki täällä pohjosesa oli niin komiat kelit koko pääsiäisen ajan, ettei enään parempia olisi voinukkaan olla. Tottahan toki meikäläinenki sai naamavärkin poltettua, kirkkaalla hangella paistatellessa (vaikkakin yritin suojata), mutta ei se menoa haitannu. Nautiskeltiin koko perheen voimin keleistä ja ihan vaan olemisesta. Hiihtäminen, kelkkailu ja pilkkiminen oli pääsiäisen ihan ehdotonta viihdettä. Mukavaa välillä näinkin, arjen ja rutiinien vastapainoksi.

Salaisen pilkkipaikan tulilla.

Meikäläinen ottaa rennosti...

Kaahari pappa ;) (Onnikaan ei pysy perässä, hi hi)
Olen kaivanu sukset lavosta, vissiin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hiihtäminen on tuntunu vaihteeksi ihan mukavalta. Meidän lapsuuden aikaan pienellä kyläkoululla oli tapana, että kun lumi tuli maahan, alkoi hiihto. Kun lumi suli, niin hiihto loppui. Niin ja tietysti meidän piti myös hiihtää 3km kouluun ja koulusta pois. Jotenki silloin tuntui, että hiihtäminen sai riittää ja menikin näköjään aika kauan, ennen kuin siitä pysty taas nauttimaan. Lisäksi muistan traumatisoituneena myös sen, että ala-asteella kaikilla muilla oli jo kärkimonot, kun meidän perhe hiihteli ikusen vanhoilla "ankkamallin" monoilla. Nyt jo asialle voi naureskella, mutta silloinhan se tuntui silkalta vääryydeltä, hi hi...

Meillä on myös innokkaita pikkuhiihtäjiä...harjottelu tekee mestarin!




Pilkillä istuttiin päivä jos toinenkin...
Tuleekohan sieltä mitään...

No tulihan sieltä =D

Onni tutustuu piikikkääseen ahvenaan <3

Se, miksi meidän pilkkilampi on salaisuuksista suurin, johtuu mahtavasta kalasaaliista, mikä saatiin eräänä päivänä. Papan kanssa pilkittiin ja vajaassa puolessa tunnissa saatiin yli 50 fisua. Homma oli urheilukalastusta kerrassaan, koska istua ei kerenny. Kala tulo oli sitä luokkaa, että huh! Saman tein, kun pilkki oli vedessä, oli kala myös koukussa. Ahvenet oli vieläpä hyvän kokosia, joten palvauspöttö jouduttiin kaiveleen kinoksen keskeltä.  Koskaan aiemmin ei tällaista reissua ole ollu ja tuskin ihan äkkiä tulee olemaankaan... Niin ja tämä EI ole kalavale, eikä hommassa ole YHTÄÄN lapinlissää, hi hi!

Iina ja kalasaalis (puolet siitä).
 Maanantaina meillä oli myös serkusten miittinki Kuohungilla. Liian harvoin kerkiää näkemään, kun me aikuset ollaan muka aina niin kiireisiä. On kuitenki kiva, että ollaan saatu tämä keväinen tapahtuma jo melkein vakiintumaan meidän ohjelmistoon. Pidetäänpäs nyt huoli, että tämä kevät tempaus ei jää unholaan! Loput kuvat on serkkuni Anssin räpsimiä. Ihanaa fiilistä kertakaikkiaan!






Ihan ehdottomasti paras kevät!

torstai 5. huhtikuuta 2012

Pääsiäisnoitia ja pääsiäisen rauhaa

Me lähdetään koko perheen voimin pääsiäisen tunnelmia fiilisteleen Pietarijärven mökille. Palaillaan jälleen ensi viikolla.

Aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille!

Pikku noita <3

Meillä päin noidilla ei olekkaan mitään onnettomia kissanrääpäleitä vaan oikea LEIJONA!!!

Virpojia jänskättää...
ps. kiitoksia meidän ihanille naapureille virpomis seurasta! Yhdessä aina mukavampaa <3

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Koulutusta Kemijärvellä ja porosaippuaa

Viimeviikon loppupuoli meni sutjakkaasti Kemijärvellä Itälapin ammattiopiston- Luonnonvaratuottajien koulutushommissa. Kävin samalle porukalle pitämässä syksylläki kahen päivän session, joten tiesinki jo että hauskaa tulee olemaan. Tällä kertaa käytiin läpi mm. asikaskohtaamisia yrttivinkkelistä, opiskeltiin syvemmin muutamia kasveja, opittiin tekemään etikettejä kosmetiikkatuotteisiin ja sitä iänikuista inci-listan vääntöä. Se on kuulkaas todella mukavaa olla puhumassa sellaselle porukalle, joka on motivoitunu ja innoissaan omasta opinahjosta. Liekkö tuo työnteolta taas tuntunu ja opettajakin oppi jälleen paljon uutta. Vai mitäs sanotta alla olevasta materiaalista, joka liittyy saippuantekoon...


Jep, poron kuutahan se. Ja saippuaa tosiaan siitä sitten väännettiin suurella mielenkiinnolla. En ollu aiemmin tehny saippuaa poron- tai minkään muunkaan elikon rasvasta, joten homma oli tosiaan mullekki ihan uutta. Eli ihan kaikki oltiin tämän materiaalin kanssa oppimisasteella. Ennenvanhaan saippua tehtiin nimenomaan eläinrasvoista ja luista. Mitään hienoja kookosrasvoja tms. ei siihen maailman aikaan ollu käytettävissä ja käytettiin tosiaan sitä mitä saatavilla oli. Mielenkiintoista kertakaikkiaan, eikä vähiten mielenkiintoinen ollut se haju, kun aloimme sulatteleen rasvaa käyttökelpoiseen muotoon, huh huh! Onneksi koululla oli vetokaapit, missä hommaa pystyi toimittamaan vähemmän hajun kera.


Ilme kertoo paljon =D
Oppilaat oli kokeillu jo yhden erän poronrasvasaippuan tekoa käristämällä kuuta pannulla. Mietittiin kuitenki, että olisko hellempi tapa keittää rasva vedessä irti "hötteistä". Pääteltiin, että kun lihakeiton päällekki nousee aina rasvakerros, niin eikös samalla lailla kävisi tässäkin.



Aika hyvin saatiinki rasvaa tällä keinoin, mutta kovin meitä harmitti, kun "hötettä" jäi niin suuri määrä jäljelle ja tavara oli vielä hyvinki rasvasta. Oppilaat sitten päättivät, että tekevät useamman kokeilun. Kiinteästä rasvasta tehtiin kaksi eri saippuaversiota, toiseen laitettiin öljyä mihin oli uutettu katajaa ja toinen oli au naturel. Myös kookosrasvaa lisättiin tuomaan kovuutta ja vaahtoavuutta. Opiskelijat risti saippuan "Poromiehen kosketukseksi" mikä minusta on kyllä just osuva nimi, hi hi!
"Hötteistä" sitten testattiin tehä saippuaa vanhan kansan keinoin. Lisättiin himppu vettä ja laskettiin parhaamme mukaan oikeaa lipeä annostusta ja keitettiin keitosta kokoon. Välillä oli kyllä usko mennä ja olin yhteen vaiheeseen varma, että homma menee susille. Kuitenkin "hötteet" alkoivat sulaa niin, että loppuliuoksessa ei ollu riekaleen riekaletta. Kun liuosta alettiin jäähdyttää, niin huomattiin homman saippuoituvan erittäin tehokkaaseen tahtiin... äkkiä purkki esille ja keitos kovettumaan.




Koska saippuanteko oli viimeisenä päivänä, niin en tiedä millainen lopputuloksesta sitten tuli. Kerrostumaa on kuuleman mukaan tähän "hötte" saippuaan tullut, mutta ilmeisesti saippuaa siitä kuitenki tuli. Toivottavasti saan kuvia jossain vaiheessa, kun itseäki suunnattomasti kiinnostaa.

Tehtiinhän me sitten muutakin teorian ja saippuoiden lisäksi. Kuvasatoa siitä...

Pojat tuoksuttelemassa eteerisiä. Hetken kuluttua ei sitten enään haistanukkaan mitään, kun nenä oli ihan turrana ;)


Saippuoiden lisäksi, teon alla oli jalkasuolaa ja jalkakuorintaa. Ihanasti kaikki oppilaat käyttivät Lappilaisia raaka-aineita ja yrttejä lisukkeena.

Nämä EI ole syötäväksi =) Vaan suolasaippuaa muoteissa.

Lapinradion Tapani Niemi kävi tekeen juttua saippuanteosta.
Lapinradiosta oli Tapani jututtamassa meitä, kaiken porokaaoksen keskellä. Juttu ei ole vielä tullut ulos eetteristä, mutta linkkaan taatusti tännekkin, kun haastiksen voi käydä kuunteleen Yle Lappi- sivuilta. Tapani piti myös oppilaille koulutusta tarinankerronnasta yrityksen tukena viikonlopun ajan. Voi kunpa itsekkin olisin voinut olla oppilaana. Taatusti mahtavia ja mielenkiintoisia koulutuspäiviä oli nekin.

Kiitos vielä kerran Itä-Lapin luonnonvaratuottajat, että sain taas tulla teidän iloiseen joukkoon pariksi päiväksi. Oletta ihan huippuja!