torstai 21. heinäkuuta 2011

Luonnollinen hyttysmyrkky

Hyttynen, itikka, sääski, inni... rakkaalla lapsella monta nimeä. No kovin rakkaalta nuo inisiät ei tänään tuntunu, kun mummon kanssa menimme yrttimetsään ja bongailimme mahdollisia mustikkapaikkoja. Jos yhtä asiaa inhoan Lapin kesässä, niin se on sääsket, mäkärät ja kaikki ötökät mitkä verta minusta yrittää imeä. Onneksi nyt on ollu todella vähän näitä "ystäviä". Kuitenkin tänään ilma oli sellainen, että metsässä kavereita sitten riitti.

Kaupan kemikaalikarkoitteet ovat aivan kamalaa tavaraa. En missään tapauksessa suosittelisi niitä kenellekkään missään tilanteessa. Kauhealta tuntuu, että näitä käytetään pienille lapsillekki. Näistä asioista puhuimme taas jälleen kerran mummon kanssa, kun laitoimme meidän omaa vastinetta ihollemme (siitä hieman myöhemmin) Kuin tilauksesta, kotiin tultuani ja koneelle istahdettuani, ystäväni HaLo oli tehnyt mahtavan bloggauksen kemikaalimyrkkyjen koostumuksesta ja vaikutuksista. Käykäähän ihmeessä lukemassa.

Mitäs me sitten käytämme kemikaalikammotusten sijaan. Salaisuutemme on Tervavoide. Toimii todella hyvin sääskiä vastaan ja suhteellisen tehokkaasti myös mäkäräisiin. Tätä olemma ite käyttäneet vuodesta toiseen ja ainakaan vielä ei ole meitä kuiviin imetty. Hevos-sarjaan on kehitteillä suihkutettava, kemikaaliton hyttyskarkoite. Tuotekehittely on aikaa vievää hommaa, joten tämän kesän sääskimarkkinoille tuote tuskin enään kerkiää. Tuotteesta on helppo soveltaa myös ihmisversio, joten saapa nähdä saisko sellasen ihan markkinoille asti..

LapCreamin tervavoide

On olemassa ties minkälaisia kemikaalittomia kotikonsteja sääskien häätämiseen esim. valkosipulin syönti tai ruokaöljy . Yksi minkä hyvin muistan lapsuudesta on hirvensarvi öljy . Se oli pikimustaa ja käytimme sitä lähinnä hevosille. Haju oli mitä karmivin, eikä se sitten lähtenykkään kun kulumalla pois. Öljy tahrasi joka paikan ja tarttui vaatteisiin... niin ja se lemu, huh! Olen jälkeenpäin miettiny, että mistähän se tökötti oikeen tehtiin? Hirven sarvista? Liekkö sitä enään missään valmistetaan. Onkohan jollakin tietoa, omia muistikuvia tai hajumuistoja?
Tervavoide on siis oiva kemikaaliton vaihtoehto, eikä hajukaan ole karmiva. Hyvällä lykyllä voi jopa päästä mielikuvissa mummolaan lämpimään aurinkoon ja veneentervaus tunnelmiin.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Isomman luokan smoothiet

Meillä käytetään nykyään vähän isomman luokan blendereitä, he he...


Kyseessä on oksasilppuri, josta olemme tehneet kasvisilppurin. Mitäs tällä masiinalla sitten voi tehdä...

Nam, nam...

Eli aika kasa viherpirtelöä ja ei, meille ei ole tulossa ison luokan smoothie kekkereitä. Kyse on viherjuomasta kasveille, eli lannotteesta. Yllä olevassa sekoituksessa on peltokortetta ja nokkosta, jotka kumpainenkin sopii mitä parhaiten lannotteeksi kasvimaalle. Hmmm, salaatit tykkää!

Sama sörsseli toimii myös tuholaistorjuntana, kun antaa sen muhia paripäivää. Muhinut pöperö on ravinteikkaampaa ja tuoksumaailmakin on jo omiaan harhauttamaan vihulaisia. Tässä siis oiva vinkki luonnolliseen lannoitukseen ja tuholaistorjuntaan.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Mansikoita ja muita kasvatuksia

Tänään on ollu taas mansikka päivä! Mummo katteli viime viikolla ikkunasta, että jotain punasta näyttäis mansikkamaalta pilkottavan, josko löytyis tuoreita mansikoita. Ja löytyihän niitä! Oikein roppakaupalla. Lapset, mummo ja minä saimme syödä vatsat täyteen ja jäipä vielä kuppiinki poimittavaksi.


Meillä kolmea eri lajiketta mansikoissa. Varhaislajike, joka tekee aikaisemmin mansikoita. Ne ovat suipompia ja pienempiä, mutta ihan hyvän makuisia. Ihan "normi" mansikkaa polka lajike, jossa on ollu myös jo todella paljon kypsiä mansikoita. Sitten valkoinen "alkuperäislajike". Tiesittekö, että alunperinhän mansikka on ollut valkoinen eikä suinkaan kirkkaan punainen, mihin me olemme tottuneet. En tiedä kuinka alkuperäisiä valkean lajikkeen mansikat enään tänä päivänä on, mutta yksi etu näissä on muihin verrattuna. Nimittäin monet mansikka allergikot pystyvät syömään näitä valkeita versioita. Niistä harvoin tulee ihottumaa tai nokkosrokkoa, mitä mansikat monille aiheuttaa. Ne maistuvat ihan samanlaiselle kuin punainen serkkunsa ja voisin väittää, että makutestissä silmät sidottuna eroa ei paljoa huomaisi. Valkoinen lajike näyttää ihan raa-alta mansikalta ja poimiminen tapahtuukin aika sormikopelolla tunnustellen, että olisikos mansikka jo kypsä.

"Äiti, kuvaa tämäki". Pekalla kädessä varhaislajikeen mansikka.

Iinan mansikkasatoa

Kasvimaallaki alkaa näkymään tuloksia, kun pieniä alkuja tomaateista, kurkuista, kurpitsoista ja salaateista alkaa rehottaa.


Salaattipenkkiä

Kesäkurpitsa

Sokeriherneitä

Kasvihuoneen satoa...


Kurkunmöllykkä

Tomaatinraakileita

Alla luomu tomaattia, jonka uskottiin jo epäonnistuneen, kun esikasvatetut taimet yllättäen rupsahtivat. Mutta vaan kun pääsivät kasvihuoneeseen, niin johan alkoi piristymään. Kaipa met osattiin tehä niin viihtysä kasvihuone vai liekkö syynä ollu heikkolaatunen esikasvatusmulta.
Kävin varalta ostamassa Luonto-opistolta pensastomaatintaimia, kun emme olleet varmoja omien tomaatintaimien onnistumisesta. Onko nykyään muuten trendinä kasvattaa pensastomaattia, kun "normaali" taimia heillä ei ollu ollenkaan edes tarjolla? Olen vissiin hieman ulkona näistä jutuista...

Luomutomaatti

Pensastomaatti

Kaikki meidän kasvatukset tapahtuu tietysti luomuna ilman, että sitä erikseen koko ajan mainitsen. Tomaatin kohdalla erityismaininta luomutomaatti, tarkoittaa sitä että myös siemenet on ostettu luomuna. Kaikki omasta tuotannosta edellis vuosina otetut siemenet, ovat luonnollisesti luomua. Siemeniä tilatessa, ei välttämättä aina ole luomuvaihtoehtoa tarjolla, niin kuin monien salaattien kohdalla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että myös siemenissä kannattaa suosia luomua. Jos ihmisten perimässä vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän se, mitä on syöty, niin miksei se toimisi kasvimaailmassa samoin. Eli, jos sinä syöt luomua ja puhdasta, niin sinun valintasi vaikuttaa vielä seitsämän sukupolven ajan. Hieman miettimisen aihetta...

Täytyy tunnustaa, että näin laajaa kasvimaata minulla ei olis ikinä ollu aikaa laittaa, vaan kunnia kuuluu ylipuutarhuri mummolle! Hän on huolehtinu, kantanu vettä, kitkeny rikkaruohot, hoita hellyydellä ja rakkaudella kasvimaata. Kiitos ja kumarrus siis mummolle, että saamme nauttia puhtaasta lähiruuasta. Minun aika on kulunut villiyrttien perässä juoksemiseen, ihan näin jo työnpuolesta. Bloggaus välit venyy nyt kesän aikana pitemmiksi, niin kuin olettekin jo huomanneet. Mutta eiköhän syksyn ja kesätohinoiden loputtua tule sitäkin herkullisempia juttuja. Takataskut on ainakin aiheita pullollaan, kunhan niihin kerkiää paneutumaan.

Pikku Pekalle oli ylivoimainen urakka leikata apilapelto leikkileikkurilla. Sippaahan sitä vähemmästäki...

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Life Factoryn oranssi aarre

Kuva Life Factory

Voitin tässä talvella arvonnassa Life Factoryn lasisen juomapullon. Pakko sanoa, että se on ihan huippu! Tietysti siksi koska se on lasia (ei mitään muovi sittiä), mutta myös siksi että se kestää todella hyvin käytössä. Pullo on aika paksusta lasista tehty ja sen ympärillä on suojaava kuminen "verkko". Voin sanoa, että raukka on pyöriny auton lattialla ja välillä lasten jaloissaki, silti se vaan on kestäny. Korkki on myös hyvin tiivis, eikä "vuoto ongelmia" ole ainakaan vielä ilmaantunu, vaikka pullo on pyöriny koko päivänki laukun pohjalla. Olen kuskannu siinnä vettä, teetä (kuumana ja kylmänä), smootieta ja kahviakin pari kertaa. Oranssi pullo on tainnu hurmata meikäläiseen niin, että on kohta osa minua. Siispä luonnollista oli, että tilaisuuden tullen hankin koko perheelle omat pullot.

Mejän koko perhe. Lapsilla on pienemmät pullot ja aikusilla isommat. Tuo Iinan vaaleanpunainen on kyllä niin herkullinen, että saattaapa äiti sitä joskus lainata, hi hi!

Mulla on jo pitemmän aikaa ällöttäny muoviset törpöt. Liekkö inho saanut alkunsa jo lapsuudesta, kun muistan äitini kaikki teräksiset kulhot ja purnauksen muoviastioiden haitallisuudesta. Paistinlastat ja kapustat olivat puuta ja niin on edelleenki. Voin vaan jälleen todeta, että tässäkin asiassa äiti on ollu edellä aikaansa. Silloin ei nimittäin vielä paasattu muovin haittavaikutuksista, niin kuin tänäpäivänä onneksi jo tehdään.

Tänä viikonloppuna, meillä on reissu Hyrynsalmelle rippijuhliin. Ottaisinko kuumaan autoon lapsille juotavaa muoviseen vesipulloon? En todellakaan! Minun muoviällötys on jo siirtynyt sille tasolle, että koirakin sai lasipulloon juotavaa mukaan. Ajattelinpa tässä jo päivänä eräänä, että mitenköhän kukkaparkojen vedenlaatu kärsii, kun kukkavettä seisotetaan muovisessa kastelukannussa. En ole sen ajatuksen jälkeen omia syötäviä basilikoja ja muita, muovissa seisotetulla vedellä kastellu. Mahtaakohan mennä jo hysterian puolelle, mutta eipä tuo muutos kovin suuria ponnisteluja vaatinu, niin miksipä ei.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kirppis löytöjä

Joskus kannattaa ajatella ääneen. Nimittäin mainitsin tässä taannoin mieheni kuullen, että ois huippua jos löytäisi sellaisen ison lasipullon. Siis sellaisen noin kymmenen litran, missä ennen vanhaan on tehty kaljaa tms. Se olisi niin kätevä lähdevesireissuille ja uutos hommiin. Noh, siinnä pähkäillessä mies sitten mainitsi, että oli joku aika sitten nähny sellasen Varastotien kirppiksellä yläkerrassa! Ah ja da!!! Käyn aika harvoin kyseisen kirppiksen yläkerrassa, mutta nyt seuraavalla kaupunkireissulla suunta vei heti sinne. Ja kappas...


Joku kätevä oli vielä nikkaroinu pulloon kantotelineen, joka on osottautunu vallan tarpeelliseksi, varsinki jos pullo on piripintaan täynnä. Meinaan on aika painava kantaa tämä kaveri. Noh, sitten pähkäilin, että miten mukavaa ois myös löytää isolle kaverille pienempiä seuraksi. Kuinkas kävikään...


Tässä näkee taas toiveiden voiman. Kun tarpeeksi toivoo, niin toteen ne mokomat käyvät. Pitääpäs taas ollakki varoivainen mitä toivoo...hmmm...