keskiviikko 30. marraskuuta 2011

C04 Luomus oy

Lupasin kertoa teille Elma-messujen löydöistä. Törmäsin otsikon yritykseen Oulun käsityömessuilla vuosi sitten. Siitä lähtien olen haaveillu heidän huovutetuista teoksistaan. Katsokaapas ja ihastelkaa!

Kuva C04 Luomus oy

Toivoin kovasti, että löytäisin C04 tytöt myös Elma messuilta. Olin päättänyt, että jos he siellä olisivat, niin ostaisin jotain mukaani. Olin jo luopua toivosta, kun heidän osastonsa putkahti eteemme. Oi sitä riemua!


Yritys on kolmen naisen kombinaatio. He toimivat Turun alueella, jossa heidän liikeensäkkin sijaitsee osoitteessa Aurakatu 14 c 33. Kaikki mallit ovat heidän oman suunnittelun tuloksia ja vaatteet ommellaan käsin. Arvostan kovasti tällaista käsityötä, koska äitini on myös ollut vaatesuunnittelija ja ompelija. Rakastan itsekki käsitöitä ja ompelua, mutta minussa on yksi pieni vika siinnä suhteessa, että en meinaa saada mitään koskaan valmiiksi asti. Inspiroidun ja alan toteuttaan, mutta siihen se sitten yleensä jääki. Tälläkin hetkellä kaapeista löytyy ties kuinka monta keskeneräistä työtä. Paras on varmaankin virkattu verho, jonka olen aloittanut yläasteella. Olen virkannut siitä 1/3:n. Eli minun ompelun varaan ei vaatettusta kannata meidän perheessä jättää.


C04 mallistoista löytyy monta ihanaa, mitä vielä halajan. He toimittavat myös postitse, joten kannattaa surffailla nettisivuilla. Tytöt myös ompelevat sinun vanhoista kankaista, jos sellaisia on jääny lojumaan nurkkiin. Kierrätystä parhaimmillaan, sanon minä!

c04 Luomuksen Elli-mallisto koostuu valmiista malleista ja sovitusvaatteista, joita pääsee heti kokeilemaan.

Erikoisuutena ompelemmekin tuotteet niistä rakkaista kankaista, joista olit itse aikonut joskus tehdä jotain ihanaa, mutta se on aina vain jäänyt…

Kuva C04.

Tuo olisi juuri se palvelu, jota minä tarvisin, heh heh!

Noh, mitäs sitten ostin tyttöjen osastolta?! Olen himoinnut Kerttu- sarjan lyhyttä liiviä ja sellainen siis tarttui mukaan. Aika makee, eikö? Liivin alla on muuten mekko Rovaniemen Lunasta (vintage vaatteita). Villamekko on jostain -50/-60 luvulta. Aika löytö sekin.


Seuraavalla kerralla, kun törmään tapahtumissa tyttöjen osastoon, meinaan hankkia Kerttu-sarjan hameen. Ellen sitten kyllästy odottamaan ja tilata pätkäytän sen netin kautta.

Kuva C04.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Suklaahuumaa

Viimeviikon torstai ilta oli ihana! Meillä oli ilo saada itse suklaaguru Jaakko Halmetoja tänne Rolloon pitämään suklaakurssia. Porukkaa oli paikalla T O D E L L A runsaasti, eikä kaikki halukkaat edes tainneet mahtua mukaan. On ihanaa huomata, että raakasuklaa on saanut innostusta myös täällä Rovaniemellä ja pohjosemmassa Suomea. Varsinki näin joulun alla, ennen kamalaa konvehtien mättämistä, vois olla syytä miettiä terveellisimpiä vaihtoehtoja (mitenkään ketään syylistämättä, heh heh!).

Jaakko parhaassa elementissään... puhumassa suklaasta!

Kaikki kuuntelee korva tarkkana.

Meillä oli aivan huiput tilat käytettävissä, kun pääsimme Lapin ammattiopiston uusiin keittiötiloihin Jänkätielle. Tilaa oli ja kuppeja riitti kaikille, vaikka väkeä olikin paljon. Ensin pidimme yläkerran luentosalissa teoria osuuden ja sen jälkeen pääsimme itse tositoimiin, eli tekemään suklaata! Yllätyksenä tuli, että teimme suklaan ihan ilman minkäänlaisia reseptejä! Pöydällä oli tarvikkeita ja pienen opastuksen jälkeen saimme tuunailla sellaisen suklaan kun halusimme, mitään mittoja ja tarkkoja ohjeita tuijottamatta. Itsekkin olen aina käyttänyt jotain reseptiä taustalla, kun olen aiemmin suklaata tehtaillu. Nyt huomasin, että eihän se niin kamalan säntillistä tarvi olla. Kaikken paras ja helpoin tapa tehdä suklaata kotona on juurikin tällainen kokeilu systeemi. Tärkeintä tässäkin, niin kuin muussakin kokkaamisessa, on maistelu! Aini osasi sen asian ja asennoitui siihen koko sydämmestään...

Hmmmm... mikä nautinnollinen ilme.

Koska kurssi järjestettiin Rovaniemellä, oli meillä tietysti oma Lappiaspekti mukana touhussa. Mehän ku ei tietysti koskaan tehdä asioita niin kuin muut, hi hi! Meillä oli mukana Lappilaisia yrttejä ja kasveja. Käytössä oli mm. mesiangervoa, maarianheinää, ruusujuurta, väinönputkea, katajaa ja eri marjoja kuivattuna. Meidän suklaaseen tuli lisukkeeksi maarianheinää ja mesiangervoa. Raakasuklaa on aika vahvaa maultaan ja ilmeisesti yrttejä olisi saanut olla enemmän, koska niiden makua ei kyllä suklaasta erottanu. Pitää jatkaa tätä yrttisuklaa kokeilua kotona, nimittäin siinnä on superhyvä mahdollisuus saada hyviä terapeuttisia lisävaikutuksia suklaaseen. Onhan esimerkiksi mesiangervoa aina käytetty särkylääkkeen tavoin. Se on huippu flunssaan ja vilustumis oireisiin. Hengellisellä puolella mesiangervon sanotaan tuovan rauhaa ja onnellisuutta. Se myös suojelee ja parantaa.

Mesiangervon kukkaa.

Miiaan mesiangervo vaikutti onnellisesti saman tein. On nämä meidän Lapin kasvit kuulkaa tehokkaita!

Kuvia ja tunnelmaa...

raaka-aineita.


Suklaa= Rakkaus

Keskittyneen näköisiä ilmeitä.


Suklaamestari Hannamari muotitus puuhissa...

...ja parhaassa puuhassa, eli maistelussa!

Näin sitä suklaata syntyy aviomies voimin.

Tottahan sitä piti hieman tiirailla, että mitä se mestari sinne muottiin pistää.


Nauhotettiin muuten Hannamarin kans samalla radioon suklaaspesiaali lähetystä, jonka voitte kuunnella Iskelmä Rovaniemen taajuuksilta 89,3Mhz torstaina. Saatiin pidempi puolen tunnin lähetysaika, joka on siis täynnä suklaata, rakkautta ja iloista fiilistä!

Kiitos Jaakolle iiiiihanasta illasta!

ps. Lisää tietoa raakasuklaasta ja sen valmistuksesta voi käydä kattoon esim. www.raakasuklaa.com sivustolta. Ja vaikka olisitki tehny suklaata aiemminki, niin suosittelen lämpimästi Jaakon kursseja aiheesta. Fiilis on niin ihana, että voimaa viikkoihin saa lisää roppakaupalla pelkän tunnelman ansiosta!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Flores Farmin kookoslastut

RRRRRRakastan kookosta! Joten pakko vinkata yhdestä ihanasta namista, minkä Janne bongas Helsingin Ruohonjuuresta .


Flores Farmin kookoslastuissa on kivasti purtavaa ja ne ovat mmmmm... todella mehukkaita! En ole oikeastaan missään kookostuotteessa maistanu vielä tällaista mehukkuutta. Kookoksen öljyt ovat vielä tallella ja maku on näin ollen täyteläinen. Syy siihen lieneen valmistustavassa. Nimittäin lastut valmistetaan raakaruokamenetelmien mukaan, eli kuivauslämpötila on alle 45 astetta. Kookosta ei myöskään puserreta eikä hierretä, jotta maku säilyisi.

Maahantuoja kertoo sivuillaan, että koko tuotantoprosessi tapahtuu käsipelin alusta loppuun. Kookokset tulevat pienviljeliöiltä, jotka ovat luomuvalvonnan alla. Kuulostaa aika hyvältä!


Jos valmistat itse esimerkiksi myslisi, niin tässä on kyllä oiva lisä heittää sekaan. Meillä nämä menee ihan karkkeina, naposteltaessa. Rollossa en ole tähän merkkiin ainakaan ite törmänny, mutta pikaisella googletuksella, lastuja löytyy ainaki hyvinvointi.fi nettikaupasta hintaan 5,59€

Sainkin yhden herkullisen idean, mitä näistä lastuista voisi tehdä... kirjottelenpas siitä sitten kun saan idean toteutettua käytännöksi.

torstai 24. marraskuuta 2011

Hiusväriraivoa osa 2

Kirjotin viimevuoden marraskuussa omien hiusten värjäyksestä, tai pikemminki värjäyksen lopettamisesta. Tammikuussa päivitin hieman tilannetta jälleen. Nyt kun tilanne on taas ajankohtainen Briteistä tulevan kammottavan uutisen takia, missä värjääminen on tuottanut kuoleman tapauksen, ajattelin päivittää tän hetkistä tilannetta omalta osaltani. Paljon on muidenki bloggaajien keskuudessa tämä aihe puhuttanu ja mm. HaLo bloggasi omasta hiustilanteestaan. Kannan siis oman korteni kekoon tässä tukkajupakassa!


Liekkö tilanne paljoa muuttunut tammikuisesta, muuten kun piituutta on hieman lähtenyt. Olen ollut erittäin yllättynyt luonnollisesta hiusteniväristä, kun se ei todellakaan ollu niin kamala, mitä olin kuvitellu. Yleensä juurikasvu näyttää kamalan väriseltä, kun sitä vertaa värjättyyn tukkaan, mutta se ei todellakaan ole koko totuus. Homman näkee vain kasvattamalla oma väri takaisin. Pentuna mulla oli ihan vaalea hius, joten hieman tummempi sävy oli hieman yllätyskin, vaikkei mistään tummasto toki voi vielä puhua. Moni on luullutkin, että hiukseni on värjätty, koska siinnä on eri sävyjä riippuen katsooko tyveä vai latvaa. Se onkin luonnollisissa hiuksissa etu, että saat ilmaset raidat ja vaalennuksen kesäisin. Luonnollisesti taas talvea myöten hiukset hieman tummuu.


Niin kuin Hannamarikin mainitsi omassa bloggauksessa, niin oman pään kuvaaminen on tavattoman vaikeaa. Varsinki kun ulkona on ihan pimeää, eikä luonnonvaloa ole ollenkaan. Ilmeestäki huomaa, että homma on hieman surkuhupaisaa!
Olen myös miettiny paljon luonnonväreillä värjäystä. Se on kuitenki jääny, kun olen niin ihastunu nykyisten hiuksieni huolettomuuteen. Ei tarvi tuskastella juurikasvun kanssa ja kun leikkauksen pitää hyvänä (ja lyhyenä) niin laittaminenki on älyttömän helppoa, eikä turhia tököttejä tarvita. Olen myös aika kiintynyt omaan väriini, se kun tuntuu luonnollisesti minun naamaani sopivan (näinhän sen homman pitää mennäkki).

Olen kovasti miettiny meidän suomalaisten intoa värjätä omaa tukkaansa. Jos mietitään esim. eurooppalaisia naisia, niin värjääminen siellä on paljon vähäisempää. Miksikköhän näin on? Mikä ihmeen tarve meillä on korostaa itseämme tuollaisin keinoin? Sama homma pätee lävistyksiin ja tatuointeihin. Käsittääkseni missään päin eurooppaa se ei ole niin nuorten suosiossa, kuin meillä. Mistä tämä johtuu? Onko meillä jotain ihme patoutumia tämän kaamoksen keskellä, josta yritämme päästä näin eroon vai mistä angsteista se kertoo? Tiedä häntä, mutta kemialliset hiusvärit sais ainaki jäädä kaikkien päästä pois, jos minulta kysytään!

tiistai 22. marraskuuta 2011

"Unohdetun alueen siirtomaapolitiikkaa"

Noilla sanoilla muunmuassa lauletaan alla olevan linkin biisissä. Virkavirhe on muutaman työkaverin kesken kyhätty bändi täältä Rovaniemeltä ja heidän sanoitukset on kieltämättä aika pohdintaa herättäviä. Janne on ennenkin soitellu heidän biisejään, mutta jostain syystä tämä nyt kolahti täysin. Biisin sanat "Synnytätkö Jyväskylässä, jos satut asumaan Hesassa?" osuu minusta ihan nappiin! Homman kysehän on siitä, että Lapissa matka lähimpään synnäriin voi olla helposti jopa 300- 400km. Lapinläänin ainoa synnäri kun sattuu olemaan Rovaniemellä, niin vängälläki ylälapista matkaa kertyy. Eurooppa 4 (E4) lapsia onkin aikamoinen määrä, kun synnytyslaitokselle ei syystä tai toisesta ole keretty ajoissa. Miksi näin on, johtuu tietysti säästöistä ja rahan niukkuudesta. Kysymys sitten kuuluukin, että onkohan tämä juuri se oikea paikka säästää?



Tykkään Virkavirheen rosoisesta ja ehkä hieman punkahtavastakin soundista. Uppoaakohan kehenkään muuhun?

Pro Agrian edustaja kävi tekemässä yrityshaastattelua perjantaina. Kyseltiin kaikenmoisia asioita mm. siitä, että millaista on yrittää kekellä metsää lähes kuolleen kylän laitamilla (kärjistetysti omin sanoin, heh heh). Keskusteltiin epäkohdista, joita en edes muistanut olevan olemassa. Huomasin, että keskellä metsää asuminen on oikeasti paljon kalliinpaa, kuin kaupungissa. Se, ettei meillä ole esimerkiksi minkäänlaista julkista liikennettä täällä, johtaa kahden auton pitämiseen. Työhöni liittyy paljon postipakettejen lähettämistä ja lähimpään postiin ja palveluihin on lähes 50km matkaa. Se onkin sitten 100km lenkki, kun piipahdan postissa.

Tämä ei kuitenkaan ole valitus. Ei missään nimessä! Totean vaan asioita, niin kuin Virkavirhekkin siitä, että mihin tämä "siirtomaa politiikka" on johtanu. Maaseutuyrittäminen vaatii todella omistautumista yrittäjältä onnistuakseen. En kuitenkaan osaisi kuvitella omaa hommaani kaupungin sykkeeseen. Luonto ja rauha on osa itseäni ja yritystäni, eikä muu kävisi kyseeseenkään. Ne ylälapissa asuvat naisetkaan tuskin vaihtaisivat asuinpaikkaansa vain sen riskin takia, että synnytyslaitokselle on kohtuuttoman pitkä matka. Heidän kotinsa on siellä ja siellä heillä on hyvä elää ja olla.

Puhuimme Pro Agrian edustajan kanssa myös siitä, miten saisimme elvytettyä maalaiskuntien elämää ja yritystoimintaa. Hän ehkä lipsautti vahingossa seuraavanlaisen lauseen, mikä jäi kummittelemaan päähäni. "Maataloushan me ollaan jo menetetty, mutta miten saisimme muuta yrittämistä maaseudulla kasvamaan?".

MAATALOUS OLLAAN JO MENETETTY!!!

Onko lie EU:n säännösten takia, vai halvempien raaka-aineiden tulo muista maista syy siihen, että maatalous on Suomessa nykyään rappiotilassa. Tiloja lakkautetaan koko ajan ja ainoa vaihtoehto tiloilla tulla toimeen, on jumalattoman isot systeemit. Monikaan yrittäjä ei ole halunnut lähteä tällaiseen toimintaan mukaan, vaan on päättänyt vaihtaa alaa. Hommassa on se surullinen puoli, että meidän on enään myöhäistä kääntyä takaisin. Emme millään voi palauttaa maataloutta siihen kapasiteettiin, tai edes lähellekkään, mitä se on joskus ollut. Pelkään, että me ollaan kohta siinnä tilanteessa, että meidän on pakko tuoda kaikki maito, vilja ja perustarvikkeet ulkomailta. Annamme siis rahamme mielummin muille valtioille, kun tukisimme oman maan yrittäjiä. Tuemme muiden valtioiden hyvinvointia, mutta entäpä omamme? Onko tässäkin kýsymys keskittämisestä? Keskitetään maataloustuotanto niihin maihin, missä se on helppoa toteuttaa. Onko omavaraisuus turhaa hypetystä?

Ajatellaanpas seuraavanlaista kuviota. Kyläläisille olisi eduksi ostaa mahdollisimman paljon oman alueen/kylän palveluja ja tuotteita. Näin raha pysyisi kylän sisällä ja toisi tietysti hyvinvointia sille. Samalla lailla voisi ajatella koko Rovaniemen seutua. Jos voimme ostaa täältä tavarat, palvelut jne. raha jää oman alueen sisään ja tuo tällöin hyvinvointia. Laajennetaanpa vielä vähän ja ajatellaan Lappia. Sama juttu, eli Lapin hyvinvointia ja menestystä tukee se, että Lappilaiset suosii oman alueen tuotteita ja palveluja. Näette varmaankin pointin, mitä ajan takaa! Eli jos ajaudumme siihen tilanteeseen, että joudumme ostamaan peruselintarvikkeemme ulkomailta, niin on se meidän omasta hyvinvoinnistamme pois. Antaisitko mielummin rahasi omille lapsillesi, vai naapuriin?

Onpa kumma, minkälaista ajatuksenjuoksua yksi biisi saa aikaan. Mikähän lie tämän vuodatuksen poitti sitten olikaan. No sen kuitenki tiiän, että itse ainakin yritän toimia tätä karua keskittämistä vastaan ja pidän kynsin ja hampain kiinni näistä lopuista palveluista, mitä meillä täällä maalla on. Omassa lapsuudessa kylällä toimi pieni kyläkoulu (onneksi olen sellaisen saanut käydä), posti, pankki, kauppa ja baari. Tänäpäivänä toiminnassa on enään vain baari ja senkään tulevaisuus ei kyllä näytä kovin rapialta. Lähiruoka ajattelu on minusta ihan loistava ilmiö, koska se juuri perustuu edellä mainittuun kuvioon. Tuetaan oman alueen toimintaa. Rohkasen myös kaikkia muitaki ottamaan selvää oman alueen tarjonnasta ja tukemaan sitä. Koitetaan omilla valinnoilla vaikuttaa siihen, ettei Suomessakin kohta käytetä unohdetun alueen siirtomaapolitiikaa!

PS. Kutsun kaikkia rohkeita, avoimia, erillaista elämäntapaa arvostavia, hullujakin ihmisiä muuttamaan maalle. Maaseuduilla (meidänkin läheisyydessä) on todella iso määrä tyhjillään olevia tiloja, mihin on helppo kehitellä jos minkämoista yritystoimintaa. Minä ainakin lupaan henkilökohtaisesti avittaa kaikkia 10km läheisyyteen muuttavia. Rohkeutta siis sielunveljet ja sisaret!

pps. Lapset ois kiva lisä ;D

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vääntöä rasvoista

Sattuko joku lukemaan Lapin Kansan 16.11.2011 olevan jutun rasvoista? Jos luit jutun, niin käyhän ihmeessä myös lukemassa HaLon aivan huippu vastine "Perusteetonta rasvajournalistia" . Ja toki muutenkin jutun lukeminen kannatta...

Kuva HaLo:n blogista.

On ihan uskomatonta, mitä lehteen kirjoitetaan ja herää vaan ajatus siitä, että kuinka paljon painetaan mustaa valkoisella, ilman tarkempaa taustatietoa? Ihmisillä kun on tapana aina uskoa kaikki mitä lehdessä lukee!

torstai 17. marraskuuta 2011

Kuukautisista ja naisenergiasta

Huh, olipas eilen mukava ilta kertakaikkiaan! Yrteistä naisenergiaa iltama Natural beaytyssä oli oikein energisoiva. Estrogeenihumussa meni koko ilta ja tänään fiilis vaan jatkuu ja hyvä niin. Paljon kerettiin puhumaan ja paljon jäi vielä puhumattakin. Se on jännä, että miten porukka vaikuttaa siihen, mihin lopulta keskustelut vie. Olin ajatellut etukäteen puhua eräistä asioista, mitkä jäi sitten käsittelemättä, mutta puolestaan sitten puhuttiin monesta asiasta, joista en todellakaan ollut aikonut puhua. Näin ne tilanteet vie ja hyvä niin.

Jaana ja Minna tarjoili ihania naposteluja Mandragorasta ja Lindan luomulasta

Ilta oli mukavan vapaa ja keskustelu soljui eteenpäin kivasti. Puhuimme mm. siitä miten hormooniehkäisy voisi vaikuttaa meidän pms oireisiin, vaihdevuosiin ja kuukautishäiriöihin. Voisikohan se olla jopa osaksi niiden taustalla? Kaameinta minun mielestä on se, että ehkäsypillereitä voidaan nykyään määrätä jo jopa kymmenen vuotiaille kivuliaiden kuukautisten tai aknen takia! Teini-ikäisen tytön hormoonitoiminta on juuri kehittymisvaiheessa ja siihen sitten tungetaan pillerit, jotka sekoittavat lapsen oman hormoonikehityksen täysin. Sitten ihmetellään myöhemmin, kun menkkoja ei kuulu ja hormoonit on ihan sekaisin. Ja mitä on vaikutukset pitemmällä aikavälillä... Hormooniehkäisy perustuu siihen, että keho luulee olevansa raskaana. Voi vain kuvitella, mitä tämä merkitsee teini-iässä olevan kehittyvän ihmisen kehossa.

Toinen kaamea asenne ehkäsyyn liittyen on se, että gynekologit tänäpäivänä rohkaisee nuoria syömään pillereitä ilman "väliviikkoja". Miksi ihmeessä pitäisi kärsiä kuukautisista kerran kuussa, kun ne voi pitää vaikka kerran puolessavuodessa tai vuodessa. Tai oikeastaan miksi me ollaan naisia ollenkaan!!!??? Kuinka pitkälle me oikeasti voidaan mennä luonnollisuuden välttämisessä? Kuinka kauksi meidän pitää erkaantua äiti maasta ja luonnon normaalista kiertokulusta, että huomaamme tuohoavan itseämme? Aavistan, että jossain vaiheessa ymmärrämme virheet ja voimme vain arvailla, että onko silloin jo liian myöhäistä.

Puhuimme myös siitä, että ylipäätään naisen kuukautiset on meillä jotain, mikä on välttämätön pahe. Laitamme myös helposti kiukutteluita ja pahaa oloa "niiden" piikkiin. Se on jotain ällöttävää, inhottavaa, kivuliasta ja maksaa naisille rahaa "rättirumban" takia. Joissain maissa on tapana juhlia tyttären alkavia kuukautisia, niin pitäisi olla myös meillä. Kuukautiset ei ole häpeänaihe vaan naiseuden merkki. Merkki hedelmällisyydestä, elämästä, energiasta, luonnon kiertokulusta. Nyt jatkossa siis, juhlikaamme joka kerta kuukautisten tullessa. Arvostakaamme niitä, koska se on meidän luonnollinen tapa puhdistautua kerran kuussa. Se on meidän aarre ja etuoikeus, juhlinnan aihe! Minusta kaikkien meidän äitien olisi syytä rohkaista tyttäriään arvostamaan kuukautisia ja OIKEASTI juhlistaa niitä, niiden alkaessa. Tänäpäivänä monet tytöt kokevat sen jopa nolona ja ahdistavana ihan vaan vallitsevan asenteen takia. Joku sanoikin eilen, että monien äitien asenne on; "jahas, kuukautisesi alkoi. Tästä se alamäki ja kärsimys sitten lähteeki". Onkohan tämä oikea asenne, kysyn vaan?

Ihania naisia!

Ihania emäntiä!

Ihania tuotteita!

Nauttikaamme siis naisellisuudestamme ja pidetään sitä voimavarana! Ja ennen kaikkea: RAKASTAKAAMME KUUKAUTISIAMME!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Verkkokaupasta tilaukset ilman postimaksua!

Joo, jouluhan se tullee ja pähkäily lahjojen kans alkaa. Olen ite yrittäny päästä pois turhan krääsän ostamisesta ja sen vastaanottamisestakin. Tästä vinkkejä kirjottelen myöhemmin.

Yks juttu mikä ei tietenkään ole turha ostos on meidän tuotteet (heh heh). Esimerkiksi pihkavoide pitäisi minun mielestä olla kaikkien hyllyssä ensiaputilanteita varten. Haavat, hiertymät ja nuhanenun aluset hoituu tosi hyvin tällä voiteella.


Tai 8- Yrtin voide. Mummoille, papoille, isille tai äideille joiden lihakset on jumissa tai niveliä kolottaa.


Varmasti läheiset arvostavat enemmän tällaisia uniikkeja tuotteita, jotka on käsin tehty ja vieläpä Lapista. Minä ainakin arvostaisin!

Niin ja sitten se pääpointti! Eli koko marraskuun loppuun asti, kaikki tilaukset lähetetän ilman postikuluja! Eli nyt on hyvä alottaa joululahjojen hankinta.

Olen muuten saanut kovasti kritiikkiä lähipiiristä ja kanssayrittäjiltä siitä, etten osaa kehua omia tuotteitani. Blogista ei koskaan tule pelkästään tuotteiden mainostuskanava, mutta ilmoittelen toki täällä kun jotain kivaa ilmoitettavaa on. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että heitän suomalaisen vaatimattomuuden viitan mäkeen ja puhun omien rakkaitteni puolesta leuka korkealla. Enkös mie onnistunukki jo aika hyvin!?

tiistai 15. marraskuuta 2011

Messuilua eläinvinkkelistä

Kaks päivää meni viimeviikon lopulla Helsingin Elma-, lemmikki- ja metsämessuja kolutessa. Hyvä, että oli kaksi päivää, sen verran näkemistä riitti. Käsittelen ensin eläinpuolta, koska se esiinty aika laajasti messuilla. Sieltä löytyivät tottakai kaikki normi kotieläimet, mutta mukana oli erikoisuuksiakin. Ihastuin yhteen niistä söpön ja sympaattisen ulkonäön ansiosta. Vai mitä sanotte...


Eläin on alpakka ja ihan super sulonen. Alpakasta käytetään ainakin villaa, joka on muuten todella pehmeää. Pitäisköhän ens talveksi kehitelläkki alpakanvilla myssy, hmmm?

Toinen, ei ehkä niin hurmaava oli seuraava kaveri...



Kaveri on niin valtava, että menin aivan sanattomaksi. Kyseessä on hereford- rotu, joka on pihvikarjaa. Kuvassa on sonni, jos joku ei vielä huomannut, tirsk! On se vaan hullua, että jalostus voi mennä niin pitkälle, että me tuotetaan tuon kokosia elukoita maan päälle. Ja ei kai sekään normaalia ole, että jonku eläimen pallit roikkuu maassa asti! Vai onko, kysyn vaan?

Oli mukavaa huomata perjantaina, että liikkeellä oli iso joukko koululaisia ja jopa päiväkotiporukoita. Aloin miettimään, että onkohan monellekkin Helsinkiläis lapselle tällaiset tilaisuudet niitä ainoita paikkoja, missä voit nähdä kanoja, possuja, lehmiä tai lampaita? Ainakin innoissaan lapset siellä hääräsivät ja hellivät eläimiä. Kauhuissaan kyllä miehen kans katteeltiin sitä touhua ja mietittiin, että miten ihmeessä päiväkoti ja koulu opettajat saavat porukan pysymään koossa. Huomasimmeki, että pinimmille oli lätkästy tarralappu rintaan, missä luki lapsen nimi ja ohjaajan puhelin numero siltä varalta, että lapsi hukkuu. Aika kätevää, eikö!

Lapsista ja eläimistä puhuttaessa, on ihan pakko laittaa pari kuvaa todella taitavasta esityksestä.

Porukka on esiintyjäkaartia vikellys näytöksestä. Vikellys on periaatteessa voimistelua hevosen selässä. Liikkeitä on erilaisia ja niitä tehdään joko hevosen olessa paikallaan, kävelyssä tai laukassa. Käsittääkseni ravi, ei kuulu vikellykseen, mutta korjatkaa joku jos olen väärässä. Homma on todella ällistyttävää katsottavaa. Voit vaikka kuvitella, miltä tuntuisi tehdä vaaka pehmeällä kuperalla alustalla, joka heiluu. Ei tosiaan helppoa hommaa.
Koko konkkaronkka oli lapsosia erin ikäisiä, mutta katsokaapas tuota violettipukuista!!! Ei voi olla kovin vanha ipana kyseessä. Niin ammattitaitoisesti hän kuitenkin taiteili hevosen selässä, että jäis ainaki meikäläisellä tekemättä. Uskomatonta, miten ketteriä pikkulapset voikaan olla!



Koko messupäivät oli täynnä erillaisia esityksiä ja kerettiin katsomaan niistä varmaanki vain murto-osa. Yksi esity oli kuitenkin yli kaiken, nimittäin lammaskoira näytös.


Se miten koirat tihkuu riemua, kun pääsevät toteuttaan alkukantaista viettiään paimentaa... ööö... mitä vaan, mutta tässä tapauksessa lampaita, oli ihan mahtavaa katsottavaa. Tiesittekö että lammaskoirat vaistomaisesti (ilman erillistä opetusta) pitävät lauman ohjaajan/omistajan ja itsensä välissä (niin kuin kuvassa). Jos ohjaaja siirtyy vasempaan, koira siirtyy vastapäätä oikealle, niin että lauma pysyy aina välissä. Tämä on siis luontainen vietti, miten koiran pitäisi käyttäytyä automaattisesti.

Lisäksi koiria oli tietysti opetettu mm. tottelemaan pillien käskyjä. Vihellyksestä ne tiesi pitikö mennä oikealle, vasemmalle, pysähtyä jne... koira vaikutti lampaihin tuijottamalla, ei missään tapauksessa näykkimällä tai muutenkaan kontaktia ottamalla. Tämä olikin tehokas keino ja katse oli T O D E L L A K I N intensiivinen. Mukana oli yksi nuori koira, joka selvästi vielä harjoitteli hommaa ja oli liian vauhdikas. Siinnä näkyi selvästi, että jos lampaiden kanssa on liian hätäileväinen ja menee hieman yli sen rajan kuinka lähelle voi mennä, niin kaaoshan siitä syntyy. Eli kyllä koirankin (ja ennen kaikkea ohjaajan) täytyy asiaa opetella, eikä kaikki tule luonnostaan.

Ohjaaja antoi lähes huomaamattomia merkkejä koiralle ja silti homma toimi. Koira ja ohjaaja oli kummatkin rauhallisen tyyneenä, mutta silti todella intensiivisesti läsnä tilanteessa joka solullaan. Ohjaajan ja koiran yhteistyö oli kauneinta symbioosia ja läsnäoloa, mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Mutta se eläinaiheesta... Kirjottelenpas tässä myöhemmin siitä, mitä ihanaa puettavaa tarttui messuilta mukaan.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Yrteistä naisenergiaa!

Yrteistä Naisenergiaa- iltama Luontaishoitola Natural Beautyssa keskiviikkona 16.11.2011 klo 17 alkaen. Tapahtuma on ilmainen ja sisältää kahvi/ teetarjoilun naposteltavineen. Ennakkoilmottautuminen puh. Minna 040-1327115 tai Jaana 040-1327116

Sepostusta illan ajatelmista:
Onko tasa-arvon tavoittelu saanut meidät erkaantumaan omasta naiseudestamme? Yrteistä Naisenergiaa iltama on saanut alkunsa kolmen luontaishoitoalalla olevan naisen keskustelusta, kuinka monet tämän päivän naiset etsivät oikeaa polkua oman naiseutensa kanssa. Naiseus luokitellaan monesti heikkoudeksi tämän päivän maailmassa, mutta se voisi olla juuri päin vastoin! Kasvit, yrtit ja luonto on myöskin asioita joista saamme tuke naiseudelle. Puhehan on nimen omaan Luontoäidistä, eli feminiinisestä voimasta. Illan aikana puhutaan siitä, miten saamme sisäisen naiseutemme puhkeamaan kukkaan ja valjastamaan sen energian voimavaraksi. Kuinka voimme yrteillä auttaa tässä prosessissa ja saada kehomme ja mielemme voimaan paremmin? Ihana ilta täynnä estrogeenistä hurmosta ja juttelua ihan vaan naisten kesken.

Tuliais ylläri

Kotona jälleen!!! Onpa se vaan ihanaa, tulla rauhalliseen Lappiin tuon Helsingin hulinan jälkeen. Ensin en tiennyt, miten ihmeessä kaiken sen kiireen ja ratikoiden perässä juoksevien ihmisten seassa pitäisi taas olla, mutta sitten huomasin, että mikä autuus on seurailla kiireisiä ihmisiä, kun itsellä ei ollut kiirettä mihinkään! Olin ensimmäistä kertaa liikenteessä väljällä aikataululla ja voihan pojat se tekeekin hyvää...

Vaikka reissu oli enemmän kuin onnistunut, niin silti neljän päivän ero lapsista ja koirasta tuntu ihan tarpeeksi pitkältä. Kerronki enemmän matkasta myöhemmin, mutta nyt oli ensin pakko laittaa kuvia siitä, mitä minua odotti kun tulin kotiin.
Lapset olivat mummolassa ja mummohan on tunnetusti käsityö ihmisiä. Iinalla on myös tullut hillitön himo käsitöihin, joten kaksi innokasta voi keksiä mitä vaan, kuten...



...mummolassa kauan pyörinyt yksinäinen kroksi, oli saanut uuden tehtävän neulatyynynä! Neuloin kesällä Onnin kankaista häkkiä ulkona, enkä ole sen koommin nähnyt neulatyynyäni. Senhän tietysti tyttö muisti ja oli kekkassut tehdä vanhasta kengästä neulatyynyn. Aika hyvin keksitty ja toteutettukkin, eikös vaan.

Toinen ylläri oli sitten sauraavanlainen...



Äidille patalappu. Neiti itse on neulonut kaiken muun paitsi kukan keskustaa ja ripustinta. Selostuksen sain mm. siitä mitä ommelta reunoissa on käytetty (en todellakaan enään muista). Ilmeisesti käsityö geeni on hypännyt yhden sukupolven yli, jättäen siis minut väliin. Teinhän tuossa vuoden alussa uudenvuodenlupauksen, että opettelen kutomaan ja kuinkas kävi senkin projektin kanssa... khrm!

Parantamisen varaa siis on ja ehkäpäs tästä saataiski äidin ja tyttären yhteinen harrastus. Se kumpi opettaa kumpaa,voi tosin olla vielä arvoitus?!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Silvoplee


HaLo:n Hannamari (ja moni muukin) on hehkuttanu Silvoplee ravintolaa, aivan huipuksi. Lehdistä olen myös lukenu paljon paikasta, joten odotukset olivat korkealla. Ensinnäkin emme meinanneet löytää koko paikkaa ja kävelimme pari kertaa oven edestä ohi. Odotin tietysti hienoja kylttejä ja ikkunoita kadulle, mutta sen sijaan löysimmekin pienen oven, jossa oli pikkuinen kyltti paikasta. Noh, sinne siis mentiin.

Olimme liikkeellä yhden jälkeen ja paikka oli aivan täynnä. Ihmiset istuivat samaan pöytään tuntemettomien kanssa (mikä ei ihan joka ravintolassa mielestäni ole tapana) ja tunnelma oli muutenkin rento ja leppoisa. Janne rakastaa yli kaiken Satu Silvoa näyttelijänä, mutta kasvisruoka ei ole kuulunut miehen ihanteisiin missään vaiheessa. Toisin kävi nyt! Voisin varmaankin menettää mieheni Sadulle ihan sormen räpäytyksessä, niin myyty oli siippanikin ruuasta mitä söimme. Jos vannoutunut lihansyöjä syö mielummin ksavisruokaa kun pihviä, niin ruuan täytyy silloin olla T O D E L L A hyvää! Ja olihan se. Nappasimme myös vehnänoras mehut ruuan päälle, että saadaan hieman voimaa tänään alkaville messuille.


Silvopleesta täytyy vaan todeta, että kyllä ruoka ja tunnelma oli todellakin sanansa ja kehujensa mukainen. SUOSITTELEN!

ps. Paikassa voi helposti bongailla julkkiksiakin...mekin bongattiin kaksi, hi hi...

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vihreä viikonloppu Helsingissä

Aikahan tässä vierii niin, ettei mukaan meinaa keretä. Varasin Helsingin matkan lippuja, kaaauuuuuan aikaa sitten ja ajattelin reissuun olevan pitkä aika. Suunnitelmissa oli tehdä listaa paikoista, missä olisi kiva käydä. Kerranki kun on hieman "ylimääräistäki" aikaa kuljailla pitkin paikkoja. Mutta mutta, reissuun lähtö on jo huomenna, enkä ole asiaa kerennyt pahemmin miettimään.



Matkan tarkoitus on kuitenkin viikonlopun ELMA-, lemmikki-, metsä- ja kädentaitomessut. Viikonloppua markkinoidaanki Vihreä viikonloppu nimikkeellä ja minusta se kuvaa tapahtumaa aika hyvin. Jännällä odottelen, mitä kaikkea mielenkiintoista messuilta löytyy. Niin ja tietysti niitä mahdollisia yhteistyö ja jälleenmyyjä kumppaneita olen sieltä bongailemassa....

Ihanaa on se, että kerranki varasin Helsingin visiittiin ylimääräistä aikaa. Siippa lähtee mukaan ja lapset menee mummolaan, joten nyt on myös saatavilla sitä kaivattua quality aikaa. Faktahan on se, että pienet lapset ja yritys elämä syö liian usein aikaa parisuhteelta ja jos siihen ei erikseen kiinnitä tarpeeksi huomiota, niin seuraukset voi varmaanki kuvitella. Meillä on myös ollu omat ongelmamme, mutta tärkeintä on niiden tiedostaminen ja puhuminen, puhuminen ja puhuminen... niin ja yhteinen Helsingin reissu, heh heh!

Mutta, koska meillä on keskiviikosta lauantaihin aikaa pyöriä pitkin Helsingin perukoita, niin antakaahan ihmeessä vinkkiä, mitkä on niitä MUST GO paikkoja??!!

Ajatuksena on käydä myös Hesan kirppareilla kattomassa, että onkohan siellä paremmat tarjonnat kuin täällä Lapissa. Mutta muitakin ideoita otetaan vastaan... Perjantaille on varattu pöytä aika mielenkiintoisen olosesta ravintolasta. Siellä kokoonnutaan rakkaiden Helsingissä asuvien ystävien kanssa, joita tulee välimatkojen takia nähtyä aika harvoin. Ehkäpä sitten bloggailenki ravintelista tai kun jotain mielenkiintoista vastaan pösähtää.

HELSINKI täältä tullaan!!!...

torstai 3. marraskuuta 2011


Nyt se on sitten loppu rutistus käsillä kemikaalittomampaan elämään!
Eli huomenna Kauppiksella on minun ja Hannamarin vetämän luentosarjan Heivaa ylimääräiset kemikaalit viimeinen osa. Arjen kemikaalit meininkiä siis tällä kertaa ja katostaanpas, joskos saatais joskus vielä vetästä koko paketti uudelleen täällä Rollossaki.
Ensivuoden puolellehan on sovittu luennot jo Kuusamoon ja Ouluun. Kiva saada jatkaa luentosarjojen vetämistä, kun onhan niiden eteen aika moinen työkin jo tehty. On myös ollu kiva huomata, että ihmisiä todellakin kiinnostaa tämä aihe. Palaute on ollu todella kannustavaa ja positiivista. Kiitos kaikille!

Tulivista luennoista voit lukea mm. Heivaa ylimääräiset kemikaalit facebook sivuilta. Ja huomisellekkin luennolle mahtuu vielä mukaan!!! Ilmottautua voi kemikaaliton@gmail.com tai mulle numeroon 0400391656