Hiusväriraivoa osa 2

Kirjotin viimevuoden marraskuussa omien hiusten värjäyksestä, tai pikemminki värjäyksen lopettamisesta. Tammikuussa päivitin hieman tilannetta jälleen. Nyt kun tilanne on taas ajankohtainen Briteistä tulevan kammottavan uutisen takia, missä värjääminen on tuottanut kuoleman tapauksen, ajattelin päivittää tän hetkistä tilannetta omalta osaltani. Paljon on muidenki bloggaajien keskuudessa tämä aihe puhuttanu ja mm. HaLo bloggasi omasta hiustilanteestaan. Kannan siis oman korteni kekoon tässä tukkajupakassa!

Liekkö tilanne paljoa muuttunut tammikuisesta, muuten kun piituutta on hieman lähtenyt. Olen ollut erittäin yllättynyt luonnollisesta hiusteniväristä, kun se ei todellakaan ollu niin kamala, mitä olin kuvitellu. Yleensä juurikasvu näyttää kamalan väriseltä, kun sitä vertaa värjättyyn tukkaan, mutta se ei todellakaan ole koko totuus. Homman näkee vain kasvattamalla oma väri takaisin. Pentuna mulla oli ihan vaalea hius, joten hieman tummempi sävy oli hieman yllätyskin, vaikkei mistään tummasto toki voi vielä puhua. Moni on luullutkin, että hiukseni on värjätty, koska siinnä on eri sävyjä riippuen katsooko tyveä vai latvaa. Se onkin luonnollisissa hiuksissa etu, että saat ilmaset raidat ja vaalennuksen kesäisin. Luonnollisesti taas talvea myöten hiukset hieman tummuu.

Niin kuin Hannamarikin mainitsi omassa bloggauksessa, niin oman pään kuvaaminen on tavattoman vaikeaa. Varsinki kun ulkona on ihan pimeää, eikä luonnonvaloa ole ollenkaan. Ilmeestäki huomaa, että homma on hieman surkuhupaisaa!
Olen myös miettiny paljon luonnonväreillä värjäystä. Se on kuitenki jääny, kun olen niin ihastunu nykyisten hiuksieni huolettomuuteen. Ei tarvi tuskastella juurikasvun kanssa ja kun leikkauksen pitää hyvänä (ja lyhyenä) niin laittaminenki on älyttömän helppoa, eikä turhia tököttejä tarvita. Olen myös aika kiintynyt omaan väriini, se kun tuntuu luonnollisesti minun naamaani sopivan (näinhän sen homman pitää mennäkki).

Olen kovasti miettiny meidän suomalaisten intoa värjätä omaa tukkaansa. Jos mietitään esim. eurooppalaisia naisia, niin värjääminen siellä on paljon vähäisempää. Miksikköhän näin on? Mikä ihmeen tarve meillä on korostaa itseämme tuollaisin keinoin? Sama homma pätee lävistyksiin ja tatuointeihin. Käsittääkseni missään päin eurooppaa se ei ole niin nuorten suosiossa, kuin meillä. Mistä tämä johtuu? Onko meillä jotain ihme patoutumia tämän kaamoksen keskellä, josta yritämme päästä näin eroon vai mistä angsteista se kertoo? Tiedä häntä, mutta kemialliset hiusvärit sais ainaki jäädä kaikkien päästä pois, jos minulta kysytään!