Tuliais ylläri

Kotona jälleen!!! Onpa se vaan ihanaa, tulla rauhalliseen Lappiin tuon Helsingin hulinan jälkeen. Ensin en tiennyt, miten ihmeessä kaiken sen kiireen ja ratikoiden perässä juoksevien ihmisten seassa pitäisi taas olla, mutta sitten huomasin, että mikä autuus on seurailla kiireisiä ihmisiä, kun itsellä ei ollut kiirettä mihinkään! Olin ensimmäistä kertaa liikenteessä väljällä aikataululla ja voihan pojat se tekeekin hyvää...

Vaikka reissu oli enemmän kuin onnistunut, niin silti neljän päivän ero lapsista ja koirasta tuntu ihan tarpeeksi pitkältä. Kerronki enemmän matkasta myöhemmin, mutta nyt oli ensin pakko laittaa kuvia siitä, mitä minua odotti kun tulin kotiin.
Lapset olivat mummolassa ja mummohan on tunnetusti käsityö ihmisiä. Iinalla on myös tullut hillitön himo käsitöihin, joten kaksi innokasta voi keksiä mitä vaan, kuten...

...mummolassa kauan pyörinyt yksinäinen kroksi, oli saanut uuden tehtävän neulatyynynä! Neuloin kesällä Onnin kankaista häkkiä ulkona, enkä ole sen koommin nähnyt neulatyynyäni. Senhän tietysti tyttö muisti ja oli kekkassut tehdä vanhasta kengästä neulatyynyn. Aika hyvin keksitty ja toteutettukkin, eikös vaan.

Toinen ylläri oli sitten sauraavanlainen...

Äidille patalappu. Neiti itse on neulonut kaiken muun paitsi kukan keskustaa ja ripustinta. Selostuksen sain mm. siitä mitä ommelta reunoissa on käytetty (en todellakaan enään muista). Ilmeisesti käsityö geeni on hypännyt yhden sukupolven yli, jättäen siis minut väliin. Teinhän tuossa vuoden alussa uudenvuodenlupauksen, että opettelen kutomaan ja kuinkas kävi senkin projektin kanssa... khrm!

Parantamisen varaa siis on ja ehkäpäs tästä saataiski äidin ja tyttären yhteinen harrastus. Se kumpi opettaa kumpaa,voi tosin olla vielä arvoitus?!