keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Heivaa ylimääräiset kemikaalit Oulun Kuukorennossa


Kemikaalit tarkassa syynissä...
Hellurei Oululaiset! Nyt met tullaan jälleen heivaamaan kemikaaleja ja sieltä kosmetiikan puolelta taas vaiheeksi. Kysynnän vuoksi laskeudumme kevyin siivin ykkösluennon, eli Puhdas iho, teemalla Oulun Kuukorentoon 13.11 tiistaina klo 17-noin klo 20. Ja muistutukseksi vielä, että mitä asioita me käsitelläänkään tuolla Puhdas iho- luennolla...

Luennolla käsitellään ulkoista ihonhoitoa ja sitä, miksi valita fiksummin. Luennolla vastataan kattavasti mm. seuraaviin kysymyksiin:
  •  Mitä on luonnonkosmetiikka
  • Päivittäisen kosmetiikan kemikaalit
  • Mikä ihmeen INCI-lista?
  • Ovatko apteekkituotteet parempia kuin markettituotteet?
  • Kosmetiikan 5 pahinta myrkkyroistoa
  • Onko luonnon-, ja luomukosmetiikalla eroa?
  • Mitä kemikaalikosmetiikan tilalle — luomukosmetiikasta löytyy oivat haastajat!
Luennon aikana kerromme omakohtaisia kokemuksiamme luomukosmetiikkaan siirtymisestä ja siitä, miksi teimme niin. Pääsette myös hiplailemaan luomukosmetiikkatuotteita, jotka ovat meidän omassa päivittäisessä käytössämme ja saatte listan paikallisista-, ja nettikaupoista, joista itse tuotteemme tilaamme.

Luennon hinta on 45€ ja se sisältää todella laajan kirjallisen materiallin. Tällasta infopläjäystä saa kyllä muualta hakea.

Olemme luoneet hommasta facebooktapahtuman, johon kannattaa myös liittyä, jos on paikalle tulossa. Sinne nimittäin jaetaan ajankohtaista infoa iltamasta. Tervetuloa mukaan naisten lisäksi myös miehet, koska kosmetiikka ja hygieniatuotteet eivät ole ainoastaan naisten humputusta ;)

HUOM! ennakko ilmottautumiset Kuukorentoon p. 044-7591110

 
KAIKKI LUENTOON OSALLISTUVAT SAAVAT -10% ALENNUKSEN KOSMETIIKASTA KUUKORENNOSTA TEHDYISTÄ KOSMETIIKKAOSTOKSISTA SAMAN PÄIVÄN AIKANA

tiistai 30. lokakuuta 2012

Pässinpökkimät

Kerroinki eilen, että mulla oli ihan huippu ihana viikonloppu. Pakko jatkaa hehkutusta vielä yhdellä postauksella. Sain nimittäin yhdeltä ystävältä, joka kävi pääkaupunkiseudulta kyläilemässä, pienen lahjan. Tai ei edes kovinkaan pientä, kun tietää millaisen vaivan ja ajan tän näkösten sukkien tekoon vaaditaan.


Sukkia on muuten tosi vaikea kuvata, kun ne on itsellä jalassa, hi hi! Voin sanoa, että nää kaunistukset on nyt kokeiltu luistelussa kuin myös yöllä kylmäisiä varpaita lämmittämässä ja ihanat on! Mulla on kumma iho, kun se kestää lähes kaikki villavaatteet ihan paljaalle iholle. Joillakin kun se alkaa heti kutittaan. Rakastan pitää villiksiä yöllä, vaikkei mulla edes palelis. Varpaat on tärkein asia pitää lämpimänä hyvien unien takaamiseksi. Liekkö jo pelkkä tieto siitä, että villasukat on jalassa, takaa mulle kunnon zetat. Puhdas villa vaan tuntuu niin sika hyvältä varpailla.

Nää sukat onki ihan spesiaalit, kun ne on kudottu suomalaisen lampaan värjäämättömästä villasta. Langassa on jopa jäljellä oma luonnollinen rasva ja aavistus ihanaa lampaan tuoksuakin. Tällaisia niiden villaisten kuuluiski olla! Kiitos sinulle rakas Heli näistä ihanista pässinpökkimistä!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Luistelua ja yhdessäoloa

D- vitamiini hässäkän jälkeen on hyvä kirjotella hieman kevyemmistä aiheista... Meillä on nimittäin parhaimmat luistelujäät vuosikausiin! Pakkasta on ollu ja lumi on odottanut tulemistaan, mikä on mahdollistanu todella ihanan sileät jäät. Monena vuotena on käynyt niin, että lumi on tullut samaan aikaan pakkasten kanssa ja luistelu luonnonjäällä on ollu vaan haave. Meillä kun ei luistelupaikkaa lähettyvillä ole, vaan aina joutuu lähtemään autolla kymmenien kilometrien päähän. Ja mikäs se luistellessa tällaisissa maisemissa...




Pakkaspoika oli tehnyt lumikukkasia jäälle.

Ja kyllähän sitä sitten viikonloppuna luisteltiinkin. Olen todella onnellinen, että viimevuonna panostin omiin luistimiin. Nimittäin edelliset luistelukerrat ovat olleet kouluajoilta. Voi mahoton, kuinka mukavaa olikin koittaa väännellä piruetteja, kiemuroita ja kuvioita. Tasapainossa oli kyllä hieman hakemista kouluaikoihin verrattuna.


Kieli keskellä suuta...

Piruetti pipsan piruetteja =)
Iinalla ja Pekalla on muuten minun isän tuomat haalarit, jotka maksoi kokonaista pari euroa. Viime talvena oli nimittäin metsähallituksen omalle porukalle myyntitapahtuma, missä myytiin mm. näitä vanhoja safarikäytössä olleita haalareita. Ihan huiput haalarit, juurikin tähän "rönttä" aikaan. Ei tarvitse huolehtia, että lapset likaa kamppeensa tai että monet "jääliu-ut" jättää kulumajälkiä. Lisäksi haalareissa on pepun ja polvien paikalla lämmikevahvikkeet, eli parhaat haalarit myös jäällä istumiseen ja kököttämiseen.
Lauantaina ja sunnuntaina, meillä oli seurana minun raksu kummipoika siskoineen ja eihän noita kakaroita meinannu jäältä pois saada. Meillä oli niiin huippu viikonloppu, että huh huh! Kävi vieraita, ketä näkee harvoin ja oltiin vaan kotosalla. Huomasin tänä aamuna, etten ollut kerennyt koko viikonloppuna käymään koneella. En ollu edes muistanu internetin isoa maailmaa, joka oman työnki puolesta jo muodostaa pakollisen viha-rakkaussuhteen. Mulla oli niin ihana viikonloppu, että herkistyinpäs tekemään tällaisen videopläjäyksenki...



Kiitoksia kaikille teille rakkaille!
Talvi on ehdottomasti parasta, sanon ma!!!

perjantai 26. lokakuuta 2012

D- vitamiini polemiikki

Huh, minkä rumban tämä D- vitamiini asia on saanut aikaan! Piipahdin eilen tässä luontaistuotekaupassa, mistä olen oman D- vitamiinini nykyään ostanut. Kysyin onko kohu näkynyt heillä ja sain vastaukseksi syvän huokaisun ja silmien pyörähtelyn. Asiakkaita oli rampannut liikkeessä purkkeineen ja purnukoineen. Kyseisellä liikkeellä ei kuitenkaan ole myynissä kuin öljypohjaisia D- vitamiini tuotteita, joten ainoastaan meidänkin käyttämä DLux merkki on ainoa listalla oleva. Palautteet eivät olleet kuitenkaan koskeneet kyseistä merkkiä, vaan useimmat purkeista oli ostettu apteekeista. Ihmiset hämmennyksissään olivat menneet kysymään luontaistuotekauppiaalta neuvoa miten toimia. Kauppias sanoi jopa yhden henkilön maininneen, että on aina ostanut vitamiini- ja lisäravinne putellinsa apteekeista, kun on kuullut luontaistuotteiden valmisteiden olevan epäluotettavia. Tässä sitä nähdään, ettei apteekit ole sen kummempia.


Kuva täältä.
Evira on esittänyt epäluottamuslauseen Itä-Suomen yliopiston tekemää tutkimusta kohtaan. Myös monet tuotteiden valmistajat ovat epäilleet tutkimuksen pätevyyttä ja sen toteutustapoja, niin kuin voi myös lukea Terveyssiskojen laittamasta vastineesta minun omiin kyselyihini asiasta. Samoja epäilyksiä on esittänyt Luontaisterveyden Liitto ry:n puheenjohtaja Merja Lindström, jonka radiohaastattelun kuulin (en valitettavasti saa sitä linkitettyä tänne blogiin). Ylen haastettelun voitte kuitenkin lukaista täältä. Olen itsekkin hieman epäileväinen siitä, että onkohan tutkimustavat olleet oikeanlaiset, koska aikamoisia heittoja noissa D- vitamiini määrissä olisi. Toivon kovasti luontaistuotevalmistajien kannalta, että nämä väitteet saataisiin kumottua.

Vaarana tästä härdellistä on se, että kuluttajilla menee täysin usko vitamiini- ja muihinkin luonnontuotevalmisteisiin. Mielenkiintoista on nähdä, että miten tämä jatkossa vaikuttaa valmisteiden myynteihin. Saadaanko nämä väitteet kumottua luotettavilta tahoilta? Itsestä kun tuntuu, että valmistajien teettämiin testeihin (vaikka olisikin puolueettomilla tutkijoilla teetetty) ei ihan satakybällä luota. Minusta tässä hässäkässä on kuitenkin hyvää se, että asioita täytyy kyseenalaistaa. Jos lopulta todetaan, että vitamiinivalmisteissa todella on näin suuria heittoja ja että osassa tuotteista ei ole lainkaan D- vitamiinia, niin olemme kyllä isomman asian äärellä. Itse kyseenlaistaisin tällöin monet muutkin valmisteet.

Täytyy myös mainita, että itse olen kyllä ollut tyytyväinen DLux vitamiinivalmisteeseen, eikä meidän ipanat paljoa flunssaa ole sairastelleet. Eräs asia, mihin ei nyt tässä härdellissä ole kiinnitetty huomiota, on vitamiinin imeytyvyys. Toisaalta taas tämä asia on mielestäni jo ihan eri asiaa, koska "hässäkän" kyse on kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että onko myytävä tuote sitä, mitä sen sanotaan olevan. Siltikkin tästä imeytyvyysasiasta puhutaan liian vähän. Olen sitä mieltä, että markkinoilla on paljon tuotteita, jotka imeytyvät todella heikosti, jos lainkaan, huolimatta siitä vaikka siinnä olisi kuinka paljon D-vitamiinia. Tässä suhteessa uskon DLuxin olevan johtavassa asemassa, koska se suihkeen ja valmistustavan vuoksi imeytyy suoraan limakalvoilta. Toivon syvästi, että tuote saa meineensa puhdistettua ja todettua tutkimuksen väitteet vääriksi.

Jäätynyt järvi ja kivenheittäjä.
Mutta onneksi asiassa ei kuitenkaan ole kyse elämästä tai kuolemasta, eikä tuotteista ole voinut haittaakaan aiheutua. Rahan hukkaa ainoastaan. Pääasia kuitenkin olisi se, ettei meidän kaikki terveys tule olemaan pillereissä tai purnukoissa, vaan terveellisessä ruuassa, liikunnassa ja henkisessä hyvinvoinnissa. D-vitamiininkin kohdalla on muistettava, että talvella ei unohduta nysvöttään neljän seinän sisään takaneteen säälittelemään pimeää ja kylmää. Niin kuin eräs ystäväni sanoi, niin olemme unohtaneet valkoisen hangen merkityksen D-vitamiinin saanissa ja pääasia olisi liikkua valoisaan aikaan ulkosalla. Loppujen lopuksi sitä "ihan pimeää aikaa" ei ole paljoakaan ja taatusti pirteämpänä pysyisimme, kun muistaisimme liikkua vaikka pimeys kenkuttaisikin. Ruokatunnilla hip ja hop, pikakävelylle tai vaikka vaan nautiskelemaan puistonpenkille. Älä anna kaamoshöpinöiden vaikuttaa!

torstai 25. lokakuuta 2012

D-vitamiini petos?

Törmäsin tänä aamuna Yle Akuutin uutiseen, mikä sai minut jälleen kerran hämmästymään ja jopa vihastumaanki. Suosittelen lukemaan artikkelin. Asia koskee erittäin ajankohtaista ja paljon puhuttua D- vitamiinia. Artikkelin otsikko kuului näin...

"Iso osa markkinoilla olevista D-vitamiinivalmisteista ei sisällä sitä määrää D-vitamiinia, mitä tuoteseloste lupaa, selviää Itä-Suomen yliopiston tutkimuksista."


Ok, voin sanoa, että täysin yllätyksenä tämä asia ei tullu, mutta ihan näin suureksi en tätä ongelmaa uskonut. Tutkimuksen mukaan lähes 50% tutkituista valmisteista sisälsi pienemmän määrän D-vitamiinia, mitä luvattiin. Aika hurja määrä minun mielestä. Ja mikä parasta, osassa D- vitamiinivalmisteita ei ollut kyseistä vitamiinia lainkaan! Siis ei lainkaan!

Kuva täältä.
Siinnä, että ostaako tuotteensa apteekeista, luontaistuotekaupoista tai verkkokaupoista ei ollut eroja, vaan kaikista myyntipisteistä löytyi huonoja ja hyviä tuotteita. Öljypohjaisia tuotteita tässä tutkimuksessa ei oltu vielä käsitelty, mutta artikkelin mukaan ne ovat seuraavaksi tutkimuksen alla.

En nyt paneudu ikuiseen väittelyyn siitä, että mikä olisi oikea annos D- vitamiinia päivässä. Sen voin sanoa, että meidän perhe käyttää yli suositusrajojen... ja runsaasti yli. Löysin vanhan postaukseni aiheesta, jossa uhosin nostaa päiväannostuksia. Näin olen tehnykki ja nykykäyttö on reilusti yli tuon vanhan postauksen määrien. Se mikä kuitenkin on todella valitettavaa, niin meidän D-vitamiini löytyy tutkittavien listalta, eikä tosiaankaan hyvältä kantilta!!!



Koitin hakea postausta tästä tuotteesta, mutta ilmeisesti en sitä sitten aikomuksistani huolimatta ole tehny. Hyvä niin, koska nyt tulee noottia! DLux merkkisen vitamiinin on valmistuttanut Terveyssiskot ja tuote tehdään Isossa-Britanniassa. Tuotteessa ilmoitettu D-vitamiinin määrä on 75mikrogrammaa, mutta Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan tuote sisältää kyseistä vitamiinia vain 37,1 mikrogrammaa. Eli pikaisella laskutoimituksella tuote sisältää 37.9 mikrogrammaa vähemmän, mitä antaa etiketissä luvata. Eli melkein 50% vähemmän tavaraa, mitä pitäisi olla!

Tuotetta saa Ruohonjuuri kaupoista ja meiltä täältä Rovaniemeltä luontaistuotekaupasta (koska olen itse sitä sinne pyytänyt). Käytän tätä lapsilla (itse käytän eri valmistetta, mitä ei listalta löytynyt), koska he ovat tykänneet piparmintun makuisesta ja suuhun suihkutettavasta tuotteesta (suihke on paljon jännempi, kuin joku tabletti). Tuote on myös luonnollinen ja lisäksi vegaani. Tämähän olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta! Harmittaa niin pirusti, kun olen kaikenlisäksi tätä tuotetta suositellu monille ystävillekki. Ainoa oikea tapa toimia on tietysti ottaa yhteyttä valmistuttajiin elikkäs Terveyssiskoihin. Nimittäin allekkirjoittanut ei ainakaan aijo jättää asiaa tähän. Suosittelen teille muillekki, että katsotte tästä linkistä löytyykö sinun valmisteesi listalta ja missä valossa. Jos huonossa valossa, niin reklamoikaa ihmeessä valmistajille.

Minusta se, että tuotteessa ei ole sitä mitä etiketissä lukee, on petos! Mitä mieltä te oletta?


Edit: Kirjoitin heti blokkauksen tehtyäni Terveyssiskoille ja vastauksen sain jo muutaman tunnin jälkeen. Sain luvan julkaista vastauksen:

Tervehdys, Katja!


Ikävä D-vitamiinikohu on sykäyttänyt Suomea.

Kuopion yliopiston tutkimuksessa kerrotaan, ettei ole tutkittu öljypohjaisia tuotteita ja meidän tuote on nimenomaan öljypohjainen, koska D-vitamiini on emulsoitu kookosöljyyn.Tämän vuoksi mittaustulos on voinut vääristyä.Tuotteemme on valmistettu Iso 9001 ja GMP-vaatimusten mukaan.Meihin ei ole oltu yhteyksissä tätä aikaisemmin tutkijoitten puolesta, nyt vasta pääsemme heti selvittämään, mistä on kysymys.Tulemme selvittämään asian perusteellisesti tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi Päämiehemme tulee tekemään uuden puolueettoman tutkimuksen Dlux-suihkeista, sillä olemme vakuuttuneita tuotesisällöstämme.

D-vitamiinisuihkeistamme on hyvät asiakaspalautteet; on paljon ihmisiä, jotka ovat mitanneet D-vitamiini pitoisuudet verestä ennen ja jälkeen suihkeiden nauttimisen. Säännöllisesti arvot esim. Dlux3000 valmisteen käytössä annoksella 1 suihkaisu /pvä , joka nostanut arvot n. 3-4 kk jälkeen n. 99 nmol/l- 113 nmol/l. Tavoite-arvo on väh. 80 ja mielellään yli 100 nmol/l. D-suihkeilla on sellaisetkin ihmiset saanut nostettua tasojaan veressä, jotka eivät muun muotoisilla valmisteilla ole saanut niitä nostettua. D-suihkeistamme on tehty imeytymistutkimukset ja kliininen tutkimus alkamassa Irlannissa St. James Hospitalissa, Dublinissa.

Heti, kun saamme uudet tutkimustulokset ja lisätietoja asiasta, kerromme ne teille! Lähetämme teille erikseen kaikki analyysitodistukset Dlux-suihkeistamme. Kysy lisää tarvittaessa Minnalta asiasta p. 040-4830084 tai Katri 040-7523542 / OlemmeTavoitettavissa aamusta iltaan asian tiimoilta = )
Minna ja Katri


Nyt siis odotellaan lisätutkimuksia ja palataan aiheen pariin uudestaan...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Näsiä

Tapahtuipas päivänä eräänä...

Olin ajatellut yhdistää työn ja huvin, kun oltiin pakattu lasten kanssa eväät mukaan ja lähdettiin hakemaan viimehetken täydennystä talven katajavarastoihin. Meillä on hirvenpyyntiaika ja oli ihana seurailla lapsikatrasta ja koiraa turvaliiveineen metsän siimeksessä. Itseasiassa taidan käyttää turveliivejä tästä lähin aina, sen verran kauas näki, missä ipanat ja koira kulkee. On tosi ihanaa, että lapset alkaa olemaan jo sen ikäsiä, että jaksavat keksiä omatoimisesti puuhaa sen aikaa, kun itse tekee hommia. Olen myös kesän aikana yrittäny ujuttaa heille kasvitietoutta ja opettaa normi perusasioita kaiken muun touhuilun ohella (silleen vaivihkaa, hih). Jotain sentään oli mennyt kaaliin, kun vältyttiin erittäin vaaralliselta tilanteelta.

Huomioliivi myös näyttää, mistä puusta apinanpojat voi käydä keräämässä...

Mejän Onnia ei kukaan ainakaan metsona pitäis erehtyä luulemaan ;)
Iina ja Pekka rakastaa marjojensyömistä ja varsinkin metsässä suoraan mättäästä. Erityisesti jälkimmäinen on himo marjahirmu. Ihan perus settiä mustikka, puolukka, juolukka ja variksenmarja on yleensä ipanoiden suuhun uponnu. Pekka on semmonen maistelija ja olen moneen kertaan hälle maininnu (lähinnä kasvien kohdalla), että kaikki ei ole syötävää. Marjapuolella ei näitä kesksuteluita olla paljoa käyty, koska meillä aika vähän erittäin myrkyllisiä marjoja löytyy. Tai aikaisemmin en ole itse niihin törmänny... Kerta se oli ensimmäinen tällä reissulla!!!

Hommassa olisi voinut käydä paljonkin pahemmin ja monta kertaa jälkeenpäin huokasin helpotuksesta, että kuinka fiksuja minun lapsukaiseni ovatkaan. Keräsin kaikessa rauhassa katajaa, kun Pekka huuta vähän matkan päästä "oi ku kauniita marjoja! Onpas ihania! Mitähän nämä on? Saanko äiti maistaa näitä?" Sen verran kummissan poika oli, että menin itsekkin asiaa ihmettelemään. Ja tällaisia komistuksia siellä sitten oli...


Kommeita ku mikä! En kuitenkaan tunnistanu marjaa joten sanoin, ettei niihin saa koskea. Siinnä sitä sitten ihmeteltiin ja otin kännykällä kuvan marjoista, että saisin näyttää sitä myöhemmin äidille. Jatkoimme retkeilyä sen koommin asiaa miettimättä.
Sydän alkoi kuitenkin tykyttää siinnä vaiheessa, kun mummon luokse päästyä näytin kuvaa hänelle. Näsiän marjaksihan tämä tunnistettiin, joka on siis meidän alueen myrkyllisin marja. Jotain ehkä sen myrkyllisyydestä  kertoo, että siitä on aikoinaan valmistettu ketunmyrkkyä. Myrkyllisyys vaihtelee suuresti, mutta parhaimmillaan yksikin marja voi olla pienelle lapselle kohtalokas. Kasvin tai marjojen syöminen voi aiheuttaa munuaisvaurioita jo pieninä määrinä. Yleensä ensioireita on pahoinvointi ja oksentaminen. Takuuvarma sairaalareissu olisi edessä ollu, jos poika olisi näitä syöny mitään kyselemättä.



Näsiä oli jo pudottanut kaikki lehtensä ja marjat "leijailivat" kirkaana keskellä katametsikköä. Koska en ollu aikasemmin tähän tapaukseen törmänny, niin en ollut huomannu lasillekkaan marjasta mitään valistaa. Ja hankalaapas sitä on lapsille ehkä mitään selittää, jos ei ole konkreettisesti näyttää esimerkkiä silmien eteen. Huomasin kuitenkin sen, minkä takia tämänkin blokkauksen halusin tehdä, että lapsille ei voi liikkaa painottaa asiaa, että kasvit ja marjat on TUNNISTETTAVA ennen kuin niitä saa suuhunsa pistää! Mitään ei syödä ilman, että se näyttää tutulta. Pekka pistelee poskeensa vaikka ja mitä, enkä koko kesänä ole sen kummemmin asiasta huolehtinut. Olen vaan sanonu, että niitä syödään, mitä äiti on luvannu syödä. Eikä lapsen välttämättä tarvitse muistaa kasvin nimiä, vaan usein he kuitenkin muistavat miltä sellaiset kasvit ja marjat näyttää, mitä suuhun saa pistää. Iina on jo aika mestari kasvintunnistaja kun Pekkaa taas ei vois nimet vähempää kiinostaa. Olen kuitenkin TODELLA ylpeä pojastani, että tällainen perusopetus on hänen päähänsä painunu.

Koko kasvi, joka myös riidenmarjana tunnetaan, on myrkyllinen. Sitä on myös käytetty koristekasvina, koska sen kukinnot ovat todella kauniita. Koristekasvikäyttöä ei kuitenkaan enään kovinkaan suosita, juurikin kasvin myrkyllisyyden takia.



Kuvat täältä.
Palasimme vielä samana päivänä ottamaan lisää kuvia tästä Näsiästä. Halusin myös sen takia käydä paikanpäällä uudestaan, että lapset saisivat oikein ajatuksella katsoa kasvia. "Painakaa nyt mieleen, että tätä ei sitten suuhun pistetä!" painotin hieman ehkä pelottavaankin sävyyn ;) Kovin ylpeitä kyllä lapset olivat siitä, että olivat osanneet toimia oikein tässä tilanteessa. Kehuin heitä niin, että eiköhän he muista vastedeskin kysästä, jos jotain omituisen näköstä löytävät!

Muistattehan tekin tähdentää tätä asiaa lapsillenne, jotta onnettomilta tilanteilta vältyttäisiin!

torstai 11. lokakuuta 2012

Mehustin vailla vertaa!

Kuvittelenkohan vaan, vai onkohan nykyajan koneet heikompia kuin ennen? Olipas kyse sitten kodinkoneista, huonekkaluista tms. niin jotenki tuntuu, että tänäpäivänä tavaroiden elinikä on noin 2-5 vuotta. Sitten on ihan normaalia, että laite särkyy. Eikös se olekkin sanottu, että kun laitteesta loppuu takuuaika, niin se taatusti hajoaa! Olenpas tästä eräänlaisia väitteitä jopa kuullu, että laitteiden valmistajat jo suunnittelee tuotteensa niin, etteivät ne tule kestämään kauaa takuuaikaa pidempään. Enpä epäilis tämän väitteen todellisuutta olleskaan...

Tässä suhteen asiat oli ennen paremmin. Kun materiaaleista ja raaka-aineista oli pula, niin ei ollut varaa tehdä "heikkoja" tuotteita. Uskon vahvasti myös siihen kodinkonepuolella, että jossain vaiheessa "bisnes" kekkasi alkaa tekemään tuotteita, mitä kuluttajan olisi vaihdettava uuteen vähintään 5 vuoden välein. Sehän kun on todellakin parempaa bisnestä, kun tehdä yhden ihmisen eliniän kestäviä vekottimia. Toinen kulutusyhteiskunnan riemuvoitto on jatkuvasti päivittyvät puhelimet ja tietokoneet. Kun ostat uusinta uutta olevan hienon puhelimen, niin on se jo auttamatta vanhentunut puolenvuoden päästä. Niin kaukaiselta tuntuu ne ajat, kun muistettiin vielä ulkoa kaikki Nokialasten puhelimien mallinumerot. Nykypuhelinmalleissa kun ei pysy perässä millään... Mulla oli ainaki Nokian 5110. Mikäs sulla oli? =)


Haluan kuitenkin esitellä yhden malliesimerkin kestävästä kodinkoneesta! Nimittäin meidän mehustin, joka on 1970-1980 luvun vaihteilta. Tarkkaan tämän mehustimen ostovuotta ei äiti muista, mutta meidän vauva-aikana sillä oli jo puristeltu täyttä häkää. On ihan uskomatonta, että tämä laite on toiminut yli 30 vuotta ilman minkäänlaisia hämminkejä, vuodesta toiseen. Ihan jatkuvalla käytöllä se ei kuitenkaan ole ollut, vaan lähinnä loppukesästä ja syksystä sillä on puristettu pakkanen täyteen mehuja. Koin uudelleen näkemisen riemua tämän kaunokaisen kohdalla, koska en ollut muistanut sen olemassaoloa lainkaan. Mietinki, että voisin adoptoida sen kotiini ja kokeilla puristella talvisaikaan sillä myös vihermehuja.


Laite on ollut tositoimissa taas sadonkorjuun aikana ja nappailinkin muutamia kuvia siitä. Mehustin on AEG merkkinen, joten tässä yhteydessä ainakin voi merkin kehuskella olevan kestävä. Toivottavasti yhteiselomme kestäisi vielä vähintään saman verran, kuin tähänki asti...



Kerron toisessa blokkauksessa siitä, että mitä tällä koneella olemma oikein puuhaillu. Ja kentien muutamia reseptejäkin on pitkästä aikaa jaossa. Olen myös erikoistunut "lastenhuiputuskikkoihin" mitä tulee terveelliseen ruokavalioon, joten pikku vinkkejä myös sitä varten jaossa. Porkkanatkin ehkä saattaa kuulua jotenki hommaan, hih...

Onko teillä ollu "sikakestäviä" kodinkoneita tai muita käyttöesineitä?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Tuotebongaus; Valion Turkkilainen luomu jogurtti

Pitkästä aikaa olen tehny hyviä tuotebongailuja. Tässäpäs niistä yksi...


Käytän todella vähän maitotuotteita, koska maito ei sovi kropalleni kovinkaan hyvin (varsinkaan käsitellyt maitotuotteet). Lähinnä ne aiheuttavat kehooni limaisuutta ja vatsavaivoja. Hapatetut maitotuotteet kuitenkin sopii jossain määrin käytettynä ja välillä mulle tulee oikein himo kermaiseen jogurttiin. Olen tähän mennessä käyttäny "ukkojogurttia", siis sitä turkkilaista jogurttia, missä on vanhan miehen partainen naamakuva. Kumma kyllä, tämän merkin luomu-versio maistuu paljon huonomalle, kuin normaali. Se ei ole jotenkin yhtä kermaisen pehmeä. Missä sitten lieneen syy?... Janne kuitenkin bonggasi yhdellä kauppareissulla Valion turkkilaisen jugurtin ja ostin yhden purkin sitä maistaakseni. Voin sanoa, että kaikkein ihanin ja täyteläisin jogurtti, mitä olen koskaan maistanut!!! Ukkojogurtti on kohdannut voittajansa! Kaiken lisäksi minua lohduttaa se ajatus, että kannatan suomalaista tuotantoa, mitä Valio tietysti on (ukkojogurtti valmistetaan Saksassa). Jogurtti on kylläkin pastöroitu ja muutoinkin aika käsitellyistä raaka-aineista tehty (pastöroitu rasvaton luomumaito, luomukerma, rasvaton luomumaitojauhe ja hapate), mutta sallittanee tämä silloin harvoin kuin jugurtinhimo iskee. Niin ja siis muutoinhan jogurtti on täysin lisäaineeton, eikä siihen ole lisätty sokeria, joten ei tämä sentään ihan pahiskaan ole ;)

Jogurtti on Valion mukaan tarkotettu ruuan laittoon, mutta meillä se menee kyllä alla olevaan tyyliin... eli marjojen, siementen ja muiden "hötteiden" kera.




Onkos kukaan muu maistanu tätä tai onko teillä omia jogurttisuosituksianne?

maanantai 1. lokakuuta 2012

LapCream esittely Kuukorennossa Oulussa

Täten ilmoitan, että allekirjoittanut löytyy Oulun Kuukorennosta 5.10 perjantaina klo 12-17 välisenä aikana! Olen siellä LapCreamin tuotteiden kera kertomassa tuotesarjasta ja muusta toiminnastamme. Jos siis haluat henkilökohtaista konsultaatiota tai vaan muuten haluat keskustella tuotteista tai vaikkapa päivän säästä, niin tupsahdahan paikan päälle.


Paikan päällä kannattaa piipahtaa myös senkin takia, että jaossa on ilmaisnäytteitä ja mahdollisuus osallistua arvontaan. Arvonnan palkintona on tietysti huippu LapCreamin tuotepaketti! Iloisten ihmisten ja ihanien rupattelutuokioiden päivä luvassa...

Tervetuloa pistäytymään Kuukorentoon, Albertinkatu 6!

Kuivattuja omenarenkaita ja kuivuriasiaa

Meillä on jo pitkään vallinnut eräänlainen ongelma kuivureiden suhteen. Meillä löytyy kaksi tooooooodella isoa seinän kokoista kuivuria verstaan ladosta. Meillä on myös yksi vanhempi vanhasta jääkaapista tehty kuivuri, mikä myöskin on ihan mukavan kokoinen. Ongelma onkin ollut se, että koska kuivurimme ovat olleen niin himskatin isoja, niin pienten "napostelu" erien teko on jäänyt sikseen. Eipä sitä viitti kuivata paria omenarengasta ladonkokoisella kuivurilla! Ja tuskimpa se olisi edes kovin taloudellistakaan.

Olen aina ajatellut, että markettien pikku kuivureilla saa heittää vesilintua. Ei kai niillä tee mitään! Sain kuitenkin käsiini (äitini heräteostos) Pregon ihan normi kuivurin, mitä löytyy joka marketista. Se oli ollut alennuksessa jossain ja äiti oli napannut kuivurin matkaansa. Noh, hetihän sitä piti alkaa testaamaan ja omenoilla tietysti...



Tein ensimmäiseen erään (jep, ollaan tehty näitä renkaita ties kuinka monta erää ja silti ne aina katoaa, ennen kuin kerkää sen enempää mihinkään säilömään) normi viipaleita ja myös maustettuja. Maustettuihin sivelin vesi- hunaja seosta päälle, jonka jälkeen ripottelin luomukanelia renkaille. Vesi-hunaja seoksen tein laittamalla kukkurallisen teelusikallisen hunajaa ja siihen pikku tippauksen vettä niin, että sain hunajaa juoksevammaksi. Tämä hunajavesi ei toki ole pakollinen renkaille, vaan kaneli tarttuu niihin ilman sitäkin. Hunaja tietysti tuo vähän lisää makua ja makeutta omeniin. Tykkään käyttää suomalaisia omenoita, mitä nyt syksyisin saa kaupoista. Niissä on pirtsakkaampi maku, joka sopii kuin nappi silmään kuivattuun omenaan.



Tässäpäs sitten tämä mainitsemani kuivuri, johon mahtui yllättävän paljon tavaraa. Ainoa miinuspuolinen asia, minkä kuivurista voisi sanoa on, että se on pyöreän mallinen ja keskellä on reikä. Jos haluaisin tehdä esim. raakapizzapohjia tai muita piirakkapohjia, on niistä muotoiltava pyöreän mallisia. Liekkö se muutoin huonoasia, mutta vaatii ehkä pientä näpräystä.

Valmiita omenarenkaita kanelilla. Takana au naturel =)

Renkaat pääsi heti tarkkan makuraadin analyysiin...
Kuivuri on todella äänetön, vain pieni humina kuuluu. Tämä on tietysti plussaa. Mukava on myös lämpötilan säädin, mikä tietysti meidän kotitekoisesta kuivurista puuttuu kokonaan. Kuivausprosessi ei siis vaadi kovin kummosempaa kyttäämistä, kun lämpötila pysyy vakiona. Leikkasin omenaviipaleet noin 0.5-1 sentin kokoisiksi ja kuivaaminen kesti noin 1,5 vuorokautta. Kokeilimme samassa erässä kuivata myös banaanilastuja (näkyy ylemmässä kuvassa taustalla), mikä onnistui myös hyvin. Ainoana miinuksena on, että banaani tummuu ja rupsahtaa ruman näköseksi. Liekkö tähän jotakin neuvoja, miten banaani pitäisi kauniin värinsä ja kuivuisi kivan rapsakaksi. Onko kellään kokemusta asiasta? Vinkkejä otetaan vastaan!

Näitä omenarenkaita kanelin kanssa ollaan siis kuivattu jo monia eriä, niin kovasti koko perhe niihin on ihastunu. Ne toimii kivoina ja terveellisinä napostelukarkkeina. Tokihan minun piti myös kokeilla kuivurin tehoja muihinki juttuihin ja seuraavana tunginki sinne kehäkukkaa.


Meidän laaduntarkkailija työssään <3>

Kehäkukat läpäisivät kovat laatukriteerit ja hyväksyttiin kuivauskelpoisiksi ;)

Kuivattua kehäkukkaa.
Olen kaiken kaikkiaan todella positiivisesti yllättynyt tämän "halpis" kuivurin tehoista! Kehäkukista tuli todella kauniita ja niiden väri pysyi upeasti. Uskon, että itselläni kyllä tulee käytettyä tätä pikkukuivuria vastaisuudessakin (koska äiti ei sitä ainakaan ihan heti takasin saa, hih) pienten "naposteluerien" kuivaamiseen. Siihen vekotin on just omiaan. Itselläni tulee myös paljon herkemmin tehtyä asioita, kun voi tehdä nopsasti pikku eriä. Aina ei tarvi olla jokin hirmuisoprojekti, että saa kuivurin täyteen. Nyt vaan miettimään, että mitäs kaikkea sitä voisikaan kuivata...

Mitä kuivureita te käytätte ja mitä silloin kuivaatte? Reseptejä ja vinkkejä otetaan vastaan!