torstai 31. toukokuuta 2012

Kylätalakoot ja portaat menneisyyteen

Viikonloppuna piipahdimme kylätalakoissa (piipahdus= koko lauantai päivä). Me ei olla oltu kauheen aktiivisia kyläläisiä, pakko tunnustaa. Nyt kuitenki ollaan aateltu ottaa itseämme niskasta kiinni ja kantaa kortemme kekoon. Yksi uutta innostusta antavista tekijöistä on mejän uudet naapurit (kiitos teille) , joilla on myös pieniä lapsia. Yhdessä on kiva lähteä kylän tapahtumiinki mukaan, kun tietää, että omille ipanoille on siellä kavereita. Ja kun paikan päälle päästiin, niin muistutus tuli eräästä toisestakin lapsiperheestä mejän kylällä. Hetkinen! Meillähän asuu KAKSI lapsiperhettä samalla kylällä (ja noin 15km välimatkaa ei sitten lasketa... samaa kylää silti, nih!) !!!
Tauolla vanhan "asuntolan" portailla.
Päivä puuhasteltiin ja siivottiin paikkoja, eikä ipanoita oikeastaan huomannut lainkaan. Heillä oli kuulema ihan "huippu päivä", kun sai kavereiden kans juosta pitkin kylätalonpitäjää. Ollaan päästy siihen pisteeseen omien muksujen kanssa, että vähitellen luotetaan niiden poistuvan omien silmien alta. Ja sitä mitä ei näe, ei luonnollisestikkaan ole tapahtunu. Hommahan menee vaan niin, että ikuisuuteen ei voi kulkea perässä ja jos sattuu, niin sitten sattuu. Pumpulissa ei voi lapsia kasvattaa.


Pakan voitonilme, rattorinkukistuksen jälkeen =)
Vanha asuntolanpuoli on ollu kylmillään muutaman vuoden. Kylän nuoriso (jep, sellaisiakin meidän kylältä löytyy) oli päässy rellestään sisätiloissa parin vuoden ajan, koska ovet ei ollu kunnolla lukittuna. Siivo oli sen mukainen ja paikkoja oli rikottu. Muutenki asuntola on ollut kylätoimikunnan rahanpuuttenki vuoksi, aika huonolla hoidolla. Kovasti hommaa tehtiinki ja paikat saatiin jo aika hyvään kuntoon. Kesän aikana olisi tarkoitus saada tiloihin jonkimmoista aktiviteettiä. Tiloissa on myös kuntosali, jonka päätettiin nyt sitten laittaa taas toimintaan, vaikkakin laitteita oli myös hajotettu. Pientä fiilausta, niin eiköhän kuntosalistaki saada taas toimiva ja viihtysä. Jos kesän aikana sais vaikka aikaseksi hieman bodata habaa. Kylätalo (vanha koulu) ja tämä asuntola puoli, on vanhoja hirsirakennuksia ja tietysti vahojen talojen ja varsinki hirsirakennusten tykkäysfriikkinä, kolusimme Jannen kans joka paikan ympäri.

Asuntola rakennuksessa on myös yläkerta, jossa ei ollut käynyt kukaan kymmeniin vuosiin. Ovi on takapuolella, enkä ollut ollenkaan tietoinen tästä paikasta. Yläkerrassa oli aikoinaan asunut joku papparainen, omissa oloissaan. Muistan kyllä lapsuusajoista, että huhu papparaisesta yläkerrassa kierteli, mutta totuuspohjaa en tälle "tarinalle" tienny olevan. Voi kuinka jännää meillä oli aukasta kiinni naulattu ovi ja astua sisään unohdettuun maailmaan...


Portaat menneisyyteen...
 Mikä näky meitä ylhäällä odottikaan!!! Jos sen tunteen voisi edes puoleksikkaan kuvailla, niin olisin ihan huippu kirjottaja. Yläkerrassa leijui kuivan puun tuoksu, lämpimänä kesäpäivänä. Aurinko paistoi sisään pölyiseen huoneeseen, missä sievästi odotti pitkä puinen pirtin penkki kaverinaan söpöäkin söpömpi punaisella pöytäliinalla peitelty pöytä tuolineen. Seinässä oli vanhaa pikkukukkaista tapettia ja kumma kyllä, se näytti lähes uudelta. Katosta roikkui rapistuneet maalit, kuin luoden eräänlaisen tilataidetoksen. Huone oli niin kaunis, että henki meinasi pakahtua! Harmittelin suuresti, etten ole mikään huippu kuvaaja, nimittäin tässä huoneessa olisi ollut aihetta mitä tallentaa kuvanauhalle. Yritin kuitenki saada jotain tästä tunnelmasta talteen.




Pystyn niin kuvittelemaan sen papparaisen istumassa tuossa tuolilla, piipunnysä huulilla. Ah, sitä kauneutta, mikä voi tulla yllättäen vasten kasvojasi, kun vähiten sitä odotat! Olen niin onnellinen, ettei kylän nuoriso ollu tuhonnut tätä ihanaa paikkaa.

Loppu osa vintistä oli myös söpöllä tavalla ihastuttava.



Kiitos teille ihanat portaat tästä matkasta kauneimpaan paikkaan, missä olen pitkään aikaan käynyt! Toivon hartaasti, ettei talo rapistu paikallensa, vaan saisi uuden elämän ja uuden asukkaan vintin täydelliseen huoneeseen...

Kiitos myös kaikille talkoolaisille mukavasta päivästä!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Ihana kesä!

Taas se tuli! Ihan yhtäkkiä yllättäen. Nimittäin "kesäfiilis"!!!


Siellä se taas odotti puuntakana, valmiina hyppäämään. Ja loiks... Päähän se kolahti ja oikein kunnolla. Mitäs siinnä sitten enään vastaan panemaan, ku peli oli jo menetetty. Parempi vaan mennä mukana ja tehdä niin kuin fiilis käskee; pysähtyä, nauttia, laittaa silmät kiinni ja kuunnella luonnon ääniä. Eipä tässä sitten sen kummempaa enään sanoa voi...






Onniliini ja mie ollaan nyt sitten julkisesti fiiliksissä!!!
ps. suosittelen muillekki <3

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kiina ja apteekki

Voi ihmiset kuulkaa, mitä me nähtiin Kiinan reissussa! Sellasen apteekin, minkä riemusta kiljuen ottaisin tänne Suomen maallekki.

Kiinalainen apteekki

Olen saattanu täällä ennenki vaahdota sitä epäkohtaa, että me ollaan kummallista "joko tai" kansaa. Jos on länsimaalainen lääketiede, niin sitten on! Jos olet luontaishoitaja, niin sitten olet! Miten monessa muussa maassa asia on, niin nämä kaksi kulkee käsi kädessä. Länsimainen lääketiede, kansanperinne ja yrttilääkintä on varmaan kaikkein parhaimmassa sopusoinnussa keskenään juurikin Kiinassa.

Susanna kertoi, että heidän nuoremmalta lapselta Artulta leikattiin silmästä kysta, aika pian Kiinaan muuttamisen jälkeen. Lääkäri (joka oli ihan normaalissa sairaalassa) oli antanut lähtiessä putellin yrttejä mukaan lääkkeeksi. Kiinassa suurin osa "oikeista" lääkäreistä käyttää mm. yrttilääkintää tukihoitona. Euroopassakin monessa maassa perus lääketieteen opintoihin kuuluu mm. homeopatia. Meillä Suomessa luontaislääkinnän ja lääkäreiden välillä vaan tapellaan ja hakataan päätä seinään, ollaan napit vastakkain ja koitetaan saada toinen osapuoli nujerrettua. Eikö olis meilläki aika alkaa yhteistyöhön ja ottaa luontaishoidot ja luontaislääkintä myös tosissaan. Tällöin saataisiin koulus oikeisiin oppilaitoksiin ja virallisia tutkintojärjestelmiä, mitkä toimisi lääketieteen kanssa yhteistyössä. Tämähän palvelis kaikkien etua, kun silloin (onneksi harvassa olevien) ammattitaidottomien hoitajien työ hankaloituisi. Jokin perus koulutus luontaishoitoalalle ei todellakaan olisi pahitteeksi, sanon ma.

Mutta kerronpas lisää tästä unelmani apteekista. Olimme menossa Keltaisille vuorille ja kävelimme illalla pitkin Kiinalaiskorttelia, missä oli kojuja toisen perään. Siellä sitten seisoi liike, missä oli t a j u t t o m a n iso pieniä lokeroita sisältävä seinämä. Susanna kertoi, että se on paikallisten yrttiapteekki ja sellasia löytyy pitkin Kiinan maata. Wow, sanon minä!



Saispa kotiinki tuollaisen seinämän!

 Apteekissa oli väkeä ja töissä oli kaksi naista. Tässä rakennetaan paikalliselle nuorelle tytölle jotain sekotusta. Harmi, että maalla ei puhuta englantia, joten kielimuuri esti utelemasta terkemmin, mitä kasveja sekotukseen meni. Ja liekkö niitä olisin muutenkaan tunnistanu...



Harmittaa hieman, etten yrittäny kokeilla elekielin saada jotain sekotusta itsellekki. Väkeä oli aika paljon ja Kiinalaiseen tapaan kuuluu, että vaikkei mitään ymmärretä, niin näytetään siltä että ymmärretään. Kaipa he jotain olisivat kuitenki minulle myyneet. Jos joskus vielä menen Kiinaan, niin pakko etsiä tällainen putiikki jälleen käsiin...

Vastapäätä tiskiä oli yrttejä, pussia ja putellia myytävänä. Jotain sieltä tunnistin, mutta suurin osa jäi tunnistamatta. Valikoimissa oli myös marjoja, sieniä ja kääpiä.


Hyllystä löytyi myös alkoholiin säilöttyjä käärmeitä! Mitähän vaivaa näillä hoidetaan? Myös jotain kääpää oli uutettu alkoholiin.


Oli hyllyssä myös monelle meikäläisellekki tuttuja marjoja... hintaa tällä pussilla oli jotain 1,50€, joten ei ollu hinnankirossa. Goji-marjoja myytiin myös ruokakaupoissa tynnyrissä, mistä sai itse lappaa pussiin haluamansa määrän.


Kuinkahan kauan menee, että suomesta löytyisi jotain vastaavanlaisia kauppoja?... Olisko vinkki jollekki rohkealle, hih!

tiistai 22. toukokuuta 2012

LapCreamin verkkokauppa uudessa kuosissa

Hip hei! Nyt ne sitten on taas auki... LapCreamin verkkokauppa on uuden ilmeensä ansainnu. Toivon kovasti, että oisimme onnistuneet luomaan selkeämmän ja raikkaamman ulkoasun sivuille. Toivottavasti tykkäättä!


Ja niin kuin aina ennenkin, kommentointi on tervetullutta! Jos myös huomaatte jonku osasen, missä on toimintavirhe niin kertokaa ihmeessä. Me ollaan yritetty olla tarkkasilmäsiä, mutta jotain on voinu jäädä meiltäkin huomaamatta.

ps. Ihanaa kun aurinko paistaa ja kesä tulee!!! Pakko hehkuttaa tätä ihanaa keliä ja oloa <3

maanantai 21. toukokuuta 2012

Pikku Tiitiset

Launataina käytiin hakemassa Tyrnäväläisiä maatiaiskanan poikasia 20 kappaletta. Viikonloppu sitten meniki tipuja ihmetellessä ja kanalaa rakentaessa. Täytyy sanoa, että nyt on tuli ja virtaava vesi saanut kovan kilpailijan, nimittäin tipusten touhuja tuijottelis vaikka tuntitolkulla. Tipuset on vielä niin pieniä, että niiden sukupuolen arvioiminen on mahdotonta. Jännällä siis odotellaan, että kuinka monta kukkoa ja kuinka monta kanaa, meidän laumaan päätyykään. Sen kuiten tiiän, että rakkaus näitä siivekkäitä kohtaan on syntyny koko perheellä. Sanalla sanoen, meistä on tullu kanahulluja!!!

Tipuset haettiin Rautiosaaresta, missä Haukipuron perhe harrastaa pienimuotoista kanankasvatusta. Huomaa kyllä, että tämäkin harrastus vie mennessään, sen verran innoissaan Haukipurot kertoivat omista kasvateistaan. Hyviä vinkkejä saatiin ja innostusta roppakaupalla.

Kukko ja komiat kannukset.

Haukipurojen kanalaumaa.

Sieltä niitä tipuja kohta tulee...

Myös hanhen munia oli haudonnassa.

Kukkuu! Onko ketään kotona?
Tiput on haudottu yllä näkyvissä hautomakoneissa. Hautominen onkin aikamoista puuhaa, joten intoa ja tietämyystä hommaan on pakko olla. Pitäähän siinnä itseasiassa olla kanaemona kanaemon paikalla, joten asiaan ei voi suhtautua löysämielisesti, hi hi!

Olen kuvaillu tipusia, mutta jotenki ihana tipumainen tunnelma ei kuvista niin välity. Päätin siis kuvata videon, jossa kuuluu myös pienten ääntelyäki. Olkaapas hyvä!

(Edit: videon alkuun on tullut pieni ajatusvirhe, eli tipuset on muutamien päivien ikäsiä =D )



Kanala päätettiin sittenki (lasten hartaasta toiveesta ja omastaniki, hihi) rakentaa tuohon kotitalon autotalliin. Ensin kun oli tarkoitus viedä kanaset "emotilalle". Tässä ne kuitenki on koko ajan omien silmien alla ja ihasteltavana. Kuvia kanalaprojektista...


Autotallin romut sai lähteä...


 Miehet pääsi hommiin ja melko valmista tuliki jo yhdessä päivässä. Pientä pintafiilausta ja sisustusta vielä, niin Tiitiset pääsee uuteen kotiin.

Iina ja Helmi <3 Inkun lemppari, niin kuin näkee =)



Yllä pikku Piiperöinen ensimmäisenä päivänä. Kovin se oli surkea ja pikkuruinen. Toivottavasti Piiperöiselle kuitenkin käy vielä hyvin...

Luonnollisesti kanamaista kommentointia lisää luvassa säännöllisin väliajoin!!!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Kiina ja ruokakauppa

Jokaisen ihmisen täytyy syödä. Niin myös kiinalaisen. Kiinalaiset ovat taatusti tunnettuja siitä, että syövät lähestulkoon mitä vaan. En ollu itekkään sen kummemmin ajatellu, että tällä voisi olla historiallista taustaa miksi näin on. Susanna ja Janne kuitenkin kertoivat erään teorian, mitä pidetään syynä tähän "kaikkiruokaisuuteen". Se liittyy Kiinan entiseen hallitsijaan Maoon ja hänen "hienoon" ajatukseensa Kiinan teollistamisesta 1958- 1960. Kerron asian lyhennetyssä versiossa, jottei blogi muutu historian kirjaksi.

Mao sai tuona aikana ajatuksen, että käyttäisi Kiinan suurta väkilukua hyväkseen siinnä, että muuttaisi maan johtavaksi teollisuusvaltioksi. Kaikkien maanviljelijöiden piti lopettaa viljely ja alkaa työstämään rautaa ja metalleja. Yllättäen maa olikin siinnä tilanteessa, että kaikki puut oli poltettu näissä metallisulatoissa ja kukaan ei enään viljellyt ruokaa. Tilanne oli katastrofaalinen ja eri arvioiden mukaan 14- 43 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään tuona aikana. Tuntuu uskomattomalta, että jotain tällaista voi tapahtua, että yhden miehen "päähänpisto" voi johtaa tällaista tuhoa ja kärsimystä. Tänä aikana ihmiset kuitenkin oppivat käyttämään joka ainutta pientä elävää olentoa ravintonaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut nälkäkuolema.

Palatkaamme kuitenkin tähän päivään ja ruokakauppojen valikoimaan. Se kun on meikäläisten silmiin aikasta erillaista, mihin kotomaassa ollaan totuttu. Vai mitä oletta mieltä tästä...



Kauppaa voisi verrata meidän Prismaan tai CityMarkettiin potenssiin kymmenen. Kassoja kaupassa oli yli sata ja toisin kuin Rovaniemen Prismassa, kaikki kassat olivat myös käytössä! Ylläolevissa kuvissa on "kuivatiski", josta löytyi jos jonkinmoista elävää kuivattuna. Allaolevassa kuvassa on juurikin se, mitä epäilettäkin, eli sian naama! Olisi todellakin mielenkiintoista nähdä, että miten paikalliset tätä "herkkua" käyttävät. Jos jollakin on tietoa, niin kertokaahan ihmeessä.


Sitten siirryimme pakastetiskien puolelle, mistä löytyy kanan kaikkia mahdollisia osia pakattuna tai vähemmän pakattuna.  Siellä sitten ihmiset sai pyöritellä palasia ja valita mieluisin.


Tämä tiski näytti juuri sellaiselta, mitä me syötetään Onnille. Kanan siipiä, kauloja jne...
Sitten siirryttiin kalatiskille, missä oliki paljon ihmeteltävää. Kalojen kirjo oli valtava ja muutenki tämä osasto oli itsenään jo pienen kaupan kokonen.


Kaiken näkösiä otuksia!

Mustekalaa ja hmmmm... jotain ;)
 Kaikki kalatiskillä olleet tarjottavat oli todella tuoreen näkösiä, eikä sellaista "mäännyttä kalatiskifiilistä" tullut lainkaan. Ilmeisesti vaihtuvuus on sitä luokkaa, ettei tavara kerkiä pilaantumaan. Kiinassa on myös se hyvä puoli, että tarjolla on taatusti tuoretta ruokaa, koska voit osataa sitä suoraan elävänä. Tästä tuoreemmaksi ei esim. kala voi enään muuttua.


Toiset kalat puolestaan ei ihan niin tuoreilta näyttäny...

Ankeriaita
 Tuoretiskiltä löytyi myös erikoisuuksia...meidän silmin katottuna...

Kilppareita ja simpukoita.

Kilpikonnia sai myös "yksittäin" pakattuna. Siinnä ne mönki ja odotteli noutajaansa..
 Kilpikonnat oli niin sanottua "parempaa herkkua". Siitä keitettiin lientä ja itse kilpikonnan sisältö jäi siis syömättä. Meidän isäntäväki tosin mainitsi kilpikonnaliemen olevan todella mautonta. Sitä tarjotaan yleensä paremmissa tilaisuuksissa ja Kiinassa ei todellakaan ole tapana nirsoilla. Sitä mitä isäntäväki tarjoaa, niin olisi parempi syödä. Myös koira on parempaa herkkua, mitä ei syödä kun erikoistilanteissa. Se on myös hinnaltaan kallista, joten vahingossa sitä tulee tuskin syötyä. Onneksi mekään ei koiran lihaan missään vaiheessa törmätty. Ja kilpikonnaliemikään ei meidän lautaselle asti onneksi kerenny.

Ja tietysti jokaisesta hyvin varustellusta Kiinalaisesta kaupasta löytyy tuoreita rupikonnia.


Toki myös näistä kaloista oli oma osastonsa kuivatuotteille.

Kaloja levitettynä ja kuivattuna.

Minimustekkaloja.
Nämä haisi juuri samalle, kun Onnin namuiksi tarkotetut kuivakalat. Liekkö sitten samaa erää ;)


Päädyttiin ostamaan pala (jotain) kalaa. Susanna teki siitä ruokaa illalla ja kukaan meistä ei koskaan ole syönyt ruotosempaa otusta! Lisäksi otus maistui hieman mutaiselle, minkä ymmärsimme täysin sen jälkeen, kun olimme nähneet "rapakot" missä kaloja viljellään. Huomautus vielä, että kokissa siis ei ollu mitään vikaa, hi hi!

Liekkö siis Maolla näppinsä pelissä kiinalaisen kaupan nykyajan valikoimissa. Se kuitenki huomattiin, että tällä kaverilla on tänäpäivänäkin vielä suuri vaikutus Kiinaan ja sen tapoihin. Kovin olin ollut epätietoinen Kiinan historiasta ja siitä, kuinka paljon siellä on tapahtunut. Ihmisoikeusrikkomukset ja esim. natsien hirmuvalta jää pitkälle häntäpäähän, kun kuunteli mitä kaikkea Aasian alueella on tapahtunu. Ottakaapas te selvää, kellä historia kiinnostaa...