Aspartaami lastentuotteissa

Mulla on pakko nyt avautua asiasta, kun en pääse siitä yli millään. Luitte taannoin pikku äksitentistä, mikä meidän Peksulle tapahtui. Poika voi jo hyvin ja opettelee nyt olemaan ilman kipsiä osan aikaa päivästä. Käden käytön opetteleminen vie kyllä näemmä aikaa, kun se on ollu liikkumattomana monien viikkojen ajan. Onneksi lapset on nopeita toipumaan ja uskomattoman helposti on meidänki toipuminen menny. Naapurin Tiina on edelleenkin hellyyttävä, kun hän sydän kurkussa kattoo meidän pomppivaa ja juoksevaa poikaa. Itse kun ei pojan menoa ole enään jaksanu murehtia toviin. Kyllä se käsi siinnä mukana pysyy ja mitenpäs tuollaista menevää poikaa estelet. Ilman kipsiä olessa, ollaan kuiten korkeimmilta kiikkumispaikoila kehoitettu poikaa alas ;)

Mutta se asia, mikä sai ihokarvani nousemaan, tapahtui äksitentin alkuaikana. Ensinnäki sairaalassa ollessa, mukava henkilökunta passasi meitä huoneeseen, totta kai kun Pekka oli niin kipeä. Aamupala tuotiin sängyn viereen ja Pekka sai valita itse mitä haluaa syödä. Yhtenä aamuna hän halusi jogurtin ja sellainen tietysti tuotiin. Jogurtti oli normi valion marjajogurtti. Meillä ei tällaisia koskaan kotiin ostella, enkä ensin kiinnittäny siihen kummenpaa huomiota. Sitten katsoin, että purkin kylessä luki 0% rasvaa. Mielenkiinnosta (ja tekemisenpuutteesta) aloin lukemaan tuoteselostusta ja niinhän se oli, että tämä laihduttajille suunnattu tuote oli aspartaamilla makeutettu! Lapin keskussairaalan lastenosastolla syötetään siis lapsille rasvatonta aspartaamilla makeutettua jugurttia. Ok! Onneksi Pekka, ehkä huonon yön vuoksi, ei suostunu jugua syömään, enkä minä pakottanu...

No eikä tässä kaikki. Tietysti tällaisessa tilanteessa, on pakko käyttää kipulääkitystä, että poika pystyy olemaan. Kivut ensimmäisinä päivinä oli taatusti aikamoiset ja lääkitystä annettiin muistaakseni kolmea eri sorttia. Koska kyseessä oli avomurtuma, poika sai antibiootti kuurin, ettei haava ala muhimaan kipsin alla. Lisäksi annettiin kahta eri kipulääkitystä. Toinen suoraan suoneen ja toinen tablettina. Kun pääsimme kotiin, kirjoitti lääkäri kahteen kipulääkkeeseen ja antibioottiin reseptit. Toinen kipulääke oli nestemäinen ja toinen tämä sama tabletti, kuin sairaalassakin. Noh, arvata saattaa, että kotona aloin syynäämään pakkausten tuoteselosteita. Meillä on onneksi jouduttu käyttämään tosi harvoin kipulääkkeitä, joten olin todella yllättyny, kun löysin tästä lapsille suunnatusta kipulääkkeestä myös aspartaamia! 

Tuote on banaanin makuinen ja suussa sulava. Särkylääkettä mainostetaan mm. sillä, että lapset yleensä syövät nämä lääkkeet helposti, koska ne maistuu hyvältä. Just!

Koti on paras paikka pienelle potilaalle ja toipuminen alkoikin vauhdilla sairaalasta päästyä. Itsekki tunnen oloni kipeäksi sairaalassa, vaikka olisinki siellä vain käymässä. Sairaala on paikka, joka saa jostain syystä ihon kananlihalle. On aina ollu ja tulee varmaan aina olemaan. Pamol F tabletit jäi siis syömättä, kun poika pärjäsi ihan hyvin nestemäisellä särkylääkkeellä, jonka tuoteseloste oli paljon siedettävämpi.

Ihmettelen siis, että miksi kummassa lapsille tarkoitetuissa tuotteissa käytetään näin paljon aspartaamia? Vaihtoehtojakin luulisi tänä päivänä olevan, joten miksi ei oltais ennemmin varovaisia, kun kyseessä on lasten tuotteet. Onko oikein, että lääketeollisuus kulkee laput silmillä ja luottaa siihen, että niin kauan kun jonkun aineen käyttö ei ole kiellettyä, niin se on sallittua ilman mitään vastuuta. Jos vaihtoehtoja on käytettävissä, niin miksi me edelleenkin otetaan riskejä näiden kiistanalaisten aineiden käytössä. Tutkimustuloksiakin kun aiheesta alkaa jo hyvin olemaan. Varsinki kun kuluttajana kyseessä on lapset!

Hiusväriraivoa osa 2

Kirjotin viimevuoden marraskuussa omien hiusten värjäyksestä, tai pikemminki värjäyksen lopettamisesta. Tammikuussa päivitin hieman tilannetta jälleen. Nyt kun tilanne on taas ajankohtainen Briteistä tulevan kammottavan uutisen takia, missä värjääminen on tuottanut kuoleman tapauksen, ajattelin päivittää tän hetkistä tilannetta omalta osaltani. Paljon on muidenki bloggaajien keskuudessa tämä aihe puhuttanu ja mm. HaLo bloggasi omasta hiustilanteestaan. Kannan siis oman korteni kekoon tässä tukkajupakassa!

Liekkö tilanne paljoa muuttunut tammikuisesta, muuten kun piituutta on hieman lähtenyt. Olen ollut erittäin yllättynyt luonnollisesta hiusteniväristä, kun se ei todellakaan ollu niin kamala, mitä olin kuvitellu. Yleensä juurikasvu näyttää kamalan väriseltä, kun sitä vertaa värjättyyn tukkaan, mutta se ei todellakaan ole koko totuus. Homman näkee vain kasvattamalla oma väri takaisin. Pentuna mulla oli ihan vaalea hius, joten hieman tummempi sävy oli hieman yllätyskin, vaikkei mistään tummasto toki voi vielä puhua. Moni on luullutkin, että hiukseni on värjätty, koska siinnä on eri sävyjä riippuen katsooko tyveä vai latvaa. Se onkin luonnollisissa hiuksissa etu, että saat ilmaset raidat ja vaalennuksen kesäisin. Luonnollisesti taas talvea myöten hiukset hieman tummuu.

Niin kuin Hannamarikin mainitsi omassa bloggauksessa, niin oman pään kuvaaminen on tavattoman vaikeaa. Varsinki kun ulkona on ihan pimeää, eikä luonnonvaloa ole ollenkaan. Ilmeestäki huomaa, että homma on hieman surkuhupaisaa!
Olen myös miettiny paljon luonnonväreillä värjäystä. Se on kuitenki jääny, kun olen niin ihastunu nykyisten hiuksieni huolettomuuteen. Ei tarvi tuskastella juurikasvun kanssa ja kun leikkauksen pitää hyvänä (ja lyhyenä) niin laittaminenki on älyttömän helppoa, eikä turhia tököttejä tarvita. Olen myös aika kiintynyt omaan väriini, se kun tuntuu luonnollisesti minun naamaani sopivan (näinhän sen homman pitää mennäkki).

Olen kovasti miettiny meidän suomalaisten intoa värjätä omaa tukkaansa. Jos mietitään esim. eurooppalaisia naisia, niin värjääminen siellä on paljon vähäisempää. Miksikköhän näin on? Mikä ihmeen tarve meillä on korostaa itseämme tuollaisin keinoin? Sama homma pätee lävistyksiin ja tatuointeihin. Käsittääkseni missään päin eurooppaa se ei ole niin nuorten suosiossa, kuin meillä. Mistä tämä johtuu? Onko meillä jotain ihme patoutumia tämän kaamoksen keskellä, josta yritämme päästä näin eroon vai mistä angsteista se kertoo? Tiedä häntä, mutta kemialliset hiusvärit sais ainaki jäädä kaikkien päästä pois, jos minulta kysytään!

Luonnollinen hyttysmyrkky

Hyttynen, itikka, sääski, inni... rakkaalla lapsella monta nimeä. No kovin rakkaalta nuo inisiät ei tänään tuntunu, kun mummon kanssa menimme yrttimetsään ja bongailimme mahdollisia mustikkapaikkoja. Jos yhtä asiaa inhoan Lapin kesässä, niin se on sääsket, mäkärät ja kaikki ötökät mitkä verta minusta yrittää imeä. Onneksi nyt on ollu todella vähän näitä "ystäviä". Kuitenkin tänään ilma oli sellainen, että metsässä kavereita sitten riitti.

Kaupan kemikaalikarkoitteet ovat aivan kamalaa tavaraa. En missään tapauksessa suosittelisi niitä kenellekkään missään tilanteessa. Kauhealta tuntuu, että näitä käytetään pienille lapsillekki. Näistä asioista puhuimme taas jälleen kerran mummon kanssa, kun laitoimme meidän omaa vastinetta ihollemme (siitä hieman myöhemmin) Kuin tilauksesta, kotiin tultuani ja koneelle istahdettuani, ystäväni HaLo oli tehnyt mahtavan bloggauksen kemikaalimyrkkyjen koostumuksesta ja vaikutuksista. Käykäähän ihmeessä lukemassa.

Mitäs me sitten käytämme kemikaalikammotusten sijaan. Salaisuutemme on Tervavoide. Toimii todella hyvin sääskiä vastaan ja suhteellisen tehokkaasti myös mäkäräisiin. Tätä olemma ite käyttäneet vuodesta toiseen ja ainakaan vielä ei ole meitä kuiviin imetty. Hevos-sarjaan on kehitteillä suihkutettava, kemikaaliton hyttyskarkoite. Tuotekehittely on aikaa vievää hommaa, joten tämän kesän sääskimarkkinoille tuote tuskin enään kerkiää. Tuotteesta on helppo soveltaa myös ihmisversio, joten saapa nähdä saisko sellasen ihan markkinoille asti..

LapCreamin tervavoide

On olemassa ties minkälaisia kemikaalittomia kotikonsteja sääskien häätämiseen esim. valkosipulin syönti tai ruokaöljy . Yksi minkä hyvin muistan lapsuudesta on hirvensarvi öljy . Se oli pikimustaa ja käytimme sitä lähinnä hevosille. Haju oli mitä karmivin, eikä se sitten lähtenykkään kun kulumalla pois. Öljy tahrasi joka paikan ja tarttui vaatteisiin... niin ja se lemu, huh! Olen jälkeenpäin miettiny, että mistähän se tökötti oikeen tehtiin? Hirven sarvista? Liekkö sitä enään missään valmistetaan. Onkohan jollakin tietoa, omia muistikuvia tai hajumuistoja?
Tervavoide on siis oiva kemikaaliton vaihtoehto, eikä hajukaan ole karmiva. Hyvällä lykyllä voi jopa päästä mielikuvissa mummolaan lämpimään aurinkoon ja veneentervaus tunnelmiin.

Life Factoryn oranssi aarre

Kuva Life Factory

Voitin tässä talvella arvonnassa Life Factoryn lasisen juomapullon. Pakko sanoa, että se on ihan huippu! Tietysti siksi koska se on lasia (ei mitään muovi sittiä), mutta myös siksi että se kestää todella hyvin käytössä. Pullo on aika paksusta lasista tehty ja sen ympärillä on suojaava kuminen "verkko". Voin sanoa, että raukka on pyöriny auton lattialla ja välillä lasten jaloissaki, silti se vaan on kestäny. Korkki on myös hyvin tiivis, eikä "vuoto ongelmia" ole ainakaan vielä ilmaantunu, vaikka pullo on pyöriny koko päivänki laukun pohjalla. Olen kuskannu siinnä vettä, teetä (kuumana ja kylmänä), smootieta ja kahviakin pari kertaa. Oranssi pullo on tainnu hurmata meikäläiseen niin, että on kohta osa minua. Siispä luonnollista oli, että tilaisuuden tullen hankin koko perheelle omat pullot.

Mejän koko perhe. Lapsilla on pienemmät pullot ja aikusilla isommat. Tuo Iinan vaaleanpunainen on kyllä niin herkullinen, että saattaapa äiti sitä joskus lainata, hi hi!

Mulla on jo pitemmän aikaa ällöttäny muoviset törpöt. Liekkö inho saanut alkunsa jo lapsuudesta, kun muistan äitini kaikki teräksiset kulhot ja purnauksen muoviastioiden haitallisuudesta. Paistinlastat ja kapustat olivat puuta ja niin on edelleenki. Voin vaan jälleen todeta, että tässäkin asiassa äiti on ollu edellä aikaansa. Silloin ei nimittäin vielä paasattu muovin haittavaikutuksista, niin kuin tänäpäivänä onneksi jo tehdään.

Tänä viikonloppuna, meillä on reissu Hyrynsalmelle rippijuhliin. Ottaisinko kuumaan autoon lapsille juotavaa muoviseen vesipulloon? En todellakaan! Minun muoviällötys on jo siirtynyt sille tasolle, että koirakin sai lasipulloon juotavaa mukaan. Ajattelinpa tässä jo päivänä eräänä, että mitenköhän kukkaparkojen vedenlaatu kärsii, kun kukkavettä seisotetaan muovisessa kastelukannussa. En ole sen ajatuksen jälkeen omia syötäviä basilikoja ja muita, muovissa seisotetulla vedellä kastellu. Mahtaakohan mennä jo hysterian puolelle, mutta eipä tuo muutos kovin suuria ponnisteluja vaatinu, niin miksipä ei.

Ykkösdokumentti: Terveys lautasella

Jos jollaki meni ohi, niin suosittelen katsomaan. Mielestäni todella mielenkiintoinen dokkari mm. viljeliöiden näkökulmasta. Viljeliäthän ovat niitä, jotka ensisijaisesti joutuvat olemaan kosketuksissa torjunta-aineiden kanssa. Maailman terveisjärjestön mukaan 200 000 ihmistä kuolee vuosittain torjunta-aineista saamiin myrkytyksiin. Pelkästään Ranskassa käytetään 80 000 tonnia torjunta-aineita vuosittain. Ranskassa tehtiin 271 myrkytysilmoitusta vuonna 2009.

Tiesittekö, että sääntö siitä, mitä määriä lisä- ja torjunta-aineita saa olla ruuassamme, on muutaman ukkelin "pöytäkeskustelun" tulos -60 luvulta!

Su 27.2.2011 klo 21.10 YLE TV1
Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta 29.3.2011 asti.
Dokumentissa selvitetään, syökö länsimainen ihminen itsensä sairaaksi.
WHO on todennut, että syöpään sairastuneiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana, vaikka tilastoissa huomioidaan väestön ikääntyminen.
Samalla myös lasten leukemiatapaukset ja aivokasvaimet ovat lisääntyneet kahdella prosentilla joka vuosi. WHO on huomannut samanlaista kasvua Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa sekä autoimmuunisairauksissa.
Mikä selittää nämä ongelmat, joita esiintyy lähinnä rikkaissa teollisuusmaissa?
Ykkösdokumentin tutkimusryhmä haastattelee Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisten edustajia, jotka vastaavat muun muassa lisäaineiden käytöstä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta.
Dokumentissa Terveys lautasella (Notre Poison Quotidien) pohditaan, olisiko sairauksien syynä ruoka, jota tuotetaan ja valmistetaan eri tavalla kuin vielä sata vuotta sitten.
Ruuan tuottamiseen käytetään tuholaistorjunta-aineita ja elintarviketeollisuus käyttää siihen monenlaisia lisäaineita ja muoviyhdisteitä.
Esimerkkeinä käytetään muun muassa aspartaamia ja bisfenoli-A:ta. Bisfenoli-A on syöpää aiheuttava muoviyhdiste, jota käytetään mm. tuttipulloissa ja joka aiotaan kieltää EU:ssa tänä keväänä.
Dokumentissa tutkitaan myös keinoja, joilla ihmiset voivat parantaa vastustuskykyään syömällä oikein.
Tuotanto: Ina, Arte France yhteistyössä YLE, RTBF, RSI, TSR, Télé-Québec, Planet Green Discovery (USA) ja Canal 7 (Argentiina).
Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta.

Luomu- ja lähiruoka

Voi ei, mistähän tässä aloittais... Tästä tulee varmaan pitkä postaus. Aikamoista uutismylläkkää on tullut mediasta lähiaikoina. Tai sitten minun korvani on vain virittäytyny tehokkaasti taajuudelle, ruoka ja myrkyt.

Ensin kuulin radiosta Ruotsin lastenruoka skandaalista. Siellä ruotsalainen tutkimus paljasti, että lasten ruuista oli löydetty korkeita pitoisuuksia mangaania, arseenia ja kadmiumia. 18 eri ruokaa oli tutkittu ja niistä yhdeksässä oli pitoisuudet liian korkeita. YHDEKSÄSSÄ! Huh! Eviran mukaan asiasta ei kannata olla liian huolissaan, koska näitä hivenaineita löytyy maaperästä luonnostaan. Ainoastaan arseenista Evirakin oli huolestunut, koska sitä esiintyy myös kemiallisessa muodossa. Eniten arseenia löytyy riisipohjaisista tuotteista. Ruotsissa puolestaan oli kaikkia näitä ruokia suositeltu vähentämään, liian suurien pitoisuuksien saamiseksi. Voin vain mainita, että Ruotsi on kyllä monesti monessa muussakin asiassa ollut meitä edellä...

Kuva täältä

Noh, sitten perään kuulin uutisen toisesta tutkimuksesta. Suomessa syötetään eniten purkkilastenruokaa Euroopassa!!! Bingo! Asiasta kertoi myös MTV3 nettisivuillaan. No eipä tästä voi enään paljoa sanoa. "Ihminen on sitä mitä hän syö"

Sitten vielä lisää ruoka asiaa. Kuka sattui katsomaan aamulla Studio55:n ohjelmaa maikkarilla? Siellä puhuttiin todella hyvää asiaa luomusta ja lähiruuasta teemalla Lähiruoka tulee, oletko valmis? Asiantuntija vieraana oli Maatalausministeri Sirkka-Liisa Anttila, jonka sanoja ei voi muuta kuin kiitellä. Jos et katsonut ohjelmaa, niin suosittelen lämpimästi. Linkki tässä.

Pähkinän kuoressa Sirkka-Liisa puhui siitä, että Suomella olisi todella hyvät edellytykset olla johtava luomumaa mm. puhtaan luontonsa takia. Mediassa on myös paljon ollut puhetta ruoka skandaaleista kuten marinaadin seassa myydystä vanhasta lihasta, pilaantuneiden kalojen myymisestä ja vedestä tuotteiden seassa. Muunmuassa näiden asioiden takia on nyt tulossa kauppojen ovenpieliin hymynaama merkit, osoituksena siitä, miten kauppa on Eviran tarkastuksesta selvinnyt. Tämä muutos on suurimmaksi osakseen yleisen keskustelun ansiota.

Lähiruuan saamisessa kuluttajille on myös ongelmia. Markettien logistiikka on sitä luokkaa, että pientuottajien tuotteiden on mahdotonta päästä järkevästi kaupan hyllylle asti. Kaikessa sanelee vain raha ja kaupan on tuotettava voittoa. Tähän on myös päättäjillä vaikutusvaltaa ja Sirkka-Liisa lupasikin asian olevan jo nyt hallituksessa puheenaiheena. Jäädään siis odottelemaan...
Myös jatkojalostajista on uupelo. Luomutiloja Suomessa on ihan kiitettävästi, mutta suurin osa niiden tuotteista menee normaaliin kulutukseen, koska jatkojalostajia ei löydy. Hullultahan tämä kuulostaa, kun suomessa on niin paljon ihmisiä vailla työtä. Ei muuta kuin luomutuotteiden jatkojalostajaksi siitä vaan. Yrittäjänä on mukavaa!

Sirkka-Liisa painottikin sitä, että kuluttajia pitäisi rohkaista kertomaan vaatimuksensa ja toiveensa kaupoille. Kauppojen sisäänostajat ovat ne, jotka määräävät, mitä Suomalaiset syövät. Toisin sanoen, he päättävät mitä kaupan hyllyllä on tarjolla. Kuluttajilla on siis valta vaikuttaa asiaan. Joten eiköhän pidetä huolta siitä, että saisimme parempaa tarjontaa niihin marketteihin. Se ON OIKEASTI SINUSTA KIINNI!
Niin ja ylläri pylläri, Ruotsissa tämä luomu- ja lähiruokakeskustelu on aloitettu jo monta vuotta sitten.

Uusi luomumerkki Kuva täältä

Itse olen meinannut monta kertaa kirjoittaa Prisman asiakaspalvelulle, että HEVI osastolle saataisiin luomu banaaneja. Noh, enpä ole saanut aikaiseksi. Kerran olen kyllä Prismaan kirjoitellut toisesta luomuun liittyvästä asiasta, josta voin kertoa toisessa postauksessa.

Noh, tästä päästään kätevästi aasinsillalla seuraavaan asiaan, eli banaaneihin. Illalla sattui korviini jälleen uutinen tutkimuksesta maikkarilla (ja ei, en saa sponsorointi rahaa heiltä, he he ) jossa oli tutkittu lasten altistumista torjunta-aine jäämille. Tutkimus on suomessa ensimmäinen laatuaan ja siinnä todettiin lisätuskimusten olevan aiheellisia. Varsinkin 3 vuotiailla todettiin kohonneita arvoja. Noh, miten tämä liittyy niihin banaaneihin? Tottakai siten, että banaanit olivat yksi eniten jäämiä sisältävistä hedelmistä. Eniten jäämiä löytyi myös kurkusta, tomaatista ja tuonti salaatista. Kiellettyjä määriä torjunta-ainejäämiä löytyi eniten Kaukoidästä tuoduissa tuotteissa.

Itse olen jo kauan pitänyt periaatteena sitä, että kaikki mitä ei voi kuoria, on ostettava LUOMUNA! Muissa voi joskus luistaa, jos on pakko. Paitsi, että nyt se banaanikin meni kyllä sille ehdottomalle luomu listalle. Prisman asiakaspalvelu... kirjeeni saapuu ihan pian!

Niin ja kiitos paljon sinulle äiti, joka olit varmaankin ainoa kuka jaksoi vuodatukseni loppuun asti lukea =D

Hiusväri raivoa

Voihan turhuus, kuinka pisti vihaksi jälleen nuo hiusväri asiat. Miten näinkin edistyneessä yhteiskunnassa, annetaan kosmeettisissa tuotteissa olla vaikka minkälaista mömmöä!

Tunnetilamme Akun kanssa ovat täsmälleen samanlaiset!


Tämän kertainen ärsytykseni laukesi, kun puhuin tässä vanhan ystäväni kanssa, joka on ammatiltaan parturi-kampaaja. Hän oli tehnyt seuraavanlaisen huomion; sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:hun ja hiusvärien PPD eli parafenyleenidiamiini kielto kumottiin, on allergisoituneiden asiakkaiden määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Hän sanoi, että kampaajan ammatti alkaa eettisestikkin olemaan jo vaakalaudalla, kun tietää mitä myrkkyjä asiakkaisiinsa pistää. Kumma kyllä, omasta altistumisesta hän ei puhunut sanaakaan, vaikka senkihän pitäisi olla aikamoinen huolestumisen aihe.

Itsehän olen tämän asian kokenut kantapään kautta ja omakin herkistyminen väriaineisiin tapahtui EU:n kieltokumoamisen jälkeen. Asiasta olen kirjottanut aikaisemminkin. Tokihan hiusvärit sisältävät paljon muitakin kemikaaleja, mutta raivostuttaa se, että jo aikaisemmin vaaralliseksi ja herkistäväksi todetun aineen annetaan päästä takaisin markkinoille. Kuinka typerää!

Lopetin omien hiusteni värjäyksen yli vuosi sitten. Tässä kuva siitä, minkävärinen kuontaloni tällä hetkellä on. Niin, ja maantienharmaan eri sävythän ovat tällä hetkellä muotia ;)

Olen itseasiassa harkinnut kasviväreillä värjäämistä, mutta kun olen täysin ummikko niiden suhteen. Henna olisi ehkä helppo laittaa kotonakin, vaan ei nuo lämpimänsävyt ole oikein minun juttuni. Ehkä seuraavalla kerralla, kun käyn etelä Suomessa päin, varaan ajan johonkin ekokampaamoon. Täällä Rovaniemellä kun ei sellaista valitettavasti vieläkään ole.

Hiusten värjäyksestä 45min ohjelmassa Maikkarilla.

Allerginen reaktio hiusväristä.

Päästiinpäs erääseen lempiaiheeseni, eli hiusten värjäykseen. Itse kuljin monta vuotta laput silmillä ja sinnikkäästi värjäsin päätäni, huolimatta siitä, kuinka kamalassa kunnossa päänahka oli sen jälkeen. Lopulta heräsin siihen, että olo hiustenvärjäyksen jälkeen oli kaksi viikkoa kamala. Päänahassa oli hirveä syyhy ja sitä poltteli. Lopulta aloin heräämään myös värien sisältämiin myrkkyihin (olin kyllä niistä tietoinen, mutta en vain millään halunnut luopua värjäyksestä).

Tein päätöksen ja annoin oman värini kasvaa. Hassua oli, että jotenki minulla tuli tunne selitellä ja keksiä hyviä syitä vakkari kampaajilleni, että miksi en enään halunnutkaan värjätä. Eihän minun pitäisi joutua asiaa puolusteleen, mutta huomasin näin tekevän (tuskin kuiten kampaajani sitä olisi vaatinu). Nyt hiuksissani on siis oma väri ja voin vain kertoa, että moni luulee oman hiustenvärin olevan jotain kamalaa. Kuitenkin se miltä sinun juurikasvusi näyttää, ei todellakaan kerro mitään varsinaisesta hiustenväristä. Itse olin todella yllättyny kuinka hyvän värinen oma hiukseni on.

MTV3 kanavalla 45min ohjelmassa tuli juttua hiusväreistä. Kannattaa katsoa ohjelma Maikkarin sivuilta, koska se kiteyttää hyvin kaiken. Itseäniki hirvittää, että mikä määrä mömmöjä omaan elimmistööni on jo ehtinyt kertymään noin 13 vuoden värjäyksissä, huh huh... Tutkitusti juuri hiusväreissä on kamalimmat kemikaalit mitä kosmetiikasta voi elimistöönsä saada. 45min ohjelmassaki sanottiin, että hiusväreissä käytetään aiemmin suomessa kiellettyä PPD eli parafenyleenidiamiinia. Tämä kielto kumottiin EU:n taholta, HYVÄ EU! Syynä kiellon kumoamiseen on, ettei parempaakaan tarkoitukseen sopivaa ainetta ole keksitty. Herranpieksut! Kyllä sitä ihmiset ovat valmiita paljon uhraamaan kuontalonsa tähen.

Ekokampaamot myös kiinostavat ja kuulutankin; PERUSTAKAA JOKU NYT IHMEESSÄ EKOKAMPAAMO MYÖS ROVANIEMELLE!!! Minä ainaki tulisin asikkaaksi =)

Kannattaa myös lukea Allergia- ja Astmaliiton infon hiusväreistä.