Olen muistaakseni joskus kertonut Ilmarista ja Linneasta tilamme päätalon vieressä. Ilmari on mänty ja Linnea on koivu. Puut on nimetty mummon ja papan mukaan ja ovat luonnollisesti olleet siinnä koko talon historian. Ilmari ja Linnea ovat vartioineet uljaana tilaansa monia monia vuosia.
Kaikilla on kuitenkin oma aikansa ja nyt oli sitten Ilmarin aika lähteä. Isäni on metsuri ja hän on jo aikaa sitten sanonut Ilmarin olevan päästä laho (tsi hi). Niinpä siis kaatopäätös oli pakollinen, ettei vaan pääse käymään niin, että kovan tuulisään tullessa puu kaatuisi talon päälle.
Nyt sitten Linnea vartioi taloa ihan itsekseen...Kovin uljaalta se siinnä silti näyttää vaikkakin hieman yksinäiseltä näin äkkiseltään. Mikä tällä tarinalla on opetus...en totisesti tiedä. Jännä asia on, että kuinka voi kiintyä tällaisiin symbolisiin asioihin...puihin. Olen ollu todella pieni, kun mummo ja pappa ovat kuolleet ja minulla on hädin tuskin heistä oikeita muistikuvia. Ehkä sen takia puista on tullut minulle niin tärkeitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti