Onko ruoka ruokaa vai tiedettä?

Minua on aina kiinostanut kovasti kaikki ruokaan liittyvät asiat. Seuraan mielelläni eri ruokavaliosuuntauksia ja uusia villityksiä, ja yleensä ottan niistä parhaat palat omaan ruokakulttuuriini. Olen sitä mieltä, että ihmisten kehot ovat erillaisia ja kaikki ruokavaliot eivät sovi kaikille. Kuten esimerkiksi jo meidän perheessämme on nähtävillä se, että tyttöni rakastaa lihaa kaikissa sen muodoissa, poika puolestaan söisi aina vaan kasviksia ja salaattia. Olemme siis erillaisia.

En ole täysin minkään ruokasuuntauksen edustaja. Meillä sovelletaan, vähähiilihydraattista, raakaruokaa ja kasvispainotteista ruokavaliota. Syömme myös lihaa, jossa käytämme eniten metsän riistaa (Lapissa kun ollaan, on tämä aika helppoa ja luonnollista). Kaikilla meidän perheenjäsenellä on hieman oma ruokavalionsa. Kun lautasia katsoo, on miehellä eniten lihaa ja vähän vihanneksia. Minulla päin vastoin. Kun lapsia katsoo, näkyy heidänkin mieltymyksensä lautasella. Olemme siis erillaisia.

Nokkosvohveleita ja nokkospestoa

Varsinkin jos kasvisruokavaliosta puhutaan, törmää usein siihen, että tätä ruokasuuntausta edustavilta tivataan saavatko he varmasti nyt kaiken tarpeellisen. Samaa kysymystä olen kuullut kysyttävän monen muunkin ruokasuuntauksen edustajilta. "Oletko varmasti laskenut, että saat tarpeeksi proteiinia?". "miten sinä saat tarpeeksi kuituja?" jne. Kaikki nykyään lasketaan. On taulukoita ruoka-aineiden ravintosisällöstä, vitamiineista, hivenaineista... kaikista löytyy nykyään taulukot. Monissa ruokavaliossa on tarkkaan laskettu mitä pitää syödä ja minkä verran, että varmasti täyttyy kaikki tarvittavat. Onpas hankalaa... niin ja entä jos me olemme erillaisia?

Miksi meillä sitten on erillaisia ruokavalioita? No siksi juuri -kun me ollaan erillaisia- !. Se ruokavalio joka sopii minulle, ei välttämättä sovi naapurille tai edes omille perheenjäsenille. Minusta ruokailusta on tehty liian monimutkaista. Pitäisi kuulua johonkin kategoriaan ja edustaa sitten sitä. Pitäisi laskea ruoka-aineiden pitoisuuksia -että varmasti saat kaikki tarvittavat- . Ressihän siinnä vähemmästäkin tulee. Vai voiskohan syömisen hoitaa jotenkin helpommin?

Olen monesti miettinyt, että ihmiset ovat erkaantuneet omasta kehostaan. Nykypäivänä ei enään osata kuunnella omaa kehoaan. Ei enään pysähdytä arjen kiireessä ja kysytä " hei rakas temppelini, mitä haluaisit syödä tänään?". Ei, nykyään katsotaan taulukosta tai jostain opuksesta, mitä tänään syödään. Ennen vanhaan kuuneltiin omaa kehoa enemmän. Jos himotti kovasti jotain yhtä ruoka-ainesta niin sitten sitä syötiin. Uskottiin, että siitä aineesta on keholla puute. Näin minäkin uskon.

Väilillä on hyvä pysähtyä, nauttia hetkestä, relata ja muistaa kuunnella omaa kehoa.

Lisäksi, että olemme perus olemukseltamme ja ruokatottumuksiltamme erillaisia, voi ruokailu tavat muuttua esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Minulla on ollut lukuisia eri syklejä, milloin olen syönyt ihan erillä lailla. On ollut tarvetta olla vähemmällä hiilihydraatilla, kasvisruokavaliolla jne. Myös työtehtävien rankkuus (teenkö hikistä työtä vai istunko koneella) vaikuttaa paljon syömiseen. Jos esimerkiksi liha ällöttää, en todellakaan yritä silloin syödä sitä. Välillä syön mahdottomasti ituja, sitten taas saattaa olla pitkä tauko. Keväällä minuun iskee myös monesti munan himo (ja tämä ei liity mitenkään pääsiäismuniin) muorilla ilmenee monesti tämä sama himo. Jos jokin ruoka pistää sinut voimaan pahoin tai yökkimään, älä ihmeessä syö sitä, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Esimerkiksi olen huomannut, että raakasuklaan syönti saa minun sydämmeni tykyttämään ja kroppani levottomaksi. En pysty syömään sitä paljoa, joten en sitten syö. Jos sinulla ei ole aikaa selvittää "tieteellisesti" mistä sen hetkinen himosi johtuu (toisin sanoen, mistä aineksesta kehossasi on puute) niin elä selvitä. Ei sinun välttämättä tarvitse tietää, johtuuko munan himosi linolihapon, fosforin vai A- vitamiinin puutteesta. Pääasia on, että puutteen saa hoidettua.

Vaikken itse kestä paljoa raakasuklaata, niin teen sitä silti silloin tällöin muille. Lapsille voisin kokeilla seuraavalla kerralla tällaisia, he he. Kuva täältä

Eli yritän kuunnella kehoani. Oma keho on kaikki kaikessa. Jos se voi huonosti, en pysty jakamaan energiaa ympärilleni. Kaikki pysähtyy. Voin pahoin. Tämä on vain oman rakkaan temppelini singnaali siitä, että nyt ei mene hyvin. Kuuntele sitä, niin osaat korjata asiat oikeaksi.

On kuitenkin hyvä, että ruoka-aineita on tutkittu ja että tietoa niiden ravintoarvoista löytyy. On hyvä, että tietoa huonoista ruoka-aineksista löytyy myös. Jos sinulla iskee vaikka karkin himo, niin tietopohjasi perusteella osaat ehkä löytää tälle himolle jonkin paremman korvikkeen esimerkiksi kuivatut hedelmät. Laatu, niin kuin huippu ravintovalmentaja Jaakko Halmetojakin painottaa, on tärkeää. Ei tarvitse kieltäytyä kaikesta hyvästä vaan löytää niiden tilalle laadukkampi korvike. Tässä asiassa tutkimukset ja ruokavaliot tukevat sinua. Minä olen hulluna jäätelöön, joten hommasin koneen sitä varten, että voin tehdä itse jäätelöni ja sorbettini ilman säilöntäaineita, sokeria ja kaikkea muuta tarpeetonta mitä niihin tungetaan. Minusta kuitenkaan itse syömisestä ei pitäisi tehdä tiedettä vaan mennä kehon mukaan, eli kuunnella sitä kroppaansa. Tutkimustulokset ja ruokavaliot ovat sitten siellä taustalla antamassa suuntaa ja tukea. Olen myös sitä mieltä, että jos ihminen syö monipuolisesti, saa hän varmasti kaikki tarvittavat ainekset hyvään ja terveelliseen elämään.