 |
| Kuva US Army |
Kun kävin läpi artikkelissa kerrottuja valmistustapoja, niin yllätyin hieman. Odotin, että pizza olisi kyllästetty erinäisillä säilöntäaineilla, mutta sen sijaan (tai luultavammin sen lisäksi) oli kehitelty erillaisia menetelmiä mm. käsittelyssä joilla saadaan eri raaka-aineet säilymään. Tokihan sinne oli myös lisäilty sitä sun tätä ja positiivista kyllä, osa olivat luonnonmukaisia aineksia. Uskon tosiaan silti, että nuo artikkelissakin luetellut menetelmät ovat vain lisänä muiden tavanomaisten säilöntäaineiden lisäksi.
Noh, siitähän ei päästä yli eikä ympäri, että aikamoisen käsittelyn pizza käy läpi. Prosessoidussa ruuassa tuskin on enään mitään "elävää" seassa. Eli vaikka armeijan vaatimus onkin, että jokaisen ruuan pitää sisältää 1300 kaloria, rasvaa ja natriumia niin eipä tuossa pizzapalassa varmaan mitään terveellistä ihmiskeholle ole. On varmaankin hankalaa kehitellä terveellistä ruokavaliota, jos ruoka-ainesten pitää säilyä kolme vuotta. Miettikääpäs itse, mitä kaapeistanne voisitte syödä vielä kolmen vuoden päästä.
 |
| Huoliskohan US armeija kuivattuja luomuomenarenkaita? |
Onneksi oman ruokavalioni ei tarvitse koostua kolmevuotta säilyvistä ruuista, vaan saan nauttia vihreitä asioita joka päivä. Kovasti nämä uutuus pizzat on artikkelin mukaan aiheuttanut "närästystä" myös US armeijan piirissä. Voi tosiaan kuvitella, että muoviin käärityistä muumiopizzoista tuskin saa samaa makuelämystä, mitä mehevästä ja tuoksuvasta pizzasta normaalisti pitäisi saada. Sen verran tämä uutinen alkoi kuitenki itseäni kiinnostamaan, että voisinpas tentata tätä muonitusasiaa Suomen armeijan edustajalta. Meiltä kun sellainen löytyy ihan saman katon alta.
MRE:t ovat vuosikymmeniä vanha keksintö ja termillä viitataan erilaisiin pitkäikäisiin kuivamuoniin, joita on myös käytössä Suomessa. Tällaisen ravinnon todellinen ravintorikkaus lienee lähellä nollaa, mutta kyseessä on asia johon varsinaisissa taistelutehtävissä toimivat yksiköt eivät aina ruoan kautta edes yritä ottaa kantaa samalla tavalla kuin asiassa oppinut siviiliyhteisö. Ruoan välttämättömin tehtävä armeijalle on tuottaa riskitön ja edullinen energianlähde, ja supplementaarista ruokaa voidaan käyttää ravinnevaatimusten täyttämiseen siltä osin kuin valmisruokiin ei lisäravinteita kyetä esimerkiksi säilyvyyttä uhraamatta lisäämään.
VastaaPoistaPuolustusvoimat Suomessa panostavat erityisesti harjoitustilanteissa kenttäkeittiöiden ja muonituskeskusten hyödyntämiseen, myös taloudellisista syistä. Vaativissa tilanteissa kuitenkin proteiinivalmisteiden ja säilyvyysoptimoidun yksittäispakatun leivän, tai MRE-tyyppisten kenttälounaiden, käyttö on perusteltua. Tätä tapahtuu varusmiespalveluksessakin merkittävästi, ja esimerkiksi rukissa saatiin taisteluharjoituksissa syödä kilokaupalla saarioisten hampurilaisia, pizzoja ja muita valmiruokia.
Mitä tulee MRE-pizzaan, sen merkitys lienee suurin taisteluhengen kohottajana, ollen verrattavissa roskaruokaan tai vaikka suklaapatukkaan.
On yksinkertaisesti tehokkainta ja turvallisinta tarjota sotilaille standardisoituja ruokia, joiden käyttö ei tuota tautiriskiä ja on helppoa. Kenttäkeittiöihin luottaminen olisi taktinen heikkous ja ruoan hankkiminen alueellisesti olisi järkyttävän typerää.
https://www.youtube.com/watch?v=Qu6txjwIOzU
videossa esitellään magnesiumin hapettumisreaktioon perustuvan lämmityspussin käyttö ja yksinkertainen MRE.
Alex, kiitoksia todella kattavasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi!
PoistaOn tietysti ymmärrettävää, että taistelutilanteissa tärkeintä on nimen omaan ruuan säilyvyys. Niin kuin mainitsitkin, niin sellaisia riskejä ei voida ottaa, että joukot sairastuvat pilaantuvan ruuan vuoksi tai pahimmillaan jäävät kokonaan ruuatta, kun varastot ovat pilaantuneet. Lisäksi tietysti on etu, että ruuat kulkevat helposti mukana ja ovat helppo käyttöisiä (niin kuin laittamassasi viedeossa hienosti näkyy).
Ymmärrän toki, että hommassa on mukana niin monta kriteeriä, että vaikeaa ottaa kaikkia asioita huomioon. Ravintoarvot lienevät siis yksi niistä. Uskon silti, että näitä "kenttäruokia" ei olekkaan edes tarkoitettu sotilaan yleiseksi ruuakavalioksi vaan mieluummin hetkelliseksi "ruuan korvikkeeksi". Kuinka pitkiä aikoja sotilaat näitä sitten joutuvat nauttimaan, ei ole itselläni mitään aavistusta. Suomessa tuskin kovin pitkiä aikoja, mutta jenkkilästä en tiiä. Tietysti taas jos kuvitellaan sotatilannetta, niin ajanjaksot voisivat olla pitkiäkin.
Tärkein kriteeri ravintoarvojen kohdalta mihin nyt on kiinnitetty huomiota on varmaankin ruuan energian määrä. Tiukassa ja fyysisessä tilanteessa se lieneen onkin tärkeintä. Suoraan sanottuna en ole aikaisemmin kovinkaan paljoa kiinnittänyt armeijan kenttäruokiin huomiota, mutta mieleessä on ajatus tuon pizza uutisen ja kommenttisi jälkeen, että näissä muissakin ravintoarvoissa olisi parantamisen varaa. Esim. retkeilymuonissa nykypäivänä alkaa olemaan jo parempaa ja ravintoarvoiltaan korkeampia vaihtoehtoja. Vai onko saatavuus se ongelma?
Yksi tärkeä asia minkä mainitsit ja mistä puhuttiin hieman tuossa pizza artikkelissakin, on taatusti tuo merkitys taisteluhengen kohottajana. Kyllä pännisi viikko tolkulla vetää hernekeittoa purkista, märissä ja nuhjuisissa olosuhteissa. Siihen kun saa hampparin tai sitä suklaata, niin sehän on kuin juhlahetki. Nämä asiat ovat tärkeitä ja taatusti miettittyjä asioita.
En sen enempää mietiskele armeijan strategiaa ruokahuollossa, siihen kun kuuluu varmasti niin monta osa-aluetta, ettei tällainen tavallinen (armeijaa käymätön) pulliainen osaa edes kaikkea ajatella. Silti olisi ihan hauskaa tietää, että kuinka tarkkaan esim. Suomen armeija on ajatellut näiden MRE-ruokien muita ravintoarvoja, kuin energian määrää. Olisihan se sotatilanteessa sotilaankin etu, että ruoka olisi kaikinpuolin ravitsevaa.
Mielenkiintoinen aihe!
Ja huh, mikä kirjotusvirheiden määrä =D
Poista