Mikä on pörroinen ja sanoo piip?

Riks raks, sanoi munan kuori! Mitä nyt tapahtuu?...

Hihii... vauvauutisia, mistä kuuletta lisää ensiviikolla!!! Meikäläinen lähtee nyt tanssimaan tiputanssia viikonlopuksi...

Kansanparantajan perillinen Kiinassa

Auringonlasku menomatkalla!

Ohhoh ja huhhuh! Reissu ja kolme viikkoa meni kuin hurahtamalla. Kotona ollaan jälleen ja kyllä se niin vain on, että reissussa on ihanaa mutta kotiinpaluu on aina ihaninta! Ensin ajattelin, että bloggailen paikan päältä aina koetuista asioista, vaan kuinkas kävikään. Ensinnäkin Kiinan mahtavan sensuuripolitiikan takia, en päässyt kirjautumaan bloggeriin kun ainoastaan erityisen suojatun verkon kautta, mikä isovelillä ja sen vaimolla oli omalla koneellaan. Lisäksi, olimme niin menossa koko ajan, ettei itseasiassa aikaa ja energiaa blokkaukselle paljoa jäänytkään. Muutoinki netin käyttö oli aika rajottunutta Kiinassa. Esim. facebookkiin tai Youtubeen ei tosiaan ollu menoa, ilman näitä erityisiä yhteyksiä. Plussaahan tässä on tietysti se, että kerrankaan ei tullut roikuttua netissä kaikkea "luppo" aikaa, vaan sai oikeasti nauttia olemisesta.

Noh, kuitenkin koin reisussa aikasta erikoisia asioita. Kiina on hassu maa ja kulttuuri on aikasta erillaista kuin meillä täällä pohjosessa. Ajattelinki, että kirjottelen näistä asioista tänne näin jälkikäteen sitten. Onneksi mulla on reilusti yli tuhat kuvaa hyvänä muistilappuina tapahtumista. Toivottavasti teilläkin kiinnostaa lukea?

Isäntäpariskunta Susanna ja Janne.

Reissuun oli sinänsä todella helppo lähteä, koska me oltiin rakkaan isoveljeni perheen tykönä vieraissa. Isoveikkan perhe on asunu Kiinassa nyt noin 1,5 vuotta. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta Saana 9v. ja Arttu 6v. Me myös säästyttiin mahtavasti työläältä reissusuunnittelulta, kun luotettiin täysin siihen, että konkarit tietää missä kannattaa käydä. Kiitos siis Janne ja Sussu meidän henkilökohtaisina oppaina toimimisesta. Oletta ihan super ihania mussukoita!

Kaupunki, jossa veikan perhe asuu on Suzhou, joka on Shanghaista noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Suzhoun kaupungin asukasluku on noin Suomen asukasluvun verran, joten paikka ei ihan ole pienimmistä päin. Toisaalta taas, jos vertaa Shanghain asukaslukuun, jonka uusi laskelma julkistiin juuri ennen meidän paluumatkaa, niin voisi Suzhouta pitää ihan tuppukylänä. Shaingaissa on arvioitu asukkaita olevan yli 23 miljoonaa! Miettikääpäs kuinka monta kertaa Suomen asukasluku menee tuohon määrään, huh huh! Täytyy tunnustaa, että tällaiselle Lapin hippiäiselle tämä asia oli kyllä niin utopistinen, ettei sitä edes koko reissun aikana oikein käsittäny. Kiinalaisia oli todella paljon koko ajan kaikkialla ja taloja oli silmän kantamattomiin. Ja ne talot ei ollu mitään kaksi tai kolmikerroksisia, vaan vähintään 20-30 kerroksen taloja (siis minimissään). Pakko kai se sitten uskoa on, että kaikki ne ihmiset jotenkin sinne samalle alueelle mahtuu.

Isovelin koti on keskuspuiston laidalla, joten näkymät oli aikasta mukavat parvekkeelta. Voisin kyllä kuvitella, että jos naapureina olisi vain pilvenpiirtäjiä ja betonia, niin meikäläisellä olis masennus iskeny aikasta pian. Tai ainakaan parvekkeella ei olisi tullut vietettyä niin paljoa aikaa (kunhan ensin oli tottunu olemaan toooodella korkean kerrostalon ylimmässä asunnossa).

Näkymää oikealle partsilta. Kelloa kutsuimme Big Beniksi... hmmm, mistähän syystä ;)

Näkymää vasemmalle. Taustalla kaukana näkyy "housutalo", josta tulee Suzhoun korkein rakennus.

Kaikkialle minne katsoi näki rakennustyömaita. Kova tohina alueella on siis edelleenkin ja paikka (niin Shanghai, kuin Suzhoukin) vaan paisuu paisumistaan. Täytyy sanoa, että itse odotin kovempaa kultuurishokkia ja erillaisuutta. Olin ehkä varautunu pahimpaan, mutta itseasiassa Shanghain ja Suzhoun alueet olivat todella puhtaita ja hmmm... ehkä hieman länsimaisia piirteitäkin omaavia. Susanna kertoki, että nämä alueet on putsattu ja kiillotettu tavallaan sellaisiksi "kulissikaupungeiksi" turisteille ja länkkäreille. Kaikkialla oli puutarhureita ja siivoojia, eikä yksikään risu sojottanu pensaissa tai rikkaruoho kasvanu kukkapenkissä. Ja kun porukkaa on niin paljon, riittää työntekijöitäkin tähän hommaan...ja halvalla! Mutta kaikki tämä on vaan kulissia ja kerronki myöhemmin lisää Kiinan "puhtaanapito" laitoksista ja kultuurista näiden asioiden suhteen. Kaikkihan sen tietää, että Kiina on kaikkein saastuttavin maa tällä hetkellä.

"Housutalo"

Alemassa housutalokuvassa näkyy sumua, mitä useampina päivinä oli reipaastikkin. Tämäkin päivä oli todella aurinkoinen ja satuin tietysti hieman kärtsäämään valkoista niskaanikin. Ymmärrykseen kun ei menny täysin, miten aurinko kuitenkin tämän saastesumun läpi killotti. Ilman laatu suurkaupunkien alueella ei todellakaan ole mitään hääppöstä. Paikallisilla onkin kuulema monen viikon puheenaihe, jos keli on joskus niin kirkas, että sininen taivas näkyy.

Käytiinhän me myös maallakin katselemassa aitoa Kiinalaista meininkiä ja vanhan kaupungin puolella, mutta kirjottelenpas niistä ja muista kokemuksista lisää myöhemmin. Pysyy joku roti näissä kirjotuksissa, ettei liika lähe rönsyileen.

Kiinan matkailia on kiitollinen ihanasta reissusta ja onnellinen palattuaan kotiin jälleen!

Kasvohoitoa Natural Beautyssä

Kristalli vedessä

Olen ennenki kirjoitellu teille Natural Beauty luontaishoitolasta. Mulla ei ole tästä paikasta taaskaan kuin hyvää kerrottavaa! Vaikka teistä ehkä tuntuu hehkutus jo ylivuotavalta, niin uskokaa minua, paikka on sen arvonen!

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa kasvohoidossa... jep! En ole koskaan käynyt "oikeassa" kasvohoidossa, siis never. Mulla on aina ollu suhteellisen hyväkuntonen iho, jota ei ole kummemmin tarvinu jynssäillä tai rasvailla niin ajatuksella. Noh, tämä talvi oli ehkä ensimmäinen kun huomasin, että minun pitää kiinnittää ihooni enemmän huomiota. Liekkö se johtunee kovista pakkasista, ruokavaliosta, stressistä tai jo vahemmasta iästä (jälkimmäistä en tietystikkään suostu uskomaan syyksi). Olen aina tehny kotona kuorintoja ja naamioita. Pitäny siis huolta ihostani ihan normi saunakertojen yhteydessä. Jotenki olen ajatellu, ettei kasvohoidoissa ole minun suhteellisen hyvälle iholle mitään annettavaa. Voi kuinka väärässä olinkaan!!!

Natural Beautyn Jaana, teki minulle kasvohoidon, minkä vaikutusta en ollu ensin uskoa todeksi. Iho oli kuin silkkiä monen viikon ajan. Ero edelliseen olotilaan oli niin huomattava, että pakko oli uskoa todeksi se, ettei kotikonstein saa samanlaista tulosta aikaan. Toisaalta, kukapa sitä kotona jaksaa istuskella naamioiden ja muiden kanssa tuntitolkulla. Toisaalta myös, kotona et koskaan saa sitä rentoutumisen tunnetta, kun toinen hellin ottein hoitaa ihoasi rentouttavan musiikin ja eteeristen öljyjen tuudittaessa tajunnan rajamaille. Minä itseasiassa nukahdinkin pari kertaa hoidon aikana, joten rentoutus oli todellakin totaalinen.

Jaana käytti minulle puhdistukseen Lakshmin Pitta sarjan tuotteita ja itse hoidot tehtiin saman sarjan Iiris- tuotteilla, jotka on nimen omaan suunniteltu herkän ja allergisenkin ihon hoitoon. Iris sarjasta käytettiin mm. Iiris moussea, pre-treatmentoil nonoilia, bi-action naamiota sekä Iiris voidetta.

Muumioituneena oli ihana vaipua pieneen horrokseen. Pieneen nirvanaan päästyäni tuskin enään edes huomasin, eri hoitovaiheiden vaihtumista...

Hoidon jälkeen, olo oli tietysti kuin talviunilta nousseelta. Vaikka ihoni on sitä laatua, mikä yleensä aina helottaa herkästi punaisena, ei tätä efektiä ihme ja kumma nyt kuitenkaan näkyny. Olin jo valmistautunu siihen, että ajelen suoraan kotiin helottavan nassuni kans, mutta sellaisesta ei ollu tosiaan merkkiäkään. Iho oli puhdas ja sileä. Todellaa hehkeän näkönen jo heti hoidon jälkeen. Uskomatonta! Olin ihan myyty ja syön nyt tältä seisomalta sanani siitä, että kotona voisi tehdä yhtä tehokkaita hoitoja. Noup, meikä on ainakin koukussa ja hyvä niin... Tästä lähtien pyrin käymään kasvohoidossa noin kaksi kertaa vuodella; syksyllä ennen talven ja pakkasten tuloa ja keväällä ennen kesää ja aurinkoa.

Pakko myös vielä mainita teille Iiris sarjan kasvovoiteesta. Olen tehny sen periaate päätöksen, että en bloggaile kosmetiikasta täällä erikseen. Se kun jotenki olisi ehkä kummallista, kun itsekkin valmistan hoitotuotteita. Tämä periaate on siis tällä hetkellä voimassa, enkä tosiaankaan tiiä onko siinnä mitään järkeä, tai että kauan periaate kestää, he he. Mutta Iiris- voiteesta on siis pakko mainita, että tämä oli todellakin kuivan talvi-ihoni pelastus! Ensimmäistä kertaa kärsin todella pintakuivasta ihosta, eikä mikään tuntunut riittävän. Iiris voide on aika kallis (olikohan noin 60-70€) mutta riittoisa ja todellakin hintansa väärtti. Se rauhoitti punaisen ja ärtyneen ihon ja teki siitä todella sileän. Huomasin myös, että muutaman viikon käytön jälkeen silmien alla olleet "talirauhaset" pieneni ja katosi lähes kokonaan pois. Nyt kun ilmat lämpieni, niin pärjään jälleen "kevyemmillä" voiteillakin, mutta ensi talveksi Iiris on pakko taas saada kaappiin.

Nyt siis kaikille niille, jotka epäilevät kasvohoitojen tehokkuutta, voin sanoa että kokeilkaa! Äitien päivä on tulossa ja ainakin oman mieheni tietäen, jos niitä lahjakortteja ei meinaa muuten ilmestyä aamukahvipöytään, niin suora vihjailu on sallittua, hi hi! Niin ja lahjakortteja saa myös luonnonkosmetiikka kaupan puolelle myös.

Niin ja vielä huomautuksena se, että tämä ei ollu ostettu mainostus, vaan maksoin hoidosta ihan täyden hinnan. Vaikka ystäviä olemmekin tyttöjen kanssa, niin toisen työtä täytyy arvostaa. Näin ainakin itse ajattelen.

Kirjottelin tämän tekstin Kiinan maasta ja seuraavaksi kirjottelenkin sitten tämän pään kuulumisia. Täällä onkin vaikka mitä ihanaa, että myöskin kamalaa! Palatkaamme siis toivottavasti piakkoin (täällä kun bloggeriin pääsy on aika monimutkasta, koska Kiinan hallitus ei päästä bloggeriin kirjautumaan suorilta).

ps. En kerenny oikolukea kirjotusta, joten anteeksi mahdolliset virheet =)

Onko ihminen eläin?

Anteeksi ihmiset, mutta nyt on tulossa ajatelmia hieman ikävämmistä asioista. Välillä tämä maailman pahuus vaan lyö vastein kasvoja. En ala nyt linkkaileen kaiken maailman uutisia ja lööppejä. Kaikkihan ne tietää kuitenki, ettei tarvitse mennä yksityiskohtiin. Välillä kuitenki havahdun siihen, että huomaan lukevani tippa linssissä uutisia siitä, kuinka ihminen voi olla toiselle ihmiselle julma ja suorastaan käyttäytyä pedon lailla.

Olin ihan järkyttynyt taannoin kun näin kuvan ja kuulin siitä, kuinka ahma voi olla julma peto. Herkimmät skipatkoon tämän loppupostauksen sillä kerron mitä kuulin poromiehiltä. Ahma metsästää monesti poroja, vaikkei sillä juuri sillä hetkellä nälkä olisikaan. Se mitä ahma sen jälkeen tekee, on kerrassaan raakaa hommaa. Se repii porolta silmät irti ja raatelee sitä vain vähäsen. Tällöin poro jää vielä henkiin, mutta ei osaa sokeana paeta, vaan jää pyörimään pienellä alueella ympyrää haavoittuneena. Näin kuvia tästä ja voitte vain kuvitella miltä se näytti. Onko ahma sitten raakalainen vai fiksu, siitä voidaan olla monta mieltä. Tällä "tekniikalla" ahma varmistaa ruuan pysymisen tuoreempana ja näin takaa paremman ravinnonsaannin tulevaisuudessa. Karua hommaa, eikös.

Kuva täältä.

Minusta välillä tuntuu, että meissä ihmisissä asuu pieni ahma. Tarpeen tullen olemme valmiita repimään toisiltamme silmät päästä, jos se vaan takaa meille "parempaa ravinnonsaantia". Uskomattoman raaka voi ihminen olla toiselle ihmiselle fyysisesti ja henkisesti. Ainoa, mikä meidät ihmiset erottaa ahmasta, on moraali ja sympatia, mitä ihmisten pitäisi tuntea toisia kohtaan. Lööppejä lukemalla väistämättä tulee mieleen, että löytyykö meiltä näitä ominaisuuksia.

Olen jo jonkin aika sitten lopettanut iltapäivälehtien lukemisen, koska näissä lehdissä oikein mässäillään ihmisen "ahmaominaisuudella". En näe siinnä mitään järkeä, mutta se on ilmeisesti se millä lehtiä myydään. Jotain ihmisen periominaisuudesta kertonee kai sekin, että toisten kärsimyksestä lukeminen kiinnostaa. Miksi ihmeessä? Olen itsekkin huomannut seuraavani uutisista Norjan oikeudenkäyntiä, vaikka se saa minut voimaan pahoin.

Onko ihminen eläin, vai pitäisikö meidän olla jo niin kehittyneitä, että olisimme kaiken tämän yläpuolella?!

LapCreamin sivut uudistuvat

Yksi asia, minkä parissa olen kevään aikana puuhallu, on LapCreamin nettisivut ja verkkokauppa. Mulla on suoraan sanottuna tympässy se vanha luukki ja päivityskin kaupassa on sitten ollut sen mukainen (lue; päivitys ollu nollassa). Se vaan jotenki on tahmeaa tehdä töitä ympäristössä, josta ei löydy niitä ominaisuuksia mitä kaipaa. Onneksi muutos tähän tulee pian toteutumaan!!!

Kauppamme on suljettu Kiinan reissun ajaksi ja pääsette pällistelemään uuden kaupan ulkoasua 14.5.2012. Ihan jännällä odotan, että mitä kommentteja uudesta kaupasta tulee, koska muutos edelliseen on huomattava. Annanpas kuitenkin jo esimakua uusitun logon muodossa...

Koska tuotteemmekin on käsityötä, niin on myös uusi logokin! Taitava graafikko Markus Reddosta on tämän uudistuksen ja sivujen uuden ulkoasunkin takana. Voin sanoa, että olen itse kyllä todella tyytyväinen!

Mitäs TE olette mieltä?

Koirakahvila Vainu

Piipahdinpas tuossa Tampereella, opiskeluaikani kotikaupungissa (niin noin 5 vuotta tuli sielläkin kulutettua aikoinaan katuja) ja pakkohan se oli käydä katsastamassa... Nimittäin Suomen ensimmäinen Koirakahvila!

Hommahan menee niin, että vuoden vaihteessa tuli voimaan uusi laki, mikä mahdollistaa koirien pääsyn ravintoloihin. Ihan mihin tahansa ravintolaan ei kuitenkaan karvakaverin kans voi taablata, vaan ravintolan omistaja saa itse päättää, päästääkkö karvaturreja sisään vai nou. Moni suomalainen on tästä uudesta laista älähtänyt, mutta koirapiireissä tätä on taatusti odotettu kuin kuuta nousevaa. Kaikki, jotka ovat euroopassa matkanneet, tietävät koirien olevan normi näky kahviloissa. Voisi siis sanoa, että onneksi vihdoinkin olemme ottaneet oppia eurooppalaisista tavoista.

Koirakahvila Vainu on taatusti ensimmäinen suoraan koirille ja koirien omistajille suunnattu kahvila. Monet muutkin jo toiminnassa olleet kahvilat, ovat lain muuttumisen myötä aukasseet ovet koira-asikkaille, mutta Vainu on suunniteltu täysin koira-asiakkaita silmälläpitäen. Toki kaikki koirien ystävät ovat tervetulleita kahvilaan, vaikkei omaa turrukkaa olisikaan. Siellä voi vaikka tyydyttää koirakuumetta hetkellisesti tai tulla kyseleen eri roduista heidän omistajiltaan.

Olin siis Tampereella käymässä Hevoset- messuilla ja pakkohan mulla oli piipahtaa katsomassa tämä mainio uusi innovaatio. Vastassa oli energiaa ja intoa pursuava nuori yrittäjä Sari, joka kertoi laittaneensa kahvilan pystöön käytännössä ihan parissa kuukaudessa ja täysin omin voimin. Tietysti perhe ja ystävät olivat olleet tukena, mutta käytännössä tämä tehopakkaus pyörittää kahvilaa tällä hetkellä ihan yksinään. Sari kertoi, että hänen päähänsä oli yhtäkkiä joulukuun alussa keskellä yötä,  tullut ajatus siitä, että haluaa perustaa kahvilan koirille. Ja kuin tilauksesta, pari viikkoa myöhemmin hän kuuli uutisen tästä lakimuutoksesta. Nuoren naisen visiot olivat niin selvät, että nenä ei siinnä kauaa tohissut, kun kahvila jo avasi ovensa.

Kahvila on todella kotoinen ja voin kyllä kuvitella, että siellä ihmiset ja koirat viihtyvät. Sari rakastaa kirppareita ja kaikki kahvilassa olevat huonekalut ovatkin vanhoja. Uutta ei paikkaan kuulema ole ostettu juuri lainkaan.  Ehkäpä juurikin tämä seikka tuo paikkaan "olohuonemaisen" meiningin. Sari kertoi, että useat koiraihmiset tulevat sinne tapaamaan uusia koiratuttavuuksia emäntineen ja isäntineen. On paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, kun on selkeästi jokin yhdistävä tekijä ja aihe mistä puhua... koirat! Myöskin näille koira-asiakkaille kahvila on todella hyvä paikka oppia sosiaalista kanssakäymistä. Paikassa onkin kuulema nähty jo paljon pentuja, jotka opettelee näitä uusia tilanteita ja sitä miten käyttäydytään.

 

Järjestys-säännöt kuitenkin pitää olla, eikä kahvilassa katsella koiria, jotka käyttäytyvät huonosti. Omistaja on aina vastuussa omasta koirastaan ja koiran täytyy olla kytkettynä kahvilassa ollessaan.

Koska kyse on oikeasta koirakahvilasta, niin tietysti se myös edellyttää tarjoilua koirille. Listalta löytyy mm. kahvilanpitäjän omilla resepteillä leivottuja herkkuja ja myös muualta tilattuja makupaloja.





Ylläolevat donitsit ja keksit näyttää herkullisilta, mutta ovat kylläkin koiraväelle. Tarjolla on myös tuttuja ja turvallisia siankorvia. Kahvila painottaa myös luomua ja ekologisuutta, joten koirille on myös luomutarjontaa ruuankin puolella.

Toki tarjontaa on myös omistajillekkin, vaikkakin olin kyllä positiivisesti yllättynyt nimen omaan koirille olevan tarjoilun laajuudesta. Varsinkin kun niitä luomujakin joukosta löytyi. Samalla lailla luomuilu jatkui myös muussa tarjoilussa. Tarjonnasta löytyy salaattipöytää, smoothieta, vohveleita jne... Facebook sivuilla olikin joku käynyt kehumassa halloumjuustosalaattia, mutta sitä en minä maistanut tällä kertaa.

Itse päädyin juomaan luomu kahvit ja kokeilemaan ruokasaa mustikkasmoothieta, jonka sisällystä en kyllä enään muista. Hyvää se kuitenkin oli ja mukaan tarttui myös Puhdistamon mintturaakasuklaata junaevääksi.

Eikä kahvilan tarjonta rajoitu pelkästään syömiseen ja juomiseen. Myynnissä on myös karvakuonoille tarkoitettuja tuotteita. Jälleen kerran yrttäjän syvällinen mietintä tarjonnan laadussa yllätti. Suurin osa oli suomalaisia ja osa jopa paikallisten pienyrittäjien kätten töitä. Lähituotantoa kerrassaan ja on ihana ajatella, että pienet yritykset tukevat näin toisiaan. Tarjotaa halvalla maailmalta olisi, mutta selvästi nuoren yrittäjän ideologinen suuntaus on selvillä. Laitanpas vielä kuvakollaasia tarjolla olevista tuotteista.

Mm. näitä pantoja valmistaa käsityönä paikallinen yrittäjä.

Löytyiskö sinun rotusi mukista?

Näyttääkö tutulta? Makee tuotemerkki valmistaa pussukoita myös karkkipapereista...

...Nyt siis myös koiranamipusseista =)

Olin kaikenkaikkiaan erittäin ilahtunut paikasta, positiivisesta ja inspiroivasta yrittäjästä ja koko koirakahvila ajatuksesta. Toivon ja uskon, että tämä hyvä idea leviää myös muualle Suomeen, nyt kun se kerta on laillisestikkin mahdollista. Ehkäpä joku päivä, meillä on Rovaniemelläkin oma koirakahvila... ehkäpä... Sitä odotellessa, täytyy piipahtaa joskus Onnin kanssa Tampereella. Kun niin kotoisasti heti sisään astuessakin, seinätä katsoi vastaan musta kääpiösnautseri!









Haluatko testata LapCreamin tuotteita?

Vinkkaanpas tännekkin HaLo:n kanssa yhteistyössä järkätystä pikku testihommasta. Elikkäs, jos sinua kiinnostaisi testata LapCreamin puhdistavia tuotteita, niin käyhän lukemassa HaLo:n blogista ohjeet miten voit osallistua valintaan.

Ihania ihmisiä maa päällään kantaa!