Kesästä ja läsnäolosta

Jepulis, eli meikä is back to busines! Vaikka aurinko paistaa täysillä ja lämmintäki vielä riittää, niin silti tuntuu että kesä hurahti hetkessä. Hommaa on tosiaan ollu, mutta mukavalla tavalla onneksi. Me ollaan otettu perheelle ja harrastuksille aikaa ja töitä on tehty se mikä on ollu pakko. Tietysti kesä on sesonki aikaa meikäläisen työssä, koska talvella on turha sitten harmitella puuttuvien kasvien perään. Kaikin puolin tämä kolmisen kuukautta on ollu mielenkiintosta aikaa, mihin liittyy kyllä myös pieniä epätoivon hetkiä siitä, että miten hommia voi hoitaa kahden kersan kanssa. Jotenki kummasti lapset aina aavistaa äidin nousevan ressitason ja käyttäytyy sen mukaan itsekkin. Se on sitä energiaa, millä me monesti vaikutetaan toisiin ihmisiin ympärillämme, vaikkei sitä välttämättä edes tiedosteta. Lapset on tässä hyvä esimerkki, koska omalla energiallamme (oli se sitten positiivista tai negatiivista) me vaikutetaan heihin koko ajan ja he imevät sitä kuin sienet. Jos äiti on ärtynyt, niin ei aikaakaan kun lapsetki jo kiukuttelee. Tai jos lapset kiukuttelee ja ite jaksat olla positiivinen ja kiinnittää huomion muuhun (positiiviseen) niin avot, kohta sinulla on iloisia lapsukaisia.

Serkukset kalannarrauspuuhissa.

Vaan ei se ole niin helppoa, vaikka tämän asian sisäistäisiki. Kirjotin vasta Pietin kurssista ja siitä, että hevoset ovat myös eräs ryhmä, mitkä aistii super herkästi ihmisen energian. Kuitenkin vaikka kuinka yrität vaikuttaa oikealla tavalla, niin kehon kielesi voi puhua muuta. Ehkä se onkin se asia, minkä me monesti unohdamme lastenki kanssa. Tiedämme, että nyt pitäisi toimia nopsaan, ennen kuin on "tilanne" päällä. Koitamme harhauttaa hyvällä, mutta pelkäämme, että "hitto, kohta on taas näytös!" Keho ei voi tätä peittää ja lapsen intuitio asiasta ei ole vakuuttunut. Siispä näytöksen me saatiin!

Pietkin puhui, että pitää olla läsnä hevosen kanssa. Ei vaan olla hevosen kanssa. Huomaatteko eron? Kun olemme tallilla, niin kuinka monesti homma menee niin, että puhumme puhelimessa, rupattelemme kaverin kanssa tai muuten vaan jo ajattelemme huomista palaveria työpaikalla. Olemme hevosen kanssa, mutta emme ole hevosen kanssa. Tätä samaa teemme lastemme kanssa. Emme ole yhdessä lastemme kanssa vaikka olemme lasten kanssa. Tähän olen ainakin itse saanut kiinnittää huomiota, varsinkin nyt kun esikoinen aloitti koulutaipaleen viime viikolla. Kouluun lähtö on jännä paikka (muistan muuten vielä omankin ekan koulupäivän) ja se herätti neitissä paljon jännitystä ja pieniä pelkojaki. Huomasin, että sylissäolon ja keskustelujen tarve on vähintäänki tuplaantunu. Täytyy olla läsnä lapselle ja kuunnella.

Peksun aarre! Meille se voi näyttää pelkältä puulta, mutta lapselle se on ihan jotakin muuta...

Emme ole tehneet pitempiä kesälomareissuja (mitä nyt Hetassa yhden viikonlopun) tai Ranuan eläinpuistoa, Santaparkkia jne. erikoisempaa, mutta silti kesä on sujahtanu ihan vain touhutessa. Kovin ovat ipanat silti nauttineet, eivätkä ole kaivanneet mitään muuta kuin tätä yhteistä puuhaa. Kuitenki jouduin itsekkin tekemän päätöksen, että illoilla ei istuta koneella eikä tehdä työhommia. Ollaan vaan ja lämmitellään rantasaunaa, kun vielä voi... yhdessä!

ps. bloggauksen alkuperäinen otsikko piti kertoa Turilaksesta ja Jäärästä, mutta kun tällainen teksti tulla tupsahti jostain, niin kaipa sille oli sitten jokin merkitys. Kertoilenpas sitten toisella kertaa meidä kesäasukeista <3>

Minne roskat menevät?

Olettekos ikinä aatellu, että minne kaikki roskat, vaatteet, akut, tulostimien hylsyt jne. menee käytön jälkeen. Meidän roskakasojen lajitteluun, uudelleenkierrätykseen ja hävittämiseen tarvitaan aika iso määrä energiaa ja työtä. Yhdysvaltalainen MIT- huippuyliopisto teki 2009 tutkimuksen, johon osallistui 500 ihmistä ja heidän 3000 roskaansa. Roskiin asennettiin gps-laite ja niinpä niiden matkaa voitiin seurata. Käykääpäs itse katselemassa. Aika mielenkiintoista seurattavaa...



Ainakin itse mietin taas hieman enemmän, että kuinka paljon tavaraa ylipäätään tarvitsemme ja miten itselle tarpeettoman tavaran roskiin heittämistä voisi vältää.  Emmekä me todellakaan tarvitse aina uusinta uutta olevan kännykkämallin. Vai tarvitsemmeko?

Peräkonttikirppis Rollossa 12.8

Huomenna kaikki kynnelle kykenevät kauppatorille!

Itsekkin olen siellä oman peräkonttini kanssa. Meidän kontista löytyy ainaki iso kasa lasten vaatteita, joten tuuhan ihmeessä penkomaan! Itselläni on vakaa aikomus päästä eroon tavarasta, jota meillä on varastot täynnä. Joten voin luvata, että hinnoista päästään sopimukseen, hihi. Myytävänä on myös rullaluistimet (kuin uudet) kokoa 38 ja moottoripyöräpuku.

Ja jos et tarvi uutta (tai siis vanhaa) tavaraa, niin tarjolla on superherkullisia lättyjä, itseleivottua pullaa ja nokipannukahvia. Nämä kahvimyynnit menee kaikenlisäksi hyvään tarkoitukseen, koska sillä rahalla pääsee Rimpparemmin lapset tanssireissulle.

Nähdään siis huomenna!

Piet Nibbelink ja hevosmiestaitokurssi

Viimeviikonloppu oli todella mielenkiintonen. Nimittäin hollantilainen hevostaitokouluttaja Piet Nibbelink veti kolmen päivän sessiot yhdessä vaimonsa Wilman kanssa,  Taiga Tallilla Marraskoskella. Näin ensimmäisen kerran Pietin esiintyvän livenä Heta- messuilla ja silloin jo tykkäsin miehen työskentelytavoista. On aika hankalaa kiteyttää kaikki noina päivinä (joista itse olin paikalla kahtena päivänä) opitut yhteen, mutta hieman jotain fiiliksiä voisin kuitenki kertoa. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi hevosaiheisia koulutuksi käyny ja hyvillä mielin voin sanoa, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Nämä hevosmiestaito jutut kolahtaa kyllä meikäläiseen, kuin alasin päähän piirretyissä...

Piet

"It´s all about energy!" sanoi kouluttajamme moneen kertaan. Ja näinhän se juuri on! Huomasin viikonlopun aikana, että ei oikeastaan ole paljoa eroa sillä, oletko itsensäkehittämiskurssilla tai hevosmiestaitokurssilla. Noh, tai oikeastaan se eroaa siinnä, että ihmisiä ja itseä on helpompaa huijata, mutta hevosta sinä et pysty huijaamaan. Hevonen on äärimmäisen herkkä eläin ja se vaistoaa sinun energiasi ja tunnetilasi todella tarkasti. "Jos haluat leikkiä hevosen kanssa hippaa, sinun pitää leikkiä sitä tosissasi" Piet sanoi. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että mihin sinä ryhdyt pitää tuntua syvällä sisimmässäsi. Sinun pitää joka solullasi leikkiä hippaa hevosen kanssa. Miettikääpäs lapsuutta ja hippaleikkejä. Jos hippana olija lähestyy sinua puoliksi hajamielisesti, laahustaen ja huitoen hieman sinne päin, et varmaan ota montaakaan askelta häntä väistääkseen. Tuskinpa homma saa sinulle edes leikin aiheuttamaa hymyä kasvoille. Mutta kun hippa lähestyy sinua pilke silmäkulmassa, valmiina hyökkäämään hetkenä minä hyvänsä armottomaan takaajahtiin, on homman nimi heti eri. Energian lataus on aivan eri luokkaa näissä esimerkeissä.

Onko tämä hippasta tosissaan?

Ainaki toimii jahdattavaan =)

Mutta leikin pitää olla myös aina hauskaa... kaikista osapuolista!

Hevosen kanssa toimiessa tämä energia on yksi tärkeimmistä asioista. Jos haluat, että hevonen lähtee raviin esimerkiksi picaderossa (maastakäsintyöskentelyä neliön mallisessa aidatussa alueessa), kaikki lähtee ajatuksesta. Ensin täytyy olla ajatus siitä, että "nyt ravataan". Sitä kautta tulee "tunne ravaamisesta", joka johtaa siihen että kehossasi alkaa -näkymään- ajatus ravaamisesta. Tällöin jo hevosenkin pitäisi huomata, että "ahaa, nyt jotain tapahtuu! Jep, lähdetäänpäs juoksemaan". Näin homma yksinkertaisuudessaan pitäisi toimia, mutta... Eihän se vaan niin helppoa ole! Jostain kumman syystä, nykyajan ihmiset ovat vierautuneet omasta ruumiistaan. Tarkoitan tällä sitä, että monesti ajatus ei näy ruumiinkielessämme. Hevosten kanssa teemme huomaamattamme monia asioita kehollamme, minkä hevonen voi tulkita aivan päin vastaiseksi. Se, että saisimme ne ajatukset näkymään - oikein- myös kehossamme, ei olekkaan ihan helppo juttu. Uskon, että se vaatii vuosien harjoittelun.

Taigatallilla meidän kehonkieliä tarkkaili myös muutama muu utelias silmäpari =)

Kehonkieli siis oli energian lisäksi toinen viikonlopun kova sana. Oli todella uskomatonta katsella Pietin työskentelyä picaderossa hevosten kanssa. Homma oli niin sulavaa ja hevoset menivät kuin ajatuksesta. Touhu näytti melkein kuin taikuudelta, mitä on monesti kuultukkin monien "hevoskuiskaajien" tekevän. Taikuuttahan se on! Vai onko?

Piet harmitteli, että monien uskomus on se, ettei tätä taitoa voi oppia. Että se olisi vain näiden "hevoskuiskaajien" kyky. Kuitenkin hommassa on kyse vain siitä, että ymmärtää hevosen vaistomaista ja luonnollista käyttäytymistä ja toimii oman kehonsa ja energiansa kanssa yksiin näiden asioiden kanssa. Viikonloppuna näimme sen, että kurssilaisetkin onnistuivat tekemään samoja asioita hevosensa kanssa, kun olivat saaneet kunnon opastusta ja kehonkieli oli oikeaa. Piet osasi kertoa selvin sanoin sen, miten hevonen näkee eri tilanteet. Virheistä oppii ja muutamien virheiden jälkeen (mitkä erittäin selvästi läpikäytiin oppiaksemme niistä) oppilaiden hevoset menivät "kuin ajatuksesta".

Annetaan hevoselle mahdollisuus tulla luoksemme. Tällöin kehonkielen pitää myös mahdollistaa se hevoselle.

On tosiaan vaikeaa laittaa kaikkea viikonlopun oppeja ja ajatuksia tähän tekstin muotoon. Eräs ajatus nousi myös usein pinnalle, mikä meidän pitäisi aina muistaa hevosen (tai minkä tahansa muun eläimen) kanssa toimiessa, nimittäin johtajuus. Hevonen on aina hevonen ja sillä on hevosen tarpeet ja vaistot. Meillä on tapana liikaa "inhimillistää" lemmikkejämme ja unohtaa se, että nämä meidän lemmikkimme kuitenkin elävät heidän rotunsa asettamien vaistojen varassa. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä hevonen kaipaa, on johtajuus. Meidän pitää olla laumamme johtajia ja osoittaa se myös hevosillemme. Meidän pitää osoittaa, että meidän kanssa he ovat turvassa ja voivat olla levollisin mielin. Silloin kaikki muutkin asiat toimivat parhaiten. Tällä johtajuuden osoittamisella ei sitten tarkoiteta alistamista ja pomottamista. Jos mietitään vaikka susilaumaa, niin rähiseekö ja rökittääkö johtajasusi alamaisiaan? Ei! Johtajasusi pystyy jo omalla läsnäolollaan (huom! energiallaan) hallitsemaan tilannetta niin, että lauma on levollisin mielin ja tottelevainen. Pelokas lauma ei ole toimiva lauma. Sama pätee myös hevosilla. Johtaja tamman tai orin eleet on niin pieniä, että niitä tuskin edes näkee. Minusta Piet otti tämän asian havainnollistamiseen erittäin mahtavan esimerkin; Jos istumme täydessä pöydässä ja Saddam Hussein tulee pöytään. Mitä teemme? Annamme hänelle tilaa. Jos Nelson Mandela tulee pöytää. Mitä teemme? Annamme hänelle myös tilaa istua. Mutta se ero millä mielellä annamme näille suurille ihmisille tilaa on valtava. Saddamin kohdalla annamme tilaa pelosta johtuen. Mandelan kohdalla annamme hänelle istumapaikan, koska kunnioitamme häntä. Kumpi näistä olisi parempi johtaja?... Niinpä niin...
Tämä perusasia meidänki olisi syytä muistaa, koska jos hevosen kokonen eläin on sitä mieltä, että sinä et ole pomo, niin ongelmat on taatusti kovanlaiset.

Niin kuin ylläoleva kuvakin osoittaa, myös hevoset olivat innoissaan siitä, mitä niiden kanssa viikonloppuna touhuttiin. Vaikka oppilaat tekivätkin virheitä (mitä emme varmaan voi koskaan täysin välttää tekemästä), oli ihanaa huomata, että heidän karvaiset ystävänsä olivat onnellisia. Muutamien välillä kontakti parani ihan silmin nähden. Itselleni tuli myös tunne, että kuinka pieleen sitä onkin joskus aikoinaan asioita tehny, kun ei ole ollut ymmärrystä asioiden syvemmistä merkityksistä. Onneksi kuitenkaan ei ole koskaan myöhäistä oppia uutta, joten jatketaanpas tätä asioiden pohtimistä hieman syvemmin jatkossakin!

Pietin sanoja lainaten; "Life is wonderful!!!"

I´m alive!

Jesh, täällä ollaan! Tästäkin kesästä viisastuneena voin jo luvata, että ensi kesänä en edes yritä olla aktiivinen blogin puolella. Kyllä se vaan niin on, että lapset, kasvit ja kesä on aika työllistävää... ihanalla tavalla. Palaan siis asiaan taas ensiviikolla, kun "normaali rytmit" palautuvat koulun (jep, esikoinen lähtee ekalle, iiiiiikkksss!) ja päiväkotirutiineiden alettua. Kesä kesä kesääää....

HETA hevostaitoa 2012

Huomenna lähden ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua ja ylläolevaa tapahtumaa. Tunnelma on jännittynyt, koska tämä on oikeastaan ensimmäinen kunnon ulostulo Horse by Nature tuotesarjan kanssa. Sarja on ollut messuilla muutamien jälleenmyyjien tahosta, mutta ei koskaan ihan itsenänsä ja minun kanssa. Se palaute mitä viikonlopun aikana tulen saamaan, on äärettömän tärkeää. Olen laittanut sarjan eteen todella paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea tunnetta, joten toivon koko pienestä sydämmestäni, että vastaanotto olisi positiivinen. Apua, minua jännittää!!!...

Tämä viikko on tohistu messuja varten. Ja olen ihan unohtanut linkata tänne tuotesarjan uusia nettisivuja, joten käyhän katselemassa täällä. Sivuihin on tulossa vielä todella mielenkiintoisia tietoiskuja ja muutamia muita päivityksiä, mutta fiilistä ja pääperiaattetta voitte käydä jo nyt lueskelemassa.

Mulla suoraan sanottuna ärsyttää se, että eläinten hoitotuotteisiin saa laittaa periaatteessa mitä tahansa pas... tavaraa. Tässä kerranki luin eräästä koirien tassuvoiteesta sisällysluetteloa ja olin kauhistunut, kun sieltä löyty tärpätti luettelosta. Valvonta tällä puolella on olematonta ja ulkomailta varsinki tulee suomeen kaikenlaista tavaraa. Itse olen halunnu pitää nimenomaan LAATU asiat Horse by Nature tuotesarjan kanssa korkealla. Sarja täyttääki ihmisten luonnonkosmetiikan puolella olevat kriteerit. Joten Vantaalla on tänäviikonloppuna tarjolla Luonnonkosmetiikkaa Hevosille!!!

Hengissä ollaan!!!...

...Vaikka blogin puolella onki ollu kuoleman hiljasta. Kesä on minun alalla muutoinki kiireistä, luonollisesti, kun kaikki raaka-aine varastot pitää päivittää kuntoon. Teen aika paljon itse (perheen avustuksella) raaka-aine viljelyä, keräilyä jne. Jonkin verran on alihankkijoita, mutta kerättäviin määriin nähden aika vähän... vielä.

Meidän -järkyttävää- satoa puskevat pensastomaatit. Kylläkin omaan käyttöön, eikä työkäyttöön.

Nami, nami nokkonen...

Lisäksi saimme miehen kanssa, jonkin ihmeellisen älykkään idean kevät-talvesta. "Kokeillaanpas jättää lapset ekaa kesää kotiin, eikä varata päivähoitopaikkaa kesäksi..." Jep jep! Kyllä tässä selvitty ollaan ja lasten kanssa on haukaa pidetty. Pakko kuitenki sanoa, että välillä on ollu päiviä, kun olen miettiny, että "mitä hel...tiä mejän päässä onkaan silloin keväällä liikkunu!!!" Mies on töissä vielä viikon ja jää sen jälkeen lomalle. Sitten ehkä on taas aikaa kirjotella blokinki puolella enemmän.

Serkukset mutahommissa <3

Tällainen järjestely toisaalta aiheuttaa sellaisen hyvän ilmiön, että työnteko tehostuu aika huimasti. Kaikki "ylimääräinen hästääminen" jää vähemmälle, kun asiat on pakko tehdä mahdollisimman pian, kun kohta taas pitää ratkoa sisarusten seiniä kaatavia riitoja. Tai sitten vaan jommalla kummalla lapsista on t o d e l l a  t y l s ä ä ja pitää kekkasta jotain aktiviteettiä. Lisäksi meillä on ollu veljen tyttö Kiinasta "kesäkissana" (jota ei sitten hyljätä kesän jälkeen ;) ) mikä tietysti on ollu helpottamassa ja viihdyttämässä tilannetta, mutta toisaalta välissä tyttöjen pitää päässä tekeen tyttöjen juttuja ja silloin jää pojan viihdytys minulle. Saana kun on muutamia vuosia meidän ipanoita vanhempi, niin hällä on jo aika uskomaton kyky ratkoa sisarusten riitoja oveluudella. Myös kun sisko yrittää dissata pikkuveikkaa, Saana ymmärtää lopettaa sen lyhyeen, koska tietää siitä seuraavan "näytöksen".

Lisäksi minun eräs haave on toteutunut tänä kesänä ja olemme saaneet omia kanoja, possuja ja lampaita!!! Olen menny sellaisessa huumassa, että oksat pois. Kiireistä on ollut, mutta olen saanu viettää aikaa perheen kanssa, toteuttaa itseäni ja puuhailla eläinten kanssa. Lisäksi työrintamalla puhaltaa uudet tuulet ja uusia toimintamalleja on pitänyt suunnitella toenteolla. Silloin kun aika on rajallista, oppii supistamaan vähemmän tärkeistä asioista, joten blokikin on nyt saanut olla vähemmällä.

Saanasta tulee eläinlääkäri ja ainaki neidin kiinostuksesta eläimiä kohtaan, en epäile ollenkaan tätä haavetta.

Niin paljon on kuitenki kirjotettavaa, että eiköhän heinäkuun puolella taas juttua piisaa!...

Ihanaa kesää ja älkää ressatko siitä, että kaikki pitää saada tehtyä. Niin kuin joku fiksu on sanonut "likaiset lattiat= iloiset lapset" Näkisittepä vaan meidän kämpän, hi hi...