tiistai 25. kesäkuuta 2013

Huoltajuuskiista olikin yhteishuoltajuus

Siis mitäh?! Meillä on ollu kanalassa kunnon "kanasuhdekiekurat", jos näin nyt vain voi asiaa ilmaista ;) Meillä nimittäin päätti kaksi kanaa hautoa samassa pesässä. Mulla oli vakaa tarkotus siirtää pesä munineen ennen h-hetkeä pelkästään toisen kanan kanssa. Noh, tämä tyttö oli laskenu munien kuoriutumisajan päin prinkkalaa, niin tipuliinit syntyi näiden kahden emon alle ja kun yritin toista sitten poistaa, niin oli se kanaemo parka saada slaagin tästä lapsenryöstöstä.

Kolme viikkoa vanhemmat tiput emoineen, katteli touhua yhtä kummissaan.
Tulin siihen päätökseen, että parasta tässä huoltajuuskiistassa on erottaa munat ja tiput emoineen kahteen eri pikkuhäkkiin. Seuraavana aamuna, kun menin katsomaan tilannetta, oli nämä vastakuoriutuneet pikku tipuset vaihtaneet häkkien välillä emoja ja olin ihan kummissan? Oliko tipu leimautunu kumpaanki emoon? Kanat oli levottomia ja potpotteli. Ihme touhua, aattelin minä!...

Parin päivän päästä tästä (tiput seilailivat häkistä toiseen) päästin emoja jalottelemaan häkeistään ja kuis kävikään. Nämä kaks paineli isoinpaan häkkiin ja kutsui tiput allensa. Siinnä sitten onnellisen näköisinä, tyytyväisinä ilman potpotusta, kävivät lämmittään tipuja... YHDESSÄ!

Tajusin, että olin selvästi yrittäny erottaa yhteishuoltajuussopimuksen tehnyttä pariskunta. Tyhmä minä! Sitä kun luulee olevansa fiksumpi, kuin eläimet ja luulee ymmärtävänsä niiden ajatusmaailmaa paremmin kuin he itse. Tyhmä, TYHMÄ minä! Kuinka ihmeessä tällaiset ihmismaailmassakin vallitsevat normi ajatusmallit meitä säätelee.

Kanaset hoitelee nyt tipuja yhdessä ja tyytyväisenä. Nämä tiput on ainaki hyvässä hoidossa kahden emonsa huomassa. Eli tapahtuu sitä eläinmaailmassaki... 

Nyt voin tyytyväisenä leikkisästi sanoa, että kanalassamme asuu SATEENKAARI PERHE! =D

Helmi (valkoinen kana) laittaa oman siipensä Siirapin päälle illalla nukkumaan mennessä. Tiput köllii näiden emojen alla .


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Matti tuli taloon

Aikainen kevät ja kesä on työllistäny täällä suuntaa. Suopursu on kukkinu ennätys aikaan samoin kun moni muu kasvi. Kerkkää sain hädin tuskin pakkaseen asti. Enemmänki ois toki suonu... pitää vissiin suunnitella pohjoseen reissua, jos siellä vielä olis kerkät keräyskelposia, hih...

Yks meidän aikaamme kaapannut tapaus on kesähoidokkimme Matti! Mutta tälle tapaukselle aikaa antaa ihan mielellään, koska kyseessä on maailman ihquin ja kiltein shettisponi.


Voihan, mitä riemua Matti on jo nyt tuonu meidän tilallemme! Kuvaavinta on varmaanki, että keittiön ikkunan verhot on nykyään normaalista poiketen aina sivuun vedetty ja porukka tappelee siitä, kuka saa kahvipöydässä istua siihen paikkaan, mistä näkee suoraan Matin laitumelle. Sydämmenvalloittava kaveri kerrassaan...

Matti on 15 vuotta ja tuli meille naapurikylästä kesäksi lauduntamaan, koska heillä on huonot laiduntamismahdollisuudet. Koska poneilla pitää olla tarkkana, ettei ne syö itseään kipeäksi laitumella (vaikkakin Matille laiduntaminen on tuttua puuhaa) niin saamme myös käyttää Mattia ratsastukseen ja ajoon. Lapset ovatki köpötelleet Masalla ilman satulaa ja muutaman kerran satulanki kanssa. Kaikkein ihaninta kuitenkin on se, että Matin kanssa voimme opetella, että miten heppoja käsitellään ja miten heidän kanssaan ollaan ja käyttäydytään. Matti, luonteensa perusteella, on tähän opettajan rooliin kyllä paras kaikista.


Hevoset on herkimpiä eläimiämme ja niiden kanssa pitää olla aidolla tunteella ja sydämmellä.

Matti on paras peltokortteniittäjä rantapenkereellä ;)
 Tämä kesäponin idea oli hieman liennyttää omaa hirveällä liekeillä palavaa heppakuumetta, vaan niin kuin moni hevosystäväniki on jo todennu..

...taidan lyödä bensaa liekkeihin!


Näihin turpakuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kiina ja lemmikkikatu

Susanna vei meidät yhtenä päivänä vanhan kaupungin puolella olevalle lemmikkikadulle. Kiinassa on paljon koiria ihan lemmikkinäki (kaikkia ei suinkaan syödä) ja lähes kaikki ostetaan tällaisilta lemmikkikaduilta. Varsinki villakoirat on kovassa huudossa ja muutamia vuosia sitten oli kuulema kova siperianhusky villitys. Meitäki vastaan käveli reissun aikana pari huskya, hikoilemassa niissä lämpötiloissa...


Nämä hauvelit oli ilmeisesti opetettu patsastelemaan käsityökadun ihanilla huonekaluilla =)
Kuvia lemmikkikadulta...
Koirakauppias

"Valitse pentu?!"

"Hmmm...oiskohan tää hyvä?"


Aikamme kadulla käppäiltyämme huomasimme jotain häikkää ympäröivässä miljöössä. Huomaatko sinä mitään erikoista yllä olevissa kuvissa?

Mitenköhän jos suomessa laitettaisiin tällainen määrä pentuja ritilöille makoilemaan, hmmm... missä ihmeessä on ne ylivilkaat, terhakkaat, naskalihampaisit pennut, jotka tilaisuuden tullen koittaa nappasta jokaista ohikulkijaa hijasta. Karu totuus sitten paljastuikin, kun Sussu infosi meitä siitä, että pennut rauhoitetaan aina päiväksi! Eihän ne nyt muuten mitenkään pysyisi paikoillaan koko päivää näytillä! Just joo...


Pupuliinit näytti lähes yhtä rauhallisilta...


Kilpparit puolestaan mönki saavissa erittäinkin aktiivisina...


Kun taas jotkut mauku häkissään raivotautisen hysterisenä kaltereita purren...


Osasipas siellä joku söpöstelläkkin...

Tarjolla oli kaloja...


Tipuja...


Matoja...

 ...kaikenlaisia matoja...


 Ja niitä kilppareita...PALJON kilppareita...


Lemmikkikadulla todistimme myös normaalia Kiinalaista arkirytmiä ruuanhakuineen, kun pukupäinen skootterilla ajava mies pysähtyi tien varteen naisen luo, jolla oli häkissään kyyhkysiä. Siitä sitten mies valitsi yhden lintusen, jolta nainen käden käänteessä puristi hengen pois, pisti sen pussiin mihin kaato tulikuumaa vettä päälle ja nyppi sulat pois. Tämä koko toimenpide siis Suzhoun keskustassa keskellä katua.


Voitte kuvitella, että poistuin lemmikkikadulta aika ristiriitaisin tuntein. Tällaiselle länsimaalaiselle eläinrakkaalle ihmiselle, tämä katu oli välillä todella karua katseltavaa, enkä tosiaankaan maalla kasvaneena puhu nyt mistään linnunteurastuksesta (mikä kävi kyllä niin nopeasti ja ammattitaitoisesti, että voin väittää monien meidän teuraseläinten kärsivän paljon enemmän, esim. pitkien kuljetusmatkojen takia). Eniten sääliä saivat lemmikkieläimet...



Tällekkään pennulle ei tarkasta syynistä huolimatta kotia vielä löytynyt... niin ja mihin luulette, että ne koirat joutuu, mille ei kotia löydy?!