tiistai 28. elokuuta 2012

Rovaniemen Wanhat Markkinat 2012

No niin, pikkuhiljaa alkaa toipumaan viikonlopun puheripulista. Rollon taatusti makein tapahtuma Rovaniemen Wanhat Markkinat on taas tältä vuodelta mennyttä aikaa. Jotenki olo on jälleen tyhjä, niin kuin kauan odotettujen tapahtumien jälkeen monesti ruukaa olla. Työnteostakaan ei meinaa tulla mitään, mutta onneksi olen siihen jo varautunu ja osaan ottaa pari päivää hieman rennommin, hyvällä omallatunnolla.

Tällä kertaa en kerennyt kovin itse kiertelemään (mitä nyt kävin hieman hämmentämässä Miss Rillimarei ohjelmaa yllätysnumerolla), joten kuvasaaliskin on yllättäen oman kojun läheltä. Onneksi me oltiinki tänä vuonna vastapäätä kotieläinosastoa, sillä katsottavaa tosiaan piisasi. Viikonlopun parhaan viihdykkeen tarjosi varmasti pikkuinen vuohen kili, joka veti omaa shoutaan ihanan kililapsimaisella elämänriemullaan.




 Pikku kili kiipeili kaikkialla, leikki isoa kiliä kaikille pikkukoirille, mitkä sattuivat hämillään häntä pelkäävän ja veteli pukkihyppyjä ja spurtteja lasten kuin aikustenki iloksi. Vaan kun päivän touhuaa, niin yhtäkkiä tulee väsy. Silloin pikku kilikin tiesi, että keneen turvautua. Äidin seläntakana on paras paikka nukkua.




Naapurikojun kukkakauppiaiden kanssa meillä oli jo pientä vääntöä, että kumpi pikku kaverin nappaa laukkuunsa tapahtuman päätyttyä. Hassu yhteensattuma olikin, että kojuja purkaessa tapahtuman päätyttyä, alkoi emävuohi kutsumaan hätääntyneenä kiliään. Aikamme etsittyä, kaveri löytyikin puutarhureiden pakettiautosta popsimassa kukkasia ylimmällä hyllyllä. Oli sinne autojen pakkaushommien lomassa huomaamatta hypännyt, varmaankin herkkupalojen perässä.

Tapahtumassa pystyi myös rentoutumaan pikaisella 15minuutin hieronnalla. Mitä testaajat kommeitoivat, niin tehokasta rentoutusta oli. Ja mikäs se siinnä ollessa, kun saa ihailla kemijokitörmämaisemaa...



Ounasjoen eräratsut oli myös tuonu ihasteltaviksi muutaman hurmaavan ja super rauhallisen kaverin. Rauhallisia hevoset toden teolla olivat, nimittäin yksi heistä ei ollut moksiskaan, vaikka pikki kilinpaholainen kävi muina kileinä syömässä kunnon tupollisen sen häntäjouhia. Niin ja pääsipähän Iinaki lempi hommiinsa...




Ja kyllä me annetaan lapselle joskus erivapautuksia herkutteluunki, vaikkei aina niin terveellisellä pohjalla mentäiskään. Alla Pekka alias Hattaraparta =D



Alla Tyyne ja Matti niin kauniina ja komiana, kuin suomifilmistä konsanaan!


Ja mitäs siellä niin kovin kaihoisasti kattellaan?...


Oliskohan se tuo ihana joenranta näkymä, kuin suoraan -50 luvun ajoilta. Ah tätä maalaisromantikkaa!!!


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Rovaniemen Wanhat Markkinat tulee jälleen!

Taas on se aika vuodesta, kun Rovaniemen Wanhat Markkinat alkaa olemaan nurkilla. 24.8 perjantaina äksöni alkaa ja kestää sunnuntai iltaan niin kuin ennenki. Meillä hommaan on valmistauduttu jo viimeviikolla ja puuhat on jatkuneet tällä viikollakin. Tekemistä riittää varmasti viimeiseen minuuttiin asti. Meidät siis löytää tapahtumasta tänäkin vuonna!


Rwm- tapahtuma on minusta ihan parasta, mitä Rollossa tapahtuu. Tapahtuma on niin toivottua vaihtelua "made in hongkong" markkinoille. Tulehan siis sieki tekemään löytöjä meidän pöydästä, käsitöiden parista, kuunteleen musiikkia tai vaikka herkutteleen Pirtelöbaarin herkuilla =D

tiistai 21. elokuuta 2012

Yoga Swing eli Superswing


Kuva täältä.
Minun on pitäny jo yli vuoden ajan kirjottaa teille tästä SUPER IHANASTA vekottimesta! Kuitenki kuvien otto silloin, kun itse "temppuilet" on aika hankalaa, enkä ole muistanu pyytää apua kun on kuvauskykyisiä ihmisiä ollu käymässä. Juttu on siis jääny, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Isoveikan tyttö oli kesälomailessa täällä ja häntä voisi sanoa Yoga Swing mestariksi. Kiinassa Saana harrastaa taekwondoa ja uskon, että treenitaso siellä on todella hyvä (olinhan itse katsomassa yksiä harjotuksiakin). Saana on todella ketterä ja osaa kehon hallintaa, joten Yoga Swingissä hän on kuin kala vedessä. Kun meikäläinen vielä miettii, että miten siinnä roikkuis ja mihin suuntaa pitää mitäkin ruumiinosaa kallistaa, niin neiti kiemurteli ja keksi uusia asentoja ihan tosta vain. Omat lapsetki rakastavat Yoga Swingiä, mutta ihan yhtä hurjapäisiä he eivät ole. Swingi on kuiteski todella hyvä ja kehittävä laite myös ipanoille ja täydellistä viihdykettä.

Saanan lepakkoriipunta

Superman!

...ja punnertaa...

Iinan oma venyttelyriipunta


Lisää venytystä
 Yoga Swing ei kuitenkaan ole pelkästään lasten vekotin, vaan aikuisille ja allekirjoittaneellekkin se on ihan super huippu vekotin pitämään keho kunnossa. Sillä pystyy venyttelemän tehokkaasti, mutta myöskin tekemään raskaita lihankuntoharjotuksia. Se kehittää myös tasapainoa. Superswingin sivuilla vaikutuksista sanotaan seuraavasti:

  • Helpottaa selkäkivuissa ja niskakivuissa sekä lisää selän liikkuvuutta
  • Lisähapen ja verenkierron lisääntyessä parantaa aivojen ja keuhkojen toimintaa
  • Parantaa ruuansulatusta
  • Puhdistaa verta mikä johtaa vahvempaan vastustuskykyyn
  • Kohentaa mielialaa, vähentää lihasjännitystä sekä parantaa unen laatua
  • Ylläpitää nuoruutta ja kauneutta
Allekirjoitan kaikki väittämät! Vekotin on vaan ihan huippu pitämään itsensä kunnossa. Oma treenini on lähinnä pää alaspäin roikkumista ja venyttelyä, mutta myös perus lihas juttuja, kuten vatsalihakset ja punnerrukset on Swingissä helppo tehä. Monille selkävaivasille vekottimesta on ollu apua, koska selkäranka saa venyä lepakkoriipunta-asennossa ja veri pääsee kiertämään paremmin. Rentouttavan tunteen kyllä huomaa. Selkävaivaisten on kuitenkin syytä alottaa kevyillä venytyksillä ja totutella vähitellen oikeanlaisiin venytyksiin, ettei pääse tapahtuun damagea.

Varsinki meidän aikuisten pitäisi roikkua pää alaspäin aika ajoin. meidän kroppamme "pääsee liian vähällä" nykyään ja tulee erillaisia huimaus ja tasapaino-ongelmia. Tasapainoelin sijaitsee korvissa ja sille pitäisi antaa toistuvasti ärsykkeitä. Tiedän monia ihmisiä jotka eivät ole kallistellu päätään, sängyn makuuasennosta enempää, vuosi kausiin!!! Tällöin juuri erillaiset tasapainoelinten häiriöt voivat kehittyä. Käytön puutetta siis. Muistan itsekkin, kun menin ensimmäistä kertaa lepakkoriipuntaan pää alaspäin. Tuntui siltä, että taju lähtee saman tien ja silmät pullistuu päästä. Olotila ei ollut kovinkaan mukava. Mutta jo parin kerran jälkeen homma alkoi tuntumaan todella rentouttavalta ja tunne oli suorastaan nautinnollinen. Nykyään kehoni osaa jo vaatia sitä.

Lapsia on ihana katsella Swingin kanssa, koska he ovat niin kekseliäitä ja ketteriä. Heitä ei myöskään näytä yhtään haittaavaan se, että roikkusivat pää alaspäin pitkiäkin aikoja. Tällainen lapsenomainen liikkuminen on Swingissä helppoa ja lapseksi siinnä itsensä monesti tunteekin. Liekkös siinnä sitten se nuoruutta ja kauneutta ylläpitävä vaikutus!

Yoga Swingin voi tilata täältä, hintaan 109€+ postikulut.

Videoita Swingailusta on juutuuppi pullollaan, sen kun hakee. Uskomattomia hommia porukka sillä vääntääkin! Laitan kuitenkin Saanan Swingailun tähän loppuun. Pekka siellä jahtaa kärpästä taustalla ja Iina linssiludekkin pyörii, mutta onneksi se ei menoa haittaa =D




sunnuntai 19. elokuuta 2012

Vegefiesta, vielä tänään!

Apua! Mie olen aivan kokonaan unohtanu linkata tänne bloginki puolelle Vegefiesta tapahtumasta mitä vietätään täällä Rollossa! Eilinen ja vielä tämä päivä, menee tapahtuman merkeissä ja itsekkin olen siellä LapCreamin tuotteiden kanssa. Voin sanoa, että suorastaan ihastuttava tapahtuma kertakaikkiaan. Paljon luentoja, bändejä, ruokaa jne ja lähes kaikki ilmaiseksi!

Eilen pidin itsekkin luennonpätkän Heivaa ylimääräiset kemikaalit- aihepiirin alueella. On vain todella kovin hankalaa sulloa yhteen tuntiin sopiva määrä tietoa, niin tuhottoman laajasta aiheesta. Toivottavasti kuuntelijat kuitenkin saivat jotain inspiraation välähdyksiä asiasta =)

Tsekkaahan ohjelmisto täältä ja tuu sieki fiilistelemään!

tiistai 14. elokuuta 2012

Kesästä ja läsnäolosta



Jepulis, eli meikä is back to busines! Vaikka aurinko paistaa täysillä ja lämmintäki vielä riittää, niin silti tuntuu että kesä hurahti hetkessä. Hommaa on tosiaan ollu, mutta mukavalla tavalla onneksi. Me ollaan otettu perheelle ja harrastuksille aikaa ja töitä on tehty se mikä on ollu pakko. Tietysti kesä on sesonki aikaa meikäläisen työssä, koska talvella on turha sitten harmitella puuttuvien kasvien perään. Kaikin puolin tämä kolmisen kuukautta on ollu mielenkiintosta aikaa, mihin liittyy kyllä myös pieniä epätoivon hetkiä siitä, että miten hommia voi hoitaa kahden kersan kanssa. Jotenki kummasti lapset aina aavistaa äidin nousevan ressitason ja käyttäytyy sen mukaan itsekkin. Se on sitä energiaa, millä me monesti vaikutetaan toisiin ihmisiin ympärillämme, vaikkei sitä välttämättä edes tiedosteta. Lapset on tässä hyvä esimerkki, koska omalla energiallamme (oli se sitten positiivista tai negatiivista) me vaikutetaan heihin koko ajan ja he imevät sitä kuin sienet. Jos äiti on ärtynyt, niin ei aikaakaan kun lapsetki jo kiukuttelee. Tai jos lapset kiukuttelee ja ite jaksat olla positiivinen ja kiinnittää huomion muuhun (positiiviseen) niin avot, kohta sinulla on iloisia lapsukaisia.


Serkukset kalannarrauspuuhissa.
Vaan ei se ole niin helppoa, vaikka tämän asian sisäistäisiki. Kirjotin vasta Pietin kurssista ja siitä, että hevoset ovat myös eräs ryhmä, mitkä aistii super herkästi ihmisen energian. Kuitenkin vaikka kuinka yrität vaikuttaa oikealla tavalla, niin kehon kielesi voi puhua muuta. Ehkä se onkin se asia, minkä me monesti unohdamme lastenki kanssa. Tiedämme, että nyt pitäisi toimia nopsaan, ennen kuin on "tilanne" päällä. Koitamme harhauttaa hyvällä, mutta pelkäämme, että "hitto, kohta on taas näytös!" Keho ei voi tätä peittää ja lapsen intuitio asiasta ei ole vakuuttunut. Siispä näytöksen me saatiin!

Pietkin puhui, että pitää olla läsnä hevosen kanssa. Ei vaan olla hevosen kanssa. Huomaatteko eron? Kun olemme tallilla, niin kuinka monesti homma menee niin, että puhumme puhelimessa, rupattelemme kaverin kanssa tai muuten vaan jo ajattelemme huomista palaveria työpaikalla. Olemme hevosen kanssa, mutta emme ole hevosen kanssa. Tätä samaa teemme lastemme kanssa. Emme ole yhdessä lastemme kanssa vaikka olemme lasten kanssa. Tähän olen ainakin itse saanut kiinnittää huomiota, varsinkin nyt kun esikoinen aloitti koulutaipaleen viime viikolla. Kouluun lähtö on jännä paikka (muistan muuten vielä omankin ekan koulupäivän) ja se herätti neitissä paljon jännitystä ja pieniä pelkojaki. Huomasin, että sylissäolon ja keskustelujen tarve on vähintäänki tuplaantunu. Täytyy olla läsnä lapselle ja kuunnella.


Peksun aarre! Meille se voi näyttää pelkältä puulta, mutta lapselle se on ihan jotakin muuta...
Emme ole tehneet pitempiä kesälomareissuja (mitä nyt Hetassa yhden viikonlopun) tai Ranuan eläinpuistoa, Santaparkkia jne. erikoisempaa, mutta silti kesä on sujahtanu ihan vain touhutessa. Kovin ovat ipanat silti nauttineet, eivätkä ole kaivanneet mitään muuta kuin tätä yhteistä puuhaa. Kuitenki jouduin itsekkin tekemän päätöksen, että illoilla ei istuta koneella eikä tehdä työhommia. Ollaan vaan ja lämmitellään rantasaunaa, kun vielä voi... yhdessä!

ps. bloggauksen alkuperäinen otsikko piti kertoa Turilaksesta ja Jäärästä, mutta kun tällainen teksti tulla tupsahti jostain, niin kaipa sille oli sitten jokin merkitys. Kertoilenpas sitten toisella kertaa meidä kesäasukeista <3>

maanantai 13. elokuuta 2012

Minne roskat menevät?

Olettekos ikinä aatellu, että minne kaikki roskat, vaatteet, akut, tulostimien hylsyt jne. menee käytön jälkeen. Meidän roskakasojen lajitteluun, uudelleenkierrätykseen ja hävittämiseen tarvitaan aika iso määrä energiaa ja työtä. Yhdysvaltalainen MIT- huippuyliopisto teki 2009 tutkimuksen, johon osallistui 500 ihmistä ja heidän 3000 roskaansa. Roskiin asennettiin gps-laite ja niinpä niiden matkaa voitiin seurata. Käykääpäs itse katselemassa. Aika mielenkiintoista seurattavaa...



Ainakin itse mietin taas hieman enemmän, että kuinka paljon tavaraa ylipäätään tarvitsemme ja miten itselle tarpeettoman tavaran roskiin heittämistä voisi vältää.  Emmekä me todellakaan tarvitse aina uusinta uutta olevan kännykkämallin. Vai tarvitsemmeko?

lauantai 11. elokuuta 2012

Peräkonttikirppis Rollossa 12.8

Huomenna kaikki kynnelle kykenevät kauppatorille!




Itsekkin olen siellä oman peräkonttini kanssa. Meidän kontista löytyy ainaki iso kasa lasten vaatteita, joten tuuhan ihmeessä penkomaan! Itselläni on vakaa aikomus päästä eroon tavarasta, jota meillä on varastot täynnä. Joten voin luvata, että hinnoista päästään sopimukseen, hihi. Myytävänä on myös rullaluistimet (kuin uudet) kokoa 38 ja moottoripyöräpuku.

Ja jos et tarvi uutta (tai siis vanhaa) tavaraa, niin tarjolla on superherkullisia lättyjä, itseleivottua pullaa ja nokipannukahvia. Nämä kahvimyynnit menee kaikenlisäksi hyvään tarkoitukseen, koska sillä rahalla pääsee Rimpparemmin lapset tanssireissulle.

Nähdään siis huomenna!

perjantai 10. elokuuta 2012

Piet Nibbelink ja hevosmiestaitokurssi

Viimeviikonloppu oli todella mielenkiintonen. Nimittäin hollantilainen hevostaitokouluttaja Piet Nibbelink veti kolmen päivän sessiot yhdessä vaimonsa Wilman kanssa,  Taiga Tallilla Marraskoskella. Näin ensimmäisen kerran Pietin esiintyvän livenä Heta- messuilla ja silloin jo tykkäsin miehen työskentelytavoista. On aika hankalaa kiteyttää kaikki noina päivinä (joista itse olin paikalla kahtena päivänä) opitut yhteen, mutta hieman jotain fiiliksiä voisin kuitenki kertoa. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi hevosaiheisia koulutuksi käyny ja hyvillä mielin voin sanoa, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Nämä hevosmiestaito jutut kolahtaa kyllä meikäläiseen, kuin alasin päähän piirretyissä...

Piet
"It´s all about energy!" sanoi kouluttajamme moneen kertaan. Ja näinhän se juuri on! Huomasin viikonlopun aikana, että ei oikeastaan ole paljoa eroa sillä, oletko itsensäkehittämiskurssilla tai hevosmiestaitokurssilla. Noh, tai oikeastaan se eroaa siinnä, että ihmisiä ja itseä on helpompaa huijata, mutta hevosta sinä et pysty huijaamaan. Hevonen on äärimmäisen herkkä eläin ja se vaistoaa sinun energiasi ja tunnetilasi todella tarkasti. "Jos haluat leikkiä hevosen kanssa hippaa, sinun pitää leikkiä sitä tosissasi" Piet sanoi. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että mihin sinä ryhdyt pitää tuntua syvällä sisimmässäsi. Sinun pitää joka solullasi leikkiä hippaa hevosen kanssa. Miettikääpäs lapsuutta ja hippaleikkejä. Jos hippana olija lähestyy sinua puoliksi hajamielisesti, laahustaen ja huitoen hieman sinne päin, et varmaan ota montaakaan askelta häntä väistääkseen. Tuskinpa homma saa sinulle edes leikin aiheuttamaa hymyä kasvoille. Mutta kun hippa lähestyy sinua pilke silmäkulmassa, valmiina hyökkäämään hetkenä minä hyvänsä armottomaan takaajahtiin, on homman nimi heti eri. Energian lataus on aivan eri luokkaa näissä esimerkeissä.


Onko tämä hippasta tosissaan?

Ainaki toimii jahdattavaan =)

Mutta leikin pitää olla myös aina hauskaa... kaikista osapuolista!
Hevosen kanssa toimiessa tämä energia on yksi tärkeimmistä asioista. Jos haluat, että hevonen lähtee raviin esimerkiksi picaderossa (maastakäsintyöskentelyä neliön mallisessa aidatussa alueessa), kaikki lähtee ajatuksesta. Ensin täytyy olla ajatus siitä, että "nyt ravataan". Sitä kautta tulee "tunne ravaamisesta", joka johtaa siihen että kehossasi alkaa -näkymään- ajatus ravaamisesta. Tällöin jo hevosenkin pitäisi huomata, että "ahaa, nyt jotain tapahtuu! Jep, lähdetäänpäs juoksemaan". Näin homma yksinkertaisuudessaan pitäisi toimia, mutta... Eihän se vaan niin helppoa ole! Jostain kumman syystä, nykyajan ihmiset ovat vierautuneet omasta ruumiistaan. Tarkoitan tällä sitä, että monesti ajatus ei näy ruumiinkielessämme. Hevosten kanssa teemme huomaamattamme monia asioita kehollamme, minkä hevonen voi tulkita aivan päin vastaiseksi. Se, että saisimme ne ajatukset näkymään - oikein- myös kehossamme, ei olekkaan ihan helppo juttu. Uskon, että se vaatii vuosien harjoittelun.



Taigatallilla meidän kehonkieliä tarkkaili myös muutama muu utelias silmäpari =)

Kehonkieli siis oli energian lisäksi toinen viikonlopun kova sana. Oli todella uskomatonta katsella Pietin työskentelyä picaderossa hevosten kanssa. Homma oli niin sulavaa ja hevoset menivät kuin ajatuksesta. Touhu näytti melkein kuin taikuudelta, mitä on monesti kuultukkin monien "hevoskuiskaajien" tekevän. Taikuuttahan se on! Vai onko?

Piet harmitteli, että monien uskomus on se, ettei tätä taitoa voi oppia. Että se olisi vain näiden "hevoskuiskaajien" kyky. Kuitenkin hommassa on kyse vain siitä, että ymmärtää hevosen vaistomaista ja luonnollista käyttäytymistä ja toimii oman kehonsa ja energiansa kanssa yksiin näiden asioiden kanssa. Viikonloppuna näimme sen, että kurssilaisetkin onnistuivat tekemään samoja asioita hevosensa kanssa, kun olivat saaneet kunnon opastusta ja kehonkieli oli oikeaa. Piet osasi kertoa selvin sanoin sen, miten hevonen näkee eri tilanteet. Virheistä oppii ja muutamien virheiden jälkeen (mitkä erittäin selvästi läpikäytiin oppiaksemme niistä) oppilaiden hevoset menivät "kuin ajatuksesta".


Annetaan hevoselle mahdollisuus tulla luoksemme. Tällöin kehonkielen pitää myös mahdollistaa se hevoselle.

On tosiaan vaikeaa laittaa kaikkea viikonlopun oppeja ja ajatuksia tähän tekstin muotoon. Eräs ajatus nousi myös usein pinnalle, mikä meidän pitäisi aina muistaa hevosen (tai minkä tahansa muun eläimen) kanssa toimiessa, nimittäin johtajuus. Hevonen on aina hevonen ja sillä on hevosen tarpeet ja vaistot. Meillä on tapana liikaa "inhimillistää" lemmikkejämme ja unohtaa se, että nämä meidän lemmikkimme kuitenkin elävät heidän rotunsa asettamien vaistojen varassa. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä hevonen kaipaa, on johtajuus. Meidän pitää olla laumamme johtajia ja osoittaa se myös hevosillemme. Meidän pitää osoittaa, että meidän kanssa he ovat turvassa ja voivat olla levollisin mielin. Silloin kaikki muutkin asiat toimivat parhaiten. Tällä johtajuuden osoittamisella ei sitten tarkoiteta alistamista ja pomottamista. Jos mietitään vaikka susilaumaa, niin rähiseekö ja rökittääkö johtajasusi alamaisiaan? Ei! Johtajasusi pystyy jo omalla läsnäolollaan (huom! energiallaan) hallitsemaan tilannetta niin, että lauma on levollisin mielin ja tottelevainen. Pelokas lauma ei ole toimiva lauma. Sama pätee myös hevosilla. Johtaja tamman tai orin eleet on niin pieniä, että niitä tuskin edes näkee. Minusta Piet otti tämän asian havainnollistamiseen erittäin mahtavan esimerkin; Jos istumme täydessä pöydässä ja Saddam Hussein tulee pöytään. Mitä teemme? Annamme hänelle tilaa. Jos Nelson Mandela tulee pöytää. Mitä teemme? Annamme hänelle myös tilaa istua. Mutta se ero millä mielellä annamme näille suurille ihmisille tilaa on valtava. Saddamin kohdalla annamme tilaa pelosta johtuen. Mandelan kohdalla annamme hänelle istumapaikan, koska kunnioitamme häntä. Kumpi näistä olisi parempi johtaja?... Niinpä niin...
Tämä perusasia meidänki olisi syytä muistaa, koska jos hevosen kokonen eläin on sitä mieltä, että sinä et ole pomo, niin ongelmat on taatusti kovanlaiset.


Niin kuin ylläoleva kuvakin osoittaa, myös hevoset olivat innoissaan siitä, mitä niiden kanssa viikonloppuna touhuttiin. Vaikka oppilaat tekivätkin virheitä (mitä emme varmaan voi koskaan täysin välttää tekemästä), oli ihanaa huomata, että heidän karvaiset ystävänsä olivat onnellisia. Muutamien välillä kontakti parani ihan silmin nähden. Itselleni tuli myös tunne, että kuinka pieleen sitä onkin joskus aikoinaan asioita tehny, kun ei ole ollut ymmärrystä asioiden syvemmistä merkityksistä. Onneksi kuitenkaan ei ole koskaan myöhäistä oppia uutta, joten jatketaanpas tätä asioiden pohtimistä hieman syvemmin jatkossakin!


Pietin sanoja lainaten; "Life is wonderful!!!"

lauantai 4. elokuuta 2012

I´m alive!

Jesh, täällä ollaan! Tästäkin kesästä viisastuneena voin jo luvata, että ensi kesänä en edes yritä olla aktiivinen blogin puolella. Kyllä se vaan niin on, että lapset, kasvit ja kesä on aika työllistävää... ihanalla tavalla. Palaan siis asiaan taas ensiviikolla, kun "normaali rytmit" palautuvat koulun (jep, esikoinen lähtee ekalle, iiiiiikkksss!) ja päiväkotirutiineiden alettua. Kesä kesä kesääää....