Arctic Detox- Pohjoinen puhdistautuminen 11.4

Nyt on pakko vinkata aika mielenkiintosesta tapahtumasta! 11.4 perjantaina järjestetään Metsäkylyssä Sierijärvellä Arctic Detox- iltama. Metsäkyly on tunnelmallinen paikka keskellä metsän rauhaa. Minusta on todella ihanaa, että tällaisia paikkoja tehdään Lappiin ja meille Rovaniemelle, jotta turistit ja tietty paikallisetki saisivat tuntea oikean suomalaisen Saunan taijan. Sori vaan, mutta keskellä kaupungin hälyjen on minusta ihan mahdotonta saada oikeaa saunafiilistä, koska luonto kuuluu oleellisena osana elämykseen.
Näin kerrotaan Metsäkylyn sivuilla:

"Suomalaisen luonnon ja rikkaan saunaperinteen innoittamana syntyi Metsäkyly: elämää ylläpitävälle lämmölle ja rentoutumiselle omistettu elämysten kehto keskellä arktista metsää. Metsäkylyssä luonnon ja ilmaston äärimmäisyydet sekä perinteinen tieto saunan tervehdyttävästä voimasta yhdistyvät vahvasti elämykselliseksi kokonaisuudeksi."

Metsäkyly- Arctic Detox- pohjoinen puhdistautuminen

No mutta itse tapahtumaan... Koko tapahtumapakettiin kuuluu ravintovalmentaja Tuija Kauppisen kattava luento, naposteltavaa Lapin antimista ja puhdistava Lapin sauna. Koko paketin hinta on 54€, mutta voit käydä myös kuuntelemassa pelkästään luennon ilman saunomisia, jolloin paketti on himpun halvempi. Luento on taatusti kokemisen arvoinen, koska tunnen Tuijan ja tiedän hänen olevan rautainen asiantuntija, joka osaa kertoa asioista kepeään ja mielenkiintoiseen tyyliin.

On todella hienoa, että on osattu yhdistää tällaista elämys-saunaa luennon yhteyteen. Uskon, että on paljon mukavampi kuunnella luentoa idyllisessä paikassa ja vielä yhdistettynä hoitoelämykseen. Toimiva konsepti kertakaikkiaan!

Ja nyt voisi sanoa "eikä siinnä vielä kaikki!" Tämä tapahtuma on yksi kolmesta tapahtumasta (valitettavasti missasin ensimmäisen suklaa- tapahtuman! Arvatkaa harmittaako!) ja vielä yksi on luvassa. Nimittäin 25.4 on sarjan viimeinen teemailta ja silloin maistellaan viinejä! Ja tietystikkin saunan puolella tämä viiniteema näkyy myös viininaamioin ja hoidoin. Tapahtuma kulkee nimellä Viini- maistelua ja kauneutta.

Metsäkyly- Viini- maitelua ja kauneutta

Itse yritän päästä ainakin tuonne Detox iltamaan ja suosittelen kyllä muillekki pientä panostusta omaan hyvinvointiinsa. Iltahan vois olla vaikka kiva pikku piristysruiske kaverusten kesken yhdessä koettavaksi. Ja jos kyytihommat mietityttää, niin 10€ lisämaksulla järjestyy kyytitys kaupungista. Ai niin ja muistakaa ilmottautua tapahtumaan. Ehkäpä nähdään siis siellä!

Kamat kiertoon Narkauksessa!

Vietimme tuossa syksyllä ensimmäistä Kamat kiertoon päivää. Laitan liitteenä tekstin, jonka kirjotin tästä päivämästä Rovaniemen kylät- lehteen. Vinkkinä muillekkin kylien touhuajille...

” Meillä on joka paikka täynnä turhaa kampetta ja rojua!”. ” Sama homma ja ei millään kerkiä kaupunkiin asti viemään kirppari pöydälle. Nuita vois vaikka ilmaseksi antaa, jos vain joku tulis ottaan!” Tällaisesta kahden naisen dialogista lähti idea tapahtumalle, mihin kaikki saavat tuoda itselleen jo tarpeetonta, mutta kenties jollekkin muulle tuiki tarpeellista tavaraa, vaatetta tai rompetta. Siispä 28 syyskuuta vietettiin Narkauksen kylätalolla ensimmäistä Kamat kiertoon- tapahtumaa, joka oli todellinen menestys. 

Luokkahuoneen puolella oli ilmaiseksi jaettavat tavarat ja salin puolella pidettiin kirpputoripöytiä. Narkauksen lasten puuhakerhon hyväksi myytiin kahvia, pannaria ja arpoja. Tästäkin saatiin lasten iloksi kasaan huikeat 301€. Ulkona oli myös romunkeräys lava, johon sai ilmaiseksi tuoda kierrätettävää. Lava näytti päivän päätteeksi mukavasti pursuavan vanhoja jääkaappeja, rautaromua ja tavaraa.

Hieman meitä järjestäjiä alkuun jännitti, että miten tällainen uusi tapahtuma otetaan vastaan. Turhaa oli kuitenkin jännittäminen ja iloksemme osallistujia oli kaikista Ranuantien alueen kylistä. Vastaanotto oli todella positiivinen. Selvästi tällaiselle, kaikille sopivalle hyvän mielen tapahtumalle, on ollut tarvetta kylillä. Kyläläisten mukaan Narkauksen kylätalolla on lähiaikoina ollut vain yksi tapahtuma, mikä on vetänyt yhtä paljon porukka ja sehän on tietysti hirvipeijaiset.

Selvästi eniten annettavien joukossa oli vaatteita. Myös leluja, laukkuja, kenkiä ja monia muita aarteita oli annettavien joukossa. Voisi luulla, että ilmaiseksi jaettava tavara on jo nuutunutta ja parhaat päivänsä nähnyttä, vaan toisin oli. Voi niitä onnellisia ilmeitä, kun itselleen tarpeellisia aarteita löytyi kassien seasta. Lapsilla oli ensin vaikeaa käsittää, että leluja sai ottaa ilman. Sen kun otat sen mikä miellyttää. Unohdetut nallet, autot ja monsterit saivat uuden elämän uusissa leikeissä.

Jos jollakin jäi mietityttään, että mitä tapahtui kaikille paikanpäälle jääneille vaatteille ja tavaroille, niin ne lastattiin kuomukärryyn ja toinen järjestäjistä vei ne Pöykkölään äitinsä pihalle. Sitten vain facebookin Rovaniemen roskalavalle (ilmaiseksi annettavien asioiden ilmoitussivusto) viestiä ja sankoin joukoin kävi väkeä vielä penkomassa jäämistöä. Näin ollen täysi kuomukärryllinen saatiin kierrätettyä tarvitseville ja vain pari hassua pikku pussukkaa jäi vietäväksi Konttiin. Itse voisin todeta, että tämä kierrätyspäivä oli niin onnistunut, kuin se vaan olla ja voi.

Positiivisesta palautteesta innostuneena ja varmaan ilman sitäkin, me jo päätimmekin julistaa Kamat kiertoon- tapahtuma perinteeksi. Varautukaahan siis ensi syksynäkin tulemaan paikalle tapamaan tuttuja ja tuntemattomia, tuomaan ja viemään kamaa kiertoon. Ja eiköhän me myös keksitä jotain uutta kivaa seuraavalle kerralle. Kiitoksia kaikille ihanasta päivästä ja ensi vuonna uudestaan pannaan Kamat kiertoon!

Herkkuja oli monenmoisia, niin kahvilan puolella, kuin arvonnassakin.

"Luovuttajia" ja myyjiä oli niin paljon, että osa jäi suosiolla ulos kärryineen.

Ja lava täyttyy!

Kierrätyslava sai paljon kiitosta kyläläisiltä.

Ihanaa oli ja ensivuonna uudestaan uusin kujein!

Menovinkki lauantaille

Joulu se tulla jolokuttaa ja erinäiset tapahtuman sen mukana. Huomenna lauantaina on jälleen Juotaksen koululla Joulutoritapahtuma klo 11-16. Olin siellä mukana viimevuonnakin ja voi mikä tunnelma siellä olikaan! Tarjolla on paljon uniikkia ja laadukasta käsityötä, herkkuja ja muita huikeita ja persoonallisia lahjaideoita. Viimevuoden meininkiä voit käydä katsoon täältä. Huomenna siis kaikki kynnelle kykenevät suunta Juotaksen koululle Opinkujalle.

Tule mukaan virittäytyyn joulutunnelmaan!

Wanhat markkinat ja LadyComp postausta

Miepäs äkkiseltään vinkkaan teille viikonlopun tapahtumista. Elikkäs Rovaniemen Wanhat markkinat tullee jälleen ja niin kuin aina, mekin ollaan taas paikan päällä tuotteinemme ja markkinahinnoin tietysti. Tuuhan siis piipahtamaan!

Ja sitten niille tiedoksi, jotka on oottanu kuin kuuta nousevaa postausta Lady Compista. Huomenna se sitten läsähtää pitkän odotuksen jälkeen...

Huiiiih, nyt mennään taas tukka putkella, että saadaan viikonlopuksi kaikki hommat kondikseen. Huomiseen siis! (alla kuva 8-yrtin voiteista, mitä markkinoille puuhakkaana valmistettiin)

Hillakuume seminaari Ranualla 2.8.2013

Pikku menovinkki teille, joilla ei ole vielä perjantaille mitään tekemistä. Ranualla pidetään jälleen hilla- seminaari ja allekirjoittanutkin on paikan päällä puhumassa. Laitanpas alle päivän ohjelman. Seminaari on joka kerta ollu todella mielenkiintonen, joten suosittelen lämpimästi.

Hillakuume -seminaari järjestetään Ranualla
Hillamarkkinoiden yhteydessä perjantaina  2.8.2013

Paikka: Ranuan kristillinen kansanopisto, Kansanopistontie 6A, 97700 Ranua.

Päivän teemana Terveys

Puheenjohtajana maalaislääkäri Tapani Kiminkinen

9.00 – 9.30	Ilmoittautuminen ja aloituskahvit
9.30 -9.45	Ranuan kunnan tervehdys ja tilaisuuden avaus Valtuuston puheenjohtaja Päiviö Karttunen
9.45 – 10.15	Lappilaiset marjat osana kansanparannusta kansanparantajan perillinen, yrittäjä Katja Misikangas, LapCream
10.15 – 10.35	Luonnon marjat lääkärin silmin maalaislääkäri Tapani Kiminkinen
10.35– 11.00	Luonnonmarjat ja kansanterveys professori Raija Tahvonen, MTT
	Keskustelua aiheista
11.30-12.15	Lounas
12.15-13.00	Hillan saatavuus paremmaksi – terveisiä Kanadasta Kristine Naess, Les Buissons Research Center (esitys tulkataan)
13.00-13.30	Luonnonmarjojen tuotanto Amerikan ja Lapin malliin vanhempi tutkija, Henri Vanhanen, MTT
	Keskustelua aiheista
14.00 – 14.20	Kahvit
14.20 – 14.30	Vuoden Hillatuotekilpailun voittajien julkistaminen
14.30 – 15.00	Terveyttä metsästä – luonto apteekkina, kuntosalina ja terapeuttina maalaislääkäri Tapani Kiminkinen
15.00– 15.30	Yhteenveto päivästä Valtuuston puheenjohtaja Päiviö Karttunen, Ranuan kunta

 

Tapahtumaan tulee ilmottautua etukäteen. Linkki ilmottautumiseen tulee tässä.

Toivottavasti nähdään!

Puuhakerho

Kun asuu syrjäkylällä, niin monet asiat on paremmin kuin kaupunkilaisilla. Pienenä esimerkkinä tilaa missä temmeltää, rauhaa, puhtautta ja ääretön määrä luonnosta nauttimisen riemua ihan takapihalla. On kuitenki muutamia asioita, mitä täällä syrjäkylillä jää kaipaamaan ja niistä yksi on sosiaaliset harrastusmahdollisuudet lapsille. Jos haluat, että lapset saavat harrastaa yhdessä muiden lasten kanssa, niin saat varautua monien tuntien kaupunkiinajoreissuihin. Ensinnäkin jo pitkät ajomatkat estää pienten lasten harrastuksiin menot, koska päivät venyisivät arkena liian pitkiksi ja aamuherääminen voisi olla tuskaa.

Onneksi kuitenkin aina on jotain tehtävissä ja niinpäs me muutaman muun äidin kanssa pistimme hynttyyt yhteen ja aloimme vetämään vuoden alusta puuhakerhoa lapsille kerta viikossa. Vain nyhveröt jää valittamaan puuttuvista asioista ja toiminnan tytöt ne vaan pistää kylällä tapahtumaan, eikös! Puuhakerhossa liikutaan, askarrellaan ja muuten vaan puuhaillaan porukalla. Ongelmana on myös ollut se, että ne muutamat kerhot mitä naapurikylällä pidetään, on iänpuolesta rajattuja ja usein suunnattu koululaisille. Alle kouluikäisille ei oikeastaan ole mitään tarjolla. Me päätimme, että meidän kerhomme on ikäraja vapaa ja osallistujia onkin ollu vauvasta viideluokkalaisiin. Mietittiin aluksi, että mitenkähän tällanen järjestely onnistuu, kun on isoja ja pieniä samassa sopassa. Ollaan kuitenkin positiivisesti yllättyneitä, kuinka hyvin pikku taaperot menee vanhempien lasten seassa. Ainostaan nopeiden pallopelien edestä, ollaan järkätty pienemmille jotain muuta puuhaa toiseen luokkahuoneeseen. Pitäähän isompien lastenki saada pelata niin, ettei tarvi varoa pienten jäämistä alle.

Puuhauspaikkana toimii Narkauksen kylätalo, joka on vanha kyläkoulu. Itsekkin olen siellä ala-asteen suorittanu ja voi sitä nostalgian määrää, mikä aina valtaa minut sisään mennessä. Meillä piti kerran testata yhden vanhan luokkakaveri iskän kanssa, että vieläkös koulun välituntikello toimii. Toimihan se, mutta kovin oli ääni ruosteinen ja vaimea. Mutta toimi kuitenki!

Kuva Riina Parkkinen

Kylätalolla ei ole ollu lähivuosina kovinkaan paljoa tapahtumaa, mikä olisi suunnattu nimenomaan lapsille. Täten esimerkiksi kaikki välineet, pallot, patjat, piirustusvälineistä puhumattakaan, puuttuu talolta. Eräs äideistä kekkasi viimevuoden lopussa, että tehdään Narkaus kylästä kalenteri, millä tienataan rahaa välineiden hankintaa. Koska oli jo melkein joulukuu, niin päkästiin Tiinan ja meidän valokuvista (onneksi niitä oli aika määrä tullut rapsittua) yhdessä illassa kokoon maisemakalenteri, mikä laitettiin sitten netin kautta tilaukseen. Otettiin pienoinen riski, koska meillä ei ollu harmainta hajuakaan haluaako kyläläiset, joista useimmilla ei ole omia pieniä lapsia olleskaan, ostaa kalenteria tällaiseen tarkoitukseen. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä, koska myimme kaikki 50 kalenteria hujauksessa ja näin saimme reilut 600€ tarvikeostoksiin. Ensi vuodeksi on taatusti tulossa entistä ehompi Narkaus-kalenteri ja jospas uskaltaisi isomman määränkin jopa tilata.

En kuitenkaan halunnu pelkästään retostella sillä, kuinka hienoja ja aktiivisia äitejä meillä täällä löytyy. Eräs tärkeä asia mistä halusin kirjottaa myös on, että monet kunnat avustaa kylien kehitystyötä. Meidän alueella toimii Kylien kehittämissäätiö, joka avustaa mm. seuraavanlaisia asioita;

Tukee ja avustaa hankkeita ja toimintoja jotka

• lisäävät kylien vetovoimaisuutta
• edistävät kulttuuri-, virkistys- ja elinkeinotoimintaa
• ylläpidetään kylillä sellaiset elinolosuhteet, että ihmiset haluavat niissä jatkaa asumista ja elinkeinojen harjoittamista
• edistää tutkimustoimintaa eri alueiden ja kylien toimintojen kehittämissuuntien selvittämiseksi
• säätiön varoja ei käytetä kunnan lakisääteisten toimintojen rahoittamiseen.

Me saimme vinkin tästä säätiöstä ja saimmekin heiltä kultuuritoimintaan (eli askarteluihin jne.) avustuksena muhevan paketillisen tarvikkeita. Eikä siinnä vielä kaikki! Ensi viikolla saamme puuhakerhoon ihan oikean käsityöohjaajan ja puuhailemme lasten kanssa pääsiäiskoristeita ja muuta mukavaa. Kaikki tämä ohjaus ja tarvikkeet siis ilmaiseksi! Tällaisia avustuksia löytyy lähes joka kunnasta, mutta niiden hakeminen on käsitykseni mukaan aika vähäistä. Ehkä ongelma onkin juuri siinnä, ettei säätiöt voi mainostaa "ilmaista rahaa" vaan kyläläisten täytyy osata niitä pyytää. Suosittelenkin siis, että jos toimit jossain kerhossa tai ryhmässä, niin kannattaa kysellä mahdollisia avustuksia toimintaan. Jouduin minäkin aika monta paikkaa soittelemaan läpi, mutta kyllä se vaan kannatti. Ainaki jos lapsilta kysellään, jotka riemusta hypellen alkoi saman tein maalailemaan, kun tarvikkeet kylätalolle saatiin. Kylätalon seinän "hienot" losokoristeet saivat lähteä ja nyt seinällä koreilee lasten piirustusnäyttely... veikkaisin, että monien kymmenien vuosien tauon jälkeen!

Ihanaa, että nyt pieneimmillekki on meidän kylällä puuhaa =)

Taiteilutuokio!

Luomun nousukausi

Näinhän se on, että vihdoinkin me seurataan muuta maailmaa luomun suhteen. Muualla kun luomun kulutus ja luomutuotteiden tuotteistaminen on ollu tasasen nousujohteista, niin meillä suomessa on junnattu viitisentoista vuotta paikallaan. Mitään ei tapahtunut pitkiin aikoihin ja luomu sanana sai jopa jonkinlaisen "ituhippi" leiman. Mutta onneksi, jo noin viitisen vuotta ollaan menty oikeaan suuntaan ja eilisen Lisää luomua- kiertueen seminaarissa, tulevaisuus kuulosti todella valoisalta. Seminaari pidettiin Louella ja ylpeänä saan kertoa, että toiseksi viimeisessä kiertuepaikassa oli kaikkein suurin kuuntelijamäärä. Siis "keskellä ei mitään" meidän pohjolassa! Hyvä Lappi ja sen luomuintoilijat!

Päivän aikana tuli paljon asiaa mielenkiintoisilta puhujilta. Mukana oli mm. ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka ja kuuluisa keittiömestari Tero Mäntykangas. Myös luonnontuotealan yrittäjiä kuten Tarja Vesala Luomu ja lähiruokakauppa, Saska Tuomasjukka Lapin Maria oy ja agronomi luomulammastilallinen Johanna Alamikkotervo, oli antamassa omaa näkökantaansa luomu asiaan.

Eniten minua kiinnosti Hannele Pokan tiedot hallituksen linjauksesta luomun suhteen. Olen kyllä ollut tietoinen, että hallitus tukee luomua mutta se, että selviä tavoitteitakin on jo asetettu, tuli mulle uutena tietona. Hallitus on kirjannut, että

luomuruuan osuus tulisi nousta 20% vuoteen 2020 mennessä

kunnallisten ruokapalveluiden kuten koulu-päiväkoti- vanhainkotiruokien luomun osuus pitää niin ikään nostaa 20%:iin vuoteen 2020 mennessä!

 

luomuviljelyala nousisi 9%:sta 20%:iin myös vuoteen 2020 mennessä.

 

 



Itseäni henkilökohtaisesti ilostuttu tuo uutinen, että kunnille annetaan enemmän vastuuta kantaa kortensa kekoon. Päiväkoti ja kouluruokaan varsinkin olisi syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tästä on hyvä aloittaa. Esimerkkinä Pokka kertoi Kiuruveden kunnasta, joka on itsenäisesti jo päättänyt alkaa nostamaan luomun osuutta kunnan ruokapalveluissa ja sen osuus onkin jo nyt 14%.

 

Luomun suosimiseen on monia eri syitä. Pokka kertoi, että yksi syy on selvästi ympäristötekijät. Luomuviljely kuluttaa 45% vähemmän  energiaa, kuin tavanomainen. Pokka nosti myös pinnalle julkisen puolen hankinnoissa kilpailutuksen ongelman. Kun vanha malli on, että kilpailutetaan ja valitaan se halvin, pitäisi tätä tapaa tarkastella hieman useammalta kantilta. Halvin on harvoin se paras ja laatu tietysti silloin kärsii. Lisäksi ei ajatella työllistymistä tai ilmastoa. Eli monesti halvempaa materiaalia/palvelua saa jostain kauempaa tai jopa ulkomailta. Kun suosittaisiin lähiruokaa, luomua ja paikkakunnan palveluita työllistettäisiin oman kunnan yrittäjiä ja hiilijalanjälki tuotteissa olisi paljon pienenpi. Tämän ajattelutavan voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan ja varsinkin kunnat tuntuvat nykyään kilpailuttavan kaiken laadun pois palveluistaan. Surullista minun mielestä!

 

 

Mutta paukutetaanpas hieman faktaa pöytään...

 



Tiesitkö, että 1/4 maailman luomupinta-alasta on Suomessa?!!!

 

Suomessa luomu-hyväksyttyä pinta-alaa on 7 500 000 hehtaaria...

 

Josta 7 100 000 hehtaaria on Lapissa!!!

 

99% suomen metsistä olisi luomukeruuseen kelpaavaa, mutta sertifionti ainoastaan puuttuu. Suomen pinta-alasta 87% voisi olla luomusertifioitua. Niin ja kuinka huippua olis Lapin matkailussakin sanoa, että "meidän Lappipas on 78%:sti luomusertifioitua aluetta!" Uskon, että kovinkaan moni matkailualan ihminen, ei ole osannut ottaa tätä myyntivalttia käyttöönsä.

 

 

Luomun suosio on siis kasvanut, sehän on selvä. Erääksi syyksi tähän arveltiin olevan kauppojen luomuvalikoimien lisääminen tarjontaan. Luomu tuotantoa on jo jonkin verran, mutta sitä olisi kyllä lisättävä runsaasti.

 

Eräs suuri ongelma luomu alalla on kuitenkin jatkojalostus. Vanhalan Lammastilan Johanna Alamikkotervo kertoi surullista tarinaa siitä, että heidän lampaanliha tuotetaan luomuna, mutta tulee jatkojalostuksesta ulos "normaalina" Merilapin lampaanlihana. Samaa surullista tarinaa kertoo marja-ala ja maitotuotanto. Tässä epäkohta on siis jalostus puolella, jolla ei ole kapasiteettiä tahtoa tai muuten mahdollisuuksia erottaa luomutuotantolinjaa ja normituotantolinjaa. Tuotantolinjastot tietysti pitää olla sellaiset, että luomu ja normi ei ole vaarassa sekoittua keskenään. Tämä tietysti pitää myös olla tarkkailtua ja seurattua toimintaa (muistaakseni myös luomuhyväksyttyä).

 

 

Multa muuten löytyy vinkkeleistä ylläolevat lisäpohjalliset lampaanvillasta. On nimittäin todella lämpimät!

Hullultahan se tosiaan kuulostaa, että me saatamme syödä tietämättämme luomu lampaanlihaa tai juoda luomutuotettua maitoa. Ja kun tietää minkä vaivan tuottajat ovat luomun eteen nähny, niin soisi heille tätä statusta pystyvän myös käyttämään. Siinnäpäs pähkinää purtavaksi tuottajille, jalostajille, hallitukselle ja kaikille meille muutenkin.

Flunssa päivitys ja mietteitä luonnontuotealasta

Huh, viikonloppu hurahti Pöykkölän myyjäisten merkeissä ja täytyy riemuita, että hengissä selvittiin! Ääni lähti jo lauantaina ensimmäisen 10 min aikana. Kurkkuosastoa ei tietysti auttanut ollenkaan se fakta, että myyjäiset pidettiin kasvihuoneissa, missä oli läpikulku ovista koko ajan. Vedolta ei siis voinut välttyä. Muutamaa hengen salpaavaa yskäkohtausta lukuunottamatta (jolloin ei pystynyt puhumaan ja vesi virtasi silmistä solkenaan. Mahdoin olla kaunista katseltavaa ;) ) selvisin suhteellisen hyvin ja asiakkaatkin sai puheestani selvää. Onneksi olo ei muutoin ollut kipeä, eli kuumetta tai muuta ei ole havaittu.

Olen lääkinnyt heti alusta lähtien kurkkuani väinönputki- ja ruusujuuritinktuuralla, niin kuin aikaisemmin kerroin. Myös väiskin juurta on tullut popsittua pitkin päivää. Olin ihan varma, että mulla on sama streptokokki bakteeri, kun mejän pikku Pekullakin. Oireetkin kun alkoi juuri samalla tavalla. Mutta kun hoitaja soitti nieluviljelytuloksia, niin yllättäen ne olivatkin puhtaat! Tietysti se oli suuri helpotus, mutta samalla jäin miettimään, että voisikos streptokokki kadota väinskin juurta ja väiskiviinaa kurlaamalla. Onnekseni viikonloppuna törmäsin Rainer Peltolaan (MTT:n vanhempi tutkija) ja häneltä asiaa kysyessä sain vahvistuksen siitä, että kyllä se mahdollista on. Tietysti paljon vaikuttaa se, kuinka pitkälle tauti on pääsyt leviämään, mutta faktaa on, että jos streptokokkibakteeria viljellään maljaviljelynä ja siihen laitetaan väinönputkenjuurta, niin streptokokkibakteeri kuolee. Harmi vaan, ettei poika suostu väinönjuurta popsimaan ja alkoholitinktuuraa ei viitsi kurkkuun vielä pienelle työntää. Iina kantaa koulussakin väiskipussukkaa mukana ja mutustelee juuren silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Oiskohan siinnä syy, että hän on tältä herkästi tarttuvalta taudilta välttynyt *koputtaa puuta*.

Väinönputki

Viikonloppu oli äänen käheydestä huolimatta aivan ihana ja jälleen kerran kanssa ihmisten vuoksi. Voi että mie tykkään käydä tällaisissa tapahtumissa, kun ihmiset tulevat juttelemaan niin avoimesti asioista. Yksi asia kuitenkin kiinnitti huomioni, jota jäin jälkeenpäinkin miettimään. Nimittäin nuorten aikusten kiinnostus luonnontuotteisiin ja yrtteihin. Väitän tässä ja nyt, että aika tosiaankin on muuttumassa ja uudet arvot nostaa päätään. Se ei ole mitään harhakuvitelmaa tai pikainen muotivirtaus, että nuoret miehen juoksevat pitkin metsiä pakurikääpien ja villivihannesten perässä. Kyllä nuorissa on käynnissä jokin uusi muutoksen ja asenteen tuuli, mikä mielestäni on ja tulee olemaan pysyvää.

Pöykkölässä pyöri myös tämä kaveri, jakamassa tietoa luonnosta. Lapin 4H:n Entti. 

Olin ihan liekeissä (ja niin oli keskustelukumppanitkin) kun sain jutella näiden ihmisten kanssa yrteistä ja varsinkin juuri väinönputkesta tuli paljon asiaa. Liekkö syynä siihen juurikin tämä flunssakausi. Olen myös erittäin iloinen siitä, että nuoret kyselevät opiskelumahdollisuuksistaan luonnontuotealalle, koska se on heidän tulevaisuuden haaveissaan. Todella ihanaa, ettei alaa mielletä enään vain "mummojen puuhasteluksi" vaan tosiaan siinnä nähdään tulevaisuutta oikean uran luomiseen ja näinhän se onkin. Varsinkin meillä Lapissa, on todella mahtavat mahdollisuudet työuran luomiseen luonnontuotealan parissa, mutta valitettavasti silti alan opiskelupaikkoja ollaan ajamassa koko ajan alas. Lapissa painotus on kovasti matkailun puolelle, mutta kun meillä on niiiin paljon muutankin täällä kuin matkailu. Lisäksi luonnontuoteala monin tavoin tukee matkailuakin, kunhan vaan verkostot saadaan kunnolla toimimaan. Itse näen luonnontuotealan tulevaisuuden todella valoisana, enkä vähiten tämän viisaan, motivoituneen ja valistuneen nuoren väen vuoksi.

Uskon vahvasti, että Lappi nousee vielä luonnontuotteiden voimalla yhdeksi yrittäjien inovatiivisten tuotteiden aarreaitaksi! UGH! OLEN PUHUNUT!

Suuret Joulumyyjäiset Pöykkölässä

Huomenna alkaa perinteeksi muodostuneet Pöykkölän Joulumyyjäiset ja niin kuin jo monena vuonna aijemmin, myös minäkin olen siellä!

Pöykkölän Suuret joulumyyjäiset la-su 15.–16.12. klo 10–16, Metsäoppilaitoksella. Metsäruusuntie, Pöykkölä

 

 

 

 

Laitan tänä vuonna maistiaisiksi väinönputken juurta, minkä olen jälleen kerran todennu korvaamattomaksi flunssanhoidossa, niin kuin viimepostauksessakin mainitsin. Ja tietysti myytävänäkin tätä juurta mulla löytyy, luonnollisestikkin =) Katsotaan miten tropit piettää kunnossa tämän tytön koko kovan viikonlopun ajan... Siis jos henki vain pihisee, niin käyttäkäämme viittomakieltä, hih!

 

Vielä hieman viimevuoden tunnelmia kuvien kera...

 

Nää hienot korvikset ostin itselleni viimevuonna ja surukseni pudotin niistä toisen heti seuraavalla viikolla.

 





Toivottavasti nähdään huomenna tonttuilun merkeissä!

Lapin luonnonantimien tulevaisuuden mahdollisuudet

Eilen olin otsikon nimisessä seminaarissa. Seminaari herätteli paljon ajatuksia ja ideoitakin tulevaisuuteen. En kuitenkaan kirjoittele kaikkea täällä julki, mutta silti on pakko nostaa muutamia faktoja mitkä herätteli seminaarin aikana.

Yrtti- ja kasviteollisuudesta uusi IKEA?!
Minut yllätti tieto siitä, että yrttien viljelyssäkin ollaan jo menty "Ikea- malliin". Jaana Väisänen (Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettaja) piti puheenvuoron, jossa kertoi vierailleensa Saksalaisen viljely-yrityksen tiluksilla. Yritys viljelee pääsääntöisesti väinönpukea. Yritys kertoi avoimesti, että heillä on tavoite tuottaa massaa ja he olivat panostaneet paljon koneisiin ja linjastoihin. Myös viljelykeinoja ja kantoja tutkittiin. Sitten kuin hommat ja tuotantotavat massatuotannolle olivat kunnossa, siirrettiin tuotanto halpamaihin!!!
Pitääkö meidän jo huolehtia siitäkin, että onko luonnontuotteissa käytetyt kasvit ja yrtit eettisesti tuotettuja?!


Tipujen kasvatuksen lisäksi kasvien kasvatus tarvitsee pian eettistä silmää...

Lapin tuotannossa vähemmän torjunta-aineita!
Anu Räty (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta) puolestaan omassa puheenvuorossaan kertoi faktaa siitä, että Lapissa tuotetuissa vihanneksissa, juureksissa jne. on vähemmän torjunta-aineita. Tämä puhtaasti sen takia, että näillä korkausasteilla viihtyy huomattavasti vähemmän tuholaisötököitä.
Elikkäs jos tarjolla ei ole luomua, niin koita saada Lappilaista!

Pakurikääpä viljelyyn?
Viimeisen puheenvuoron pitivät Rainer Peltola (MTT:n vanhempi tutkija) ja Henri Vanhanen (MTT:n vanhempi tutkija) ajankohtasesta aiheesta nimeltä pakurikääpä. Miehet heittivät päälaelleen koko metsäteollisuuden asettelun, kun näyttivät faktaa siitä, miten koivumetsän saisi tuottamaan huomattavasti enemmän (ja paljon helpommin) pakurikäävän viljelyllä, kuin perinteisillä keinoin. Pakurikäävän viljelystä on parhaillaan menossa tutkimuksia, vaan tämä ei sitten ole heikkohermoisten hommaa. Lopullisia tuloksia voimme odotella noin 10 vuoden päästä!
Jokatapauksessa ajattelin lähteä ehdottamaan appiukolle pakurikääpämetsän ymppäystä =)

Näin myös eilen ensimmäistä kertaa kuvan pakurikäävän itiöemästä. Se kun on aika harvinainen bongattava. Nyt kun tietää miltä puu tällöin näyttää, niin pitää alkaa pitämään silmiä enemmän auki. Jospas jostain löytäis hyvän itiöpesäkkeen, mitä voisi alkaa levittämään, hihi... Jos minusta tuleekin pakurikääpäviljelijä... mistäpä sitä koskaan tietää ;)

Pakurista on muuten juuri ilmestyny Jaakko Halmetojan kirjottama kirja, jota saa tilattua mm. täältä. Ite en ole opukseen vielä perehtyny, mutta sehän on selvää että kirja on käsiin saatava.

Että tällaisia ajatuksia tänään...

Joulunhenki iski

Hip hei! Tänään oon menossa Metsäruusuntielle seminaariin missä käsitellään Lapin luonnonantimien tulevaisuutta. Toivottavasti päivä olis super mielenkiintonen, ainakin odotan niin. Ispiroitumista ja ajatuksen virtaa luvassa siis ja ah niin hyvästä aiheesta. Ihanaa!

Minut myös yllättäen valtasi joulunhenki! En ole kovin ollut joulufiiliksissä, vaikka normaalisti tähän aikaan jo mukavasti joulutunnelma nostaa päätään tässäkin ihmisessä. Nyt se sitten iski, en tiiä miksi, mutta iskipä kuitenki! Olisko se sitten ollu se Peksun leipoma pipari (jonka söin aamupalaksi, hih), joka näytti enemmän alienilta kuin joulu-ukolta. Söpö! Jouluaika on ihanaa, kaikkine valoineen, lauluineen ja tunnelmineen... onkohan minusta tulossa jouluihminen?!

Nyt on jotenki niin hyvä fiilis, että pakko oli tulla toivottaan teille kaikille myös ihanaa päivää ja iloitkaa kiireen keskellä niistä pienistä asioista!

Joulutori- varaslähtö jouluun!

Lauantaina suuntasin Iinan kanssa Juotakselle joulutorihommiin. Paikkana oli Juotaksen kylän vanha koulu, jonka osti muutamia vuosia sitten Kati Juujärvi, touhukkain ja rohkein yrittäjänainen näillä pitäjillä. Katin yrityksen nimi on Nahkaparkki ja hän suunnittelee nahkakäsitöitä ja vaatteita. Ei muuten moni nainen uskaltaisi ostaa puilla lämmitettävää vanhaa koulunräppänää kaukaa kaupungista, mutta Kati on sellanen touhun nainen, ettei oletukset päde tähän tyttöön. Mulla harmittaa, kun en hokannu ottaa itse koulusta enempää kuvia. Kati oli nimittäin loihtinu omasta asumispuolestaan (mikä oli vanha koulun keittola) sellaisen lukaalin, että allekirjoittanut huokaisi syvään sinne astuessa. Vanhaa hirsiseinää ja tunnelmaa... voih!

Kati ja hänen suokkinsa Soni. Ihana pari!

Kati oli järjestäny tapahtuman hyvin ja porukkaa oli paikalla niin myyjien, kuin kävijöidenkin osalta. Kaikkein ihaninta näissä tapahtumissa on kuitenkin se, että näkee tuttuja ja saa hamstrattua ihania käsitöitä pukinkonttiin. Olenki aina sanonu, että kaikki mitä tulee menee yleensä naapuripöytiin, mutta sehän se juuri hyvä onkin. Pakko myös mainita, että Joulutorilla on kyllä niin laadukkaita tavaroita, ettei rahan tuhlaus harmita ollenkaan! Poissa on se aika, kun käsitekosten tuotteiden ulkonäköön ei satsattu. Kaunista, kaunista ja kaunista!

Alla todella kätevä vinkki linnunruokintaan. Hyvästi rumat vihreät muoviverkot, täältä tulee Talikello!

Alla kuvia meidän emännän Katin kättein töistä...

Joulutorilta löytyi myös huovutettuja lapasia, perinteisiä villakudoksia ja leivonnaisia. Tää "keinutuolin ryijy" kuitenki oli ihan huippu ja pakko oli siitäkin räpsästä kuva. Mie niin haluaisin vanhana mummoroisena kiikata kiikkustuolissa tällainen  takamuksen alla. Ei vois huono päivä tulla siitä, ei!

Lapsia ei oltu myöskään unohdettu, vaan Kati veti omassa ateljeessaan joulukorttiaskeltelua. Ja kyllähän niitä lapsukaisia kävikin. Pihalla oli myös kaksi ponia, joilla he saivat ratsastaa. Soni-heppa uskollisesti käveli aidan toidella puolen kaverina ja tunnelmassa mukana (välillä hieman irrotellen ravilla) taatusti yhtä monta kierrosta kuin ponitki. Inaha heponen!

Kiitos Kati ihanasta tapahtumasta! Tällaisia toimijoita me tarvittaan ehdottomasti lisää meidän kylille, niin voidaan sanoa hyvästit tyhjille taloille ja maaseudun autioitumiselle. Ja jos väkimäärästä vois yhtään päätellä, niin kyllä Yläkemijokivarrella on hyvä tulevaisuus. Positiivista oli myös huomata lapsiperheiden runsas määrä. Ei ole enään palkästään mummoja ja pappoja kylät pullollaan ja se on oikea suunta se. Ensivuonna taas uudestaan! Niinhän Kati?! =D

 Tämän mamman sydämmen valtasi joulumieli... Ihanaa Joulun odotusta!