maanantai 11. maaliskuuta 2013

Puuhakerho

Kun asuu syrjäkylällä, niin monet asiat on paremmin kuin kaupunkilaisilla. Pienenä esimerkkinä tilaa missä temmeltää, rauhaa, puhtautta ja ääretön määrä luonnosta nauttimisen riemua ihan takapihalla. On kuitenki muutamia asioita, mitä täällä syrjäkylillä jää kaipaamaan ja niistä yksi on sosiaaliset harrastusmahdollisuudet lapsille. Jos haluat, että lapset saavat harrastaa yhdessä muiden lasten kanssa, niin saat varautua monien tuntien kaupunkiinajoreissuihin. Ensinnäkin jo pitkät ajomatkat estää pienten lasten harrastuksiin menot, koska päivät venyisivät arkena liian pitkiksi ja aamuherääminen voisi olla tuskaa.

Onneksi kuitenkin aina on jotain tehtävissä ja niinpäs me muutaman muun äidin kanssa pistimme hynttyyt yhteen ja aloimme vetämään vuoden alusta puuhakerhoa lapsille kerta viikossa. Vain nyhveröt jää valittamaan puuttuvista asioista ja toiminnan tytöt ne vaan pistää kylällä tapahtumaan, eikös! Puuhakerhossa liikutaan, askarrellaan ja muuten vaan puuhaillaan porukalla. Ongelmana on myös ollut se, että ne muutamat kerhot mitä naapurikylällä pidetään, on iänpuolesta rajattuja ja usein suunnattu koululaisille. Alle kouluikäisille ei oikeastaan ole mitään tarjolla. Me päätimme, että meidän kerhomme on ikäraja vapaa ja osallistujia onkin ollu vauvasta viideluokkalaisiin. Mietittiin aluksi, että mitenkähän tällanen järjestely onnistuu, kun on isoja ja pieniä samassa sopassa. Ollaan kuitenkin positiivisesti yllättyneitä, kuinka hyvin pikku taaperot menee vanhempien lasten seassa. Ainostaan nopeiden pallopelien edestä, ollaan järkätty pienemmille jotain muuta puuhaa toiseen luokkahuoneeseen. Pitäähän isompien lastenki saada pelata niin, ettei tarvi varoa pienten jäämistä alle.

Puuhauspaikkana toimii Narkauksen kylätalo, joka on vanha kyläkoulu. Itsekkin olen siellä ala-asteen suorittanu ja voi sitä nostalgian määrää, mikä aina valtaa minut sisään mennessä. Meillä piti kerran testata yhden vanhan luokkakaveri iskän kanssa, että vieläkös koulun välituntikello toimii. Toimihan se, mutta kovin oli ääni ruosteinen ja vaimea. Mutta toimi kuitenki!

Kuva Riina Parkkinen
Kylätalolla ei ole ollu lähivuosina kovinkaan paljoa tapahtumaa, mikä olisi suunnattu nimenomaan lapsille. Täten esimerkiksi kaikki välineet, pallot, patjat, piirustusvälineistä puhumattakaan, puuttuu talolta. Eräs äideistä kekkasi viimevuoden lopussa, että tehdään Narkaus kylästä kalenteri, millä tienataan rahaa välineiden hankintaa. Koska oli jo melkein joulukuu, niin päkästiin Tiinan ja meidän valokuvista (onneksi niitä oli aika määrä tullut rapsittua) yhdessä illassa kokoon maisemakalenteri, mikä laitettiin sitten netin kautta tilaukseen. Otettiin pienoinen riski, koska meillä ei ollu harmainta hajuakaan haluaako kyläläiset, joista useimmilla ei ole omia pieniä lapsia olleskaan, ostaa kalenteria tällaiseen tarkoitukseen. Jälleen saimme positiivisesti yllättyä, koska myimme kaikki 50 kalenteria hujauksessa ja näin saimme reilut 600€ tarvikeostoksiin. Ensi vuodeksi on taatusti tulossa entistä ehompi Narkaus-kalenteri ja jospas uskaltaisi isomman määränkin jopa tilata.

En kuitenkaan halunnu pelkästään retostella sillä, kuinka hienoja ja aktiivisia äitejä meillä täällä löytyy. Eräs tärkeä asia mistä halusin kirjottaa myös on, että monet kunnat avustaa kylien kehitystyötä. Meidän alueella toimii Kylien kehittämissäätiö, joka avustaa mm. seuraavanlaisia asioita;

Tukee ja avustaa hankkeita ja toimintoja jotka
  • lisäävät kylien vetovoimaisuutta
  • edistävät kulttuuri-, virkistys- ja elinkeinotoimintaa
  • ylläpidetään kylillä sellaiset elinolosuhteet, että ihmiset haluavat niissä jatkaa asumista ja elinkeinojen harjoittamista
  • edistää tutkimustoimintaa eri alueiden ja kylien toimintojen kehittämissuuntien selvittämiseksi
  • säätiön varoja ei käytetä kunnan lakisääteisten toimintojen rahoittamiseen.
Me saimme vinkin tästä säätiöstä ja saimmekin heiltä kultuuritoimintaan (eli askarteluihin jne.) avustuksena muhevan paketillisen tarvikkeita. Eikä siinnä vielä kaikki! Ensi viikolla saamme puuhakerhoon ihan oikean käsityöohjaajan ja puuhailemme lasten kanssa pääsiäiskoristeita ja muuta mukavaa. Kaikki tämä ohjaus ja tarvikkeet siis ilmaiseksi! Tällaisia avustuksia löytyy lähes joka kunnasta, mutta niiden hakeminen on käsitykseni mukaan aika vähäistä. Ehkä ongelma onkin juuri siinnä, ettei säätiöt voi mainostaa "ilmaista rahaa" vaan kyläläisten täytyy osata niitä pyytää. Suosittelenkin siis, että jos toimit jossain kerhossa tai ryhmässä, niin kannattaa kysellä mahdollisia avustuksia toimintaan. Jouduin minäkin aika monta paikkaa soittelemaan läpi, mutta kyllä se vaan kannatti. Ainaki jos lapsilta kysellään, jotka riemusta hypellen alkoi saman tein maalailemaan, kun tarvikkeet kylätalolle saatiin. Kylätalon seinän "hienot" losokoristeet saivat lähteä ja nyt seinällä koreilee lasten piirustusnäyttely... veikkaisin, että monien kymmenien vuosien tauon jälkeen!


Ihanaa, että nyt pieneimmillekki on meidän kylällä puuhaa =)

Taiteilutuokio!

6 kommenttia:

  1. Valittamalla ei saa kuin pahan mielen. Odottamalla, että muut tekee palaa hihat. Käärimällä ja hihat ja käymällä hommiin tapahtuu! Iso peukku tälle!

    VastaaPoista
  2. Suvi ja TuijaK, kiitos kommenteista ja kannustuksesta =D

    Tiivistit Tuija aika hyvin tän meidänki tilanteen. "Tee ite, niin saat taatusti sitä mitä haluat" =D

    VastaaPoista
  3. Hienoa, hatunnosto täältä teille.
    Välillä tuntuu, että kaikki viedään, mutta - periksi ei anneta!

    VastaaPoista
  4. Aivan loistava juttu! Innostaa meitä muitakin syrjäkyläläisiä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kannustuksesta =D Pidetään pintamme täällä syrjäkylillä, nih!

    Huomennahan meillä onkin ihan ohjattua pääsiäisaskartelua puuhakerhossa, vierailevan tähden kera... ehkä palaan asiaan ;)

    VastaaPoista