Rovaniemen Wanhat Markkinat 2012

No niin, pikkuhiljaa alkaa toipumaan viikonlopun puheripulista. Rollon taatusti makein tapahtuma Rovaniemen Wanhat Markkinat on taas tältä vuodelta mennyttä aikaa. Jotenki olo on jälleen tyhjä, niin kuin kauan odotettujen tapahtumien jälkeen monesti ruukaa olla. Työnteostakaan ei meinaa tulla mitään, mutta onneksi olen siihen jo varautunu ja osaan ottaa pari päivää hieman rennommin, hyvällä omallatunnolla.

Tällä kertaa en kerennyt kovin itse kiertelemään (mitä nyt kävin hieman hämmentämässä Miss Rillimarei ohjelmaa yllätysnumerolla), joten kuvasaaliskin on yllättäen oman kojun läheltä. Onneksi me oltiinki tänä vuonna vastapäätä kotieläinosastoa, sillä katsottavaa tosiaan piisasi. Viikonlopun parhaan viihdykkeen tarjosi varmasti pikkuinen vuohen kili, joka veti omaa shoutaan ihanan kililapsimaisella elämänriemullaan.

 Pikku kili kiipeili kaikkialla, leikki isoa kiliä kaikille pikkukoirille, mitkä sattuivat hämillään häntä pelkäävän ja veteli pukkihyppyjä ja spurtteja lasten kuin aikustenki iloksi. Vaan kun päivän touhuaa, niin yhtäkkiä tulee väsy. Silloin pikku kilikin tiesi, että keneen turvautua. Äidin seläntakana on paras paikka nukkua.

Naapurikojun kukkakauppiaiden kanssa meillä oli jo pientä vääntöä, että kumpi pikku kaverin nappaa laukkuunsa tapahtuman päätyttyä. Hassu yhteensattuma olikin, että kojuja purkaessa tapahtuman päätyttyä, alkoi emävuohi kutsumaan hätääntyneenä kiliään. Aikamme etsittyä, kaveri löytyikin puutarhureiden pakettiautosta popsimassa kukkasia ylimmällä hyllyllä. Oli sinne autojen pakkaushommien lomassa huomaamatta hypännyt, varmaankin herkkupalojen perässä.

Tapahtumassa pystyi myös rentoutumaan pikaisella 15minuutin hieronnalla. Mitä testaajat kommeitoivat, niin tehokasta rentoutusta oli. Ja mikäs se siinnä ollessa, kun saa ihailla kemijokitörmämaisemaa...

Ounasjoen eräratsut oli myös tuonu ihasteltaviksi muutaman hurmaavan ja super rauhallisen kaverin. Rauhallisia hevoset toden teolla olivat, nimittäin yksi heistä ei ollut moksiskaan, vaikka pikki kilinpaholainen kävi muina kileinä syömässä kunnon tupollisen sen häntäjouhia. Niin ja pääsipähän Iinaki lempi hommiinsa...

Ja kyllä me annetaan lapselle joskus erivapautuksia herkutteluunki, vaikkei aina niin terveellisellä pohjalla mentäiskään. Alla Pekka alias Hattaraparta =D

Alla Tyyne ja Matti niin kauniina ja komiana, kuin suomifilmistä konsanaan!

Ja mitäs siellä niin kovin kaihoisasti kattellaan?...

Oliskohan se tuo ihana joenranta näkymä, kuin suoraan -50 luvun ajoilta. Ah tätä maalaisromantikkaa!!!