Kiina ja lemmikkikatu

Susanna vei meidät yhtenä päivänä vanhan kaupungin puolella olevalle lemmikkikadulle. Kiinassa on paljon koiria ihan lemmikkinäki (kaikkia ei suinkaan syödä) ja lähes kaikki ostetaan tällaisilta lemmikkikaduilta. Varsinki villakoirat on kovassa huudossa ja muutamia vuosia sitten oli kuulema kova siperianhusky villitys. Meitäki vastaan käveli reissun aikana pari huskya, hikoilemassa niissä lämpötiloissa...

Nämä hauvelit oli ilmeisesti opetettu patsastelemaan käsityökadun ihanilla huonekaluilla =)

Kuvia lemmikkikadulta...

Koirakauppias

"Valitse pentu?!"

"Hmmm...oiskohan tää hyvä?"

Aikamme kadulla käppäiltyämme huomasimme jotain häikkää ympäröivässä miljöössä. Huomaatko sinä mitään erikoista yllä olevissa kuvissa?

Mitenköhän jos suomessa laitettaisiin tällainen määrä pentuja ritilöille makoilemaan, hmmm... missä ihmeessä on ne ylivilkaat, terhakkaat, naskalihampaisit pennut, jotka tilaisuuden tullen koittaa nappasta jokaista ohikulkijaa hijasta. Karu totuus sitten paljastuikin, kun Sussu infosi meitä siitä, että pennut rauhoitetaan aina päiväksi! Eihän ne nyt muuten mitenkään pysyisi paikoillaan koko päivää näytillä! Just joo...

Pupuliinit näytti lähes yhtä rauhallisilta...

Kilpparit puolestaan mönki saavissa erittäinkin aktiivisina...

Kun taas jotkut mauku häkissään raivotautisen hysterisenä kaltereita purren...

Osasipas siellä joku söpöstelläkkin...

Tarjolla oli kaloja...

Tipuja...

Matoja...

 ...kaikenlaisia matoja...

 Ja niitä kilppareita...PALJON kilppareita...

Lemmikkikadulla todistimme myös normaalia Kiinalaista arkirytmiä ruuanhakuineen, kun pukupäinen skootterilla ajava mies pysähtyi tien varteen naisen luo, jolla oli häkissään kyyhkysiä. Siitä sitten mies valitsi yhden lintusen, jolta nainen käden käänteessä puristi hengen pois, pisti sen pussiin mihin kaato tulikuumaa vettä päälle ja nyppi sulat pois. Tämä koko toimenpide siis Suzhoun keskustassa keskellä katua.

Voitte kuvitella, että poistuin lemmikkikadulta aika ristiriitaisin tuntein. Tällaiselle länsimaalaiselle eläinrakkaalle ihmiselle, tämä katu oli välillä todella karua katseltavaa, enkä tosiaankaan maalla kasvaneena puhu nyt mistään linnunteurastuksesta (mikä kävi kyllä niin nopeasti ja ammattitaitoisesti, että voin väittää monien meidän teuraseläinten kärsivän paljon enemmän, esim. pitkien kuljetusmatkojen takia). Eniten sääliä saivat lemmikkieläimet...

Tällekkään pennulle ei tarkasta syynistä huolimatta kotia vielä löytynyt... niin ja mihin luulette, että ne koirat joutuu, mille ei kotia löydy?!