Muroja ilman sokeria.

Bongasinpas taas uuden löydön kauppareissulta. Nimittäin Torimarketin (siis se mikä on siinnä torin laidassa oleva K- market) hyllystä löytyi tällainen paketti...

Kyseessä on Urtekramin maissihiutaleet ja sisällysluettelo on varmaan lyhin, mitä olen moneen aikaan nähny. Vain kaksi ainesosaa!!!

Olettekohan koskaan ajetellu, että normi Kellogg´s maissimuroihinkin lisätään sokeria? Itse jotenki ajattelin, että ainoastaan sokerihuurrettuihin muroihin lisättäisiin sokeria, mutta ei. Kyllä sitä näyttää olevan normi muroissakin ja näissä kyseisissä muroissa se on toisena ainesosaluettelossa (eli sitä on toiseksi eniten). Lisäksi Kellogg´s sisältää mallasuutetta (ohrasta), suolaa ja lisättyjä vitamiineja; D- vitamiini, tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini, B6, foolihappo, B12 ja kivennäisaineista on lisätty rautaa.

Suoraan sanottuna yllätyin myös noiden lisättyjen vitamiinien määrästä. Miksi ihmeessä niitä on pitänyt tuollanen määrä läskiä muropakkaan? No jos ajatellaan muroja ihan noin ravitsemukselliselta kannalta, niin aika ravintoköyhää ruokaahan ne on. Jos joku lapsi (tai aikunen) eläisi pelkästään muroilla, niin aika puutteellinen olisi ravinnon saanti. Saanen myös epäillä vitamiinien luonnonmukaisuutta. Voisin vaikka väittää, että suurin osa on teollisesti tuotettuja, jolloin niiden imeytymistä ja tehoa on syytä epäillä. Liekkö asiaa pitäisi kysyä asiakaspalvelusta...

Ravintoarvot ei ole sen kummemmat noissa Urtekramin muroissakaan, mutta itse ajattelen asian niin, että mitä siihen muroannokseen voi lisätä. Esimerkiksi nuo kuvassa näkyvät kylmäkuivatut puolukat, on mitä mainion lisä murojen sekaan. Myös mustikoita, meillä löytyy kylmäkuivattuna ja jos sitä makeutta haluaa muroihin, niin heittää t-lusikallisen hunaa sekaan. Vain mielikuvitus on rajana, kun alkaa lisukkeita sekaan heittämään. Tietysti myös luomulaatuisuus on plussaa näissä murokkeissa.

Itse en syö muroja lainkaan, mutta lapsille haluan joskus suoda asioita, mitä muutkin lapset arjessaan syövät. En halua olla se "hysteerinen kynyäiti", joka kieltää lapseltaan kaiken. Kuitenki yritän keksiä ja löytää fiksumpia vaihtoehtoja, jolla voisi karsia huonoja ruokatuotteita vähemmäksi. Yritän löytää sen paremman vaihtoehdon ilman, että kaikkea tarvitsisi aina kieltää. Se on välillä vaikeaa ja on olemassa ruokatuotteita mitkä on meilläki ehdottomasti nou nou.

 Olen myös kiinnittäny huomiota siihen, etten esittäisi asiaa lapsille niin, että he kokisivat jotenkin olevansa erillaisia. Välillä se miten lapsille asioita ilmaisee, johtaa hulluihinkin tilanteisiin. Kun olen aika hölö suustani, niin monesti löydän itseni puistelemassa päätä siitä, kuinka olen sanonu ipanoille asioita hieman, hröm, suorasukaisesti. Muutaman kerran kaupassa on ollut tilanne kiireessä, piukutuksen vain jatkuessa, että olen tokaisut "Se on myrkkyä! Ei osteta! Pane se pois!" Noh, mitähän lapsi parka sitten ajattelee, kun näkee ystävänsä tai läheisensä syövän kyseistä tuotetta. Miten lapsi sisäistää sen, että muut syövät "myrkkyä" paitsi me ja miksi tätä "myrkkyä" saa kaupoissa myydä. Noh, tuskin he asiasta traumatisoituvat, mutta silti asioiden esittämistä pienille oikealla tavalla, on minun mielestä syytä hieman pohtia.