Back to the -70 century

Nyt kun syksy tekee tulojaan, lehdet tippuu puista ja maa on ollu kuurassa jo usemapana aamuna, on hyvä ottaa pieni aikamatka menneisyyden kesiin. Tein nimittäin kesällä löydön, mikä toi muistoja mieleen oikein ryöppyämällä. Nimittäin aitan kätköistä löytyi vanha teltta, joka on vanhempi kuin minä itse (mikä siis ei tietenkään tarkota sitä, että se olisi vanha...eihän?) . Teltta on niiiiiiiin ihana, että oksat pois ja aika hyvin säilynytki. Vai mitäs oletta mieltä?

Teltassa on hieno muovonen ikkunaki, mistä pääsee valoa sisään. Eikä siinnä vielä kaikki! Ikkunassa on ulkopuolella hienot "koristehapsut" ja sisällä verhot, millä voi hieman pimentää valoisuutta teltassa tai estää sisään näkymisen. Luxusta, eikös vain!

Lapsilla oli hauskaa tämän teltan kanssa ja useampi päivä meni siellä leikkiessä. Opittiin jo muutaman päivän aikana, että jos jollakulla oli lakki tms. hukassa, niin todennäkösesti se löyty teltasta. Iina ja meidän kesätyttö Saana, meinasi nukkua yönkin teltassa, mutta jotenki aina illan tullen kotisänky alko tuntuakki mukavammalta, hi hi...

Teltta on super iso, niin kuin kuvassakin näkyy. Meikäläinenki pystyy seisomaan siellä ihan reilusti ja kattoon jää vielä varaakin.
Muistan ainaki yhden ylä- Lapin reissun, mikä tehtiin koko perheen voimin. Jotenki on piirtynyt mieleen, kun oltiin jossain keskellä metsää ja isän kanssa etittin lähdettä, mistä kävimme sitten vettä noutamassa. Oliskohan isä käynyt etukäteen kävelemässä, kun lähteen olemassaolosta tiesi. Sieltä sitten hörpittiin ja ihmeteltiin pulppuavaa hiekkapohjaa. Myös koleat aamut teltasta kömmittyä ja lämmin trangialla keitetty kaakao, on piirtäny selvät muistikuvat mielen sopukoihin. Muistan myös, että käytiin kiikkumassa t u h o t t o m a n pitkät portaat jonnekkin karhunpesälle. En äkkiseltään löytäny netistä tätä paikkaa ja kun minkäänlaista muistikuvaa ei ole edes siitä, että missä paikkakunnalla tämä pesä sijaitsi. Portaiden alapäässä oli kahvio ja siellä oli täytetty karhu mihin oli upotettu mikrofoni. Tiskillä oleva mies sitten salaa puhui mikkiin ja mie pöhkö tietysti luulin, että karhu osaa puhua, hihi... Muistaiskohan rakas isoveikka Kiinan maalla, missä tämä paikka oli ja onkohan se vielä olemassa?

Ihania muistoja siis teltasta tulvii. Veikkaampa, että isovelillä taatusti tulee myös muistoja tästä teltturaisesta, vai arvaanko väärin ;)...