Näsiä

Tapahtuipas päivänä eräänä...

Olin ajatellut yhdistää työn ja huvin, kun oltiin pakattu lasten kanssa eväät mukaan ja lähdettiin hakemaan viimehetken täydennystä talven katajavarastoihin. Meillä on hirvenpyyntiaika ja oli ihana seurailla lapsikatrasta ja koiraa turvaliiveineen metsän siimeksessä. Itseasiassa taidan käyttää turveliivejä tästä lähin aina, sen verran kauas näki, missä ipanat ja koira kulkee. On tosi ihanaa, että lapset alkaa olemaan jo sen ikäsiä, että jaksavat keksiä omatoimisesti puuhaa sen aikaa, kun itse tekee hommia. Olen myös kesän aikana yrittäny ujuttaa heille kasvitietoutta ja opettaa normi perusasioita kaiken muun touhuilun ohella (silleen vaivihkaa, hih). Jotain sentään oli mennyt kaaliin, kun vältyttiin erittäin vaaralliselta tilanteelta.

Huomioliivi myös näyttää, mistä puusta apinanpojat voi käydä keräämässä...

Mejän Onnia ei kukaan ainakaan metsona pitäis erehtyä luulemaan ;)

Iina ja Pekka rakastaa marjojensyömistä ja varsinkin metsässä suoraan mättäästä. Erityisesti jälkimmäinen on himo marjahirmu. Ihan perus settiä mustikka, puolukka, juolukka ja variksenmarja on yleensä ipanoiden suuhun uponnu. Pekka on semmonen maistelija ja olen moneen kertaan hälle maininnu (lähinnä kasvien kohdalla), että kaikki ei ole syötävää. Marjapuolella ei näitä kesksuteluita olla paljoa käyty, koska meillä aika vähän erittäin myrkyllisiä marjoja löytyy. Tai aikaisemmin en ole itse niihin törmänny... Kerta se oli ensimmäinen tällä reissulla!!!

Hommassa olisi voinut käydä paljonkin pahemmin ja monta kertaa jälkeenpäin huokasin helpotuksesta, että kuinka fiksuja minun lapsukaiseni ovatkaan. Keräsin kaikessa rauhassa katajaa, kun Pekka huuta vähän matkan päästä "oi ku kauniita marjoja! Onpas ihania! Mitähän nämä on? Saanko äiti maistaa näitä?" Sen verran kummissan poika oli, että menin itsekkin asiaa ihmettelemään. Ja tällaisia komistuksia siellä sitten oli...

Kommeita ku mikä! En kuitenkaan tunnistanu marjaa joten sanoin, ettei niihin saa koskea. Siinnä sitä sitten ihmeteltiin ja otin kännykällä kuvan marjoista, että saisin näyttää sitä myöhemmin äidille. Jatkoimme retkeilyä sen koommin asiaa miettimättä.
Sydän alkoi kuitenkin tykyttää siinnä vaiheessa, kun mummon luokse päästyä näytin kuvaa hänelle. Näsiän marjaksihan tämä tunnistettiin, joka on siis meidän alueen myrkyllisin marja. Jotain ehkä sen myrkyllisyydestä  kertoo, että siitä on aikoinaan valmistettu ketunmyrkkyä. Myrkyllisyys vaihtelee suuresti, mutta parhaimmillaan yksikin marja voi olla pienelle lapselle kohtalokas. Kasvin tai marjojen syöminen voi aiheuttaa munuaisvaurioita jo pieninä määrinä. Yleensä ensioireita on pahoinvointi ja oksentaminen. Takuuvarma sairaalareissu olisi edessä ollu, jos poika olisi näitä syöny mitään kyselemättä.

Näsiä oli jo pudottanut kaikki lehtensä ja marjat "leijailivat" kirkaana keskellä katametsikköä. Koska en ollu aikasemmin tähän tapaukseen törmänny, niin en ollut huomannu lasillekkaan marjasta mitään valistaa. Ja hankalaapas sitä on lapsille ehkä mitään selittää, jos ei ole konkreettisesti näyttää esimerkkiä silmien eteen. Huomasin kuitenkin sen, minkä takia tämänkin blokkauksen halusin tehdä, että lapsille ei voi liikkaa painottaa asiaa, että kasvit ja marjat on TUNNISTETTAVA ennen kuin niitä saa suuhunsa pistää! Mitään ei syödä ilman, että se näyttää tutulta. Pekka pistelee poskeensa vaikka ja mitä, enkä koko kesänä ole sen kummemmin asiasta huolehtinut. Olen vaan sanonu, että niitä syödään, mitä äiti on luvannu syödä. Eikä lapsen välttämättä tarvitse muistaa kasvin nimiä, vaan usein he kuitenkin muistavat miltä sellaiset kasvit ja marjat näyttää, mitä suuhun saa pistää. Iina on jo aika mestari kasvintunnistaja kun Pekkaa taas ei vois nimet vähempää kiinostaa. Olen kuitenkin TODELLA ylpeä pojastani, että tällainen perusopetus on hänen päähänsä painunu.

Koko kasvi, joka myös riidenmarjana tunnetaan, on myrkyllinen. Sitä on myös käytetty koristekasvina, koska sen kukinnot ovat todella kauniita. Koristekasvikäyttöä ei kuitenkaan enään kovinkaan suosita, juurikin kasvin myrkyllisyyden takia.

Kuvat täältä.

Palasimme vielä samana päivänä ottamaan lisää kuvia tästä Näsiästä. Halusin myös sen takia käydä paikanpäällä uudestaan, että lapset saisivat oikein ajatuksella katsoa kasvia. "Painakaa nyt mieleen, että tätä ei sitten suuhun pistetä!" painotin hieman ehkä pelottavaankin sävyyn ;) Kovin ylpeitä kyllä lapset olivat siitä, että olivat osanneet toimia oikein tässä tilanteessa. Kehuin heitä niin, että eiköhän he muista vastedeskin kysästä, jos jotain omituisen näköstä löytävät!

Muistattehan tekin tähdentää tätä asiaa lapsillenne, jotta onnettomilta tilanteilta vältyttäisiin!