Aspartaami lastentuotteissa

Mulla on pakko nyt avautua asiasta, kun en pääse siitä yli millään. Luitte taannoin pikku äksitentistä, mikä meidän Peksulle tapahtui. Poika voi jo hyvin ja opettelee nyt olemaan ilman kipsiä osan aikaa päivästä. Käden käytön opetteleminen vie kyllä näemmä aikaa, kun se on ollu liikkumattomana monien viikkojen ajan. Onneksi lapset on nopeita toipumaan ja uskomattoman helposti on meidänki toipuminen menny. Naapurin Tiina on edelleenkin hellyyttävä, kun hän sydän kurkussa kattoo meidän pomppivaa ja juoksevaa poikaa. Itse kun ei pojan menoa ole enään jaksanu murehtia toviin. Kyllä se käsi siinnä mukana pysyy ja mitenpäs tuollaista menevää poikaa estelet. Ilman kipsiä olessa, ollaan kuiten korkeimmilta kiikkumispaikoila kehoitettu poikaa alas ;)

Mutta se asia, mikä sai ihokarvani nousemaan, tapahtui äksitentin alkuaikana. Ensinnäki sairaalassa ollessa, mukava henkilökunta passasi meitä huoneeseen, totta kai kun Pekka oli niin kipeä. Aamupala tuotiin sängyn viereen ja Pekka sai valita itse mitä haluaa syödä. Yhtenä aamuna hän halusi jogurtin ja sellainen tietysti tuotiin. Jogurtti oli normi valion marjajogurtti. Meillä ei tällaisia koskaan kotiin ostella, enkä ensin kiinnittäny siihen kummenpaa huomiota. Sitten katsoin, että purkin kylessä luki 0% rasvaa. Mielenkiinnosta (ja tekemisenpuutteesta) aloin lukemaan tuoteselostusta ja niinhän se oli, että tämä laihduttajille suunnattu tuote oli aspartaamilla makeutettu! Lapin keskussairaalan lastenosastolla syötetään siis lapsille rasvatonta aspartaamilla makeutettua jugurttia. Ok! Onneksi Pekka, ehkä huonon yön vuoksi, ei suostunu jugua syömään, enkä minä pakottanu...

No eikä tässä kaikki. Tietysti tällaisessa tilanteessa, on pakko käyttää kipulääkitystä, että poika pystyy olemaan. Kivut ensimmäisinä päivinä oli taatusti aikamoiset ja lääkitystä annettiin muistaakseni kolmea eri sorttia. Koska kyseessä oli avomurtuma, poika sai antibiootti kuurin, ettei haava ala muhimaan kipsin alla. Lisäksi annettiin kahta eri kipulääkitystä. Toinen suoraan suoneen ja toinen tablettina. Kun pääsimme kotiin, kirjoitti lääkäri kahteen kipulääkkeeseen ja antibioottiin reseptit. Toinen kipulääke oli nestemäinen ja toinen tämä sama tabletti, kuin sairaalassakin. Noh, arvata saattaa, että kotona aloin syynäämään pakkausten tuoteselosteita. Meillä on onneksi jouduttu käyttämään tosi harvoin kipulääkkeitä, joten olin todella yllättyny, kun löysin tästä lapsille suunnatusta kipulääkkeestä myös aspartaamia! 

Tuote on banaanin makuinen ja suussa sulava. Särkylääkettä mainostetaan mm. sillä, että lapset yleensä syövät nämä lääkkeet helposti, koska ne maistuu hyvältä. Just!

Koti on paras paikka pienelle potilaalle ja toipuminen alkoikin vauhdilla sairaalasta päästyä. Itsekki tunnen oloni kipeäksi sairaalassa, vaikka olisinki siellä vain käymässä. Sairaala on paikka, joka saa jostain syystä ihon kananlihalle. On aina ollu ja tulee varmaan aina olemaan. Pamol F tabletit jäi siis syömättä, kun poika pärjäsi ihan hyvin nestemäisellä särkylääkkeellä, jonka tuoteseloste oli paljon siedettävämpi.

Ihmettelen siis, että miksi kummassa lapsille tarkoitetuissa tuotteissa käytetään näin paljon aspartaamia? Vaihtoehtojakin luulisi tänä päivänä olevan, joten miksi ei oltais ennemmin varovaisia, kun kyseessä on lasten tuotteet. Onko oikein, että lääketeollisuus kulkee laput silmillä ja luottaa siihen, että niin kauan kun jonkun aineen käyttö ei ole kiellettyä, niin se on sallittua ilman mitään vastuuta. Jos vaihtoehtoja on käytettävissä, niin miksi me edelleenkin otetaan riskejä näiden kiistanalaisten aineiden käytössä. Tutkimustuloksiakin kun aiheesta alkaa jo hyvin olemaan. Varsinki kun kuluttajana kyseessä on lapset!