Hommahan lähti siitä, että tarvitsin kipeästi uutta toimistoa, jotta kaikki paperit ei olis aina hukassa ja olisi jokin paikka missä saisi olla kirjanpito levällään parikin päivää. Tähän mennessä kirjanpitopaikkaa oli oikeastaan toimittanut meidän keittiön pöytä ja tokihan kaikkien tärkeiden lappusten oli oltava turvassa, kun tahmakäpälät saapuu koulusta ja päiviksestä kotiin. Muutoin tulisi papereille ja äitille exodus! Verstaalla kun nämä asiat ei oikein suju, niin toimistoa alettiin siis suunnittelemaan mejän asuintalon pihapiiriin.
Paikkaa ja ratkaisua pähkäiltiin kauan aikaa ja lopulta toimisto sitten rakennettiin kanalan seinänaapurissa olevaan työkaluvarastoon. Ja minut tuntien, enhän mitenkään voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja sain kuin sainkin periksi miehiltä oman toiveeni. Päitä kyllä pudisteltiin ja päiviteltiin meikäläisen ajatuksen juoksua ja jopa sitä, että tuleeko työnteosta uudessa toimistossa yhtään mitään, koska mulla on nyt ikkuna toimistosta kanalaan!
No mitäs tuosta ikkunasta näkyy? Esimerkiksi tänään näkyi meidän nuorisotiput päivänokosillaan orrella.
Ja toinen ylpeydenaiheeni minun ihka uudessa toimistossani on vanha parturipenkki. Nahkapäälysteinen johtajanpalli todellakin! Ja Onnimannimatikkatoimistokoira on myös jo vakkarikamaa ja löytänyt oman nukkumapaikkansa tuolin kahden metallijalan välistä.
On jotenki ihanaa, että saa edelleen olla näin tiiviisti kanasten kanssa. Kesällä kun tottu, että ne oli aina mukana pihan askareissa. Hauskin asia, mitä tästä uudesta toimistojärjestelmästä on aiheutunut, on ehdottomasti puhelut. Nimittäin vaikka seinä on lämpöeristetty ihan normi seinä, niin kukon ääni kuuluu todella selkeästi seinän läpi. Lähes kuin Manu herra itse seisoisi minun olkapäällään, kun hän kajauttaa kunnon kukkokiekuut. Itse kun olen tähän tottunu, niin en edes osannu ensimmäisen puhelun aikana ajatella, että tokihan se kiekuna kuuluu puhelun toiseenki päähän. Etelä-Suomesta soitti eräs jälleenmyyjä, joka monesti puhelun aikana hiljeni. Luulin ensin, että linjoissa on vikaa, mutta hän muutenki käyttäyty hieman levottomasti puhelun aikana. Sitten viimein hän kysyi, että "tuleeko tuo kukkokiekuun sieltä teidän päästä?" Silloin vasta huomasin, että Manun ääni kuuluu selvästi puhelun läpi ja tietysti purskahin nauruun. Mutta niin purskahti jälleenmyyjäki toisessa päässä, kun oli jo luullut että on tulossa hulluksi. Eikä tämä tosiaan ole ainoa kerta, kun Manu on kajauttanut kunnon serenadit puhelun aikana. Pitääköhän virallisemmat puhelut tästä lähin soittaa ulkona?!
"Ugh! Olen puhunut"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti