Terkkuja luonnontuotepäiviltä!

No niin, nyt on sitten kotiuduttu Mikkelin Valtakunnallisilta luonnontuotepäiviltä. Jotain ehkä tästä kolmen päivän reissusta kertonee se, että ääni hädin tuskin pihahtaa ja aamulla lasten kouluun lähdettyä vetasin 3,5 tunnin pikku tupluugit elikkäs päikkärit. Tosin kotona oltiin vasta yömyöhään, että jos vaikka sen piikkiin tuo univaje, hih...

Meikäläinenki oli äänessä ajatuksineni ;)

Päälimmäisenä jäi seminaarista ja vierailupaikoista mieleen se, että niin moni näkee luonnontuotealalla hienon tulevaisuuden. Ehkä me vähitellen aletaan pääsemään irti "kukkahattumummo" olettamuksesta ja ala alettaisiin ottaan vakavemmin. Paljon tässä on kuitenkin vielä työnsarkaa varsinki, jos ajatellaan päättäjiä, rahoittajia ja lakien säätäjiä. Varsinkin tuo viimeksi mainittu asia, eli lainsäädäntö, oli kovastikkin puheen alla, koska nyt on meneillään niin monella osa-alueelle lainsäädäntöön liittyviä muutoksia ja ongelmia asiaan liittyen. Ajattelinpas kirjoitella tästä erikseen tekstin pätkän, koska asiaa taatusti on aiheesta paljon.

Oli todella ihanaa olla reissussa tuttujen ja uusien tuttujen kanssa. Myös yhteiskyytitys täältä Lapista oli ihan huippu, kun sai keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa. Reissun aikana olikin niin mahtavia keskusteluita, että pää surraa ihan kierroksilla vieläkin. Paljon mietteitä ja ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin välillä todella vakavassa ja asiallisessa hengessä ja välillä taas räkätettiin pissat housussa.

Paikan päällä näissä valtakunnallisissa luonnontuotepäivissä, olisi mieluusti nähnyt enemmän alan opiskelijoita, niin kuin joku muukin huomasi sanoa. Ainoastaan Itälapin luononvaratuottajat olivat löytäneen paikalle (tietysti samassa naurubussissa täältä Lapista). Opiskelijat kuitenkin saisivat varmaan eniten tällaisista seminaareista irti. Tietysti myös yrittäjien määrä saisi aina olla mahdollisimman suuri. Turhaanhan pelkästään virkamiehet, rahoittajat, hankkeenvetäjät, opetusalan edustajat ja alan kehittäjät kokoontuu yhdessä, vaan ainahan seminaarien pitäisi saada kattavasti tavoitettua myös sitä ns. tekijäkenttää. Yrittäjillä olisi myös syytä välillä kattoa peiliin, koska helposti me syyllistytään siihen, että moititaan "virkamiehiä" sellaisesta toiminnasta mikä ei tavoita yrittäjiä. Sitten kuin tällaisia tapahtumia järjestetään, niin yrittäjät loistavat poissaolollaan. Iso ongelma on, eikä ainoastaan luonnontuotealalla vaan myös muilla aloilla, ettei hienot tutkimukset, hankkeet ja selvitykset tavoita yrittäjiä. Alan kehittäjät toimii omissa pienissä piireissään ja yrittäjät sitten omissaan. Kuitenkin jos alaa halutaan viedä tehokkaasti eteenpäin ja saada siitä iso osa vaikka ihan Suomen imagoa (missä olisi Suomella hieno mahdollisuus erikoistumiseen), niin se vaatii näiden Eu- rahoitusten saamista o i k e a s t i yrittäjäkentälle asti. Tähän ainoa mahdollisuus päästä on se, että hankeenvetäjät, tutkijat jne. tekee työtään yrittäjien aseman mielessä pitäen. Koska sitävartenhan hankkeita ja tutkimuksia tehdään, että saisimme vietyä alaa eteenpäin ja luotua sinne uusia työpaikkoja ja vaikka niitä niin paljon puhuttuja kasvuyrityksiä. Eli eikös tätä työtä tehdä nimen omaan yrittäjille!? 
Siten siis on paikallaan myös näpäyttää meitä yrittäjiä, jotka niin kovasti aina aherramme ettei kerkiä mistään ikinä ottamaan mitään selvää vaan me odotetaan, että kaikki tuodaan nenän eteen kultalautasella. Toisaalta taas, onhan se mahtavaa sanoa että "ihan itse olen uraani luonu ilman kenenkään apua tai avustuksia". Vaan oliskohan tämä sittenkin jo mennyttä aikaa?

Minun näkemys on, että meidän on pakko puhaltaa ja täysillä yhteiseen hiileen, jotta me voisimme saada luonnontuotealasta suomen yhden tulevaisuuden alan. Koska sehän olis hienoa se, eikös vaan! Tanskaa sanotaan nykyään luomumaaksi, koska siellä osataan tätä asiaa arvostaa ja siihen panostetaan ihan hallitustasolla. Mutta meillä siihen olisi paremmat edellytykset jo ihan faktojen pohjalta! Olen ennenkin vaahdonnut faktasta, että 1/4 maailman luomupita-alasta on suomessa! Siis 1/4 KOKO MAAPALLON LUOMUPINTA-ALASTA!!! Meillä Lapissa pyyhkii erikoisen hyvin, koska lähes koko Lapin voidaan sanoa olevan luomua. Ja miettikääpäs, että 87% suomen pinta-alasta on luomusertifioitua! Ja sitten Tanska tahkoaa maailmalla satoja miljoonia muutamalla kuppasella luomuhehtaarillaan...

Me ollaan ehkä jämähdetty laatikkoon luomuajattelun suhteen. Me liitetään luomu aina elintarvikkeisiin tai vaikkapa hyvinvointituotteisiin. Se, että virallisesti Suomesta on tulossa luomusertifioitu maa on sellainen fakta, mitä voitaisiin hyödyntää yrityspuolella muillakin aloilla kuten matkailussa ja miksipäs ei vaikka insinöörivirman mainoslauseessa. Eikö olis huippua vaikka turistiryhmälle lumikenkäsafarilla sanoa, että me muuten vaelletaan luomumetsässä! Ja millä muilla aloilla tätä faktaa voisikaan käyttää hyväksi?

Alla vielä pientä kuvasarjaa matkalta...

Aamu oli ihanan kuurainen, kun odottelin "naurubussin" saapumista Narkauksen pysäkille.

Ookko koskaan aatellu, kuinka suuria halleja tarvitaan meidän salaattien ja yrttien viljelyyn? No se kyllä konkretisoitui kun kävimmä vierailulla Järvikylän kartanon viljelmillä. Ja yllä oleva kuva on vain pikku osa saalaattiviljelmää...

Seminaari- ja majottumispaikkana toimi Anttolanhovi. Paikka sopi todella hyvin tapahtumien viettoon ja voi pojat mitkä ruuat! Pisteet lähiruuan, yrttien, sienien ja riistan käytölle. Tykkään!!!

Idea-Rapsakka yritysvierailulla ei voinut piettää naamaa peruslukemilla, sen verran huumorilla maustettu oli yrittäjäemäntä. Ja niin ihana pikku satupuutarha, vaikka syksy oli sinnekkin jo joutanut. Ja tarttuipas mukaan joululahjojaki.

Kuva Idea-Rapsakka

Heikkilän yrttitilan pariskunta oli mukavaa kuultavaa. Uskallusta ja luottoa tulevaan riitti aimo annos. Suosittelen kyllä vierailukohteeksi varsinkin kesällä. Täältä tuli mukaan myös tuote jos toinenkin, varsinki Veeran valkosipuliyrttidippi on ollu kovalla käytöllä ja hyväksi koettu koko perheen voimin. Tilalta löytyy kuvissa olevien eläinten lisäksi myös kanoja. No yllättäen uppos meikäläiseen, heh.

Mikkelinpuistossa oltais viihdytty vaikka tunti tolkulla, vaan aikataulu alko ahistaan päälle. Vaikka syksy oli jo pitkällä, niin kyllä vaan nenät kääntyili puskia päin bongailuun. Mikkelin puisto pääsi myös kesän käyntikohteet listalle.

"Haloo! Tärkeä puhelu ruusulta"

Ja en mie ollu ainoana "pää puskissa" ;)

Viimeiseksi vierailtiin Ollinmäen viinitilalla ja joo-o, päästiin maistelemaan viinejäki. Harmi, että illalla piti nousta vielä auton rattiin muutoin ois voinu muutakin kuin hieman maistella. No, onneksi täältäki tarttui tuomisia kotiin asti...

Yritysvierailuja yhdisti kaikkia ainakin kaksi asiaa. Ensinnäki kaikki liittyivät jollain lailla luontoon ja luonnon materialien hyödyntämiseen ja toiseksi kaikissa yrityksissä oli todella persoonallisia ja ulosanniltaan mahtavia yrittäjiä! Intohimo välittyi ja oma käsityksenikin siitä, että hieman hullulla huumorilla pärjää aika pitkälle, vahvistui... ehkä siis mullakin on vielä toivoa ;)