Terkkuja luonnontuotepäiviltä!

No niin, nyt on sitten kotiuduttu Mikkelin Valtakunnallisilta luonnontuotepäiviltä. Jotain ehkä tästä kolmen päivän reissusta kertonee se, että ääni hädin tuskin pihahtaa ja aamulla lasten kouluun lähdettyä vetasin 3,5 tunnin pikku tupluugit elikkäs päikkärit. Tosin kotona oltiin vasta yömyöhään, että jos vaikka sen piikkiin tuo univaje, hih...

Meikäläinenki oli äänessä ajatuksineni ;)

Päälimmäisenä jäi seminaarista ja vierailupaikoista mieleen se, että niin moni näkee luonnontuotealalla hienon tulevaisuuden. Ehkä me vähitellen aletaan pääsemään irti "kukkahattumummo" olettamuksesta ja ala alettaisiin ottaan vakavemmin. Paljon tässä on kuitenkin vielä työnsarkaa varsinki, jos ajatellaan päättäjiä, rahoittajia ja lakien säätäjiä. Varsinkin tuo viimeksi mainittu asia, eli lainsäädäntö, oli kovastikkin puheen alla, koska nyt on meneillään niin monella osa-alueelle lainsäädäntöön liittyviä muutoksia ja ongelmia asiaan liittyen. Ajattelinpas kirjoitella tästä erikseen tekstin pätkän, koska asiaa taatusti on aiheesta paljon.

Oli todella ihanaa olla reissussa tuttujen ja uusien tuttujen kanssa. Myös yhteiskyytitys täältä Lapista oli ihan huippu, kun sai keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa. Reissun aikana olikin niin mahtavia keskusteluita, että pää surraa ihan kierroksilla vieläkin. Paljon mietteitä ja ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin välillä todella vakavassa ja asiallisessa hengessä ja välillä taas räkätettiin pissat housussa.

Paikan päällä näissä valtakunnallisissa luonnontuotepäivissä, olisi mieluusti nähnyt enemmän alan opiskelijoita, niin kuin joku muukin huomasi sanoa. Ainoastaan Itälapin luononvaratuottajat olivat löytäneen paikalle (tietysti samassa naurubussissa täältä Lapista). Opiskelijat kuitenkin saisivat varmaan eniten tällaisista seminaareista irti. Tietysti myös yrittäjien määrä saisi aina olla mahdollisimman suuri. Turhaanhan pelkästään virkamiehet, rahoittajat, hankkeenvetäjät, opetusalan edustajat ja alan kehittäjät kokoontuu yhdessä, vaan ainahan seminaarien pitäisi saada kattavasti tavoitettua myös sitä ns. tekijäkenttää. Yrittäjillä olisi myös syytä välillä kattoa peiliin, koska helposti me syyllistytään siihen, että moititaan "virkamiehiä" sellaisesta toiminnasta mikä ei tavoita yrittäjiä. Sitten kuin tällaisia tapahtumia järjestetään, niin yrittäjät loistavat poissaolollaan. Iso ongelma on, eikä ainoastaan luonnontuotealalla vaan myös muilla aloilla, ettei hienot tutkimukset, hankkeet ja selvitykset tavoita yrittäjiä. Alan kehittäjät toimii omissa pienissä piireissään ja yrittäjät sitten omissaan. Kuitenkin jos alaa halutaan viedä tehokkaasti eteenpäin ja saada siitä iso osa vaikka ihan Suomen imagoa (missä olisi Suomella hieno mahdollisuus erikoistumiseen), niin se vaatii näiden Eu- rahoitusten saamista o i k e a s t i yrittäjäkentälle asti. Tähän ainoa mahdollisuus päästä on se, että hankeenvetäjät, tutkijat jne. tekee työtään yrittäjien aseman mielessä pitäen. Koska sitävartenhan hankkeita ja tutkimuksia tehdään, että saisimme vietyä alaa eteenpäin ja luotua sinne uusia työpaikkoja ja vaikka niitä niin paljon puhuttuja kasvuyrityksiä. Eli eikös tätä työtä tehdä nimen omaan yrittäjille!? 
Siten siis on paikallaan myös näpäyttää meitä yrittäjiä, jotka niin kovasti aina aherramme ettei kerkiä mistään ikinä ottamaan mitään selvää vaan me odotetaan, että kaikki tuodaan nenän eteen kultalautasella. Toisaalta taas, onhan se mahtavaa sanoa että "ihan itse olen uraani luonu ilman kenenkään apua tai avustuksia". Vaan oliskohan tämä sittenkin jo mennyttä aikaa?

Minun näkemys on, että meidän on pakko puhaltaa ja täysillä yhteiseen hiileen, jotta me voisimme saada luonnontuotealasta suomen yhden tulevaisuuden alan. Koska sehän olis hienoa se, eikös vaan! Tanskaa sanotaan nykyään luomumaaksi, koska siellä osataan tätä asiaa arvostaa ja siihen panostetaan ihan hallitustasolla. Mutta meillä siihen olisi paremmat edellytykset jo ihan faktojen pohjalta! Olen ennenkin vaahdonnut faktasta, että 1/4 maailman luomupita-alasta on suomessa! Siis 1/4 KOKO MAAPALLON LUOMUPINTA-ALASTA!!! Meillä Lapissa pyyhkii erikoisen hyvin, koska lähes koko Lapin voidaan sanoa olevan luomua. Ja miettikääpäs, että 87% suomen pinta-alasta on luomusertifioitua! Ja sitten Tanska tahkoaa maailmalla satoja miljoonia muutamalla kuppasella luomuhehtaarillaan...

Me ollaan ehkä jämähdetty laatikkoon luomuajattelun suhteen. Me liitetään luomu aina elintarvikkeisiin tai vaikkapa hyvinvointituotteisiin. Se, että virallisesti Suomesta on tulossa luomusertifioitu maa on sellainen fakta, mitä voitaisiin hyödyntää yrityspuolella muillakin aloilla kuten matkailussa ja miksipäs ei vaikka insinöörivirman mainoslauseessa. Eikö olis huippua vaikka turistiryhmälle lumikenkäsafarilla sanoa, että me muuten vaelletaan luomumetsässä! Ja millä muilla aloilla tätä faktaa voisikaan käyttää hyväksi?

Alla vielä pientä kuvasarjaa matkalta...

Aamu oli ihanan kuurainen, kun odottelin "naurubussin" saapumista Narkauksen pysäkille.

Ookko koskaan aatellu, kuinka suuria halleja tarvitaan meidän salaattien ja yrttien viljelyyn? No se kyllä konkretisoitui kun kävimmä vierailulla Järvikylän kartanon viljelmillä. Ja yllä oleva kuva on vain pikku osa saalaattiviljelmää...

Seminaari- ja majottumispaikkana toimi Anttolanhovi. Paikka sopi todella hyvin tapahtumien viettoon ja voi pojat mitkä ruuat! Pisteet lähiruuan, yrttien, sienien ja riistan käytölle. Tykkään!!!

Idea-Rapsakka yritysvierailulla ei voinut piettää naamaa peruslukemilla, sen verran huumorilla maustettu oli yrittäjäemäntä. Ja niin ihana pikku satupuutarha, vaikka syksy oli sinnekkin jo joutanut. Ja tarttuipas mukaan joululahjojaki.

Kuva Idea-Rapsakka

Heikkilän yrttitilan pariskunta oli mukavaa kuultavaa. Uskallusta ja luottoa tulevaan riitti aimo annos. Suosittelen kyllä vierailukohteeksi varsinkin kesällä. Täältä tuli mukaan myös tuote jos toinenkin, varsinki Veeran valkosipuliyrttidippi on ollu kovalla käytöllä ja hyväksi koettu koko perheen voimin. Tilalta löytyy kuvissa olevien eläinten lisäksi myös kanoja. No yllättäen uppos meikäläiseen, heh.

Mikkelinpuistossa oltais viihdytty vaikka tunti tolkulla, vaan aikataulu alko ahistaan päälle. Vaikka syksy oli jo pitkällä, niin kyllä vaan nenät kääntyili puskia päin bongailuun. Mikkelin puisto pääsi myös kesän käyntikohteet listalle.

"Haloo! Tärkeä puhelu ruusulta"

Ja en mie ollu ainoana "pää puskissa" ;)

Viimeiseksi vierailtiin Ollinmäen viinitilalla ja joo-o, päästiin maistelemaan viinejäki. Harmi, että illalla piti nousta vielä auton rattiin muutoin ois voinu muutakin kuin hieman maistella. No, onneksi täältäki tarttui tuomisia kotiin asti...

Yritysvierailuja yhdisti kaikkia ainakin kaksi asiaa. Ensinnäki kaikki liittyivät jollain lailla luontoon ja luonnon materialien hyödyntämiseen ja toiseksi kaikissa yrityksissä oli todella persoonallisia ja ulosanniltaan mahtavia yrittäjiä! Intohimo välittyi ja oma käsityksenikin siitä, että hieman hullulla huumorilla pärjää aika pitkälle, vahvistui... ehkä siis mullakin on vielä toivoa ;)

Reissua pukkaa...

Voi rakkaat blogini seuraajat! Te uskolliset murmelit, jotka pysytte siellä vaikka blokkausvälit on nykyään tuuuhottoman pitkiä. En mie ole teitä unohtanu ja voi kun asiaa olisi niin paljon... Nyt on vain ollu pakko laittaa aikataulutusta tärkeysjärjestykseen, kun se on ollu hieman kortilla ja bloki on valitettavasti jäänyt sinne hännille. Mutta elkööt lannistuko! Täällä ollaan ja kaikelle tärkeälle löytyy kyllä aikansa ja paikkansa...

Nyt on hommia pitäny pakertaa hieman varastoon, koska olen lähdössä reilun kahden viikon reissuun. Matkakohteena on Honkong, jonka jälkeen etappina Suzhou. Eli isoveikkaa ja hänen perhettään mennään Kiinaan jälleen katsastamaan ja ihmettelemään maata uhkaavaa ekokatasrofia. Tällä kertaa kuitenkin matkan tarkoituksena on myös liiketoimelliset hommelit, jos asian näin hienosti ilmaisisi. Jännää puuhaa ja toivottavasti saisin kertoa näistä, ehkä hieman hurjistakin suunnitelmista, joskus teillekkin. Elämme jännittäviä aikoja...

Vanhaa kaupunkia viimereissulta.

Eräs asia on minua huvittanu (ainakin vielä) matkaan lähdössä. Nimittäin, kaikki varmaankin on lukenut Kiinan ilmansaastetilanteesta, joka on ollu tänä talvena ihan ennätysluokkaansa. Eipä siis yllätys, että joku veljenkin perheestä on alkanut oireilemaan ja se on ollut Susanna, perheen äiti siis. Hänelle on kevään aikana ilmaantunut monia eri oireita, joita varmaankin voi allergia ja astmaoireisiin vertailla. Välillä on ollu päiviä, että hänen on vain pitäny keskittyä hengittämiseen ja sekin on tuntunu työnteolta. Sussu kirjoitti blokissaan, että Kiina on tehnyt heistä "virherpiipertäjiä" ja olinkin positiivisesti yllättyny, kun hän ilmotti mulle että " tuo mitä vaan rohtoja tai yrttejä mukanas. Olen valmis kokeileen mitä vaan!!!" No eihän tällaselle hulluhkolle "kansanparantajan perilliselle" tarvi muuta sitten sanoakkaan, kun hihat alkaa jo heilumaan. Tässä sitten olen tehnyt Sussulle hoitosuunnitelmaa, johon kuuluu yrttejä, mehiläistuotteita ja akupunktiota. Se hauska osuus tässä asiassa on ajatus siitä, että jäänköhän tullissa näiden "vihreiden pussien" kanssa syynniin. No nyt ajatus naurattaa vaan tuskinpa todellisuudessa naurattais. Saas nähdä miten käy...Tästä "hoitokeilusta" lupaan siis kirjoitella myöhemmin.

Selailin edellisen Kiinan reissun blokkauksia läpi ja huomasin, että mulla on jostain syystä jääny julkaisematta muutama tärkeä blokkaus!? Muistan, että kevät ja kasvihommat puski päälle, joten siinnäköhän lieneen syy? Koitanpas saada siis nämäkin kirjoitukset valmiiksi, koska siellä on mm. eräs todella mielenkiintonen yritysvierailu (en käsitä, miten olen unohtanu julkaista tuon kirjtuksen!?).

Tällaista siis puuhailee Kansanparantajan perillinen, joka suuntaa taas tutkimaan vieraita kansoja ja perinteitä. Ollaan siis kuulolla!

Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry

Mulla on jo pitkään pitäny mainita Suomen luontoyrittäjyysverkostosta. Ite olen ollut jäsenenä jo useita vuosia ja tänä vuonna olen mukana hallituksessaki. Verkosto on kehitetty kaikille aloille, jotka vain ovat kytköksissä luontoyrittäjyyteen. Olitpas siis matkailu-, hoito-, käsityö-, ruoka-, tms. alalla mikä on luonnon kanssa kosketuksissa, niin tää porukka vois sopia sulle. Tarkotus olis saada luontoyrittäjät samaan kasaan kehittämään alaa eteenpäin.

Verkostolla on todella hyvä ajankohtaista-postituslista, mistä saa ensimmäisten joukossa uutisia siitä mitä alalla tapahtuu. Myös alihankintapörssi on yks juttu, mikä on toiminu todella hyvin. Nämä kaks asiaa on itselle ainakin ollu todella iso hyöty ja jo sen takia minusta kannattaisi olla jäsenenä. Verkoston kautta voi myös päästä edullisemmin mukaan esim. messuille ja nytkin suunnittelemme parhaillaan opinto matkaa.

Meillä oli kesäkuun alussa hallituksen kokous ja meikäläinenki pääsi käymään reissun päällä. Kokous paikkana oli Frantsilan luomuyrttitila. Ymmärsin, että hallitus oli aiemmin kokoontunut kaupungeissa olevissa kokouspaikoissa ja ensimmäistä kertaa kokeiltiin kokoontumista jäsenyrityksissä. Voin sanoa, että vaikka tää kerta oli mulle ihan ensimmäinen, niin kannatan suuresti tätä uutta mallia. Ja niin teki kyllä muutkin hallituksen jäsenet. Ah, kuinka tylsä ja inspiraatioköyhä on joku kaupungin kokoussali! Varsinkin kun kyse on tällaisesta alasta. Vai mitä oletta mieltä alla olevien kuvien inspiroivasta voimasta?

Jos yllä oleva kokoushuone ei ole inspiroiva, niin sitten ei ole mikään!!! Kokouspaikkana toimi Frantsilan Hyvän Olon Keskus, missä järjestetään myös paljon hoitoalan koulutuksia. Itsekkin olen aiemmin opiskellut ayurvedaa Frantsilassa, joten paikka oli mulle jo entuudestaan tuttu. Silti aina kun sinne menee, niin jotenkin valtaa rauhallinen ja kiireetön olo. Paikassa on kyllä jotain taikaa...

Me päästiin myös itse "Luontoäidin" Virpi Raipala-Cormierin kanssa kierrokselle pitkin tilaa. Käytiin tutustumassa tislaushuoneeseen (vanha sauna), missä on valmistettu eteerisiä öljyjä. Tätänykyään mökki toimii lähinnä fiilistelytilana ja tislaukset tehdään hieman "tehokkaammissa" olosuhteissa. Fiilistelyyn vanha saunamökki oli kyllä mitä ihanin.

Tässä testataan hajuastin herkkyyttä. Kuka tunnistaa tuoksun?

Virpi kertomassa mielenkiintosia tarinoitaan...

Virpin puutarhassa istuimme tovin ja jutustelimme luonnonalan tilanteista, epäkohdista ja siiteä mitä verkosto voisi tehdä tilanteiden parantamiseksi. Juurikin tällaisia yhteisiä keskusteluita yrittäjien, kouluttajien ja eri vaikuttajien välillä tarvitsisimme, jotta pääsisimme alalla eteenpäin.

Päivä oli kerrassaan nautinnollinen, ihanien ihmisten, hyvän ruuan ja mielenkiintoisten keskusteluiden kera.

Summa summarium, voin todellakin suositella Suomen luontoyrittäjyysverkostoon liittymistä, jos toimit tai opiskelet tällä alalla. Yhdessä me voidaan viedä alaa teenpäin aktiivisten ja asiaan vihkiytyneiden ihmisten avulla. Verkostoituminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on tulevaisuuden voima!

Tämän hienon mainosblokkauksen (hyvää kannattaa mainostaa, hi hi) jälkeen voinkin laittaa suoraan linkin sivuille mistä saat lisää liittymisohjeita. Jäsenmaksukaan ei ole päätä huimaava, joten kannattaa kyllä kokeilla, joskos tää poppoo olis vaikka sinunki omiasi.  Tervetuloa!

Kiina ja apteekki

Voi ihmiset kuulkaa, mitä me nähtiin Kiinan reissussa! Sellasen apteekin, minkä riemusta kiljuen ottaisin tänne Suomen maallekki.

Kiinalainen apteekki

Olen saattanu täällä ennenki vaahdota sitä epäkohtaa, että me ollaan kummallista "joko tai" kansaa. Jos on länsimaalainen lääketiede, niin sitten on! Jos olet luontaishoitaja, niin sitten olet! Miten monessa muussa maassa asia on, niin nämä kaksi kulkee käsi kädessä. Länsimainen lääketiede, kansanperinne ja yrttilääkintä on varmaan kaikkein parhaimmassa sopusoinnussa keskenään juurikin Kiinassa.

Susanna kertoi, että heidän nuoremmalta lapselta Artulta leikattiin silmästä kysta, aika pian Kiinaan muuttamisen jälkeen. Lääkäri (joka oli ihan normaalissa sairaalassa) oli antanut lähtiessä putellin yrttejä mukaan lääkkeeksi. Kiinassa suurin osa "oikeista" lääkäreistä käyttää mm. yrttilääkintää tukihoitona. Euroopassakin monessa maassa perus lääketieteen opintoihin kuuluu mm. homeopatia. Meillä Suomessa luontaislääkinnän ja lääkäreiden välillä vaan tapellaan ja hakataan päätä seinään, ollaan napit vastakkain ja koitetaan saada toinen osapuoli nujerrettua. Eikö olis meilläki aika alkaa yhteistyöhön ja ottaa luontaishoidot ja luontaislääkintä myös tosissaan. Tällöin saataisiin koulus oikeisiin oppilaitoksiin ja virallisia tutkintojärjestelmiä, mitkä toimisi lääketieteen kanssa yhteistyössä. Tämähän palvelis kaikkien etua, kun silloin (onneksi harvassa olevien) ammattitaidottomien hoitajien työ hankaloituisi. Jokin perus koulutus luontaishoitoalalle ei todellakaan olisi pahitteeksi, sanon ma.

Mutta kerronpas lisää tästä unelmani apteekista. Olimme menossa Keltaisille vuorille ja kävelimme illalla pitkin Kiinalaiskorttelia, missä oli kojuja toisen perään. Siellä sitten seisoi liike, missä oli t a j u t t o m a n iso pieniä lokeroita sisältävä seinämä. Susanna kertoi, että se on paikallisten yrttiapteekki ja sellasia löytyy pitkin Kiinan maata. Wow, sanon minä!

Saispa kotiinki tuollaisen seinämän!

 Apteekissa oli väkeä ja töissä oli kaksi naista. Tässä rakennetaan paikalliselle nuorelle tytölle jotain sekotusta. Harmi, että maalla ei puhuta englantia, joten kielimuuri esti utelemasta terkemmin, mitä kasveja sekotukseen meni. Ja liekkö niitä olisin muutenkaan tunnistanu...

Harmittaa hieman, etten yrittäny kokeilla elekielin saada jotain sekotusta itsellekki. Väkeä oli aika paljon ja Kiinalaiseen tapaan kuuluu, että vaikkei mitään ymmärretä, niin näytetään siltä että ymmärretään. Kaipa he jotain olisivat kuitenki minulle myyneet. Jos joskus vielä menen Kiinaan, niin pakko etsiä tällainen putiikki jälleen käsiin...

Vastapäätä tiskiä oli yrttejä, pussia ja putellia myytävänä. Jotain sieltä tunnistin, mutta suurin osa jäi tunnistamatta. Valikoimissa oli myös marjoja, sieniä ja kääpiä.

Hyllystä löytyi myös alkoholiin säilöttyjä käärmeitä! Mitähän vaivaa näillä hoidetaan? Myös jotain kääpää oli uutettu alkoholiin.

Oli hyllyssä myös monelle meikäläisellekki tuttuja marjoja... hintaa tällä pussilla oli jotain 1,50€, joten ei ollu hinnankirossa. Goji-marjoja myytiin myös ruokakaupoissa tynnyrissä, mistä sai itse lappaa pussiin haluamansa määrän.

Kuinkahan kauan menee, että suomesta löytyisi jotain vastaavanlaisia kauppoja?... Olisko vinkki jollekki rohkealle, hih!

Kiina ja ruokakauppa

Jokaisen ihmisen täytyy syödä. Niin myös kiinalaisen. Kiinalaiset ovat taatusti tunnettuja siitä, että syövät lähestulkoon mitä vaan. En ollu itekkään sen kummemmin ajatellu, että tällä voisi olla historiallista taustaa miksi näin on. Susanna ja Janne kuitenkin kertoivat erään teorian, mitä pidetään syynä tähän "kaikkiruokaisuuteen". Se liittyy Kiinan entiseen hallitsijaan Maoon ja hänen "hienoon" ajatukseensa Kiinan teollistamisesta 1958- 1960. Kerron asian lyhennetyssä versiossa, jottei blogi muutu historian kirjaksi.

Mao sai tuona aikana ajatuksen, että käyttäisi Kiinan suurta väkilukua hyväkseen siinnä, että muuttaisi maan johtavaksi teollisuusvaltioksi. Kaikkien maanviljelijöiden piti lopettaa viljely ja alkaa työstämään rautaa ja metalleja. Yllättäen maa olikin siinnä tilanteessa, että kaikki puut oli poltettu näissä metallisulatoissa ja kukaan ei enään viljellyt ruokaa. Tilanne oli katastrofaalinen ja eri arvioiden mukaan 14- 43 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään tuona aikana. Tuntuu uskomattomalta, että jotain tällaista voi tapahtua, että yhden miehen "päähänpisto" voi johtaa tällaista tuhoa ja kärsimystä. Tänä aikana ihmiset kuitenkin oppivat käyttämään joka ainutta pientä elävää olentoa ravintonaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut nälkäkuolema.

Palatkaamme kuitenkin tähän päivään ja ruokakauppojen valikoimaan. Se kun on meikäläisten silmiin aikasta erillaista, mihin kotomaassa ollaan totuttu. Vai mitä oletta mieltä tästä...

Kauppaa voisi verrata meidän Prismaan tai CityMarkettiin potenssiin kymmenen. Kassoja kaupassa oli yli sata ja toisin kuin Rovaniemen Prismassa, kaikki kassat olivat myös käytössä! Ylläolevissa kuvissa on "kuivatiski", josta löytyi jos jonkinmoista elävää kuivattuna. Allaolevassa kuvassa on juurikin se, mitä epäilettäkin, eli sian naama! Olisi todellakin mielenkiintoista nähdä, että miten paikalliset tätä "herkkua" käyttävät. Jos jollakin on tietoa, niin kertokaahan ihmeessä.

Sitten siirryimme pakastetiskien puolelle, mistä löytyy kanan kaikkia mahdollisia osia pakattuna tai vähemmän pakattuna.  Siellä sitten ihmiset sai pyöritellä palasia ja valita mieluisin.

Tämä tiski näytti juuri sellaiselta, mitä me syötetään Onnille. Kanan siipiä, kauloja jne...

Sitten siirryttiin kalatiskille, missä oliki paljon ihmeteltävää. Kalojen kirjo oli valtava ja muutenki tämä osasto oli itsenään jo pienen kaupan kokonen.

Kaiken näkösiä otuksia!

Mustekalaa ja hmmmm... jotain ;)

 Kaikki kalatiskillä olleet tarjottavat oli todella tuoreen näkösiä, eikä sellaista "mäännyttä kalatiskifiilistä" tullut lainkaan. Ilmeisesti vaihtuvuus on sitä luokkaa, ettei tavara kerkiä pilaantumaan. Kiinassa on myös se hyvä puoli, että tarjolla on taatusti tuoretta ruokaa, koska voit osataa sitä suoraan elävänä. Tästä tuoreemmaksi ei esim. kala voi enään muuttua.

Toiset kalat puolestaan ei ihan niin tuoreilta näyttäny...

Ankeriaita

 Tuoretiskiltä löytyi myös erikoisuuksia...meidän silmin katottuna...

Kilppareita ja simpukoita.

Kilpikonnia sai myös "yksittäin" pakattuna. Siinnä ne mönki ja odotteli noutajaansa..

 Kilpikonnat oli niin sanottua "parempaa herkkua". Siitä keitettiin lientä ja itse kilpikonnan sisältö jäi siis syömättä. Meidän isäntäväki tosin mainitsi kilpikonnaliemen olevan todella mautonta. Sitä tarjotaan yleensä paremmissa tilaisuuksissa ja Kiinassa ei todellakaan ole tapana nirsoilla. Sitä mitä isäntäväki tarjoaa, niin olisi parempi syödä. Myös koira on parempaa herkkua, mitä ei syödä kun erikoistilanteissa. Se on myös hinnaltaan kallista, joten vahingossa sitä tulee tuskin syötyä. Onneksi mekään ei koiran lihaan missään vaiheessa törmätty. Ja kilpikonnaliemikään ei meidän lautaselle asti onneksi kerenny.

Ja tietysti jokaisesta hyvin varustellusta Kiinalaisesta kaupasta löytyy tuoreita rupikonnia.

Toki myös näistä kaloista oli oma osastonsa kuivatuotteille.

Kaloja levitettynä ja kuivattuna.

Minimustekkaloja.

Nämä haisi juuri samalle, kun Onnin namuiksi tarkotetut kuivakalat. Liekkö sitten samaa erää ;)

Päädyttiin ostamaan pala (jotain) kalaa. Susanna teki siitä ruokaa illalla ja kukaan meistä ei koskaan ole syönyt ruotosempaa otusta! Lisäksi otus maistui hieman mutaiselle, minkä ymmärsimme täysin sen jälkeen, kun olimme nähneet "rapakot" missä kaloja viljellään. Huomautus vielä, että kokissa siis ei ollu mitään vikaa, hi hi!

Liekkö siis Maolla näppinsä pelissä kiinalaisen kaupan nykyajan valikoimissa. Se kuitenki huomattiin, että tällä kaverilla on tänäpäivänäkin vielä suuri vaikutus Kiinaan ja sen tapoihin. Kovin olin ollut epätietoinen Kiinan historiasta ja siitä, kuinka paljon siellä on tapahtunut. Ihmisoikeusrikkomukset ja esim. natsien hirmuvalta jää pitkälle häntäpäähän, kun kuunteli mitä kaikkea Aasian alueella on tapahtunu. Ottakaapas te selvää, kellä historia kiinnostaa...