Viisumit Kiinaan ja tulevan loman tunnelmia

No nyt se ei enään voi olla edes viisumeista kiinni, vaan tosiasia on, että me lähdetään Kiinaan ensiviikolla! Vaikkei viisumeiden myöntämisessä pitänytkään olla epäselvyyksiä, niin kuitenki pieni jännitys oli siitä, että jos vaikka niitä ei meille myönnetäkkään. Jos vaikka kaapissa on kuitenki joku luuranko tai vaikka tukan väri on väärä. Noh, onneksi kaikki meni hyvin ja viisumit meille sitten myönnettiin.

Reissuunhan me lähdetään kahdestaan siipan kanssa. Lapset ja Onni jää mummolaan hoitoon. En ole koskaan ollu kolmea viikkoa erossa lapsista (tai koirasta) ja pikkunen paniikki meinaa iskeä, kun lähtöaika lähenee. Hyvinhän niillä tietysti mummolassakin aika kuluu ja kun saavat vielä olla lomalla koko sen kolme viikkoa. Pikemminki pelko takamuksessa on siitä, että osaako lapset olla kunnolla mummolassa! Lapsilla kun on monesti huikea kyky kyykyttää mummoja ja pappojaan... tai ainaki meidän ipanoilla on, heh...

Yellow Mountain on mm. yksi paikka missä käydään. Eipä paha =)  Kuva täältä.

Tunnustan, että odotan kovasti lomaa myös lapsista. En ala esittämään sitä nyyhkivää äitiä, vaan kaikki äidit kyllä tietävät sen kuinka, omaa aikaa välillä kaipaa kovasti (en kai ole erikoisuus).  Meillä ei ole juurikaan ollu kahdenkeskeistä aikaa Jannen kans, joten todella tervetullutta on myös tämä laatuaika. Parisuhteen hoitaminen on todellakin ollut retuperällä ja sehän ei käy pitemmän päälle paikkaansa, tai muuten tietää miten siinnä hommassa käy...

Enemmän ristiriitaiset tunteet on työn puolesta. Tiiän, että hommia on jo nyt rästissä ja matkan aikana ne vaan kasaantuu entisestään. Olen kuitenki päättäny ottaa reissussa sen asenteen, että työt saa odottaa ja niistä on turha ressata. Tuskinpa ne sieltä minnekkään katoaa ja onneksi yrittäjän arjessa ei ainakaan ole sitä niskaan huohottavaa pomoa kynyttämässä ja laskemassa tekemättömiä töitä. Toiveena on vain, ettei koko firma ole konkassa kolmen viikon lusmuilun takia.

Olen muuten aina ihmetelly sitä suomalaista mentaliteettia yrittäjien keskuudessa, kun kehuskellaan, että "En ole pitäny lomia kymmeneen vuoteen!" tai " Aina olen menny vaan tukka putkella ja ensimmäinen viikonloppu vapaa on yli vuoteen" jne. Voivotellaan sitä, että kuin väsyneitä ollaan ja kun silti niitä lomiakaan ei voi pitää. Sitä kai pidetään hienona ja ahkeran yrittäjän perus juttuna, vai? Lomia ja vapaita ei pidetä ja burnout on jotenki asiaan kuuluva homma. Täh?! Minusta se, että kehuskellaan lomaa pidettävän ensimmäistä kertaa 10 vuoden sisään, on pikemminki tyhmyyttä osoittavaa. Ei kellään voi olla niin tiukkaa, ettei silloin tällöin kerkiä viikonloppuvapaita tai lomia pitämään. Se pulju ei tosiaan voi kaatua yhden viikonlopun aikana. Voisin veikata, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita (kuten perhe) mihin kuluttaa aikaa. Vai onko sitten niin, että nämä ihmiset pitävät salaa vapaita ja eivät vain viitti sitä tunnustaa, kun ovat "niin armottoman ahkeria ja yritykselleen omistautuneita", hi hi! Omia valintoja kaikki ja se millä asenteella elämää eletään tai jätetään elämättä.

Mie olen päättäny elää rennolla asenteella, elämästä nauttimalla! Ja uskallan tunnustaa, että kohta minä...

...lähden lomalle!!!