Uusi trendi Hollywoodissa... kuppaus!

Tämä Kansanparantajan perillinen taitaakin suunnata seuraavan työreissunsa Hollywoodiin...

Jokainen, joka haluaa olla perillä Hollywoodin uusimmista trendeistä, käy kupattavana.
Unohda Kabbalah ja kookosvesi. Hollywoodissa leviää nyt kuppausvillitys.

Iltasanomat kertoi tällaisesta villityksestä, mikä sai tämän ihmisen kasvoille hymyn kareen. Mm. Jennifer Aniston on poseerannu punaisella matolla kuppausjälkien kans, kertoo iltalehti. Mie siis olen ollut trendikäs hoitaja jo yli 20 vuoden ajan, joten tervetuloa vaan kaikki julkkiksetki. Eipä mulla muuta tällä kertaa, hih...

Kuppasta vanhaan malliin.

Ja kuppausta nykymalliin.

Jos kuppaus kiinnostaa, niin lisää esim. vaikutuksista voit käydä lukaseen vanhemmasta postauksestani täältä.

Reissua pukkaa...

Voi rakkaat blogini seuraajat! Te uskolliset murmelit, jotka pysytte siellä vaikka blokkausvälit on nykyään tuuuhottoman pitkiä. En mie ole teitä unohtanu ja voi kun asiaa olisi niin paljon... Nyt on vain ollu pakko laittaa aikataulutusta tärkeysjärjestykseen, kun se on ollu hieman kortilla ja bloki on valitettavasti jäänyt sinne hännille. Mutta elkööt lannistuko! Täällä ollaan ja kaikelle tärkeälle löytyy kyllä aikansa ja paikkansa...

Nyt on hommia pitäny pakertaa hieman varastoon, koska olen lähdössä reilun kahden viikon reissuun. Matkakohteena on Honkong, jonka jälkeen etappina Suzhou. Eli isoveikkaa ja hänen perhettään mennään Kiinaan jälleen katsastamaan ja ihmettelemään maata uhkaavaa ekokatasrofia. Tällä kertaa kuitenkin matkan tarkoituksena on myös liiketoimelliset hommelit, jos asian näin hienosti ilmaisisi. Jännää puuhaa ja toivottavasti saisin kertoa näistä, ehkä hieman hurjistakin suunnitelmista, joskus teillekkin. Elämme jännittäviä aikoja...

Vanhaa kaupunkia viimereissulta.

Eräs asia on minua huvittanu (ainakin vielä) matkaan lähdössä. Nimittäin, kaikki varmaankin on lukenut Kiinan ilmansaastetilanteesta, joka on ollu tänä talvena ihan ennätysluokkaansa. Eipä siis yllätys, että joku veljenkin perheestä on alkanut oireilemaan ja se on ollut Susanna, perheen äiti siis. Hänelle on kevään aikana ilmaantunut monia eri oireita, joita varmaankin voi allergia ja astmaoireisiin vertailla. Välillä on ollu päiviä, että hänen on vain pitäny keskittyä hengittämiseen ja sekin on tuntunu työnteolta. Sussu kirjoitti blokissaan, että Kiina on tehnyt heistä "virherpiipertäjiä" ja olinkin positiivisesti yllättyny, kun hän ilmotti mulle että " tuo mitä vaan rohtoja tai yrttejä mukanas. Olen valmis kokeileen mitä vaan!!!" No eihän tällaselle hulluhkolle "kansanparantajan perilliselle" tarvi muuta sitten sanoakkaan, kun hihat alkaa jo heilumaan. Tässä sitten olen tehnyt Sussulle hoitosuunnitelmaa, johon kuuluu yrttejä, mehiläistuotteita ja akupunktiota. Se hauska osuus tässä asiassa on ajatus siitä, että jäänköhän tullissa näiden "vihreiden pussien" kanssa syynniin. No nyt ajatus naurattaa vaan tuskinpa todellisuudessa naurattais. Saas nähdä miten käy...Tästä "hoitokeilusta" lupaan siis kirjoitella myöhemmin.

Selailin edellisen Kiinan reissun blokkauksia läpi ja huomasin, että mulla on jostain syystä jääny julkaisematta muutama tärkeä blokkaus!? Muistan, että kevät ja kasvihommat puski päälle, joten siinnäköhän lieneen syy? Koitanpas saada siis nämäkin kirjoitukset valmiiksi, koska siellä on mm. eräs todella mielenkiintonen yritysvierailu (en käsitä, miten olen unohtanu julkaista tuon kirjtuksen!?).

Tällaista siis puuhailee Kansanparantajan perillinen, joka suuntaa taas tutkimaan vieraita kansoja ja perinteitä. Ollaan siis kuulolla!

Aspartaami lastentuotteissa

Mulla on pakko nyt avautua asiasta, kun en pääse siitä yli millään. Luitte taannoin pikku äksitentistä, mikä meidän Peksulle tapahtui. Poika voi jo hyvin ja opettelee nyt olemaan ilman kipsiä osan aikaa päivästä. Käden käytön opetteleminen vie kyllä näemmä aikaa, kun se on ollu liikkumattomana monien viikkojen ajan. Onneksi lapset on nopeita toipumaan ja uskomattoman helposti on meidänki toipuminen menny. Naapurin Tiina on edelleenkin hellyyttävä, kun hän sydän kurkussa kattoo meidän pomppivaa ja juoksevaa poikaa. Itse kun ei pojan menoa ole enään jaksanu murehtia toviin. Kyllä se käsi siinnä mukana pysyy ja mitenpäs tuollaista menevää poikaa estelet. Ilman kipsiä olessa, ollaan kuiten korkeimmilta kiikkumispaikoila kehoitettu poikaa alas ;)

Mutta se asia, mikä sai ihokarvani nousemaan, tapahtui äksitentin alkuaikana. Ensinnäki sairaalassa ollessa, mukava henkilökunta passasi meitä huoneeseen, totta kai kun Pekka oli niin kipeä. Aamupala tuotiin sängyn viereen ja Pekka sai valita itse mitä haluaa syödä. Yhtenä aamuna hän halusi jogurtin ja sellainen tietysti tuotiin. Jogurtti oli normi valion marjajogurtti. Meillä ei tällaisia koskaan kotiin ostella, enkä ensin kiinnittäny siihen kummenpaa huomiota. Sitten katsoin, että purkin kylessä luki 0% rasvaa. Mielenkiinnosta (ja tekemisenpuutteesta) aloin lukemaan tuoteselostusta ja niinhän se oli, että tämä laihduttajille suunnattu tuote oli aspartaamilla makeutettu! Lapin keskussairaalan lastenosastolla syötetään siis lapsille rasvatonta aspartaamilla makeutettua jugurttia. Ok! Onneksi Pekka, ehkä huonon yön vuoksi, ei suostunu jugua syömään, enkä minä pakottanu...

No eikä tässä kaikki. Tietysti tällaisessa tilanteessa, on pakko käyttää kipulääkitystä, että poika pystyy olemaan. Kivut ensimmäisinä päivinä oli taatusti aikamoiset ja lääkitystä annettiin muistaakseni kolmea eri sorttia. Koska kyseessä oli avomurtuma, poika sai antibiootti kuurin, ettei haava ala muhimaan kipsin alla. Lisäksi annettiin kahta eri kipulääkitystä. Toinen suoraan suoneen ja toinen tablettina. Kun pääsimme kotiin, kirjoitti lääkäri kahteen kipulääkkeeseen ja antibioottiin reseptit. Toinen kipulääke oli nestemäinen ja toinen tämä sama tabletti, kuin sairaalassakin. Noh, arvata saattaa, että kotona aloin syynäämään pakkausten tuoteselosteita. Meillä on onneksi jouduttu käyttämään tosi harvoin kipulääkkeitä, joten olin todella yllättyny, kun löysin tästä lapsille suunnatusta kipulääkkeestä myös aspartaamia! 

Tuote on banaanin makuinen ja suussa sulava. Särkylääkettä mainostetaan mm. sillä, että lapset yleensä syövät nämä lääkkeet helposti, koska ne maistuu hyvältä. Just!

Koti on paras paikka pienelle potilaalle ja toipuminen alkoikin vauhdilla sairaalasta päästyä. Itsekki tunnen oloni kipeäksi sairaalassa, vaikka olisinki siellä vain käymässä. Sairaala on paikka, joka saa jostain syystä ihon kananlihalle. On aina ollu ja tulee varmaan aina olemaan. Pamol F tabletit jäi siis syömättä, kun poika pärjäsi ihan hyvin nestemäisellä särkylääkkeellä, jonka tuoteseloste oli paljon siedettävämpi.

Ihmettelen siis, että miksi kummassa lapsille tarkoitetuissa tuotteissa käytetään näin paljon aspartaamia? Vaihtoehtojakin luulisi tänä päivänä olevan, joten miksi ei oltais ennemmin varovaisia, kun kyseessä on lasten tuotteet. Onko oikein, että lääketeollisuus kulkee laput silmillä ja luottaa siihen, että niin kauan kun jonkun aineen käyttö ei ole kiellettyä, niin se on sallittua ilman mitään vastuuta. Jos vaihtoehtoja on käytettävissä, niin miksi me edelleenkin otetaan riskejä näiden kiistanalaisten aineiden käytössä. Tutkimustuloksiakin kun aiheesta alkaa jo hyvin olemaan. Varsinki kun kuluttajana kyseessä on lapset!

Ohranoraspirtelö! Kunnon viherpläjäys

Meillä käytettiin tänä vuonna pääsiäisruohot todella tehokkaasti hyväksi. Ensinnäkin ihana tätini toi päiväkodista heidän kasvattamansa ohranorasruohot (jota oli muuten tooooosi paljon, olivat kuulema kasvattanu akvariossa. Kuinka kätevää pienten lasten kanssa!) meidän kanoille ja tipuille. Ja ai että kanalassa tykättiin.

Itse kasvatimme ohranorasta myös pääsiäiseksi ja siemeniäkin oli yllin kyllin, kun meillä makaa muutaman kymmenen kilon säkki kanojen ruokana. Ihan hyviä ja toimia siemeniä kuitenkin olivat vaikka alkuun jännitinki, että liekkö ne itävät ollenkaan. Vesi kielellä olen seurannu näiden ruohojen kasvuat ja miksi ihmeessä syöttää näin hyvää ruohoa vain kanoille! Tekasinpas sitten alla olevan smoothien.

Ohranoras-selleri pirtelö

2 sellerinvartta pilkottuna

1 avocado

reilu kourallinen ohranoraita

luomu omenamehua itselle mielekkään koostumuksen verran

Kaikki blenderiin ja ah kuinka helppo ja hyvä viherpläjäys! Mulla on nyt lähiaikoina ollu kamala hinku selleriin. Olenki väännelly lähes joka aamu pirtelöt selleristä ja nyt sitten katsoin meidän ruohojen olevan käyttövalmiina ja ai että nämä sopiikin hyvin yhteen. Nyt on hyvä lähteä hommiin, kun aurinkoki paistaa ulkona.

Niin ja sen ei todellakaan tarvi olla pääsiäinen, milloin voi ohranoraita kasvattaa. Ohranoraankasvatuspäivä voi olla joka päivä!

Tipuset kasvaa

Jos lapset tai koiranpennut kasvavat nopeasti niin veikkaan, ettei tahti silti ole mitään verrattuna tipuihin! Ne kun tuntuu joka oven aukaisulla näyttävän aina isommilta ja erillaisilta, kun käyn niitä hoitelemassa. Ei menny kuin muutama päivä, kun isompien sulkien päät alkoi jo pilkisteleen siipien ja pyrstön päästä. Koitin ottaa kaikista "tipukuvan", joten tässä he siis ovat.

Vielä nimetön tipunen

Pekan oma tipu "Superkömpelö" (tän tipun nimi vaihtelee vielä päivittäin ;) )

Myös vielä nimetön tipunen.

Iinan oma tipu alias Elviira

Vauhdikas nimetön tipunen.

Näissä kuvissa tiput on parisen viikkoa vanhoja, joten tällä hetkellä ne on jo paaaljon isompia. Vaaleat tiput ovat harmaita. Pekan tipu tumman ruskea ja Iinan tipu raidallinen. Näillä näkymin näyttäisi siltä, että Iinan ja Pekan tiput olisivat kanoja ja kaikki vaaleat kukkoja. Pitäisi koittaa saada ajankohtaiset kuvat ja jollekkin kanaexpertille analysoitavaksi. Omaan tiputuntemukseen kun en ihan satana vielä luota, niin helpompi luokitella kaikki kuknaksi siihen asti (kukkokana). Nimiä toki ollaan annettu ennenkin, vaikkei olla tiedetty tipujen sukupuolta. Sen takia meidän kanalassa löytyy mm. kana nimeltä Veeti.

Meillä on käynyt paljon vieraita tipuja ihastelemassa ja osa on ihmetelly, että missäs ne -tiput- oikeen on. Porukalla on käsitys tipuista keltaisina palleroisina. "Eikö ne enään olekkaan keltaisia!" on ollu suosittu lausahdus kanalan ovella. Siihen sitten selittelen, että nää tiput ei ole ollu keltaisia edes kuoriutuessaan. Harva maatiaistipu on täysin keltainen. Meillä oli viime toukokuussa, kun ensimmäiset 20 tipusta tuli, yksi keltainen tipu ja siitä tuli valkoinen Helmi. Harmikseni en löytäny nyt tähän Helmin kuvaa, mutta otanpas sellaisen seuraavaan kanapostaukseen.

Tiput tosiaan kehittyy hurjaan tahtiin. Ei menny aikaakaan kun ihmettelin kanalaan mennessä, että miten piipitys kuuluu kumman läheltä seinää. Kun aukaisin oven, ei tipusia kuitenkaan näkynyt missään. Sitten vasta tajusin nostaa päätäni ja kappas vaan! Siellähän ne istu emonsa kanssa oreella, kuin isot tipuset konsanaan. Kuvista ei ehkä saa käsitystä, mutta alimpien orsien väli on tooosi iso, noin metrin luokkaa. Siitä ne tipuset vain vimmatusti pikku siivillä räpyttäen hyppäsivät ylemmälle orrelle. Tulipahan vaan mieleen ne tarinat mitä kuulee tehokanaloista pelastetuista kanoista, jotka ei osaa edes maantasalla olevalla orrella istua, puhumattakaan kynnysten yli hyppäämisestä. Kun tipuista asti saa elää luonnollisesti vaihetelevassa ja virikkeellisessä ympäristössä, niin kehittyy tipuista ja kanoista normaaleja iloisia kanasia tai kukkosia.

Kukkuu...

Tällaista kuuluu kanalasta tänään =)

Opiskelijoiden kuorinnat testissä osa 2.

Jatketaanpas vihdoin Kemijärven luonnonvaratuottaja opiskelijoiden vartalokuorinta testisarjaa. Testasin tässä taannoin tämän tuotteen, josta ei kyllä moitteen sanaa löytynyt. Nyt pitää sanoa, että tämä seuraava tuote ei kyllä jäänyt ollenkaan huonommaksi, mutta oli ominaisuuksiltaan täysin eri maata edellisen kuorinnan kanssa.

Kyseessä on kolmos ryhmän (enhän muista väärin?) ihana nokkosta ja koivua sisältävä kuorinta. Tälle oli keksittynä kätevä nimikin, mutta kun etikettejä ei riittäny opettajan versioon, niin autuaasti olen sen jo unohtanut (saapi oppilaat laittaa kommenttiosioon, jos satutta lukemaan ;) ).

Tämän kuorinnan selkeä ylivertaisuus oli sen tuoksumaailma! Se oli jotain aivan taivaallista. Kuorinnassa käytettiin koivun pihkalehdistä uutettua öljyä ja se toimi tässä tuotteessa kuin voi vastaleivotussa sämpylässä. Siihen siis suli kirjaimellisesti! Testasin tätäkin saunan jälkeen suihkussa, joten jälleen kerran kostealle iholle. Erona edelliseen kuorintaan, tämä versio oli paljon öljyisempi ja jätti iholle todella kivan kosteutetun tunteen. Tämä kuorinta sopisi todella hyvin sellaiselle ihmiselle, jolla on kuiva ja hoitoa kaipaava iho. Lisäksi olin havaitsevani ehkä nokkosesta johtuvaa pienen pientä kihelmöintiä iholla. Se ei kuitenkaan ollut epämiellyttävää vaan päin vastoin, eikä jäänyt iholle pitkäksi aikaa.

Kuorinnan jälkeen iho oli todella puhtaan ja pehmeän tuntoinen. Saunan jälkeistä ihon rasvausta (mitä harvoin harrastan kyllä muutoinkaan) ei todellakaan tarvinnut miettiä, vaan iho tuntui pehmeän öljytyltä, muttei liian rasvaiseltakaan. Kaikkein isoin plussa tässä tuotteessa oli kuitenkin alkuunkin mainittu koivu ja sen ihanat aromit. Ne kun pysyivät iholla viellä aamuun asti ja jopa miehenikin tunnisti tuoksun, kun työnsin koparani hänen nenän eteen tuoksuteltavaksi. Tämä tuote todistaa myös sen, että aina ei tarvita eteerisiä öljyjä puhumattakaan synteettisistä, luodakseen täydellisen ja kestävän tuoksumaailman. Oikeat tavat työstää materiaaleja mahdollistaa tuoksujen säilymisen lopputuotteessakin. I´m in LOVE tähän kuorintaan!

Olen ilmeisesti ollut hyvä opettaja, kun näin huippuja tuotteita porukka vääntelee jo ensimmäisillä käytännöntunneilla, hi hi ;)