Viisumit Kiinaan ja tulevan loman tunnelmia

No nyt se ei enään voi olla edes viisumeista kiinni, vaan tosiasia on, että me lähdetään Kiinaan ensiviikolla! Vaikkei viisumeiden myöntämisessä pitänytkään olla epäselvyyksiä, niin kuitenki pieni jännitys oli siitä, että jos vaikka niitä ei meille myönnetäkkään. Jos vaikka kaapissa on kuitenki joku luuranko tai vaikka tukan väri on väärä. Noh, onneksi kaikki meni hyvin ja viisumit meille sitten myönnettiin.

Reissuunhan me lähdetään kahdestaan siipan kanssa. Lapset ja Onni jää mummolaan hoitoon. En ole koskaan ollu kolmea viikkoa erossa lapsista (tai koirasta) ja pikkunen paniikki meinaa iskeä, kun lähtöaika lähenee. Hyvinhän niillä tietysti mummolassakin aika kuluu ja kun saavat vielä olla lomalla koko sen kolme viikkoa. Pikemminki pelko takamuksessa on siitä, että osaako lapset olla kunnolla mummolassa! Lapsilla kun on monesti huikea kyky kyykyttää mummoja ja pappojaan... tai ainaki meidän ipanoilla on, heh...

Yellow Mountain on mm. yksi paikka missä käydään. Eipä paha =)  Kuva täältä.

Tunnustan, että odotan kovasti lomaa myös lapsista. En ala esittämään sitä nyyhkivää äitiä, vaan kaikki äidit kyllä tietävät sen kuinka, omaa aikaa välillä kaipaa kovasti (en kai ole erikoisuus).  Meillä ei ole juurikaan ollu kahdenkeskeistä aikaa Jannen kans, joten todella tervetullutta on myös tämä laatuaika. Parisuhteen hoitaminen on todellakin ollut retuperällä ja sehän ei käy pitemmän päälle paikkaansa, tai muuten tietää miten siinnä hommassa käy...

Enemmän ristiriitaiset tunteet on työn puolesta. Tiiän, että hommia on jo nyt rästissä ja matkan aikana ne vaan kasaantuu entisestään. Olen kuitenki päättäny ottaa reissussa sen asenteen, että työt saa odottaa ja niistä on turha ressata. Tuskinpa ne sieltä minnekkään katoaa ja onneksi yrittäjän arjessa ei ainakaan ole sitä niskaan huohottavaa pomoa kynyttämässä ja laskemassa tekemättömiä töitä. Toiveena on vain, ettei koko firma ole konkassa kolmen viikon lusmuilun takia.

Olen muuten aina ihmetelly sitä suomalaista mentaliteettia yrittäjien keskuudessa, kun kehuskellaan, että "En ole pitäny lomia kymmeneen vuoteen!" tai " Aina olen menny vaan tukka putkella ja ensimmäinen viikonloppu vapaa on yli vuoteen" jne. Voivotellaan sitä, että kuin väsyneitä ollaan ja kun silti niitä lomiakaan ei voi pitää. Sitä kai pidetään hienona ja ahkeran yrittäjän perus juttuna, vai? Lomia ja vapaita ei pidetä ja burnout on jotenki asiaan kuuluva homma. Täh?! Minusta se, että kehuskellaan lomaa pidettävän ensimmäistä kertaa 10 vuoden sisään, on pikemminki tyhmyyttä osoittavaa. Ei kellään voi olla niin tiukkaa, ettei silloin tällöin kerkiä viikonloppuvapaita tai lomia pitämään. Se pulju ei tosiaan voi kaatua yhden viikonlopun aikana. Voisin veikata, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita (kuten perhe) mihin kuluttaa aikaa. Vai onko sitten niin, että nämä ihmiset pitävät salaa vapaita ja eivät vain viitti sitä tunnustaa, kun ovat "niin armottoman ahkeria ja yritykselleen omistautuneita", hi hi! Omia valintoja kaikki ja se millä asenteella elämää eletään tai jätetään elämättä.

Mie olen päättäny elää rennolla asenteella, elämästä nauttimalla! Ja uskallan tunnustaa, että kohta minä...

...lähden lomalle!!!

Hevoset- messut Tampereella

Saavuin aamulla ennen kukonlaulua Tampereen rautatieasemalle. Mielenkiintoinen kokemus kerrassaan viettää muutama tunti asemalla aamuyöstä. Ihmistä jos jonkinlaista liikenteessä.

Toinen uusi kokemus on, että bloggailen parhaillaan KÄNNYKÄLLÄ! Voin sanoa, että ihan helppoa tää ei ole, joten antakaa anteeksi kirjotusvirheet ja muut. Mie olen kuvitellu, että tablet ei ole minun juttu, mutta jos enemmän pitäisi alkaa bloggaileen reissunpäällä, niin mieli muuttuisi ihan taatusti. Kyllä se vaan nyt olis niin kätevä. Tätä tämä kulutusyhteiskunta on...

Mutta mutta, syy miksi olen rantautunut Tampereelle on hevosaiheiset messut ( joista ette nyt saa linkkiä, koska en osaa sitä tällä puhelimella laittaa, hih). Hevoset messut on perjantaista sunnuntaihin ja itse nuohoan tehokkaasti siellä tämän perjantai päivän. Vien samalla mainosmateriaalia Ekohepon osastolle, jossa Horse by Nature tuotteet on myös näytillä. Käykäähän tutustumassa! Horse by Nature facebooksivuilla (ei linkkiä) julkasin sellasen pikku leikin nimellä "bongaa liivi". Eli jos näet messuilla alla olevan kuvan liivin ja minut sen sisällä, niin tulehan vetaseen hihasta. Kommentoi tuotesarjaa ja mainitse kilpailusta, niin saat postissa kiitokseksi jotain pientä kivaa. Olisi oikein mukavaa, jos ihmiset tulisi rohkeasti juttelemaan. Toivottavasti nähdään messuilla!

Takatakatakatakatakatakatalvi!

Jep jep, aamulla kun herättiin niin ulkona näytti tältä...

Ylempi kuva on maisema keittiön ikkunasta! Lumipalle ikkunan edessä saa tosiaan odottaa muutamaa aurinkoista ja lämmintä päivää, ennen kuin on täysin sulannu pois. Meillä siis kesää ei tarvi vielä odotella. Lunta on p a l j o n!!!

Jotenki kaikki esikasvatuksetkin on jääny tekemättä ja vain jotain pakollista pientä on laitettu kasvamaan. Voipi olla, että myös tuleva Kiinaan lähtö on jumittanu esikasvattushommat täysin. Luotan siihen, että kyllä mummo sen hoitaa, niin kuin hoitaa lapset ja koiranki kolmen viikon ajan. Mummo on ihan SUPER MUMMO! Hieman säälittää myös, että se pahin kurakeli sattuu samaan aikaan, eli mummo saa lasten kans vaihtaa vaatekertaa varmaanki useaan kertaan päivässä. Toisaalta on ihana tietää, että kun toukokuun puolessa välissä tullaan takaisin, niin kesä on jo korvilla. Se on mahtavuutta!

Pakko laittaa vielä fiilistä, ah niin mahtavasti, kuvaava biisin pätkä! Nauttikaa ihmiset takatalvesta, heh heh...

Pääsiäisen fiiliksiä

Pääsiäinen oli ja meni... ja wau mitkä ilmat! Ainaki täällä pohjosesa oli niin komiat kelit koko pääsiäisen ajan, ettei enään parempia olisi voinukkaan olla. Tottahan toki meikäläinenki sai naamavärkin poltettua, kirkkaalla hangella paistatellessa (vaikkakin yritin suojata), mutta ei se menoa haitannu. Nautiskeltiin koko perheen voimin keleistä ja ihan vaan olemisesta. Hiihtäminen, kelkkailu ja pilkkiminen oli pääsiäisen ihan ehdotonta viihdettä. Mukavaa välillä näinkin, arjen ja rutiinien vastapainoksi.

Salaisen pilkkipaikan tulilla.

Meikäläinen ottaa rennosti...

Kaahari pappa ;) (Onnikaan ei pysy perässä, hi hi)

Olen kaivanu sukset lavosta, vissiin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hiihtäminen on tuntunu vaihteeksi ihan mukavalta. Meidän lapsuuden aikaan pienellä kyläkoululla oli tapana, että kun lumi tuli maahan, alkoi hiihto. Kun lumi suli, niin hiihto loppui. Niin ja tietysti meidän piti myös hiihtää 3km kouluun ja koulusta pois. Jotenki silloin tuntui, että hiihtäminen sai riittää ja menikin näköjään aika kauan, ennen kuin siitä pysty taas nauttimaan. Lisäksi muistan traumatisoituneena myös sen, että ala-asteella kaikilla muilla oli jo kärkimonot, kun meidän perhe hiihteli ikusen vanhoilla "ankkamallin" monoilla. Nyt jo asialle voi naureskella, mutta silloinhan se tuntui silkalta vääryydeltä, hi hi...

Meillä on myös innokkaita pikkuhiihtäjiä...harjottelu tekee mestarin!

Pilkillä istuttiin päivä jos toinenkin...

Tuleekohan sieltä mitään...

No tulihan sieltä =D

Onni tutustuu piikikkääseen ahvenaan <3

Se, miksi meidän pilkkilampi on salaisuuksista suurin, johtuu mahtavasta kalasaaliista, mikä saatiin eräänä päivänä. Papan kanssa pilkittiin ja vajaassa puolessa tunnissa saatiin yli 50 fisua. Homma oli urheilukalastusta kerrassaan, koska istua ei kerenny. Kala tulo oli sitä luokkaa, että huh! Saman tein, kun pilkki oli vedessä, oli kala myös koukussa. Ahvenet oli vieläpä hyvän kokosia, joten palvauspöttö jouduttiin kaiveleen kinoksen keskeltä.  Koskaan aiemmin ei tällaista reissua ole ollu ja tuskin ihan äkkiä tulee olemaankaan... Niin ja tämä EI ole kalavale, eikä hommassa ole YHTÄÄN lapinlissää, hi hi!

Iina ja kalasaalis (puolet siitä).

 Maanantaina meillä oli myös serkusten miittinki Kuohungilla. Liian harvoin kerkiää näkemään, kun me aikuset ollaan muka aina niin kiireisiä. On kuitenki kiva, että ollaan saatu tämä keväinen tapahtuma jo melkein vakiintumaan meidän ohjelmistoon. Pidetäänpäs nyt huoli, että tämä kevät tempaus ei jää unholaan! Loput kuvat on serkkuni Anssin räpsimiä. Ihanaa fiilistä kertakaikkiaan!

Ihan ehdottomasti paras kevät!

Pääsiäisnoitia ja pääsiäisen rauhaa

Me lähdetään koko perheen voimin pääsiäisen tunnelmia fiilisteleen Pietarijärven mökille. Palaillaan jälleen ensi viikolla.

Aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille!

Pikku noita <3

Meillä päin noidilla ei olekkaan mitään onnettomia kissanrääpäleitä vaan oikea LEIJONA!!!

Virpojia jänskättää...

ps. kiitoksia meidän ihanille naapureille virpomis seurasta! Yhdessä aina mukavampaa <3

Koulutusta Kemijärvellä ja porosaippuaa

Viimeviikon loppupuoli meni sutjakkaasti Kemijärvellä Itälapin ammattiopiston- Luonnonvaratuottajien koulutushommissa. Kävin samalle porukalle pitämässä syksylläki kahen päivän session, joten tiesinki jo että hauskaa tulee olemaan. Tällä kertaa käytiin läpi mm. asikaskohtaamisia yrttivinkkelistä, opiskeltiin syvemmin muutamia kasveja, opittiin tekemään etikettejä kosmetiikkatuotteisiin ja sitä iänikuista inci-listan vääntöä. Se on kuulkaas todella mukavaa olla puhumassa sellaselle porukalle, joka on motivoitunu ja innoissaan omasta opinahjosta. Liekkö tuo työnteolta taas tuntunu ja opettajakin oppi jälleen paljon uutta. Vai mitäs sanotta alla olevasta materiaalista, joka liittyy saippuantekoon...

Jep, poron kuutahan se. Ja saippuaa tosiaan siitä sitten väännettiin suurella mielenkiinnolla. En ollu aiemmin tehny saippuaa poron- tai minkään muunkaan elikon rasvasta, joten homma oli tosiaan mullekki ihan uutta. Eli ihan kaikki oltiin tämän materiaalin kanssa oppimisasteella. Ennenvanhaan saippua tehtiin nimenomaan eläinrasvoista ja luista. Mitään hienoja kookosrasvoja tms. ei siihen maailman aikaan ollu käytettävissä ja käytettiin tosiaan sitä mitä saatavilla oli. Mielenkiintoista kertakaikkiaan, eikä vähiten mielenkiintoinen ollut se haju, kun aloimme sulatteleen rasvaa käyttökelpoiseen muotoon, huh huh! Onneksi koululla oli vetokaapit, missä hommaa pystyi toimittamaan vähemmän hajun kera.

Ilme kertoo paljon =D

Oppilaat oli kokeillu jo yhden erän poronrasvasaippuan tekoa käristämällä kuuta pannulla. Mietittiin kuitenki, että olisko hellempi tapa keittää rasva vedessä irti "hötteistä". Pääteltiin, että kun lihakeiton päällekki nousee aina rasvakerros, niin eikös samalla lailla kävisi tässäkin.

Aika hyvin saatiinki rasvaa tällä keinoin, mutta kovin meitä harmitti, kun "hötettä" jäi niin suuri määrä jäljelle ja tavara oli vielä hyvinki rasvasta. Oppilaat sitten päättivät, että tekevät useamman kokeilun. Kiinteästä rasvasta tehtiin kaksi eri saippuaversiota, toiseen laitettiin öljyä mihin oli uutettu katajaa ja toinen oli au naturel. Myös kookosrasvaa lisättiin tuomaan kovuutta ja vaahtoavuutta. Opiskelijat risti saippuan "Poromiehen kosketukseksi" mikä minusta on kyllä just osuva nimi, hi hi!
"Hötteistä" sitten testattiin tehä saippuaa vanhan kansan keinoin. Lisättiin himppu vettä ja laskettiin parhaamme mukaan oikeaa lipeä annostusta ja keitettiin keitosta kokoon. Välillä oli kyllä usko mennä ja olin yhteen vaiheeseen varma, että homma menee susille. Kuitenkin "hötteet" alkoivat sulaa niin, että loppuliuoksessa ei ollu riekaleen riekaletta. Kun liuosta alettiin jäähdyttää, niin huomattiin homman saippuoituvan erittäin tehokkaaseen tahtiin... äkkiä purkki esille ja keitos kovettumaan.

Koska saippuanteko oli viimeisenä päivänä, niin en tiedä millainen lopputuloksesta sitten tuli. Kerrostumaa on kuuleman mukaan tähän "hötte" saippuaan tullut, mutta ilmeisesti saippuaa siitä kuitenki tuli. Toivottavasti saan kuvia jossain vaiheessa, kun itseäki suunnattomasti kiinnostaa.

Tehtiinhän me sitten muutakin teorian ja saippuoiden lisäksi. Kuvasatoa siitä...

Pojat tuoksuttelemassa eteerisiä. Hetken kuluttua ei sitten enään haistanukkaan mitään, kun nenä oli ihan turrana ;)

Saippuoiden lisäksi, teon alla oli jalkasuolaa ja jalkakuorintaa. Ihanasti kaikki oppilaat käyttivät Lappilaisia raaka-aineita ja yrttejä lisukkeena.

Nämä EI ole syötäväksi =) Vaan suolasaippuaa muoteissa.

Lapinradion Tapani Niemi kävi tekeen juttua saippuanteosta.

Lapinradiosta oli Tapani jututtamassa meitä, kaiken porokaaoksen keskellä. Juttu ei ole vielä tullut ulos eetteristä, mutta linkkaan taatusti tännekkin, kun haastiksen voi käydä kuunteleen Yle Lappi- sivuilta. Tapani piti myös oppilaille koulutusta tarinankerronnasta yrityksen tukena viikonlopun ajan. Voi kunpa itsekkin olisin voinut olla oppilaana. Taatusti mahtavia ja mielenkiintoisia koulutuspäiviä oli nekin.

Kiitos vielä kerran Itä-Lapin luonnonvaratuottajat, että sain taas tulla teidän iloiseen joukkoon pariksi päiväksi. Oletta ihan huippuja!

Vihreä Huone- avoimien ovien tunnelmia

Hip hei, tätä tyttöä on viety pari viikkoa niin, ettei ole kerenny paljoa kirjottelemaan. Siellä sun täällä on tullu käytyä ja paljon uutta koettua. Aloittelenpas kuitenkin Vihreän Huoneen avoimista ovista, joissa sain olla mukana toissaviikolla esittelemässä LapCreamin tuotteita.

Vihreä Huone sijaitsee Oulun Tuirassa ja on oikea ekoihmisten hoitolaparatiisi! Saman katon alta saa mm. ekokampaajan-, ekokosmetologin-, kalevalaisen jäsenkorjaajan-, rosenterapian-, ayurvedan- ja monen muun alan palveluita. Aikamoinen täyden palvelun talo, sanon minä.

Tunnelma ja sisustus paikassa on ihanan rauhallisen seesteinen. Sieltä sun täältä voi bongailla kaikkea vanhaa ja siitähän meikäläinen tykkää.

Avoimien ovien aikana sai käydä ilmaisessa meikkineuvonnassa ja pikku kokeiluhoitoja oli myös tarjolla. Jonoja hoitoihin olikin koko päivän ajan. Mielellään olisin itsekkin sinne köllähtänyt välillä, mutta ihanasti porukka oli kiinnostunu myös minunki tuotteista, joten sainkin niistä höpötellä koko päivän. Tuntuu siltä, että Oulussa on hyvin aktiivista porukkaa ja oli ihanaa nähdä kuinka ihmiset vartavasten tuli avoinmiin oviin käymään ja viihtymään.

Vihreässä Huoneessa on myös laajan hoitovalikoiman lisäksi mahtava tarjonta tuotepuolella. Tuotesarjat katsotaan tarkan sihdin läpi ja mukaan kelpuutetaan vain laatua ja hyväksi todettua tavaraa. Kaikki tässä paikassa tuntuu olevan vimosenpäälle mietitty ja ennen kaikkea tunnelmaa loi mahtava ryhmähenki, mikä hoitajien kesken olen lähes käsin kosketeltavissa.

"Se päivä oli iloinen..." ja aurinkoinen! Käykäähän ihmeessä piipahtamassa paikassa, voin lämpimästi suositella! Kiitoksia, että sain olla mukana tutustumassa paikkoihin, ihaniin ihmisiin ja asiakkaisiin. Niin ja tietysti kannattaa muistaa, että LapCreamin tuotteita löytyy nyt myös ks. paikasta!