Siellä se taas odotti puuntakana, valmiina hyppäämään. Ja loiks... Päähän se kolahti ja oikein kunnolla. Mitäs siinnä sitten enään vastaan panemaan, ku peli oli jo menetetty. Parempi vaan mennä mukana ja tehdä niin kuin fiilis käskee; pysähtyä, nauttia, laittaa silmät kiinni ja kuunnella luonnon ääniä. Eipä tässä sitten sen kummempaa enään sanoa voi...
Onniliini ja mie ollaan nyt sitten julkisesti fiiliksissä!!!
ps. suosittelen muillekki <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti