Kylätalakoot ja portaat menneisyyteen

Viikonloppuna piipahdimme kylätalakoissa (piipahdus= koko lauantai päivä). Me ei olla oltu kauheen aktiivisia kyläläisiä, pakko tunnustaa. Nyt kuitenki ollaan aateltu ottaa itseämme niskasta kiinni ja kantaa kortemme kekoon. Yksi uutta innostusta antavista tekijöistä on mejän uudet naapurit (kiitos teille) , joilla on myös pieniä lapsia. Yhdessä on kiva lähteä kylän tapahtumiinki mukaan, kun tietää, että omille ipanoille on siellä kavereita. Ja kun paikan päälle päästiin, niin muistutus tuli eräästä toisestakin lapsiperheestä mejän kylällä. Hetkinen! Meillähän asuu KAKSI lapsiperhettä samalla kylällä (ja noin 15km välimatkaa ei sitten lasketa... samaa kylää silti, nih!) !!!

Tauolla vanhan "asuntolan" portailla.

Päivä puuhasteltiin ja siivottiin paikkoja, eikä ipanoita oikeastaan huomannut lainkaan. Heillä oli kuulema ihan "huippu päivä", kun sai kavereiden kans juosta pitkin kylätalonpitäjää. Ollaan päästy siihen pisteeseen omien muksujen kanssa, että vähitellen luotetaan niiden poistuvan omien silmien alta. Ja sitä mitä ei näe, ei luonnollisestikkaan ole tapahtunu. Hommahan menee vaan niin, että ikuisuuteen ei voi kulkea perässä ja jos sattuu, niin sitten sattuu. Pumpulissa ei voi lapsia kasvattaa.

Pakan voitonilme, rattorinkukistuksen jälkeen =)

Vanha asuntolanpuoli on ollu kylmillään muutaman vuoden. Kylän nuoriso (jep, sellaisiakin meidän kylältä löytyy) oli päässy rellestään sisätiloissa parin vuoden ajan, koska ovet ei ollu kunnolla lukittuna. Siivo oli sen mukainen ja paikkoja oli rikottu. Muutenki asuntola on ollut kylätoimikunnan rahanpuuttenki vuoksi, aika huonolla hoidolla. Kovasti hommaa tehtiinki ja paikat saatiin jo aika hyvään kuntoon. Kesän aikana olisi tarkoitus saada tiloihin jonkimmoista aktiviteettiä. Tiloissa on myös kuntosali, jonka päätettiin nyt sitten laittaa taas toimintaan, vaikkakin laitteita oli myös hajotettu. Pientä fiilausta, niin eiköhän kuntosalistaki saada taas toimiva ja viihtysä. Jos kesän aikana sais vaikka aikaseksi hieman bodata habaa. Kylätalo (vanha koulu) ja tämä asuntola puoli, on vanhoja hirsirakennuksia ja tietysti vahojen talojen ja varsinki hirsirakennusten tykkäysfriikkinä, kolusimme Jannen kans joka paikan ympäri.

Asuntola rakennuksessa on myös yläkerta, jossa ei ollut käynyt kukaan kymmeniin vuosiin. Ovi on takapuolella, enkä ollut ollenkaan tietoinen tästä paikasta. Yläkerrassa oli aikoinaan asunut joku papparainen, omissa oloissaan. Muistan kyllä lapsuusajoista, että huhu papparaisesta yläkerrassa kierteli, mutta totuuspohjaa en tälle "tarinalle" tienny olevan. Voi kuinka jännää meillä oli aukasta kiinni naulattu ovi ja astua sisään unohdettuun maailmaan...

Portaat menneisyyteen...

 Mikä näky meitä ylhäällä odottikaan!!! Jos sen tunteen voisi edes puoleksikkaan kuvailla, niin olisin ihan huippu kirjottaja. Yläkerrassa leijui kuivan puun tuoksu, lämpimänä kesäpäivänä. Aurinko paistoi sisään pölyiseen huoneeseen, missä sievästi odotti pitkä puinen pirtin penkki kaverinaan söpöäkin söpömpi punaisella pöytäliinalla peitelty pöytä tuolineen. Seinässä oli vanhaa pikkukukkaista tapettia ja kumma kyllä, se näytti lähes uudelta. Katosta roikkui rapistuneet maalit, kuin luoden eräänlaisen tilataidetoksen. Huone oli niin kaunis, että henki meinasi pakahtua! Harmittelin suuresti, etten ole mikään huippu kuvaaja, nimittäin tässä huoneessa olisi ollut aihetta mitä tallentaa kuvanauhalle. Yritin kuitenki saada jotain tästä tunnelmasta talteen.

Pystyn niin kuvittelemaan sen papparaisen istumassa tuossa tuolilla, piipunnysä huulilla. Ah, sitä kauneutta, mikä voi tulla yllättäen vasten kasvojasi, kun vähiten sitä odotat! Olen niin onnellinen, ettei kylän nuoriso ollu tuhonnut tätä ihanaa paikkaa.

Loppu osa vintistä oli myös söpöllä tavalla ihastuttava.

Kiitos teille ihanat portaat tästä matkasta kauneimpaan paikkaan, missä olen pitkään aikaan käynyt! Toivon hartaasti, ettei talo rapistu paikallensa, vaan saisi uuden elämän ja uuden asukkaan vintin täydelliseen huoneeseen...

Kiitos myös kaikille talkoolaisille mukavasta päivästä!