lauantai 19. toukokuuta 2012

Kiina ja ruokakauppa

Jokaisen ihmisen täytyy syödä. Niin myös kiinalaisen. Kiinalaiset ovat taatusti tunnettuja siitä, että syövät lähestulkoon mitä vaan. En ollu itekkään sen kummemmin ajatellu, että tällä voisi olla historiallista taustaa miksi näin on. Susanna ja Janne kuitenkin kertoivat erään teorian, mitä pidetään syynä tähän "kaikkiruokaisuuteen". Se liittyy Kiinan entiseen hallitsijaan Maoon ja hänen "hienoon" ajatukseensa Kiinan teollistamisesta 1958- 1960. Kerron asian lyhennetyssä versiossa, jottei blogi muutu historian kirjaksi.

Mao sai tuona aikana ajatuksen, että käyttäisi Kiinan suurta väkilukua hyväkseen siinnä, että muuttaisi maan johtavaksi teollisuusvaltioksi. Kaikkien maanviljelijöiden piti lopettaa viljely ja alkaa työstämään rautaa ja metalleja. Yllättäen maa olikin siinnä tilanteessa, että kaikki puut oli poltettu näissä metallisulatoissa ja kukaan ei enään viljellyt ruokaa. Tilanne oli katastrofaalinen ja eri arvioiden mukaan 14- 43 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään tuona aikana. Tuntuu uskomattomalta, että jotain tällaista voi tapahtua, että yhden miehen "päähänpisto" voi johtaa tällaista tuhoa ja kärsimystä. Tänä aikana ihmiset kuitenkin oppivat käyttämään joka ainutta pientä elävää olentoa ravintonaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut nälkäkuolema.

Palatkaamme kuitenkin tähän päivään ja ruokakauppojen valikoimaan. Se kun on meikäläisten silmiin aikasta erillaista, mihin kotomaassa ollaan totuttu. Vai mitä oletta mieltä tästä...



Kauppaa voisi verrata meidän Prismaan tai CityMarkettiin potenssiin kymmenen. Kassoja kaupassa oli yli sata ja toisin kuin Rovaniemen Prismassa, kaikki kassat olivat myös käytössä! Ylläolevissa kuvissa on "kuivatiski", josta löytyi jos jonkinmoista elävää kuivattuna. Allaolevassa kuvassa on juurikin se, mitä epäilettäkin, eli sian naama! Olisi todellakin mielenkiintoista nähdä, että miten paikalliset tätä "herkkua" käyttävät. Jos jollakin on tietoa, niin kertokaahan ihmeessä.


Sitten siirryimme pakastetiskien puolelle, mistä löytyy kanan kaikkia mahdollisia osia pakattuna tai vähemmän pakattuna.  Siellä sitten ihmiset sai pyöritellä palasia ja valita mieluisin.


Tämä tiski näytti juuri sellaiselta, mitä me syötetään Onnille. Kanan siipiä, kauloja jne...
Sitten siirryttiin kalatiskille, missä oliki paljon ihmeteltävää. Kalojen kirjo oli valtava ja muutenki tämä osasto oli itsenään jo pienen kaupan kokonen.


Kaiken näkösiä otuksia!

Mustekalaa ja hmmmm... jotain ;)
 Kaikki kalatiskillä olleet tarjottavat oli todella tuoreen näkösiä, eikä sellaista "mäännyttä kalatiskifiilistä" tullut lainkaan. Ilmeisesti vaihtuvuus on sitä luokkaa, ettei tavara kerkiä pilaantumaan. Kiinassa on myös se hyvä puoli, että tarjolla on taatusti tuoretta ruokaa, koska voit osataa sitä suoraan elävänä. Tästä tuoreemmaksi ei esim. kala voi enään muuttua.


Toiset kalat puolestaan ei ihan niin tuoreilta näyttäny...

Ankeriaita
 Tuoretiskiltä löytyi myös erikoisuuksia...meidän silmin katottuna...

Kilppareita ja simpukoita.

Kilpikonnia sai myös "yksittäin" pakattuna. Siinnä ne mönki ja odotteli noutajaansa..
 Kilpikonnat oli niin sanottua "parempaa herkkua". Siitä keitettiin lientä ja itse kilpikonnan sisältö jäi siis syömättä. Meidän isäntäväki tosin mainitsi kilpikonnaliemen olevan todella mautonta. Sitä tarjotaan yleensä paremmissa tilaisuuksissa ja Kiinassa ei todellakaan ole tapana nirsoilla. Sitä mitä isäntäväki tarjoaa, niin olisi parempi syödä. Myös koira on parempaa herkkua, mitä ei syödä kun erikoistilanteissa. Se on myös hinnaltaan kallista, joten vahingossa sitä tulee tuskin syötyä. Onneksi mekään ei koiran lihaan missään vaiheessa törmätty. Ja kilpikonnaliemikään ei meidän lautaselle asti onneksi kerenny.

Ja tietysti jokaisesta hyvin varustellusta Kiinalaisesta kaupasta löytyy tuoreita rupikonnia.


Toki myös näistä kaloista oli oma osastonsa kuivatuotteille.

Kaloja levitettynä ja kuivattuna.

Minimustekkaloja.
Nämä haisi juuri samalle, kun Onnin namuiksi tarkotetut kuivakalat. Liekkö sitten samaa erää ;)


Päädyttiin ostamaan pala (jotain) kalaa. Susanna teki siitä ruokaa illalla ja kukaan meistä ei koskaan ole syönyt ruotosempaa otusta! Lisäksi otus maistui hieman mutaiselle, minkä ymmärsimme täysin sen jälkeen, kun olimme nähneet "rapakot" missä kaloja viljellään. Huomautus vielä, että kokissa siis ei ollu mitään vikaa, hi hi!

Liekkö siis Maolla näppinsä pelissä kiinalaisen kaupan nykyajan valikoimissa. Se kuitenki huomattiin, että tällä kaverilla on tänäpäivänäkin vielä suuri vaikutus Kiinaan ja sen tapoihin. Kovin olin ollut epätietoinen Kiinan historiasta ja siitä, kuinka paljon siellä on tapahtunut. Ihmisoikeusrikkomukset ja esim. natsien hirmuvalta jää pitkälle häntäpäähän, kun kuunteli mitä kaikkea Aasian alueella on tapahtunu. Ottakaapas te selvää, kellä historia kiinnostaa...

2 kommenttia:

  1. Ihana lukee näitä Kiinan-juttuja.
    Sian päästä tehtiin meillä kotona vielä 80-luvulla alatoopia eli lihahyytelöä. Ja hyvää oli..

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että Kiina kiinnostaa =) onhan se niin erikoinen paikka kerrassaan. Alatoopia on myös tehty joskus minun lapsuudessa, siinnä vain taidettiin käyttää koko sian päätä. Tämä Kiinalainen versio oli vain pelkkä "naamari" jos näin voi asian ilmaista ;) Eiköhän tässä lisää Kiinan juttua pukkaile piakkoin...

    VastaaPoista