Sissit maatiaiskanat



Hevisaurus ( jep, Pekan antama nimi ;) )

Meillä kävi tässä taannoin pikkanen onnettomuus, mutta onneksi surulta ja tuskalta vältyttiin, kiitos uskomattoman kestävän maatiaiskanarodun!

Meidän kanalan ovi on hieman turvonnut näin talven sääheilahtelujen takia. Ilmeisesti ihan itseäni saa tässä syyttää, kun todennäkösesti olen ollu viimeinen, joka kanalassa oli illalla käyny. Ja  niin kuin ehkä jo arvaattekin, aamulla kun aukasin ulko-oven, kanalan ovi rötkötti sepposen selällään ja appo auki! Eikä siinnä mitään, mutta ulkona oli reilut -20 astetta pakkasta!!! Voitte vaan kuvitella sen kourasun, mikä pallean kohdalla tuntui, kun ryntäsin kanalaa. Ensimmäinen huoli oli, että kaikki raasut makaa maassa jäätymiskuoleman kokeneena. Katoin kanalan mittaria, mikä näytti myös -20 astetta, joten ovi oli todennäkösesti ollu auki lähes koko yön. Kun menin kanalaan, alkoi onnekseni tuttu potpotus kuulumaan ja lauma sulkansa palloksi pörhentäneitä iloisia tyrnäväläisiä tuli minua vastaan, niin kuin muinakin aamuina konsanaan.

Valkoinen Helmi ja kana nimeltään Veeti ;)

Seuraavaksi panikoin, että onko kaikki kanaset ja kukkoset tallella. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen sain kaikki 11 kanaa ja kaksi kukkoa paikannettua. Huoh!

Meillä on nimittäin kulkenu kaksi nälkäistä kettua pihapiirissä. Ilmeisesti ne on haistanut fantastiset aromit, mitkä kanalasta houkuttelee niiden pikku kirsuja. Tuuria sinänsä, ettei ketturepolaiset juuri sinä yönä ollu tehny tutkimusmatkaa kanalan ympärillä. En uskalla edes miettiä, mitä siitä olis seurannu, huh!

Mara alias Martti Ahtisaari.

Kanat ja kukot olivat siis, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Potpottelivat vaan iloisina, kun vein ruokaa ja vaihdoin umpi jäässä (sekin todistaa, että pakkasta on ollut kanalanpuolella lähes koko yön) olevan vesimaatin uuteen lämpösenhaaleaan veteen. Onhan ne raasut varmaan ollu ihmeissään, mutta eipäs näköjään ollu kenellekkään tullut mieleen käydä tutkailemassa ulkomaailmaa. Onneksi!

Kun olin alkujärkytyksestä ja itseni soimaamisesta hieman toipunut, niin mieleen juolahti tarina tätini kanasta, joka järkyttävän asian kohdattuaan, oli lakannut munimasta. No niin, nythän ei varmaan meidänkään kanaset tämän jälkeen muni munan munasta! Vaan väärässä oli tämänkin suhteen ja jo illalla pesissä koreili munia. Kahden kympin pakkaset, ei vaikuttanut kanasiin millään lailla, jota kyllä ihmettelen suuresti.

Manta haudontapuuhissa

Orvokki

 Elikkäs muuta ei voi sanoa, kuin että sissi porukkaa on nämä tyrnäväläiset kanaset ja kukkoloiset!!! Rakkauteni tyrniksiin on taatusti vielä vahvempi kuin ennen! Niin, ja  kanalan oveen on muuten ilmestyny ehkä liioiltellunkin iso puusalpa!

Tällasta siis täällä farmilla...