Vinkki hiusmuotoilutuotteiden vähentämiseen

Kerron teille todella simppeli ja yksinkertaisen keinon vähentää hiusmuotoilutuotteiden kemikaalikuormaa ja käyttöä ylipäätänsä. Äärettömän iso salaisuus...

...nimittäin HYVÄ LEIKKAUS!

 

 

Tämä on sellainen asia, minkä monet unohtavat, vaikkakin keino on todella yksinkertainen. Valitse siis kampaajasi niin, että hän osaa leikata sulle luomuksen, mikä on helppo laitta. Tai mikä parasta, ei tarvitse laittaa ollenkaan!!!

 

Mun uus tukka...

Monestikkin kampaajat tykkää väännellä luomuksia, mitä saa föönata ja taivutella. Tällaiset kampaukset kuitenkin tarvii aina tuekseen muotoilutuotteita. Ainakin ohuelle hentotukkaiselle immeiselle kuten minä, on kovin vaikeaa löytää luonnonkosmetiikan parista kunnollisia tököttejä, jotka pitäis tukan kuosissa (tarvitsee aika jämäkkää pitoa) mutta silti tekemättä sitä rasvaiseksi tai liian raskaaksi. Ite olen siis ratkaissu pulman pitämällä yllä hyvää leikkausta, mikä laskeutuu niin, ettei yletöntä hiustenlaittoa tarvita. Ja kun minun pääni on sellainen, ettei pitkä tukka siinnä viihdy, niin vaihtoehtona on sitten ihan lyhyt tukka.

 

Voit ilmaista ihan reilusti kampaajallesi mielipiteen, että haluat leikkauksen, mitä ei tarvitsisi laitta. Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka, eikä kaikkien tarvitse olla tällaisia "poikatukkia" niin kuin mulla. Ekokampaajat käsittääkseni ihan erikseen koulutetaan tällaisia leikkauksia varten, koska heidän ajatusmaailmaan myös kuuluu mahdollisimman vähäinen muotoilutuotteiden käyttö.

 

 

Mie olen maailman laiskin hiustenlaittaja muutoinkin, joten tällainen "kynitty malli" on ihan meikäläistä parhaimmillaan. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että sellaisia kampaajia, jotka oikeasti leikkaa hiukseni näinkin lyhyeksi, ei ole monia. Onneksi olen yhden sellaisen löytäny Sasan porukoista... Takaa mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta voin sanoa, että leikkaus on kuin miehillä konsanaan. Paljasta niskaa... Inhoan muutenkin talvella, kun käytän kaulahuiveja koko ajan, niin "takatukka" on aina pystössä huivin ansiosta ja törröttää rumasti joka suuntaan. Nytpäs  ei ole sitä ongelmaa lain!

 

Elikkäs, seuraavalla kerralla kun mietit uutta hiusmallia, niin ajattelehan ihmeessä myös tältä kantilta asioita. Teet palveluksen itsellesi ja myös lompakollesi.

Terkuin kynitty Perillinen!

 

ps. Jos teillä on oikeesti toimivia luonnonkosmetiikan muotoilutuotteita, niin heittäkäähän ihmeessä vinkkiä kommenttiboksiin. Tarkoitus ois päästä Tigin kemppalakasta (jota käytän spessutilanteissa) lopullisesti joskus eroon...









Jakomielinen valtio?

Mustikka Arktiset aromit

Eilen kirjotin vuoden 2013 rohdoskasvista ja marjasta. Sivusin jo pikaisesti myös erästä asiaa mikä on ihmetyttänyt minua suuresti. Vaahtoanpas siitä nyt hieman enemmän.



Suomen valtio nimittäin haaskaa rahojaan turhaan tutkimukseen! Kenen rahoja? No veronmaksajien rahoja! Se syytää hankkeille ja tutkimuslaitoksille varoja, jotta ne voisivat tutkia marjojen, yrttien ja kasvien vaikutuksia tieteellisesti. Siis, että saisimme vanhoille uskomuksille ja vuosituhansien käyttäjäkokemuksille tieteellistä näyttöä. Että me voisimme oikeasti sanoa, että mustikka auttaa silmäongelmissa tai, että karpalo on hyvä virtsatievaivojen hoitoon. Valtio tukee sitä, että saamme todettua todeksi yrttien ja marjojen terveysväittämiä!

Turhaa rahan haaskausta, sanon minä! Ja miksi niin? Koska seuraavana se sitten kieltää lailla käyttämästä näitä terveysväittämiä!!! Vaikka on tieteellisesti todistettu, jonkin kasvin tai marjan terveysväittämät, niin niitä ei saa silti käyttää esimerkiksi kaupassa olevan tuotteen pakkauksessa tai esitteessä. Se on kuulkaas laki semmonen Suomessa. Tämähän onkin monelle meille luonnontuotealan toimialle arkipäivää. Miettiä sitä, miten asian tuotteesta esittäisi niin, että se menisi eviran tai tukesin toimesta läpi. Hälläväliä siitä, että kyseinen kasvi olisi juuri tieteellisesti todistettu supermahtavaksi ties mihin kansanvaivaan!

Niin kuin eräs luonnontuotealan tutkimusten parissa jo pitkään uraa luonut asiantuntija sanoi; " olenko minä vaan hullu, vai tuntuuko tällainen käytäntö jotenkin jakomielitautiselta?". Niin kuin antaisi lapselle tikkarin käteen, mutta samalla sanottaisiin, että "sitä ei muuten sitten saa missään nimessä nuolaista!". Tällainen fiilis tuntuu monella tutkijallakin tällähetkellä olevan.

Tai entäpäs sitten Fimean ylläpitämä lääkeluettelo. Osa varmaankin muistaa syksyllä oleen kohun, kun lähes joka ainutta kasvia ja maustetta (inkivääristä siankärsämöön) oltiin vetämässä lääkeluetteloon. Porukka vitsailikin jo osuvasti, että piparinsyönnistä on tulossa laitonta. Tai ainakin niiden myynnistä! Tämä kuitenkin nosti sellaisen kansalaisaloitteen, että Fimea perui suurimman osan listalle aijotuista kasveista ja mausteista. Oma suhtautuminen yrttien ja marjojen lääkeluetteloon vientiin on kakspiippunen. Onhan se huippua, että tunnustetaan yrteillä ja marjoilla olevan lääketieteellisiä vaikutuksia. Onhan se monen kasvin kohdalla jo tieteelisestikkin todistettu. Vaan tuleeko tämä tieto silloin ainostaan lääkefirmojen käyttöön? Kuinka moni muu valtio noudattaa lääkeluetteloa samaan tapaa kuin me?

Olemme EU-valtio, eiköstä vaan. Tavoitehan on se, että laki ja lähtökohdat olisivat tasavertaiset jokaisessa EU maassa. Yritystoiminna pitäisi olla myös lainmukaan tasavertaista. Vaan mites asianlaita onkaan? Jos mennään Saksassa apteekkiin, niin minkäslaiset näkymät kohtaat? Isot määrät luonnontuotteita ja niiden purkkien etiketeissä ei todellakaan lue pelkästään " mahdollisesti terveyttä edistävä". Saksassa luonnontuotteet menee käsi kädessä lääketeollisuuden kanssa, eikä kumpikaan pois sulje toistaan. Terveysväittämiä isoilla otsikoilla näkee niin apteekeissa, kuin luontaistuotekaupoissa! Lakia tulkitaan ihan erillä lailla, kuin meillä. Silti valvontaa myös löytyy. Saksa onkin luonnontuotealan johtavia maita, joista meidän olisi totisesti syytä ottaa mallia. Niin ja eikös meillä kummallaki pitäisi samat säännöt EU- maina päteä?

Terveysväittämillä täytyy olla totuuspohjaa ja niitä pitää valvoa, mutta siitä päästään jälleen siihen, että vaikka tutkittua tietoa löytyy, niin Suomessa sitä ei saa siltikkään käyttää! Mutta kuitenkin samaan aikaan  kosmetiikkateollisuudessa luvataan yli 100% pidemmät ja tuuheammat ripset!!! TÄH???

No kelle me sitten näitä tutkimuksia maksamme? Olisikohan se ilmiselvää, että ainoa jotka niistä hyötyy on isot lääkefirmat. Luonnontuotealan hankkeet ja tutkijat pakertaa niskalimassa tutkimusten äärellä, että lääkefirmat saa tahkota rahaa tuotteillaan. Ja valtio tukee hommaa! Oliskohan meidän jo vähitellen aika siirtyä keskiajan noitavainoajalta nykypäivään ja tarkastella asioita laajemmalla skaalalla. Katsella miten asiat muualla euroopassa ja maailmassa toimii ja lopettaa turha nipotus ja lääketehtaiden ylivoima. Vai kellä himpskatilla ne langat siellä kourassa roikkuu, kun päättäjät ei nää metsää puilta?! Kysynpäs vaan?

Nyt menen vetämään muutaman kourallisen mustikkaa naamariin, jotta saisin tämän kiehuvan verenpaineen kuriin... ei kun hetkinen... saisin hieman edistettyä terveyttäni!

Edit: Koska olen näemmä maailman surkein käyttämään sarkasmia tekstissä, niin kaikille tiedoksi, että TODELLAKIN TUEN KAIKKEA TUTKIMUSTA (viitaten siis kirjoituksen alkuosaan)! Koitin olla näsäviisas, siinnä ilmeisemmin onnistumatta ;)

Pakuri ja mustikka

Mikä yhdistää näitä kahta? No totta kai se, että toinen on valittu vuoden rohdoskasviksi ja toinen vuoden marjaksi!

On varmasti osaltaan "pakurikääpävillityksen" ansiota, että nuoret aikuisen on entistä enemmän kiinostuneita oman alueemme kasveista ja yrteistä. Paljon on vielä matkaa siihen, että olisimme samalla tasolla muun euroopan kanssa lainsäädännön kohdalla. Esimerkiksi saksassa, mikä on lähes luontaistuotteiden Mekka, rohdostuotteet ovat ihan arkipäivää apteekeissa ja niitä myydään sulassa sovussa muiden lääkkeiden kera.

Mielenkiinnolla seuraan pakurikäävän viljelyä testaavan hankkeen edistymistä. Pakurista kun ois vaikka minkälaiseksi vientituotteksi. Linkin takaa löydät Henri Vanhasen pienen esityksen aiheesta.

Vuoden rohdoskasvin valitsee Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto

Kuva Arktiset aromit

No entäpäs sitten mustikka! Marjoista henkilökohtasesti ehdoton suosikkini. Voi mustikka mustikka, meidän oma kultainen aarre. Suurin osa kerätystä mustikastamme viedään ulkomaille jalostamattomana, missä siitä sitten tehdään esimerkiksi kapseleita ja myydään suurella voitolla. Missäs on meidän oma jalostusketjumme? Noh, itse syön mustikan mieluummin mustikkana, mutta toki siitä soisi jollekkin suomalaiselle yritykselle myös hittituotteen. Siihen nimittäin mustikastakin ois!

Vuoden marjan valitsee Arktiset Aromit.

Kiitos teille!

Olen kovin kiitollinen siitä, että teitä on nykyään niin paljon täällä Kansanparantajan perillinen blogissa! Siitäkin huolimatta, että bloggaus tahtini on nykyään ollut paljon harvempi kuin ennen. Syy tähän, on aamurutiinien muuttuminen, kun meidän talouteen tuli koululainen.

Olen nimittäin selkeesti aamuihminen ja kirjotustyöt sujuu kaikkein parhaiten aamulla. Ennen sain alkaa hommiin jo ennen seitsemää, mutta nykyään esikoinen lähtee kouluun vasta puoli yhdeksän aikaan, joten sitä ennen en kykene tekstiä suoltamaan. Ja "oikeisiin töihinki" pitäis tietysti keretä, ennen kuin on päivä puolessa. Mulla on myös siinnä mielessä huono keskittymiskyky, etten millään pysty kirjottamaan, jos lapset on kotona. Illalla taas aivoni on jo niin narikassa, että silloin kirjoitetusta tekstistä en sitten ota mitään vastuuta, heh...

Aluksi koin tästä uudesta tilanteesta paineita, mutta sitten piti ottaa järki käteen. Päätinkin syksyn aikana, että kirjoittelen sen minkä kerkiän, paineita ottamatta (välillä onnistun välillä en). Toisinaan harmittaa itseäniki, koska aiheita olisi niiiiiin paljon, mutta aika riepu rajallinen. Olis tosi mukavaa, että pystyis kirjotteleen pitempiä ja tutkivampia bloggauksia, sydäntä lähellä olevista asioista. Yksi ajankohtainen juttu ainakin on mielenpäällä, johon on pakko repiä aikaa vaikka kiven alta. Olette kuitenki ihanasti pysyneet mukana ja kiitos siitä!

Huomasin tuossa myös, että olen LapCreamin puolesta antanut ale- kamppiksia muihin blogeihin, mutta omassani en ole pitänyt yhtäkään!!! Hupsis! Nyt sitten korjaan tämän asian ja julistan LapCreamin ekan ALE-kamppiksen alkaneeksi ÄN YYY T NYT!!!

Perillisen ALE- kamppis! Saat LapCreamin verkkokaupasta -15% alennuksen tuotteista koodilla; perillinen

Tämä alennus on teille kaikille lukijoilleni ja se kestää tämän kuukauden loppuun asti. Nyt on siis oiva tilaisuus tutustua LapCreamin tuotteisiin, jos olet sitä harkinnu, mutta et ole vielä saanut aikaiseksi.

Keväämmällä myös pikku arvontaa luvassa, mutta siitä siis myöhemmin lisää...

Sissit maatiaiskanat



Hevisaurus ( jep, Pekan antama nimi ;) )

Meillä kävi tässä taannoin pikkanen onnettomuus, mutta onneksi surulta ja tuskalta vältyttiin, kiitos uskomattoman kestävän maatiaiskanarodun!

Meidän kanalan ovi on hieman turvonnut näin talven sääheilahtelujen takia. Ilmeisesti ihan itseäni saa tässä syyttää, kun todennäkösesti olen ollu viimeinen, joka kanalassa oli illalla käyny. Ja  niin kuin ehkä jo arvaattekin, aamulla kun aukasin ulko-oven, kanalan ovi rötkötti sepposen selällään ja appo auki! Eikä siinnä mitään, mutta ulkona oli reilut -20 astetta pakkasta!!! Voitte vaan kuvitella sen kourasun, mikä pallean kohdalla tuntui, kun ryntäsin kanalaa. Ensimmäinen huoli oli, että kaikki raasut makaa maassa jäätymiskuoleman kokeneena. Katoin kanalan mittaria, mikä näytti myös -20 astetta, joten ovi oli todennäkösesti ollu auki lähes koko yön. Kun menin kanalaan, alkoi onnekseni tuttu potpotus kuulumaan ja lauma sulkansa palloksi pörhentäneitä iloisia tyrnäväläisiä tuli minua vastaan, niin kuin muinakin aamuina konsanaan.

Valkoinen Helmi ja kana nimeltään Veeti ;)

Seuraavaksi panikoin, että onko kaikki kanaset ja kukkoset tallella. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen sain kaikki 11 kanaa ja kaksi kukkoa paikannettua. Huoh!

Meillä on nimittäin kulkenu kaksi nälkäistä kettua pihapiirissä. Ilmeisesti ne on haistanut fantastiset aromit, mitkä kanalasta houkuttelee niiden pikku kirsuja. Tuuria sinänsä, ettei ketturepolaiset juuri sinä yönä ollu tehny tutkimusmatkaa kanalan ympärillä. En uskalla edes miettiä, mitä siitä olis seurannu, huh!

Mara alias Martti Ahtisaari.

Kanat ja kukot olivat siis, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Potpottelivat vaan iloisina, kun vein ruokaa ja vaihdoin umpi jäässä (sekin todistaa, että pakkasta on ollut kanalanpuolella lähes koko yön) olevan vesimaatin uuteen lämpösenhaaleaan veteen. Onhan ne raasut varmaan ollu ihmeissään, mutta eipäs näköjään ollu kenellekkään tullut mieleen käydä tutkailemassa ulkomaailmaa. Onneksi!

Kun olin alkujärkytyksestä ja itseni soimaamisesta hieman toipunut, niin mieleen juolahti tarina tätini kanasta, joka järkyttävän asian kohdattuaan, oli lakannut munimasta. No niin, nythän ei varmaan meidänkään kanaset tämän jälkeen muni munan munasta! Vaan väärässä oli tämänkin suhteen ja jo illalla pesissä koreili munia. Kahden kympin pakkaset, ei vaikuttanut kanasiin millään lailla, jota kyllä ihmettelen suuresti.

Manta haudontapuuhissa

Orvokki

 Elikkäs muuta ei voi sanoa, kuin että sissi porukkaa on nämä tyrnäväläiset kanaset ja kukkoloiset!!! Rakkauteni tyrniksiin on taatusti vielä vahvempi kuin ennen! Niin, ja  kanalan oveen on muuten ilmestyny ehkä liioiltellunkin iso puusalpa!

Tällasta siis täällä farmilla...

Luomun nousukausi

Näinhän se on, että vihdoinkin me seurataan muuta maailmaa luomun suhteen. Muualla kun luomun kulutus ja luomutuotteiden tuotteistaminen on ollu tasasen nousujohteista, niin meillä suomessa on junnattu viitisentoista vuotta paikallaan. Mitään ei tapahtunut pitkiin aikoihin ja luomu sanana sai jopa jonkinlaisen "ituhippi" leiman. Mutta onneksi, jo noin viitisen vuotta ollaan menty oikeaan suuntaan ja eilisen Lisää luomua- kiertueen seminaarissa, tulevaisuus kuulosti todella valoisalta. Seminaari pidettiin Louella ja ylpeänä saan kertoa, että toiseksi viimeisessä kiertuepaikassa oli kaikkein suurin kuuntelijamäärä. Siis "keskellä ei mitään" meidän pohjolassa! Hyvä Lappi ja sen luomuintoilijat!

Päivän aikana tuli paljon asiaa mielenkiintoisilta puhujilta. Mukana oli mm. ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka ja kuuluisa keittiömestari Tero Mäntykangas. Myös luonnontuotealan yrittäjiä kuten Tarja Vesala Luomu ja lähiruokakauppa, Saska Tuomasjukka Lapin Maria oy ja agronomi luomulammastilallinen Johanna Alamikkotervo, oli antamassa omaa näkökantaansa luomu asiaan.

Eniten minua kiinnosti Hannele Pokan tiedot hallituksen linjauksesta luomun suhteen. Olen kyllä ollut tietoinen, että hallitus tukee luomua mutta se, että selviä tavoitteitakin on jo asetettu, tuli mulle uutena tietona. Hallitus on kirjannut, että

luomuruuan osuus tulisi nousta 20% vuoteen 2020 mennessä

kunnallisten ruokapalveluiden kuten koulu-päiväkoti- vanhainkotiruokien luomun osuus pitää niin ikään nostaa 20%:iin vuoteen 2020 mennessä!

 

luomuviljelyala nousisi 9%:sta 20%:iin myös vuoteen 2020 mennessä.

 

 



Itseäni henkilökohtaisesti ilostuttu tuo uutinen, että kunnille annetaan enemmän vastuuta kantaa kortensa kekoon. Päiväkoti ja kouluruokaan varsinkin olisi syytä kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tästä on hyvä aloittaa. Esimerkkinä Pokka kertoi Kiuruveden kunnasta, joka on itsenäisesti jo päättänyt alkaa nostamaan luomun osuutta kunnan ruokapalveluissa ja sen osuus onkin jo nyt 14%.

 

Luomun suosimiseen on monia eri syitä. Pokka kertoi, että yksi syy on selvästi ympäristötekijät. Luomuviljely kuluttaa 45% vähemmän  energiaa, kuin tavanomainen. Pokka nosti myös pinnalle julkisen puolen hankinnoissa kilpailutuksen ongelman. Kun vanha malli on, että kilpailutetaan ja valitaan se halvin, pitäisi tätä tapaa tarkastella hieman useammalta kantilta. Halvin on harvoin se paras ja laatu tietysti silloin kärsii. Lisäksi ei ajatella työllistymistä tai ilmastoa. Eli monesti halvempaa materiaalia/palvelua saa jostain kauempaa tai jopa ulkomailta. Kun suosittaisiin lähiruokaa, luomua ja paikkakunnan palveluita työllistettäisiin oman kunnan yrittäjiä ja hiilijalanjälki tuotteissa olisi paljon pienenpi. Tämän ajattelutavan voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan ja varsinkin kunnat tuntuvat nykyään kilpailuttavan kaiken laadun pois palveluistaan. Surullista minun mielestä!

 

 

Mutta paukutetaanpas hieman faktaa pöytään...

 



Tiesitkö, että 1/4 maailman luomupinta-alasta on Suomessa?!!!

 

Suomessa luomu-hyväksyttyä pinta-alaa on 7 500 000 hehtaaria...

 

Josta 7 100 000 hehtaaria on Lapissa!!!

 

99% suomen metsistä olisi luomukeruuseen kelpaavaa, mutta sertifionti ainoastaan puuttuu. Suomen pinta-alasta 87% voisi olla luomusertifioitua. Niin ja kuinka huippua olis Lapin matkailussakin sanoa, että "meidän Lappipas on 78%:sti luomusertifioitua aluetta!" Uskon, että kovinkaan moni matkailualan ihminen, ei ole osannut ottaa tätä myyntivalttia käyttöönsä.

 

 

Luomun suosio on siis kasvanut, sehän on selvä. Erääksi syyksi tähän arveltiin olevan kauppojen luomuvalikoimien lisääminen tarjontaan. Luomu tuotantoa on jo jonkin verran, mutta sitä olisi kyllä lisättävä runsaasti.

 

Eräs suuri ongelma luomu alalla on kuitenkin jatkojalostus. Vanhalan Lammastilan Johanna Alamikkotervo kertoi surullista tarinaa siitä, että heidän lampaanliha tuotetaan luomuna, mutta tulee jatkojalostuksesta ulos "normaalina" Merilapin lampaanlihana. Samaa surullista tarinaa kertoo marja-ala ja maitotuotanto. Tässä epäkohta on siis jalostus puolella, jolla ei ole kapasiteettiä tahtoa tai muuten mahdollisuuksia erottaa luomutuotantolinjaa ja normituotantolinjaa. Tuotantolinjastot tietysti pitää olla sellaiset, että luomu ja normi ei ole vaarassa sekoittua keskenään. Tämä tietysti pitää myös olla tarkkailtua ja seurattua toimintaa (muistaakseni myös luomuhyväksyttyä).

 

 

Multa muuten löytyy vinkkeleistä ylläolevat lisäpohjalliset lampaanvillasta. On nimittäin todella lämpimät!

Hullultahan se tosiaan kuulostaa, että me saatamme syödä tietämättämme luomu lampaanlihaa tai juoda luomutuotettua maitoa. Ja kun tietää minkä vaivan tuottajat ovat luomun eteen nähny, niin soisi heille tätä statusta pystyvän myös käyttämään. Siinnäpäs pähkinää purtavaksi tuottajille, jalostajille, hallitukselle ja kaikille meille muutenkin.

Lasinen säilytysastia

Iiiiiiiinhoan muovia!!! Mulla on ollut, varmaankin perintönä äitiltä, aina jokin sisäinen inho muoviastioita kohtaan. Äitini tapaan olen suosinut paljon teräs- ja lasiastioita, niin kulhojen, kuppien kuin muidenkin kipposten kohdalla. Kauhoina ja kapustoina me käytetään pääsääntösesti puisia vemputtimia. Yksi iso ongelma on kuitenkin ollut säilytys astiat. Siis sellaset, mihin voi laittaa esimerkiksi päivän jämäruuat jääkaappiin. Lasi- ja teräskipot kuin usein on kannettomia ja kamala elmukelmulla räpeltäminen ei oikein ole meikäläisen hommaa. Ja jos kannettomana tai huonolla sellaisella säilön jääkaapissa jotain, niin senhän tietää miten siinnä käy...
Yhdellä Prisman reissulla bongasin suureksi ilokseni nämä...

Lasiastioita kannella! Merkki on Luminarc ja ensigoogletuksella merkkiä pitäisi löytyä aika monesta isosta kaupasta.
Kaikkein parasta näissä rasioissa (mitä meiltä löytyy jo aikasta monta) on niiden kannet. Monissa lasimalleissa, mitä tähän asti olen bongannu, kannet on olleet aika yksinkertaisia ja ei niin "pitäviä". Näissä purkeissa on todella tiiviit kannet, mitkä kestää liikuttelua ja kallisteluja. Lisäksi kannessa on tiivistenauha, mikä takaa täydellisen ilmatiiviin säilytyksen.

Kannet suljetaan jokaiselta sivulta yllä näkyvällä "lipareella". Klik, klik vaan ja purkki on tiiviisti suljettu. Purnukoiden lasi on tukevaa ja paksun oloista. Luulis siis kestävän käytössä. Lisäksi tuoteinfolapussa on luvattu purkin kestävän myös pakastusta, tiskikonetta ja lämmittämistä. Hyvästi siis ällöttävät vanhat muovihöklöttimet!!!

Yksi ihana asia on myös se, että voit nostaa nämä purkit suoraan ruokapöytään, koska ne ovat silmäänkin kauniin näköiset ja tarjoilussa kätevät. Toisin on muovihirvityksien laita, jotka tahtovat vielä käytössä ajan mittaan tummua ja naarmuuntua ihan räävittömän näköseksi, puhumattakaan sitten niistä ftalaateista sun muista muovien kemikaaleista.

Me koklattiin heti jouluna isoa astiaa lohensäilytykseen ja kappas vain. Lohi säilyi todella tuoreena pitkän aikaa. Kiitos tiiviin kannen. Ja jouluna, ei ollu muuta kuin nostaa kuppi pöydälle ja syömään!

Lomalta takaisin lompsis

Niinhän tuo joulunaika vierähti ja uusivuosikin tuli vastaanotettua mukavasti. Blogin puolella on ollut aikamoinen hiljaisuus ja heitin vissiin oikein kunnolla aivot narikkaan, kun päätin ottaa etäisyyttä työhommeleihin lomien aikana. Hyvä niin, koska nyt sitä alkaa hommiin taas entistä ehompana!

Vakkari lukijoita on jossain välissä kerenny kertymään jo yli 70!!! Siis ihan huikeaa, varsinkin kun kirjoittelu on ollut nykyään todella epäsäännöllistä. Kiitos siis kaikille teille lukijoille, jotka jaksavat olla kiinnostuneita minun porinoista! Tästä riemastuneena, aijon järkätä tänne pikku arvontahommelin kiitoksena kaikesta =) Palaan asiaan myöhemmin...

Pehmeä lasku kirjottelun pariin lieneen paikallaan, joten tässä hieman meidän puuhasteluita lomien ajalta...

 

 

Me ollaan ulkoiltu paljon ja kelit on ollu aivan huiput! Välillä ollaan nautittu paukkupakkasista, kuten jouluaattona ja välillä on ollu lauhempaa. En voi lakata ihastelemasta meidän luonnon kauneutta! Hauskinta on kun ajamme autolla ja hihkun lapsille, että "Katsokaa..." yleensä saan tympääntyneen kuulosen vastauksen ennen kun kerkiän lausettani jatkaa, "joo joo, tiedetään. On tosi ihana luonto!" Ilmeisesti hoen sitä liian usein. Välillä kuitenkin myös lapset intoutuu ihastelemaan, mikä on tietysti mukavaa. Ilmeisesti kuitenkin jatkuva eläminen kauneuden keskellä turruttaa pienten silmät, kun muusta ei tietoa ole. Noh, minä ainakin teen oman työni tämän kauneuden olemassaolon muistuttamisesta!

Kelkkailla on pitäny niin, että silmät on ollu sanan varsinaisessa merkityksessä jäässä! Pikku miinusasteet (lähes -30) kettään hiasta ;)

Julkkiksia on bongailtu ja äiti on päässy "teineileen". Ihana, ihana Jonne Aaron!

Elämäni suurimman eläinrakkauden kanssa on vietetty laatuaikaa...

Joskin olen tullut siihen päätelmään, että rakkaimpaan Onnimannimatikkaan on tainnut jossain vaiheessa päästä mukaan kissageenejä ;)...

Myös kanaset pääsivät nauttimaan meidän joulusta, kun raahasin kuusen kanalaan. Voi mahoton, mikä riemu siitä syntyikään! Oli todella ihanaa katsella pikku kanasten ja kukkosten onnea, kun ne piilottelivat kuusen alla ja söivät sen havuja. Nyt onkin enään vain ranki jäljellä. Kuusenkierrätystä parhaimmillaan!

Ja lopuksi kuva minun uudenvuoden tinasta. Mitähän lohikäärmeen vuotta se mulle povaakaan (kun eikös se ollut mennyt vuosi)?!

Mitä lieneen tina ennustanee, niin ihanaa ottaa vastaan vuosi 2013! Täten päätän, että  tuleva vuosi on elämäni paras vuosi!!! Ja niin myös teidän =D

Ja tervetuloa myös uusille lukijoille!