Olen monesti hehkuttanut täälläkin, että odotan aina kevättä kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin jälleen luonnon ihanien antimien pariin! Mielestäni juurikin kevät ja alkukesä on parasta aikaa, koska kasvien vaikuttavat aineet ovat parhaimmillaan juuri kasvukauden alkupuolella, eli silloin kun kasvit versoavat. Ja se voima mikä keväässä on! Uuden syntyminen, elämä, energia... monesti juuri keväällä tapahtuu ihmisten elämässä isoja muutoksia. Luontokin lähtee liikkeelle. Mietiipä vaikka jäiden lähtöä Kemijoesta. Mikä valtava voima! Kuukausia paikallaan ollut kuollut joki, herää taas henkiin... liikkeellelähdön aikaa siis.
Jos harvennat herukkapensaista alimpia oksia pois ja niissä on jo "hiiren korvat", niin keräähän ne ihmeessä talteen. Näistä lehtiversoista saat mainiota pestoa (voit käydä katsomassa nokkospesto ohjeen täältä ja soveltaa se herukan versoihin. Myös koivunkorvista voi tehdä herkullista pestoa).
Aina ei meilläkään käy niin kuin Strömsössa. Sain viimekesänä tunturipoimulehteä, joka on vaikutukseltaan monin kerroin vahvempi kuin normaali poimulehti. Yleensähän kaikki tunturiversiot kasveista ovat vaikuttavilta aineiltaan paljon vahvempia, kuin "normaali" versiot. Tämä johtuu siitä, että tunturilajike on joutuu kamppailemaan ääriolosuhteissa ja näin ollen sen täytyy kehittää itsestään kestävemmän. Olisikohan ihmistenkin puolella samoin, että elämää konenut ihminen on vahvempi ja viisaampi hmmm...
Noh, siihen tunturipoimulehteen... valitettavasti istutin kasvit sellaiseen paikkaan, jossa ne ei oikein viihtynyt. Ja mites kävi...
Jännällä odotin lumien sulamista ja toivoin, että edes osa olisi jäänyt henkiin. Onneksi muutama sitkein yksilö tosiaankin kurottaa vihreita lehtiään aurinkoa kohti. Tunturipoimulehti on kasveista tällä hetkellä ehkä eniten sydäntäni lehellä. Pieni, suunnattoman kaunis mutta vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti