Jotku jo tietääkin minun henkilökohtaisesta taistelusta löytää pakurikääpä . Olen jo ollut vahvasti sitä mieltä, ettei koko kääpää edes täällä Lapissa kasva. Pettymykseksi olen kuullut muitten löytäneen pakuria, vaan minulla on tuntunut olevan jotku laput silmillä tämän kääpäläisen kanssa. Noh, oltiin äitienpäivä kiertueella eilen, kun puheeksi mummojen kanssa tuli tämä pakurikääpä. Ja kuinkas kävikään! Kun sitä vähiten odottaa, niin pakuri voi suorastaan kävellä nenän eteen. Meidän 92 vuotiaan mummon pihakoivussa nimittäin koreili oikein ihana pakuri!!! Hauskinta oli tyttöni kommentti, kun hän käveli minun viereen, laitto käden minun kädelle ja totesi: " äiti miehän sanoin, että kyllä sie sen pakurikäävän vielä joskus löydät". Siinnä vaiheessa hymyilytti...
Olin niin innoissani, etten edes kerenny ottaan kuvaa puusta, ennen pakurin irrottamista. Appiukko sen sieltä pois kaivoi (isomummon rollaattorin päällä seisten) ja kaikki lapset ja serkukset keräili varmasti joka ainoan himpun, mitä maahan putosi. Kyllä siinnä ipanatki ihmetteli, että mitä aarretta sieltä puusta löytyikään, ku sai aikusiin noin säpinää.
Nyt sitten alkaa kuivattelu ja aion sen jälkeen jauhaa pakurin jauheeksi. Aion ottaa kunnon pakurikuurin ja varmasti kommentoin sitten tänne blogiinkin, jos huomattavia vaikutuksia on havaittavissa. Toisen isomummon kasvikirjassa luki, että pakuria on mm. käytetty vatsahaavaan ja vatsan ongelmiin. Minä reagoin herkästi kaikkiin tilanteisiin vatsalla ja kovin kiireinen kevät alkaa hieman jo tuntua vatsa-alueella. Taidanpas tutkailla, olisikos tähän apua pakurikuurista...
Tämä toinen isomummo, joka on kova kalastaja ja marjastaja, mainitsi myös nähneensä pakuria monessa paikassa. Saapas nähdä alkaako sitä nyt sitten putkahteleen enemmältikki. Sitä kun kovasti jotain toivoo ja ääneen lausuu (minä harmittelin hyvinvointitapahtumassa monelle, huonoa pakuri onneani) niin sillä saattaa olla kuulijat. Tällä pakurilla kuiten päästään hyvin alkuun...
Lisää pakurikäävästä ja sen valmistuksesta voit lukea täältä.
Sinä onnellinen pakurin omistaja :)
VastaaPoistaMahtavaa Katja! :) Me laavuiltiin eilen korvessa ja löydettiin taulakääpiä… Onneksi on vielä edellisestä pakurilöydöstä paljon jäljellä :) Nyt vaan pakurikeitto kohisemaan liedelle!
VastaaPoistaVoi ihanaa! Mäkin haluun. En vaan oikein tiedä, millaiseen maastoon kannattaisi lähteä samoilemaan, että moisen bongaisi.
VastaaPoistaJos niitä nyt rupeaa tulvimaan ovista ja ikkunoista, niin tiedät, keneen voi ottaa yhteyttä :)
Ihanaa todellakin. Kyllä niin työn ja tuskan takana on ollu tämä minun pakurin metsästys =)
VastaaPoistaHaLo: mekin löydettiin lasten kans taulakääpää. Pitää vielä tutkiä miten sitä voi käyttää ja mitä kaikkia funktioita sillä löytyy... sitten vaan kääpävellejä keitteleen ;D
Samma: Kyllä ne pakurit yleensä löytyy vanhemmasta koivumetsästä, jotka sijaitsevat kosteilla maaperillä. Itse olen kans pannu merkillä, että olisko niitä herkemmin puiden lohkeamissa tms. Siis semmonen vanha puu, joka on hieman lohjennu kyljestä, vois olla otollinen paikka... Kannattaa käydä lukeen tuon blogin linkin takana olevat sivustot, jos on pakurista enemmän kiinostunut. Halmetoja on kirjottanu niin paljon aiheesta, että sieltä löytyy hyvin tietoa =)