Pääsiäisen fiiliksiä

Pääsiäinen oli ja meni... ja wau mitkä ilmat! Ainaki täällä pohjosesa oli niin komiat kelit koko pääsiäisen ajan, ettei enään parempia olisi voinukkaan olla. Tottahan toki meikäläinenki sai naamavärkin poltettua, kirkkaalla hangella paistatellessa (vaikkakin yritin suojata), mutta ei se menoa haitannu. Nautiskeltiin koko perheen voimin keleistä ja ihan vaan olemisesta. Hiihtäminen, kelkkailu ja pilkkiminen oli pääsiäisen ihan ehdotonta viihdettä. Mukavaa välillä näinkin, arjen ja rutiinien vastapainoksi.

Salaisen pilkkipaikan tulilla.

Meikäläinen ottaa rennosti...

Kaahari pappa ;) (Onnikaan ei pysy perässä, hi hi)

Olen kaivanu sukset lavosta, vissiin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hiihtäminen on tuntunu vaihteeksi ihan mukavalta. Meidän lapsuuden aikaan pienellä kyläkoululla oli tapana, että kun lumi tuli maahan, alkoi hiihto. Kun lumi suli, niin hiihto loppui. Niin ja tietysti meidän piti myös hiihtää 3km kouluun ja koulusta pois. Jotenki silloin tuntui, että hiihtäminen sai riittää ja menikin näköjään aika kauan, ennen kuin siitä pysty taas nauttimaan. Lisäksi muistan traumatisoituneena myös sen, että ala-asteella kaikilla muilla oli jo kärkimonot, kun meidän perhe hiihteli ikusen vanhoilla "ankkamallin" monoilla. Nyt jo asialle voi naureskella, mutta silloinhan se tuntui silkalta vääryydeltä, hi hi...

Meillä on myös innokkaita pikkuhiihtäjiä...harjottelu tekee mestarin!

Pilkillä istuttiin päivä jos toinenkin...

Tuleekohan sieltä mitään...

No tulihan sieltä =D

Onni tutustuu piikikkääseen ahvenaan <3

Se, miksi meidän pilkkilampi on salaisuuksista suurin, johtuu mahtavasta kalasaaliista, mikä saatiin eräänä päivänä. Papan kanssa pilkittiin ja vajaassa puolessa tunnissa saatiin yli 50 fisua. Homma oli urheilukalastusta kerrassaan, koska istua ei kerenny. Kala tulo oli sitä luokkaa, että huh! Saman tein, kun pilkki oli vedessä, oli kala myös koukussa. Ahvenet oli vieläpä hyvän kokosia, joten palvauspöttö jouduttiin kaiveleen kinoksen keskeltä.  Koskaan aiemmin ei tällaista reissua ole ollu ja tuskin ihan äkkiä tulee olemaankaan... Niin ja tämä EI ole kalavale, eikä hommassa ole YHTÄÄN lapinlissää, hi hi!

Iina ja kalasaalis (puolet siitä).

 Maanantaina meillä oli myös serkusten miittinki Kuohungilla. Liian harvoin kerkiää näkemään, kun me aikuset ollaan muka aina niin kiireisiä. On kuitenki kiva, että ollaan saatu tämä keväinen tapahtuma jo melkein vakiintumaan meidän ohjelmistoon. Pidetäänpäs nyt huoli, että tämä kevät tempaus ei jää unholaan! Loput kuvat on serkkuni Anssin räpsimiä. Ihanaa fiilistä kertakaikkiaan!

Ihan ehdottomasti paras kevät!