Muikee Baby!

Meikällä on uudet linssit!!!

Ok, kuva ei ole kovin mairitteleva, mutta mie tykkään uusista linsseistä ainaki yhdestä syystä. Koska ne ovat niin muhkeat, niin ei meikkiä alla välttämättä tarvita. Tässäki ihan naturallina mennään (tukkaki tosi hyvin pipon jäljiltä). Käytän arjessa aika vähän laseja. Tai siis en ollenkaan, jos en lähe autolla liikenteeseen tai muuten tarvi näkökykyä kauemmas. Kerran unohdin lasit kotiin kun oltiin menossa leffaan ja meinasin lähteä asian huomattua itsekkin samaan osotteeseen. Sen verran kuitenki kaukonäkö on heikko.

Löysin sattumalta vanhan laukun pohjalta yhdet lasit, jotka teetin monia vuosia sitten. Niistä tuli aina päänsärkyä ja koska käytin silloin vielä vähemmän laseja kun nykyään, niin ymmärsin päänsäryn johtuvan laseista vasta noin vuoden päästä. Siinnä vaiheessa reklamaation teko oli aika mahdotonta. Mulla tuli sitten mieleen, että olen nähny sellasia silmälasilahjotuksia, missä käytetyt lasit toimitetaan kehitysmaihin. Sellaiseen ajattelin vanhat kakkulani viedä. Ne kun ovat lähes uuden veroiset. Elikkäs nyt tutkimaan, mistä täällä Rollossa sellaisia voi löytää... Vinkkejä?

Noita kuvan Mauno Koivisto laseja edeltävät kakkulat ajattelin vielä hyödyntää. Vaihdan niihin linssit, niin eiköhän ne vielä käyttökelpoiset ole. Pidän niistä edelleen, vaikka ne onkin ihan erin tyyliset kun uudet "Manuni".

Kiinalaisia herkkuja...ko?!

Oltiin uuden vuoden vaihteessa vanhan köörin kanssa laskettelureissulla. Välillä sitä vaan pitää jättää arki taakse ja lähteä aikusten kesken reissuun, höpötellä ja rupatella. Sattupas siellä myös hassusti, että eräs porukkamme pariskunnista tempasi super yllärit ja mennä tupsautti naimisiin, uuden vuoden aattona. Itseasiassa tämä ylläri oli kyllä minun ja Jannen tiedossa, mutta muille se tuli ihan puun takaa.

Meillä on ollu vakkari poppoo kasassa jo about miljoona vuotta. Suurin osa porukasta on meitä serkuksia, eli me ollaan tunnettu toisemme iän kaiken. Osa on sitten sukuun höynättyjä ja mukaan mahtuu muutama "adoptiosukulainenki". Kaikkea ollaan yhdessä koettu ja paljon on varmasti vielä kokemista tulevaisuudessakin. Tällä laskettelu/naimisiinmeno reissulla saimme kuitenkin taatusti yhden mieleenpainuvimmista kokemuksista. Kiitokset kuuluu rakkaalle veljelleni ja hänen vaimolleen, jotka ovat asuneet jo vuoden verran Kiinan maalla.

Nimittäin eräänä aamuna (valvotun yön jälkeen) pariskunta alkoi kattamaan aamiaispöytää. Ja minkälaista pöytää! Huh huh...

Savustettua ja maustettua ankankieltä.

Jotain juomaa, mikä näytti ja maistui limaiselta ja klönttiseltä sammakonkudulta...hunajalla maustettuna (jep, minä maistoin tätä!).

Öö...jotain maustettua ja kuivattua lihaa...

Nämä lienevät kaikkein rennoimmasta päästä. Hedelmä jellyjä.

Aamiais makkaraa, jolla kuvasta päätellen on jotain suuta raikastavia ominaisuuksia. Harmi, etten ymmärtäny sisällysluetteloa.

Kuivattuja kalanruotoja.

Nämä oli ehkä sieltä kevyemmästä päästä. Tähän arsenaaliin kuului tietysti myös kanan kaulat, jotka oli yksittäin pakattu pikku pussukoihinsa samalla tapaan kuin ankan kielet. Sitten sitä hardgore osastoa, jolloin kovempivatsaisellakin meinasi pokka pettää...

Tuhatvuotinen muna  song hua dan (松花蛋) . Tämä on ihan normi ruokaa Kiinalaisessa kulttuurissa ja sitä löytyy lähes jokaisesta ravintolasta. Jos joku ei tiedä miten tämä herkku valmistetaan, niin voin hieman valottaa asiaa.
Tuhatvuotinen muna ei suinkaan ole tuhatta vuotta vanha, niin kuin nimi antais olettaa. Se on kuitenkin vähintään 40 päivää "haudutettu" perinteisin Kiinalaisin keinoin. Ennen nykyaikaisia kylmälaitteita on kanan- ja ankanmunille pitänyt keksiä keino saada ne säilymään. Fiksut ja kekseliäät Kiinalaiset tietysti ei jää neuvottomiksi vaan he keksivät haudata munat savesta, kasveista ja oljista tehtyyn massaan, johon lisättiin vielä hevosen virtsaa päälle. Näin munat "marinoituivat" ja muuttuivat sisältään kovaksi ja mustaksi. Se sai munat hyvin säilymään myös lämpimissä olosuhteissa.Tämä yleinen herkku Kiinasta, matkusti myös veljeni mukana meidän maistettavaksi. Vasta googlaus tätä bloggausta varten kertoi, että nykyään munien hauduttamiseen käytetään yleisemmin lipeää hevosen virtsan tilalta. Noh, mielenkiintoiselle (rikkimäiselle) muna tuoksahti sen verran, että minulla tämä jäi kyllä maistamatta. Googlaus myös paljasti munien olevan todella emäksisiä, jopa 9-12 ph arvoltaan. Oiskohan tässä kuitenki jälleen yksi syy Kiinalaisten hyvään terveyteen. Ei ainakaan nimittäin voi haukkua liian happamaksi ruuaksi.

Tuhatvuotinen muna kuorittuna.

Lisää uskomattomia herkkuja tulee tässä...

Kanan "koipi"!

Nätisti paketissa...

...eri tavoin maustettuna. Huom! vieressä tuhatvuotisia munia.

Kanan koivet oli lähinnä kanan jalkoja. Näitä jalkoja ei oltu ollenkaan kypsennetty, vaan ne oli pelkästään marinoitu monin eri tavoin. Minä rohkeana maistoin vaaleaa koipea. Se maistui ja tuoksui ihan jasmiiniriisille, ei pahaa ollenkaan... jos ei oteta lukuun sitä koostumusta, miltä kanan jalan raaka nahka tuntuu purtaessa. Kiinassa nämä on ihan yleisiä välipaloja, mitä myydään kadulla pikku "snägäreissä". Niistä syödään nahat, rustot ja kaikki mikä ei ole liian kovaa purtavaksi. Jälleen kerran täytyy sanoa, että ymmärrän taas Kiinalaisten terveyden taustan. Äitini on myös aina sanonut, että jos on nivelissä vikaa, niin pitäisi syödä kanan niveliä ja rustoja. Jes, näitä siis nivelvikaisille!

Rohkea Toni (herra sulhanen) maistamassa koipea!

Huomioin myös erään asian näissä Kiinalaisissa snäckseissä, nimittäin lähes kaikki oli yksittäispakattuja. Jopa kanan kaulat (joita myös muuten maistoin) oli pienissä pussukoissa, vaikka "herkku" itsessään ei edes ole kovinkaan suuri. Mietittiin siinnä yhdessä, että jos nämä on Kiinalaisten "normi pikaruokaa", niin kuinka valtava määrä sillä väkiluvulla syntyy jätettä! Kyllä siinnä Mäkkärit ja Heset jää vielä ihan kakkoseksi roskavuorten synnyttämisessä. Kiinassa ei tällaisia asioita kuulema ajatella ollenkaan. On puolestaan todella "siistiä", että ruoka voidaan pakata näin hienosti.

Ympäristöongelmat ei varmastikkaan ole ainoita asioita, minkä kanssa Kiinassa tullaan tulevaisuudessa taistelemaan. Nimittäin yksi suuri ongelma liityy länsimaalaistumiseen ja elintason nousuun. Kiinassa on ollut yhden lapsen politiikka jo vuodesta 1979. Voi kuvitella, että Kiinalaisille lapsi on kaikki kaikessa ja sen eteen tehdään lähes mitä vain. Kiinan elintaso on noussut lähiaikoina ja se on johtanut uuteen ongelmaan, nimittäin lasten ylilihavuuteen. Länsimaiset herkut on yltänyt Kiinaan asti ja valloittanut myös Kiinalaisten lasten makuhermot. Kiinan kulttuuriin kuuluu, että jos jolla kulla menee hyvin, on tapojen mukaista jakaa omaa hyvinvointiaan myös muille. Esimerkiksi, isoveljen perheellä on kodinhoitaja ayi, koska kaikkien vähänkään paremmin tienaavien oletetaan sellaisen hankkivan. Muussa tapauksessa olet liian itsekäs, kun et jaa hyvinvointiasi heikommin toimeentuleville. Ei mikään huono ajatusmalli, näin periaatteessa.

Tähän ajatusmaailmaan pohjautuu myös Kiinalaisten lasten lihominen. Vanhemmat antavat lastensa syödä kaiket päivät herkkuja, vain koska heillä on siihen nykyään varaa. He eivät ole omassa lapsuudessaan saaneet tällaisia asioita, joten olisi todella kylmä vanhempi, joka kieltäisi ne omalta lapseltaan... varsinki kun siihen on varaa!
Veli kertoi myös, että eräällä Länsimaisella perheellä oli tullut jopa riitaa oman ayinsa kanssa, koska hän ei ollut ymmärtänyt sitä, ettei heidän lapsensa saa syödä pelkkiä herkkuja kaiken päivää. Tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Ayi oli salaa pihalla syöttänyt herkkuja lapsille. Tästä kun hän jäi kiinni, sai vanhemmat syytökset niskaansa siitä, että kuinka he voivat olla kylmiä ja välinpitämättömiä vanhempia kieltäessään herkut lapsilta. Noh, tämä työsuhde ei yllättäen kestänyt enää kovinkaan kauaa.

Terveyshaittoja Kiinalaiset eivät valitettavasti vielä näe ollenkaan. Surullista, vai mitä!

Lupasin kertoa teille myös elämäni parhaasta joululahjasta! Se liittyy jollain tapaa Kiinaan, mutta siitä lisää myöhemmin...hih hih!

ps. jos olet kiinnostunut lukemaan todella herskyvällä ja rehellisellä tyylillä kirjoitettua blogia Kiinassa asumisesta, niin kannattaa tsekata Susannan ja Jannen bloki Keskinarkaukset Kiinassa. Nykyään päivityksiä tulee harvemmin, mutta varsinkin alkuajoista ihmetyksiä herättäneitä, kulttuurishokkeja sisältäviä kirjotuksia ei voi lukea nauramatta.

Luontoäidin hevoset

Hip hei, kovasti on tohistu otsikon sarjan kanssa ja toivottavasti saataisiin oikiat nettisivutki pian toimintaan. Kaikkea muutaki ihanaa on luvassa mm. uusia tuotteita ja jälleenmyyjiä! Nyt kuitenki jo päivitettyä tietoa löytyy facebookista, josta Luontoäidin hevoset sarja tästä päivästä lähtien löytyy. Klikkaappas siis tykkääjäksi , niin saat päivitettyä tietoa sarjasta ja kaikesta muusta ekologisesta heppakivasta!

On tää vaan niin jännää kattella, miten sarja kasvaa ja laajentaa reviiriään. Ihan niinku seurais oman lapsen kehitystä... ihanaa!!!

 

ps. Voisko joku kertoa tälle onnettomalle, miten voin tehdä ns. sivukaappauksia esim. facebook sivustoilta?

Saunan kautta, täällä jälleen!

Tupsahtipas tuossa aika pitkä tauko täällä blogin puolella. En ajatellukkaan ottaa yhtään enempää ressiä blogista, vaan nauttia perheestä ja sen seurasta oikein antaumuksella. Kaikkea sitä on jo kerettykki tässä joululoman aikana, joka toki lapsilla jatkuu vielä tämän viikon. Isoveikka perheineen oli Kiinasta käymässä, niin kuin kerroinkin aiemmin ja paljon oli kiinni otettavaa vuoden kestäneestä erosta.

Isoveljen vaimon Susannan kanssa, saunottiin rantasaunassa joulupäivänä. Mejän rantasauna on kuulunu jouluperinteeseen jo muutamien vuosien ajan ja veljen porukka sitä aina kaihoisasti odottaa, kun tänne päin on tulossa. Tänä vuonna tuisku ja viima oli t-o-d-e-l-l-a mahtava ja ajattelin jo ite vetäytyä koko hommasta (mamis meikä). Järveltä päin tuuli pääsee käymään saunalle aikasta makiasti, mutta kyllä vaan se löyly maistu taas niin makosalle, että onneksi saunaan tuli lähettyä. Parhaat löylyt koko maailmassa, sanon minä! Tätä jos mitä, voi kuttua extreme saunomiseksi, vai mitä oletta mieltä?

Joulu siis mennä hurahti. Jotenki joulussa on ollu jälleen ihan eri fiilis, kun on ilmaantunu kuvioihin nuita pikkueläväisiä. Muistuu niin hyvin mieleen oma jouluajan odotus, jännitys ja vatsanpohjan kutitus. Kyllä lapset tekevät joulun! Meilläki hellyttiin erääseen asiaan, jota jo kauan on pyydetty ja hartaasti odotettu. Nimittäin joulupukki toi lapsille Nintendo ds laitteet ja yhdet pelit. Voihan sitä riemun määrää! Se on kumma, että miten 4 vuotiaski oppii yhdessä yössä pitämään jotakin asiaa hellästi, kuin aarrettaan. Tähän mennessä kaikki mitä käsiin on saatu, on ollu palasina noin tunnin sisään. Hieman kyllä vanhempia jännitti, mutta kyllä poika on ollu vakuutteluidensa arvonen. Ja ei tietenkään passaa unohtaa sitä valtaa, mitä ds antaa meille vanhemmille... Nimittäin viikko ilman laitetta, voi olla aika kova paikka, jos asiat ei mene niin kuin pitäis, kjäh kjäh!!!

Mulle tuli muuten uutena, että vilkkaille lapsille suositellaan tällaisia pelilaitteita?! Olen aina ajatellu niitä jotenki pahiksina, mutta kuuleman mukaan ne auttavatkin lasta keskittymiskyvyn kehityksessä. Niin ja uusien tutkimusten mukaan, pojilla on nykyään perempi englanninkielentaito kuin tytöillä. Pojat kun pelaavat enemmän kun tytöt ja peleistä suurin osa on englannin kielisiä. Noh, varmaan peleistä voidaan olla mieltä jos toistaki, mutta minun mielestä kohtuus on oikea ratkasu tässäkin asiassa. Olin silti yllättynyt, kuinka meidänki vilikeriin, pelikone näyttää vaikuttavan ainoastaan positiivisesti. Onko kukaan muu kuullu ylläolevista väitteistä aiemmin tai kiinnittäny huomiota samanlaisiin vaikutuksiin?

Pekka ja aarre (huomatkaa raita tukassa made by taiteilija itse)!

Paljon muutaki on tässä tauon aikana tapahtunu ja siitä lisää myöhemmin. Kirjoittelen piakkoin mm. siitä, millaisen "ihastuttavan" Kiinalaisen aamupalan saimme kokea yhtenä aamuna ja saatte kuulla myös meikäläisen maailman parhaasta joululahjasta!!!

Rauhaisaa Joulua!

Nyt hiljennymme joulun viettoon ja nautimme rakkaiden ihmisten seurasta. Meillä säpinää riittää, kun rakas isoveikka perheineen on tullut Kiinasta joulun viettoon. Nyt siis pitää ladata seurustelukiintiö täyteen, kun seuraavan tapaamisen ajankohtaa ei tiedetä. Nautitaan siis toistemme saurasta, syödään ja rentoudutaan.

Ihanaa Joulua kaikille!

Joulupuoti

Apua! Huomasin juuri, etten ole muistanu vinkata Joulupuodista tänne! Nyt vikkelät jalat alle, nimittäin tänään vielä kerkiää piipahtaa kyseisessä paikassa. Joulupuoti löytyy osoitteesta Maakuntakatu 24 ja se on vielä tänään auki klo 10-18. No, mitä sieltä sitten löytyy? Alla hieman esimakua...

Aitoja mollamaijoja!

Aikas päheitä karvahansikkaita. 

Keppiporoja, -koiria ja -heppoja.

Kisuli ja hauveli naulakoita.

Ihana villasukkapuu.

Todella hienoja poronluukoruja.

Keraamisia nappeja koristeeksi tai mihin ikinä haluaa.

Lappilaisia ja puhtaita marjatuotteita.

Retrokuvioituja tulitikkulaatikkoja.

Paikalla on yhdeksän eri käsityöläistä tuotteineen. Itselleni on tarttunut yhtä jos toista mukaan, mutta niistä olen vielä ennen joulua ihan hipi hiljaa. Suosin kuitenkin tällaisia paikkoja, koska taatusti saa ainutlaatuista ja laadukasta tavaraa. Lisäksi minusta on mukava tietää, että hyödytän ostoksillani paikallista yrittäjää, enkä made in honkong isoa sekundafirmaa.

Hip hop, ostoksille siis!

Arktisen tarjontaa

Eka päivä takana Arktisilta markkinoilta. Nyt on sen verran väsy päivän pitkästä rulianssista, saunomisesta ja uunijussista (ternimaito uunissa), että teksti tuotosta ei nyt pysty suoltamaan. Annanki siis kuvien puhua puolestaan...

Naapuripöydän kraafista taidonnäytettä. Värikäs "kukka" on muuten kalenteri 2012 vuodelle.

Nämä ötökkä teokset voi olla tuttuja viimevuodelta. Huomasin, etten olekkaan blogannu meille (tai Pekalle) niin kallisarvoisista ötököistä, joten siitä juttua myöhemmin...

Nappi korvikset vai nappikorvikset =)

Niin ja iiiihana Superpirtelöbaari Pilkkeen puolella, nam nam!

Ja laittelenpas tähän sitä lupaamaani kuvaa tuoteuutuuksista. Kysessä on omat suosikkini, eli voidepalat! Kyseessä on siis vartalolle ja erityisesti kuivalle iholle käytettävä voide, joka on palamuodossa. Voidetta lämmitetään käsien välissä ja hierotaan sen jälkeen hoidettavaan paikkaan. Super hoitava ja super suosittu näemmä. Tämän päivän aikana meni jo suurin osa ja veikkaanpa, ettei sunnuntaille kyllä jää montaa palasta, jos yhtään. Tuoksuina näissä herkuissa on ollut aurinkoinen appelsiini (pimpattuna porkkanaöljyllä), mausteinen palanen (joulun tuoksuissa) ja lime- kookos (ihanan makeahko herkku).

Ja mukana tietysti ne meidän perinteiset ihanuudet!

Näille putelleille erillaisia käyttötapoja voi lukea vaikka täältä.

Huomenna taas lisää Arktista meininkiä ja esittelenpäs sitten omaa ostossaalistani. Vinkkinä muuten kaikille, jotka pähkäilee joululahjojen kanssa. Tapahtumasta saat taatusti ainutlaatuisia ja persoonallisia lahjoja. Ei mitään kertiskrääsää!!!