lauantai 29. tammikuuta 2011

Minne tieni viekään...

Tie, jota pitkin ajan lähes päivittäin. Se, mitä tämän tien päästä löytää, on joka päivä jotakin uutta.

Minulta tässä kysyttiin yksi päivä, että mitä teen ja missä olen kymmenen vuoden päästä?...

Annoin ajatuksen lentää. Vastasin aika kaukana olevia ja suuria haaveita sisältäviä asioita. Paljon pitäisi tapahtua, tehdä ja sattua että sanomani kävisi toteen.

Jäin miettimään, että niin... kaikkien pitäis aika ajoin kysyä tuota samaa kysymystä itseltään. Ihmisellä täytyy olla haaveita ja toiveita. Pittää olla unelmia. Muutenhan elämästä tulee tylsää, merkityksetöntä ja tarkoituksetonta. On hyvä asettaa itselleen päämääriä. Minä unelmoin ja suunnittelen aina paljon asioita. Välillä vähän liikaakin. Omaan vissiin aika vilkkaan mielikuvituksen. Taito onkin napata tuosta ajatusvirran myllystä ne kehittämis ja toteutuskelpoiset asiat.

Äitini on aina sanonut, että kun jotakin tarpeeksi toivoo, niin sen saa. Asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on merkityksensä. Toivoin kovasti kerran lottovoittoa. Toivoin sitä ääneen ja hartaasti. Ajattelin, että "noh, testataanpas kuinka se tahdonvoima toimii". Minä sain lottovoiton... unohdin vain toiveessani mainita voiton summan!!! Sain 7 euroa ja 60 senttiä!

Tarinan opetus: haaveilkaa ja toivokaa, mutta varokaa! Toiveenne saattaa oikeasti toteutua. Mittikää siis tarkkaan, mitä toivotte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti