Kaasutettua lihaa, eihän sitä syö koirakaan!

Yllä oleva otsake on ehkä hieman vitsikäskin, mutta oi niin totta! Ainaki meidän perheessä. Meillä nimittäin asuu nirso koira, tai niin ainaki luulin.

Onnimannista alkaa muodostumaan komea nuori uros =)

Olen joskus kirjottanukki, että meidän Onni on luonnollisen ravintosuuntauksen edustaja. On aika hauskaa, että koirilla tämä ns. raakaruokaperiaate toimii ihan samoin kuin meillä ihmisillä. Mietitään, että mikä olisi se lajinomainen tapa syödä ja mitä se ruoka silloin sisältää. Koirilla se luonnollisesti sisältää suurimmalta osin lihaa ja luita. Myös vihreitä on sisältynyt ruokavalioon. Kun susi tappaa saaliinsa (esim. jäniksen) se syö ensimmäisenä sen sisäelimet ja vatsalaukun. Tällöin vatsalaukun vihreät syötävät on siirtyneet onnellisen suden vatsaan. Eli aika fiksu on tuo metsän susi, mistä meidän pienet fifimme sitten polveutuvat.

Jep, sudesta se tämäki polveutuu ;)

Mutta siitä lihasta... Olen tosiaan kuvitellu, että meidän nirsoke nimeltään Onni, on todellinen nirsoke. Kun olen pistellyt kuppiin kaupan jauhelihaa (merkillä ei liiemmin ole ollu merkitystä) ja siihen muita hötteitä päälle, on herra usein jättänyt syömättä tai sitten syönyt nälissään ruuan todella pitkin hampain. Hirven metsästysaikaan, saimme tietysti myös koiralle ylimääräsiä lihanjämiä ja voi sitä riemua, kun ruoka alkoikin maistumaan. Mietin, että onko kaupassa olevat jauhelihat oikeasti niin huonolaatuisia, että niitä ei syö koirakaan. Ostin sitten tässä taannoin CityMarketista sellaista jauhelihaa, mikä on pakattu paikanpäällä (sellaisella mustalla styroksilla ja elmukelmulla peitetty. Periaatteessa niin kuin vanhaan aikaan sai jauhelihan pakkaamattomana ja ilman kaasuja). Rovaniemellä kun ei ole kauppahallia, niin kyseinen kauppa on tietääkseni ainoa, mistä saa jauhelihaa tässä muodossa. Yllättäen kun pistin lihaa hra Nirsokkeen kuppiin, niin piti minun alkaa miettimään nimen vaihdosta tosissaan. Ero ruuan maittavuudessa oli huomattava! Ehkä siis lihan laadussa ei välttämättä ollukkaan niin eroa, vaan nimen omaan siinnä, että lihaa ei oltu pakattu suojakaasuun.

Lapsuuden muistoissa, jauhelihaa myyntiin ainoastaan näin. Kuva täältä.

Se minkätakia Onni ei suostu syömään kaasutettua jauhelihaa, voi tietysti vain arvailla. Ei tuo turrikka ole sitä suostunu mulle perustelemaan, vaikka olen kyselly. Joko kaasu muuttaa lihan tuoksua niin, että se on koiran nenään vastenmielinen tai sitten kaasu oikeasti tekee lihan syömäkelvottomaksi. Olen tarjonnut Onnille myös luomujauhelihaa ja tulos on silti ollut sama... kuppiin on jäänyt. Cittarin jauheliha on aika paljon kalliinpaa, kun parin euron halpiskaasutetut lihat, mutta samoissa hinnoissa luomujauhelihan kanssa. Silti se pisti minut miettimään, että mitä lihaa sitten syötän lapsille?! Lähinnä meidän talossa on riistaliha käytössä ja kaupan lihat on jäänyt vuosi vuodelta vähemmäksi. Joskus kuitenki jauhelihaa tarttuu kaupasta mukaan. Lapsilla ei ole koiran nenää, joten tuleeko sitä helpommin syötettyä laadutonta ruokaa omille jälkeläisilleen? Kuinka monessa perheessä koira syö parempaa ruokaa, kuin perheen lapset? Kuinka monessa perheessä koiran ruokavalion suunnitteluun on käytetty paljon enemmän aikaa, kun perheen lasten ruokavalion suunnitteluun? Kas siinnäpä kysymyksiä, mitä itsekkin pohdin!

Yrjölän puuro

Kovin eläin aiheinen, on jostain syystä, tämä minun blogi ollu lähiaikoina. Kuitenki ihan pakko vinkata kaikille koiraihmisille ja luonnonmukaista ruokintaa harrastaville (laiskoillekkin, kuten minä) yhdestä huippu tuotteesta. Nimittäin bongasin Rovaniemen Pohjolankadun Lemmikkieläinliike Jälki kaupasta seuraavanlaisen löydön!

Yrjölän puuroa ihan valmiissa paketissa! Sen kun töpsäyttää kuppiin ja lihat sekaan, avot! Ei vois olla helpompaa. Tämä pötikkä on varmasti hyvä, jos on kiirettä, eikä kerkiä alkaa itse puuroja keittelemään. Meillä pötkö kesti useaan ruokailuun ja näyttipä maistuvan tuolle nirsoilijallekki oikein hyvin. Eikä siinnä vielä kaikki...

Lisäksi raaka-aineet on luomulaatuisia! Wau, sanoo hippi! Ja sokerina pohjalla, lukekaapas tuoteseloste...

Öljyjen ja muiden lisäksi puurosta löytyy nivaska eri yrttejä mm. nokkosta ja ratamoa! Tästä ruokapötkylästä tuli kyllä kerralla minun ja Onnimannin suosikki.

Myös sisustus oli ihanaa vaihtelua tunkkasten ja liian ahtaiden eläinkauppojen jälkeen. Voisi jopa sanoa sisustusta trendikkääksi. Miksihän muuten eläinkauppojen pitää aina olla ahtaita ja tylsästi sisustettuja (lue; ei lainkaan sisustettuja) ainaki täällä Rovaniemellä?! Ehkäpä ensi kerralla otan kuviakin teille pällisteltäväksi, nimittäin puuronhaku reissuun pitää kohta taas lähteä.

Palvelu kaupassa oli myös todella mahtavaa ja asiantuntevaa. Barffi ja raakaruokailijoille oli todella hyvät valikoimat ja neuvoja osattiin antaa siltäkin puolelta.

Niin ja Yrjölän puuropötkö makso 4,10€ ja meillä siitä syötiin lähes kymmenen ateriaa.

Liikkeen löydät myös Facebookista.

Suosittelen lämpimästi!

Koiran hampaiden pesu...

"...kerran päivässä. Eikä koira saa missään tapauksessa pureskella luita, koska niiden hampaat voivat murtua." Tällainen kirjoitus oli uusimmassa S- ryhmän lehdessä Eläimellistä palstalla, jossa eläinlääkärit vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Kysyttiin siis, että miten koiran hampaita pitäisi hoitaa. Olin pudottaa silmät päästäni!!!

Olin ensin ihan häkeltynyt kirjoituksesta. Olihan kirjoittaja eläinlääkäri. Hullulta, näin luonnollisen ruokinnan kannattajana (johon oleellisesti kuuluvat luut), tuntui myös väite, että luiden syöminen murtaa hampaat. Sitten aloin tarkemmin miettiin asiaa kirjoituksen takana ja taas päästiin yhteen lempiaiheistani, koirien jalostus.

Huom. kuva on lavastettu, eikä meidän Onni oikeasti koskaan syö luitansa sohvalla, hih...

Onko tosiaan, että jallostus on mennyt tässäkin asiassa niin pitkälle, ettei koirien hampaat enään kestä luiden puremista? Jos vertaa koirien esi-isiä, eli susia, niin voisin väittää ettei niidenkään hampaita kukaan ole käynyt pesemässä päivittäin. Ja hyvin suden hampaat kestävät sen elin iän. Jalostus ja meidän ihmisten ehkä turhamainenkin "jumalan leikkiminen", on saanut jälleen tällaisen sivuoireen aikaiseksi. Koirien hampaat eivät enään ole esi-isiensä veroiset ja näin ollen luonnollinen hampaiden puhdistus ja kunnossapito (mitä luiden pureminen koirille on) ei ole mahdollista.

Miten sitten, jos koira saisi jo pentuna opetella luiden syömistä ja tekniikkaa. Vahvistuisiko hampaat silloin? Sitä en tiedä, mutta herkästi näin voisi kuvitella. Olen kuullut kokemuksia siitä, että tottumaton koira luun saadessaan, on ollut niin innoissaan, että on yrittänyt hotkia luun kerralla. Onko luun syöminen siis tekniikka laji, mikä pitäisi opetella jo pienenä ja mikä ehkä metsästyskoirissa (jotka eivät ole jalostettu niin kauaksi esi-isistään kuin monet muut rodut) on ihan luonnostaan vielä jäljellä?

Onni omaa hyvän luunsyönti tekniikan ja jopa tällainen hirvenluu saa aikamoista kyytiä.


Varsinkin pienet kääpiörodut ovat monesti ongelmissa hampaiden ja suun kanssa. Monella hengitys voi haista todella pahalle. Oma suositukseni olisi, päivittäisen hampaidenpesun sijaan, vaihtaa koiran ruokavaliota. Luonnollinen ruokinta, toisin kuin monet ajattelee, sopii myös pienille roduille. Esimerkiksi näihin haiseviin hampaisiin tehoaa todella hyvin kanankaulat tai -siivet, joita saa monesta eläinkaupasta jo nykyään (täällä Rovaniemellä Pohjolankadun Lemmikin valinnasta). Koska nämä kananosat ovat lähes kokonaan rustoa, ei se ole liian haasteellinen edes pienemmille tai heikommille hampaille. Ennen ruokavalion muuttamista, kannattaa asiaan kuitenkin perehtyä tarkkaan. On tärkeää, että luonnollisessa ruokinnassa on muutamat perus asiat kunnossa. Hyviä vinkkejä asiaan liittyen löydät täältä. Nykyään löytyy myös todella ammattitaitoisia eläinten luontaishoitajia, joiden puoleen kannattaa kääntyä, jos vaikka haluaa vinkkejä ruokintaan tai vaihtoehdon päivittäiselle hampaiden pesulle, he he... Niin ja vaarana voi olla, että koirasi pääsee monesta muustakin vaivasta eroon, mitä olet ehkä pitänyt koirasi elin ikäisenä riesana.

En tarkoittanu alkaa paasaan ruokavaliosta, mutta tähän tämä näköjään taas meni... Jalostuksesta vielä sen verran, että mielestäni silloin, kun koiran silmät eivät pysy sen silmäkuopissa, nokka on niin rytyssä että hengittäminen ja syöminen on hankalaa tai, että hampaat ei kestä luun puremista, on menty liian pitkälle. Puhumattakaan niistä "jalostuksen sivuoireista", jotka ilmenevät koiran pään sisällä. Onneksi jalostuksen "hurjat vuodet" on kuitenkin takana päin ja koko hommaa on alettu katsomaan uusin silmin. Uskoisin, että yhä useammalla koirankasvattajalla on kuitenkin periaatteena kasvattaa kaikin puolin terveitä koiria. Myös Kennelliitto kiinnittää nykyään paljon huomiota oikeamman ja terveellisemmän jalostuksen puolesta. Toivottavasti ollaan menossa oikeampaan suuntaan...

En myöskään tarkoita sitä, että ne joilla nyt sattuu olemaan se ruttunaamainen tai pullosilmäinen koira, että pitäisi potea omantunnontuskia siitä, että olette valinneet tällaisen rodun. Oman rodun viat pitäisi minusta ottaa aina huomioon, tutustua niihin ja kasvattaa koiraa mahdollisimman hyvin, välttääkseen tai ehkäistäkseen niitä. Minulla on kääpiösnautseri ja niillä on myös omat rotuvikansa mm. virtsakiviä syntyy helposti (tämä on hoidettavissa myös ruokavaliolla, enkä tarkoita sitä lemmikkieläinkaupoissa myytävää snautsereiden erikoisruokaa, joka maksaa maltaita). Osa rotuvioista on taas synnynäisiä ja siinnä taas päästään siihen kasvattajien vastuuseen...

Kaiken kaikkiaan loppukommenttina sanoisin kuitenkin, että söipä koirasi luita tai ei, harjasit sen hampaita tai et, niin onnellisin koira on se koira, joka saa asua perheessä jossa sitä rakastetaan!

Rakastettu koira

Lisäys: ja kuin tilauksesta, samasta asiasta oli kirjoitus uusimmassa koiramme lehdessä. Onkohan tässä hampaidenpesubuumissaki sormet pelissä rahalla ja bisnesmaailmalla? Haistetaan hyvä markkinarako ja tehdään koirille kymmeniä eri tuotteita hampaidenpesuun... kananmakuinen hammastahna, huoh ;)

Koiran ruokavalio

Onni on onnellinen koira

Olin tässä viimeviikolla kuuntelemassa Eeva Huuhtasen luentoa koirien luonnonmukaisesta ruokinnasta. Aika mielenkiintoista asiaa oli. Eeva haluaa korostaa sitä, että luonnonmukainen- ja barf- ruokinta eroavat hieman toisistaan, sen takia hän käyttää vain nimeä luonnonmukainen ruokinta. Barf on alussa ollut aika lähellä luonnonmukaista ruokintaa, mutta ajan mittaan se on muokkautunut omaksi tyylilajikseen, joka on kuulema hieman tiukempi. Barffiin ei esimerkiksi kuulu kypsennetyt puurot, kun taas luonnonmukaisessa ne kuuluvat ruokavalioon.

Eeva on kouluttautunut eläinten luontaishoitajaksi Lahdessa. Hänellä on myös 6 vuoden kokemus luonnonmukaisesta ruokinnasta omilla koirillaan.

Minun mielestä Eevan luento oli suorastaan vapauttava. Toisin kun netistä näistä asioista lukiessa, Eeva painotti rentoutta ja sitä, ettei ruokinta saa olla ressaavan nipottavaa. Luonnonmukaista syöttäessä ei todellakaan tarvitse olla laskin kourassa tarkastamassa, että varmasti kaikkien ruokaryhmien osiot täyttyvät. Pikku apulaiseni Onni on nimittäin päättänyt alkaa nirsoilemaan ja vihermössöjen syöttö on ollut todella nihkeää. Luennolla onneksi kuulin, ettei pentukoirien vihreiden syönti ole niin tärkeässä osassa. Niin ja syö Onni onneksi kurkkua ja salaattia (jos sen hyvin sekoittaa lihan sekaan).

Luonnonmukaisen ruokavalion pääperiaatte on tarjota 80-90% ravinnosta raakana. Ruokavalioon kuuluu lihaisia luita yli 50% jopa 60%. Lihaisten luiden lisäksi tarjotaan muita ruoka-aineksia erillaisina seoksina. Eeva käytti mielestäni hyvää sanaa "mössö". Nämä mössöt tehdään kasvis-, juures-, ja hedelmämössön ja puurojen sekä jauhetun lihan seoksesta. Mitä enemmän mössöjen keskinäisiä osuuksia ja raaka-aineita vaihtelee, sitä monipuolisempi on koirasi ravinnon saanti. Ruokavalioon kuuluvat myös siemenet, rasvat ja öljyt.
Kysennettäviä raaka-aineita ovat tietysti puurot. Toinen mikä vaatii kypsennystä on juurekset. Hyvä muistisääntö on, että kaikki mikä kasvaa maan alla tulee kypsentää.

Luonnonmukainen ruokavalio ei myöskään tarvitse olla hankalaa. Nykyään isoista marketeistakin löytyy jo sekä valmistuotteita tai pienehköinä "annospakkauksina" olevia lihapaketteja. Myös luita ja kanan kauloja, siipiä jne. löytyy niin marketeista, kuin eläinkaupoistakin. Toki niiden mössöjen tekoon joutuu näkemään hieman vaivaakin.

Luonnonmukainen ruokinta antaa myös todella hyvän tilaisuuden hoitaa koiraa luonnon yrtein. Odotankin kuin kuuta nousevaa, että kesä tulisi ja voisin kerätä luonnosta ihan perus vihreitä, mutta lisäksi yrttejä Onnin elimistöä vahvistamaan. Mitä tahansa kasveja ei kuitenkaan koirallekkaan saa syöttää, vaan niistä pitää olla tarpeeksi tietämystä. Yhden vinkin voin antaa punkkeja vastaan, nimittäin valkosipuli. Vaikka koirasi olisi kaupan ruualla, niin siitä huolimatta kannattaa alkaa lisämään jo tässä vaiheessa hieman valkosipulia ruokaan. Sen pitäisi estää punkkeja tarttumasta.

En voi sille mitään, että minulle tulee vahvasti mieleen Mea Salon kurssi raakaravinnosta. Jotenkin voisin kuvitella, että olin koirien raakaravinto kurssilla. Periaatteet ovat oikeastaan samat ja tavoitteet púhtaasta ja tasapainoisesta ravinnosta täyttyvät selvästikkin kummassaki. Raakaravinnon syöjä ja luonnonmukaisella ruokavaliolla oleva koira, ovatkin hyvä pariskunta. Materiaalit ruokiin ovat pitkälti samat (paitsi tietenkin koiran ruokavalioon kuuluu se liha...raakana) Onnin luonnollinen ruokavalio lähtikin pitkälti siitä, että oma ajatusmaailma alkoi sotimaan teollisesti tuotettua koiranruokaa vastaan. Miksi ihmeessä syöttäisin omalle koiralleni jotakin ihme kokkuloita, joiden sisällöstä minulla ei voi olla minkäänlaista varmuutta.
Eevalla tämä ajatusprosessi oli mennyt toisin päin. Hän oli ensin alkanut syöttämään omille koirilleen luonnonmukaista ruokavaliota ja sen jälkeen herännyt siihen, että mitä itse pistää poskeensa.

Pieni varoituksen sana piileekin koirien luonnonmukaisessa ruokinnassa: vaarana on saada viherpiipertäjän pureman!

Koiran luonnonmukainen ruokinta

Ystäväni Eeva Huuhtanen, pitää luennon koirien luonnonmukaisesta ruokinnasta Rovaniemellä. Seuraavassa tietoa luennosta ja luentopaikan.

Onni, meidän oma lumiturpa, on myös aloitteleva "barffaaja"

KOIRAN LUONNONMUKAINEN RUOKINTA
Rovaniemellä torstaina 11.2. klo 18-20, Luentopaikkana Ravintola Turkoosi

Luennolla käydään läpi luonnonmukaisen ruokinnan perusteet ja tarkastellaan monipuolisen ruokavalion tärkeyttä.

Koiran luonnonmukainen ruokinta perustuu koiran kehityshistoriaan; sudesta ihmisen myötävaikutuksessa kehittyneeseen ”Canis lupus familiarikseen” eli kotikoiraan. Koiran ruuansulatusjärjestelmä on pitkälle suden kaltainen, mutta vuosisatojen kehitys on muokannut sitä mm. sietokyvyltään paremmaksi. Koiran elimistö voi kestää ravintoköyhää tai sopimatonta ruokaa vuosia sairastumatta. Oireita voi silti tulla; iho- ja turkkiongelmia, ripulia, hammasvaivoja, nivelvaivoja,tulehduskierteitä, käytöshäiriöitä yms. Nykyisin vallalla oleva kuivamuonaruokinta on useimmalle koiralle juuri näitä oireita aiheuttava ja helpotusta löytyy ruokavalion muutoksella.

Koska nykyään on vaikeaa luoda alkuperäisen koiran ruokavalio (kokonaisia ruhoja, ihmisen antamia ruuantähteitä), rakennetaan luonnonmukainen, lajityypillinen ruokavalio alkuperäistä vastaavaksi. Koiralle tarjotaan monipuolisesti ja vaihtelevasti raakoja lihaisia luita, lihaa, sisäelimiä ja kasviksia, lisäksi voidaan antaa kypsennettyjä viljatuotteita ja hapanmaitotuotteita.Luonnonmukainen ruokavalio on aina yksilökohtainen perustuen koiran ikään, rotuun, aktiivisuuteen, sukupuoleen ja käyttötarkoitukseen. Koiraa tarkkailemalla saavutetaan oikea, eri ainesosien suhde ruokinnassa.

Luonnonmukaisen ruokavalion noudattaminen vaatii omistajalta vaivannäköä kuivamuonaruokintaa enemmän, mutta palkitsee hyvinvoivan koiran muodossa.

Minulle voi myös ilmottautua, jos haluaa kuuntelemaan luentoa. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet!

Onnilla ja Pekalla on sama harrastus; kumpainenkin rakastaa etsiä lumesta hiirenkoloja ja hiiriä. Yhdessä se on tietysti vielä mukavampaa...