Kana toimistossa vai toimisto kanalassa?

Mie voisin kyllä nyt ihan täpöllä sanoa, että mulla on maailman ihanin toimisto!!!
Hommahan lähti siitä, että tarvitsin kipeästi uutta toimistoa, jotta kaikki paperit ei olis aina hukassa ja olisi jokin paikka missä saisi olla kirjanpito levällään parikin päivää. Tähän mennessä kirjanpitopaikkaa oli oikeastaan toimittanut meidän keittiön pöytä ja tokihan kaikkien tärkeiden lappusten oli oltava turvassa, kun tahmakäpälät saapuu koulusta ja päiviksestä kotiin. Muutoin tulisi papereille ja äitille exodus! Verstaalla kun nämä asiat ei oikein suju, niin toimistoa alettiin siis suunnittelemaan mejän asuintalon pihapiiriin.

Paikkaa ja ratkaisua pähkäiltiin kauan aikaa ja lopulta toimisto sitten rakennettiin kanalan seinänaapurissa olevaan työkaluvarastoon. Ja minut tuntien, enhän mitenkään voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja sain kuin sainkin periksi miehiltä oman toiveeni. Päitä kyllä pudisteltiin ja päiviteltiin meikäläisen ajatuksen juoksua ja jopa sitä, että tuleeko työnteosta uudessa toimistossa yhtään mitään, koska mulla on nyt ikkuna toimistosta kanalaan!

No mitäs tuosta ikkunasta näkyy? Esimerkiksi tänään näkyi meidän nuorisotiput päivänokosillaan orrella.

Ja toinen ylpeydenaiheeni minun ihka uudessa toimistossani on vanha parturipenkki. Nahkapäälysteinen johtajanpalli todellakin! Ja Onnimannimatikkatoimistokoira on myös jo vakkarikamaa ja löytänyt oman nukkumapaikkansa tuolin kahden metallijalan välistä.

On jotenki ihanaa, että saa edelleen olla näin tiiviisti kanasten kanssa. Kesällä kun tottu, että ne oli aina mukana pihan askareissa. Hauskin asia, mitä tästä uudesta toimistojärjestelmästä on aiheutunut, on ehdottomasti puhelut. Nimittäin vaikka seinä on lämpöeristetty ihan normi seinä, niin kukon ääni kuuluu todella selkeästi seinän läpi. Lähes kuin Manu herra itse seisoisi minun olkapäällään, kun hän kajauttaa kunnon kukkokiekuut. Itse kun olen tähän tottunu, niin en edes osannu ensimmäisen puhelun aikana ajatella, että tokihan se kiekuna kuuluu puhelun toiseenki päähän. Etelä-Suomesta soitti eräs jälleenmyyjä, joka monesti puhelun aikana hiljeni. Luulin ensin, että linjoissa on vikaa, mutta hän muutenki käyttäyty hieman levottomasti puhelun aikana. Sitten viimein hän kysyi, että "tuleeko tuo kukkokiekuun sieltä teidän päästä?" Silloin vasta huomasin, että Manun ääni kuuluu selvästi puhelun läpi ja tietysti purskahin nauruun. Mutta niin purskahti jälleenmyyjäki toisessa päässä, kun oli jo luullut että on tulossa hulluksi. Eikä tämä tosiaan ole ainoa kerta, kun Manu on kajauttanut kunnon serenadit puhelun aikana. Pitääköhän virallisemmat puhelut tästä lähin soittaa ulkona?!

"Ugh! Olen puhunut"

Terkkuja luonnontuotepäiviltä!

No niin, nyt on sitten kotiuduttu Mikkelin Valtakunnallisilta luonnontuotepäiviltä. Jotain ehkä tästä kolmen päivän reissusta kertonee se, että ääni hädin tuskin pihahtaa ja aamulla lasten kouluun lähdettyä vetasin 3,5 tunnin pikku tupluugit elikkäs päikkärit. Tosin kotona oltiin vasta yömyöhään, että jos vaikka sen piikkiin tuo univaje, hih...

Meikäläinenki oli äänessä ajatuksineni ;)

Päälimmäisenä jäi seminaarista ja vierailupaikoista mieleen se, että niin moni näkee luonnontuotealalla hienon tulevaisuuden. Ehkä me vähitellen aletaan pääsemään irti "kukkahattumummo" olettamuksesta ja ala alettaisiin ottaan vakavemmin. Paljon tässä on kuitenkin vielä työnsarkaa varsinki, jos ajatellaan päättäjiä, rahoittajia ja lakien säätäjiä. Varsinkin tuo viimeksi mainittu asia, eli lainsäädäntö, oli kovastikkin puheen alla, koska nyt on meneillään niin monella osa-alueelle lainsäädäntöön liittyviä muutoksia ja ongelmia asiaan liittyen. Ajattelinpas kirjoitella tästä erikseen tekstin pätkän, koska asiaa taatusti on aiheesta paljon.

Oli todella ihanaa olla reissussa tuttujen ja uusien tuttujen kanssa. Myös yhteiskyytitys täältä Lapista oli ihan huippu, kun sai keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa. Reissun aikana olikin niin mahtavia keskusteluita, että pää surraa ihan kierroksilla vieläkin. Paljon mietteitä ja ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin välillä todella vakavassa ja asiallisessa hengessä ja välillä taas räkätettiin pissat housussa.

Paikan päällä näissä valtakunnallisissa luonnontuotepäivissä, olisi mieluusti nähnyt enemmän alan opiskelijoita, niin kuin joku muukin huomasi sanoa. Ainoastaan Itälapin luononvaratuottajat olivat löytäneen paikalle (tietysti samassa naurubussissa täältä Lapista). Opiskelijat kuitenkin saisivat varmaan eniten tällaisista seminaareista irti. Tietysti myös yrittäjien määrä saisi aina olla mahdollisimman suuri. Turhaanhan pelkästään virkamiehet, rahoittajat, hankkeenvetäjät, opetusalan edustajat ja alan kehittäjät kokoontuu yhdessä, vaan ainahan seminaarien pitäisi saada kattavasti tavoitettua myös sitä ns. tekijäkenttää. Yrittäjillä olisi myös syytä välillä kattoa peiliin, koska helposti me syyllistytään siihen, että moititaan "virkamiehiä" sellaisesta toiminnasta mikä ei tavoita yrittäjiä. Sitten kuin tällaisia tapahtumia järjestetään, niin yrittäjät loistavat poissaolollaan. Iso ongelma on, eikä ainoastaan luonnontuotealalla vaan myös muilla aloilla, ettei hienot tutkimukset, hankkeet ja selvitykset tavoita yrittäjiä. Alan kehittäjät toimii omissa pienissä piireissään ja yrittäjät sitten omissaan. Kuitenkin jos alaa halutaan viedä tehokkaasti eteenpäin ja saada siitä iso osa vaikka ihan Suomen imagoa (missä olisi Suomella hieno mahdollisuus erikoistumiseen), niin se vaatii näiden Eu- rahoitusten saamista o i k e a s t i yrittäjäkentälle asti. Tähän ainoa mahdollisuus päästä on se, että hankeenvetäjät, tutkijat jne. tekee työtään yrittäjien aseman mielessä pitäen. Koska sitävartenhan hankkeita ja tutkimuksia tehdään, että saisimme vietyä alaa eteenpäin ja luotua sinne uusia työpaikkoja ja vaikka niitä niin paljon puhuttuja kasvuyrityksiä. Eli eikös tätä työtä tehdä nimen omaan yrittäjille!? 
Siten siis on paikallaan myös näpäyttää meitä yrittäjiä, jotka niin kovasti aina aherramme ettei kerkiä mistään ikinä ottamaan mitään selvää vaan me odotetaan, että kaikki tuodaan nenän eteen kultalautasella. Toisaalta taas, onhan se mahtavaa sanoa että "ihan itse olen uraani luonu ilman kenenkään apua tai avustuksia". Vaan oliskohan tämä sittenkin jo mennyttä aikaa?

Minun näkemys on, että meidän on pakko puhaltaa ja täysillä yhteiseen hiileen, jotta me voisimme saada luonnontuotealasta suomen yhden tulevaisuuden alan. Koska sehän olis hienoa se, eikös vaan! Tanskaa sanotaan nykyään luomumaaksi, koska siellä osataan tätä asiaa arvostaa ja siihen panostetaan ihan hallitustasolla. Mutta meillä siihen olisi paremmat edellytykset jo ihan faktojen pohjalta! Olen ennenkin vaahdonnut faktasta, että 1/4 maailman luomupita-alasta on suomessa! Siis 1/4 KOKO MAAPALLON LUOMUPINTA-ALASTA!!! Meillä Lapissa pyyhkii erikoisen hyvin, koska lähes koko Lapin voidaan sanoa olevan luomua. Ja miettikääpäs, että 87% suomen pinta-alasta on luomusertifioitua! Ja sitten Tanska tahkoaa maailmalla satoja miljoonia muutamalla kuppasella luomuhehtaarillaan...

Me ollaan ehkä jämähdetty laatikkoon luomuajattelun suhteen. Me liitetään luomu aina elintarvikkeisiin tai vaikkapa hyvinvointituotteisiin. Se, että virallisesti Suomesta on tulossa luomusertifioitu maa on sellainen fakta, mitä voitaisiin hyödyntää yrityspuolella muillakin aloilla kuten matkailussa ja miksipäs ei vaikka insinöörivirman mainoslauseessa. Eikö olis huippua vaikka turistiryhmälle lumikenkäsafarilla sanoa, että me muuten vaelletaan luomumetsässä! Ja millä muilla aloilla tätä faktaa voisikaan käyttää hyväksi?

Alla vielä pientä kuvasarjaa matkalta...

Aamu oli ihanan kuurainen, kun odottelin "naurubussin" saapumista Narkauksen pysäkille.

Ookko koskaan aatellu, kuinka suuria halleja tarvitaan meidän salaattien ja yrttien viljelyyn? No se kyllä konkretisoitui kun kävimmä vierailulla Järvikylän kartanon viljelmillä. Ja yllä oleva kuva on vain pikku osa saalaattiviljelmää...

Seminaari- ja majottumispaikkana toimi Anttolanhovi. Paikka sopi todella hyvin tapahtumien viettoon ja voi pojat mitkä ruuat! Pisteet lähiruuan, yrttien, sienien ja riistan käytölle. Tykkään!!!

Idea-Rapsakka yritysvierailulla ei voinut piettää naamaa peruslukemilla, sen verran huumorilla maustettu oli yrittäjäemäntä. Ja niin ihana pikku satupuutarha, vaikka syksy oli sinnekkin jo joutanut. Ja tarttuipas mukaan joululahjojaki.

Kuva Idea-Rapsakka

Heikkilän yrttitilan pariskunta oli mukavaa kuultavaa. Uskallusta ja luottoa tulevaan riitti aimo annos. Suosittelen kyllä vierailukohteeksi varsinkin kesällä. Täältä tuli mukaan myös tuote jos toinenkin, varsinki Veeran valkosipuliyrttidippi on ollu kovalla käytöllä ja hyväksi koettu koko perheen voimin. Tilalta löytyy kuvissa olevien eläinten lisäksi myös kanoja. No yllättäen uppos meikäläiseen, heh.

Mikkelinpuistossa oltais viihdytty vaikka tunti tolkulla, vaan aikataulu alko ahistaan päälle. Vaikka syksy oli jo pitkällä, niin kyllä vaan nenät kääntyili puskia päin bongailuun. Mikkelin puisto pääsi myös kesän käyntikohteet listalle.

"Haloo! Tärkeä puhelu ruusulta"

Ja en mie ollu ainoana "pää puskissa" ;)

Viimeiseksi vierailtiin Ollinmäen viinitilalla ja joo-o, päästiin maistelemaan viinejäki. Harmi, että illalla piti nousta vielä auton rattiin muutoin ois voinu muutakin kuin hieman maistella. No, onneksi täältäki tarttui tuomisia kotiin asti...

Yritysvierailuja yhdisti kaikkia ainakin kaksi asiaa. Ensinnäki kaikki liittyivät jollain lailla luontoon ja luonnon materialien hyödyntämiseen ja toiseksi kaikissa yrityksissä oli todella persoonallisia ja ulosanniltaan mahtavia yrittäjiä! Intohimo välittyi ja oma käsityksenikin siitä, että hieman hullulla huumorilla pärjää aika pitkälle, vahvistui... ehkä siis mullakin on vielä toivoa ;)

Me syömme E-koodimme mukisematta, Venäläiset ei!

Tätä mieltä oon turhista lisäaineista!

Taas kerran tuli tunne, että voisi hakata päätä seinään, kun luin päivän uutisia! Talouselämä.fi sivusto kirjoitti, että Valio on tehnyt huomattavia muutoksia tuotteisiinsa Venäjän markkinoita varten. Venäjällä kun ei hyvällä katsota E-koodeja, vaan arvostetaan yksinkertaisia ja pelkistettyjä materiaaleja ja tuotteita. Näin ollen Valio teki isot muutokset jogurtteihinsa ja poistivat niistä kaikki E-koodit. Venäjä on Valiolle todella tärkeä ja iso markkinarako.

Tässä herääkin taas huomio siihen, että kuinka nysveröitä me suomalaiset ollaankaan! Kun meidät on totutettu syömään lisäaineilla kyllästettyä ruokaa, niin eihän me sitä kyseenalaisteta tai varsinkaan vaadita lisäaineettomia, vaikka niiden valmistus olisikin ihan mahdollista. Ja kun vielä muutamat ruokateollisuuden maksamat tutkimukset väittävät kiven kovaan, ettei lisäaineista ole haittaa, niin mitäs siinnä sitten vaatimaan. Vedetään me niitä lisäaineita vaikka naapurimaassa kansalaiset saa jogurttinsa naturellina...KOSKA TAJUAVAT PYYTÄÄ!!!

Eli eipäs tässä muuta kuin, että jos et halua olla nysverö, niin laitahan viestiä Valiolle. Tässäpäs teille suora linkki, mihin laittaa pyyntöä menemään ja kantaa oma korsi kekoon HELPOSTI! Ei edes tarvitse köyttää itseään öljynporauslautalle ja tulla tuomituksi merirosvoudesta (mikä on kyllä niin antinysvöä, kun vain olla ja voi).

Innocent kids smoothies kelpaa ainaki meille!

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne tuotebongailusta. Vaikka olenkin sellainen "tee se itse" ruokatyyppi, niin nykyajan hieman hektiseksi muutunut arki on saanu minut kaipaamaan terveellisiä ja näppäriä ruokaideoita. En varmaankaan ole ainoa äiti, joka tuskastelee kaupassa epäterveellisten, lisäaineilla kyllästettyjen värikkäiden ja lasten silmää houkuttelevien tuotteiden kanssa. Kaikki "shaisse" kyllä osataan pukea lapsia kiinnostavaan muotoon ja lätkiä sinne parit Paavo Pesusienet tai muut lasten hitti olennot kylkiin, että saisi vanhemmat näitä tuotteita ostamaan kun lapset sitä kovaäänisesti vaatii ja vinkuu. Miksi kaikki terveellinen on niin tylsää!

Noh, onneksi tähän asiaan on pikku hiljaa jo alettu herätä ja markkinoilla on näkyvillä kivasti mietittyjä lapsille suunnattuja pakkausideoita. Tuottajat tietävät, että terveellisien tuotteiden myynti on noussut koko ajan ja kuluttajat ovat yhä tietoisempia ruokavalinnoistaan. Ja jopa lapsille osataan nykyään tehdä terveellisiä tuotteita. Tässä niistä taas yksi.

Kyseessä on Innocent niminen merkki, joka onkin varmaan monelle tuttu smootheistaan. Mulle kuitenki oli uusi tuttavuus tämä lapsille tuotteistettu versio, mikä oli kätevässä tetrassa pillin kera. Meille tarttui mukaan tämä marjaisa versio, joka maksoi 4,49€ CityMarketissa (muualla en näihin ole törmännykkään täällä rollossa). Paketissa on neljä smoothieta. Luomua nämä Innocentin tuotteet ei kylläkään ole, mutta joskus jostain pitää hieman joustaa. Ja kun tuoteseloste näyttää tuolta minkä alla oleva kuva paljastaa, niin ei paha lainkaan.

Meidän lahjomaton nuori laadunvalvonta kaartimme täällä kotona, riemastui näteistä ja hauskoista purkeista todella. Mutta siinnä ei ole vielä koko totuus! Meillä on monta, äidin mielestä niiiiiiin hyvää ja terveellistä tuotetta jäänyt syömättä, koska ne ei vain ole maistunut lasten suussa hyvälle. Vaikka itse niin haluaiski tarjota lapselleen parasta, niin välillä tulee revittyä tukkaa päästä irti kun tuntuu, ettei pikku kulta nirsokkeille mikään meinaa kelvata. Saa sitä sitten ostaa luomua ja vaikka mitä, kun kotona nostetaan nenu pystyyn ja sanotaan yök! Olenki sitä mieltä, että monesti tuotteistuksen lomassa itse makuasiat jääkin hieman puolinaiseksi. Noh, onnekseni nämä smoothiet katosi kummallakin "nirsokkeella" saman tein kitusiin. Eli makutesti suoritettu hyväksytysti!

Itsekkin paljon tuotteistusta miettineenä, olen siis ilahtunut tällaisista pirteistä uutuuksista. Kuitenkin kokonaisuus on varmaankin se, mikä tekee tuootteesta sellaisen, että sitä ostetaan jatkossakin. Jos tämäkin smoothie olisi pakattu hedelmien ja marjojen kuvilla varustettuun tylsääkin tylsempään purkkiin niin en usko, että lapset olisivat olleet niin riemuissaan. Nyt kuitenkin vastaanotto oli todella positiivinen, kun kaikki asiat olivat balansissa: ulkoasu, käytännöllisyys (lapset rakastaan pillijuttuja) ja ennen kaikkea maku. Voin sanoa, että näitä meillä todennäköisesti myös jatkossa ostetaan retkieväiksi ja hätävälipalaksi.

Miten kettu sanoo?

Tää on niin hyvän mielen biisi, joka saa sun naaman näkkärille koko päiväksi... Uskomatonta, miten kukaan voi tällasta keksiä. Varoitus! Vaara on, että hyräilet ja hymyilet loppupäivän (tai viikon) tyhmän näkösenä tätä rallia.

... mutta kuinka moni OIKEESTI tietää, miten kettu sanoo? Eipä mulla muuta ;)

Discovery channel meidän kasvihuoneessa

Onhan se huippua, että voit kattoo liveohjelmaa suoraan mehiläispesän ytimestä silloin kun sulle itelle sopii ja niin kauan ku haluat. Siis mistä on kyse? No tästä...

Mehiläiset on tehny pesän meidän kasvihuoneen läpinäkyvien kattopaneelien väliin. Voihan ihanuus, kun tämä huomattiin nimittäin mikäs sen mahtavampaa, kun seurata livenä suojassa mehiläisten ihmeellistä maailmaa! Niin kuin kuvissakin näkyy, niin pesästä löytyy munavaiheessa ja toukkavaiheessa olevia yksilöitä, joita muut mehkutit ahkerasti hoitaa. En ole mikään mehiläisasiantuntija ja pakko tunnustaa, ettei mulla ole haisuakaan mitä lajiketta nää on tai onko ne edes mehiläisiä vaiko ampiaisiin kuuluvia. Ehkä joku viisaampi vois tässä asiassa valaista minua enemmän. Uskon kuitenki, että joskos niistä olis vaikka apua pölytyshommissakin, kun kasvimaan vieressä asustavat. Antaa siis kavereiden puuhailla katon välissä, tarjoten meille tutkijan mahdollisuudet ja heille asumis rauhan. Toivotaan, että kaverit selviää talvesta hyvin.

Alla vielä pikku videopätkää meidän uusien asukkaiden touhusta! Mielenkiintosta, eikö?! (Sorry hieman huonot tarkennukset ja kohinat taustalla)...

Täit tulee! Mepäs ennaltaehkäistään...

Näin syksyn ja koulujen alussa, jokaiselle pikku koululaisen vanhemmille tulee täivaroituslappu kotiin. Ihanaa taas odotella, että jokohan tänä syksynä meillekkin eksyy näitä ällöttäviä loiseläimiä kyläilemään. On todella hyvä, että vanhoista ennakkoluuloista on päästy pois ja täihavainnoista ilmoitellaan todella hyvin kouluille ja päiväkotiin. Enään ei kuvitella, että täit olisi likaisten ja köyhien perheiden ongelma vaan ne voi tarttua kelle tahansa. Meillekkin tämä ilmoitus taas saapui tänään.

Miksi täiepidemia vaivaa näin syksyisin? Ehkäpä siksi, että kesällä liikutaan paljon eri maissa ja paikoissa, jolloin täit helposti leviävät lasten tavatessa toisiaan. On myös raportoitu, että täitä esiintyy runsaammin koululaisilla aina lomien jälkeen. Luonnollista kai, mutta erittäin ikävä ongelma.

Voisikohan täiepidemiaa kuitenkin ehkäistä? Tässä taannoin juttelin ystäväni ja Natural Beautyn hoitajan Jaanan kanssa, että olisikohan teepuuöljystä (teatree) mahdollisesti apua vaivaan. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jäädä odottamaan täikomppanjan iskemistä, jos vainkin voisimme jo ennaltaehkäistä niiden tarttumista. Tässä siis muutama niksi, mitä Jaanan kans keksittiin täiden ehkäisyyn:

• Tupsauta pari tippaa pelkkää eteeristä Tea Tree öljyä lasten pipoihin ja lakkeihin.
• Tee laimeampi sekoitus pieneen sumute- tai tippapulloon, jota voit sumuttaa lapselle hiuksiin (esim. 5-10 tippaa eö ja 30ml vettä)

Eteeristä öljyä ei suositella laitettavaksi suoraan iholle, joten sen laimentaminen on suositeltavaa. Myös laimennettua sumutetta voi tupsautella vaatteille.

Meidän kakrut sumutuksessa =)

Muita neuvoja lapsille täiden ehkäsyyn.

• Opasta lapsia, ettei lainaile muiden pipoja ja lakkeja.
• Pistä naulakossa lakki ja huivi vaikka takin hihaan.
• Myös harjat ja hiuspampulat on syytä pitää vain omassa käytössä.
• Hiusten kiinni pitäminen saattaa myös hieman pienentää riskiä.
• Täit voivat myös tarttua kuulokkeista, joten ollaanpas yhteisten musiikinkuunteluhetkien kanssa myös tarkkana.

Hysteriaan ei silti ole syytä, vaan kannattaa kertoa lapselle asiallisesti, että mistä on kyse.