Hei hei kesä!

Aurinko paistaa ulkona ja syksy tekee tuloaan. Mie niin rakastan syksyä, iltojen pimenemistä, tulta takassa, villapaitoja ja sukkia, raikasta ilmaa ja värien loistoa. Eikös näistä asioista saa jo puhua, kun ensiviikolla jo se kuukausikin vaihtuu syyskuuksi. Nyt luvattiin lämpimiä kelejä ja kaikki oli innoissaan, kun syksy ei ainakaan tällä viikolla vielä koittanukkaan. Vaan eikös se ole niin, että jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä ja jokaisesta pitäisi osata nauttia. Mie ainaki nautin...

Loppukesän parhautta on marjasaaliit.

Olen aina ollu syksy fani. Talvesta tykkään myös. Kevät on omalla tavallaan hurmaavaa aikaa kirkkaine hankineen ja tänä kesänä huomasin jopa nauttivani siitäkin. Eli kesästä! Minusta on tylsää lokeroida niin, että pitäisi vaan jostakin tietystä vuodenajasta. Eikös se silloin tarkota sitä, että toisista sitten ei pidä. Olen ite opetellu tätä asiaa ja mielestäni aika hyvin onnistunukki siinnä.

Onnimannimatikka nauttii kesästä...

Kesä... takana oleva kesä. Oi ku olitki ihana ja vähä ötökkäinen! Nautin kesästä täysin siemauksin, enkä vähiten siksi, että osaan ilmeisesti jo hieman paremmin delekoida omia työtehtäviäni. Tämä kesä ei menny paniikissa, niin kuin edelliset. Otin välillä todella rennosti, ihan tietoisena siitä, että se voisi näkyä minun työkuvioissa. Tein siis vain pakollisen. Mutta mitä sillä on väliä? Työhommat sujuvat siinnä sivussa kuitenkin, vaikken koko aikaa menisikään niska limassa. Ja yllättäen, asiat ovat sujuneet ihan yhtä hyvin, vaikken ole koko aikaa ressannu ja yrittäny ite keretä joka paikkaan.
Niin, asioilla on tapana järjestyä ja tärkeintä elämässä on kuitenki se eläminen, ei suorittaminen.

Hei hei kesä!... Ihana syksy, terve tuloa!