Luinpa tuossa viikonlopun Lapparista jutun, mikä jäi vaivaamaan sen verran, että pakko ottaa asiaa puheeksi täällä blogissaki.
Juttu kertoi siitä, että miten eri lait vaikuttavat maatilojen tuotteiden jatkojalostukseen. Meillä Suomessa kun on asiat tehty niin hiton hankaliksi kaikille, jotka haluaisivat tehdä pienimuotoista yritystoimintaa tai jatkojalostaa oman tilansa raaka-aineita. Esimerkkinä jutussa oli käytetty Mykkälän tilan jäätelön valmistusta. Tilannehan on se, että Mykkälän maitotilan nuorirouva alkoi valmistamaan oman tilansa maidosta kotijäätelöä. Eli todella mainio lisäansion mahdollisuus, jalostamalla oman tilan raaka-ainetta. Kuitenkin lainsäädäntö meillä on niin uskomaton, että se rajaa tuotannon 2500 litraan vuodessa, eli 7 litraan suoramyyntiä tai jalostusta päivässä . Jos myyntimäärä ylittyy tästä, vaatii elintarvikelainsäädäntö meijeriolosuhteen täyttävää elintarvikehuoneistoa.
Mykkälän tilan jäätelö. Mikä parasta, käsittääkseni jäätelöt tehdään ilman säilöntäaineita
Meidän maataloutemme on todellisen kriisin edessä ja jatkuvalla syötöllä maatila toisensa perään lopettaa toimintansa. Ainoa mahdollisuus selvitä, on muuttaa toiminta suuruusluokaltaan niin valtavaksi, että on mahdollisuudet pärjätä. Onko tämä ainoa vaihtoehto? Minusta eräs ratkaisu olisi jatkojalostaminen. Miksei tiloille annettaisi vapaus jalostaa raaka-aineita ja myydä tilamyyntinä ja lähialueen tuotteina, joko suoraan tilalta tai lähialueen kauppoihin. Tällainen meininkihän on muualla maailmassa, muttei tietenkään Suomessa, jossa lakeja vielä noudatetaan pilkun tarkasti. Lapinkansan lehtijutussa haastateltu Jari Juusola ProAgrian lapin maitotilatalouden kehittämis- hankkeesta, sanoikin hämmästelleensä opintomatkallaan Englannissa, kuinka siellä oli mahdollista tehdä jalosteita todella suurella volyymilla.
Suomessa omavalvonta, hygienia ja laatuasiat on hyvällä tolalla, joten jotenki nämä säännökset tuntuvat kohtuuttomilta. Eikä tämä asia koske minusta pelkästään maitojalosteita, vaan muutakin maataloutta. Pienyrittäjyys tehdään niin hankalaksi, ettei pienimuotoinen lisäansiota tuova toiminta onnistu. Jos vaikka maatilalla on karjaa ja maidontuotantoa, se sitoo yleensä emännän ja isännän. He usein tulevat hädin tuskin omillaan toimeen. Minusta juuri tällaisten lisäansioiden mahdollisuus takaisi sen, että pienemmätkin tilat säilyisivät, kun ei tarvitsisi kituuttaa vararikon partaalla.
Faktahan on se, että jalostetun tuotteen voitto on huomattavasti parempi, kun pelkän raaka-aineen.
Tämän lisäksi olisi syytä muuttaa lakeja, mitkä säätelevät isojen kauppojen logistiikkaa. Yleensä ongelmana on se, ettei pienten tuottajien tuotteita, ole mahdollista ottaa isompiin kauppoihin myyntiin, koska tuotteen reitti kaupan tiskille on tehty mahdottomaksi ja liian monimutkaiseksi. Toinen vaihtoehto olisi pienillä kaupoilla erikoistua enemmän lähiruokaan ja oman alueen pientuottajien tarjontaan. Lähiruoka on koko ajan nouseva trendi ja tällainen erikoistuminen voisi olla kannattavakin asia. Tilojen pientuotanto voisi siis vaikuttaa työllistävästi, ei pelkästään tilan omistajiin, vaan myös lähialueen kauppiaisiin. Minä ainakin mieluummin ostan sellaista, minkä alkuperästä voin olla varma. Ja varsinkin jos tiedän, että halutessa voin mennä kertomaan kommentit tuotteesta suoraan tuottajalle naamakkain, niin luo se eräänlaista turvallisuuden tunnetta. Uskon kuitenkin vahvasti, että markkinoita esimerkiksi Mykkälän kotitilan jäätelön kaltaisille tuotteille olisi varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti