Minuun on monet ottanu yhteyttä tai tulleet juttusille lähiviikkona, erään uutisen ilmestymisen takia ja kyselleet mielipidettäni. Arvaatte varmaankin, että kyse on professori Marina Heinosen (Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta) antamasta lausunnosta juttuun
"Luulo lisäaineiden terveysriskistä on järjetön" En aikonu ensin ollenkaan kirjottaa koko aiheesta, mutta nyt tuli kuitenkin tarve ottaa tähän eräs näkökulma, mikä minua harmittaa suunnattomasti tämän ajan asenteissa.
En nyt lähde puolustelemaan tai kirjottaan vastinetta Heinosen antamiin lausuntoihin. Sen sijaan haluan tuoda esille ihmisen yhden perus luonteenpiirteen;
muiden taivuttamisen oman ajatuspiirin valtaan! Oli sitten kyse uskonnosta, politiikasta tai ruuasta, niin ihmisillä on taipumus käännyttää toisia omien uskomustensa piiriin ja muiden eriävät mielipiteet on tuomittavaa. "Kaikkien pitäisi ajatella juuri niin kuin minä ajattelen" mentalitentillä mennään siis. Kieltämättä olen itsekkin sortunut tähän, en voi sitä kieltää, mutta olen koittanut olla tuomitsematta muita.
Minua ärsyttää suunnattomasti se, että luomu asetetaan kokoa ajan vastakkain "normi ruuan" kanssa. Taistellaan siitä, että onko se luomuviljely parempaa kuin normiviljely ja maatalon isännät repivät haalareitaan aina, kun kylällä törmäävät toisiinsa. Telkkarissakin vasta käytiin todella tunteikkaita keskusteluja normi viljely vs luomuviljely. Miksi ihmeessä näin pitää olla? Kysyn vaan.
Miksei voisi olla luomuviljelijöitä, jotka tuottaa luomuna ihmisille ruokaa kaupaan. Sitten on normi viljelijöitä, jotka tuottaa ihmisille ruokaa kaupaan. Ne ihmiset siellä kaupassa ollessaan tekee
itse valinnan haluaako ne ostaa luomuna vai haluaako ne ostaa normina ruokansa. MIKÄ TÄSSÄ ON NIIN HANKALAA!!! Miksi pitää olla sota näiden kahden asian välillä?! Eikös ihmisillä ole vapaus valita haluaako ostaa ruokansa luomuna ja lisäaineettomana vai haluaako luottaa viranomaisiin.
Heinosen lehtijutun jälkeen, porukka on käynyt kuumana. Kaikilla meillä on omat uskomuksensa ja niiden mukaan halutaan elää. Kuitenkin voisimme yrittää kunnioittaa myös niitä uskomuksia, jotka eivät ole samanlaisia kuin omamme. Täytyykö eri uskomuksien välillä olla aina kamppailua? Pakottamalla ja kiusaa tekemällä, ei ketään saada puolelle. Paras keino tässä ruoka asiassakin olisi, että tutkimuksia tehtäisiin ja niitä jaettaisiin. Paljon ollaan vuosien mittaan viisastuttu, kun hyviä tutkimustuloksia on julkaistu. Ongelma tässä on tietysti se, että mihin tutkimuksiin on luottamista. Tutkimuksia kun on puoleen ja toiseen, niin kuluttajalla on usein ristiriita sitä, että mitä uskoo.
Me kaikki emme kuitenkaan tule koskaan olemaan samanlaisia. Miksi pitäisi olla? Asia mikä sopii minulle, ei välttämättä sovikkaan naapurille. Toinen tykkää Toyotasta ja toinen Audista, mutta tarviiko näiden kahden tapella siitä, että kumpi auto on parempi. Näin se vaan usein menee, eikö.
Ja jos joku siellä nyt alkaa piipertämään tuotantoeläinten oikeuksista tai luonnon saastumisesta tms. niin se ei nyt ole tämän asian pointti. Kaikki nämä asiat täytyy ottaa huomioon oli kyse sitten millaisesta ruuan tuottamisesta tahansa. Eläimiä ei saa sortaa ja luonto pitää ottaa huomioon, tehtiin mitä tahansa. Näissä asioissa myös ne tutkimukset on ehdottomia, jotta pystytään viisastumaan.
En usko, että teollisesti tuotettu ruoka poistuu meidän kaupoistamme koskaan. Uskon, että luomutuotanto ja lisäaineettomien ruokien osuus kaupoissa kasvaa. Ennen kun tiedän 100% varmasti ettei teollisesti tuotetuista lisäaineista, torjunta-aineista ja muista ole haittaa, niin pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Teen näin, koska se on minun uskomukseni minulla on vapaus valita. Tiedän, että joku toinen valitsee toisin ja se on minunkin vaan hyväksyttävä.
Lopetetaan tappelu ja syyllistäminen! Vai onkohan tämä meille ihmisille ihan mahdotonta?
