Kehäkukkaa ja tomaattia

Jeij! Ensimmäiset siemenet ovat tulleet! Kesä herättää minussa kovin ristiriitaisia tunteita. Tunnelmat kulkevat ilon ja kauhun rajamailla. Ilo siitä syystä, että voin taas ravinnossamme alkaa käyttämään tuoreita luonnon kasveja ja yrttejä, kuten myöskin viljeltyjä. Iloa tuottaa myös kasvihommien teko, jossa mieli lepää kaikkein parhaiten. Kauhua sen takia, että tiedän tämän kesän olevan varmasti yksi kiireisimmistä kesistä yrittäjänä tähän mennessä.

Kuitenkin siementen kolahtaessa postilaatikosta, on se aina yksi kevään varmoista merkeistä. Täällä Lapissa esikasvatus on todella tärkeässä roolissa, koska kasvukausi on niin lyhyt. Monista kasveista jäisi sato kokonaan saamatta, ilman esikasvatusta.

Lupaan teille, että koitan parhaani mukaan kirjotella kaikista kasviasioista, mitä tilalla tapahtuu. Jännittää kovasti tuo kesän tulo ja aikataulujen mahdottomuus. Viimekesä oli katastrofaalinen ja toivonkin, että olisin siitä jotain oppinut, että sama voitaisiin tänä vuonna välttää. Töitä nimittäin tulee olemaan tulevana kesänä vieläkin enemmän. Niin ja se perhe...