torstai 7. huhtikuuta 2011

Koiran hampaiden pesu...

"...kerran päivässä. Eikä koira saa missään tapauksessa pureskella luita, koska niiden hampaat voivat murtua." Tällainen kirjoitus oli uusimmassa S- ryhmän lehdessä Eläimellistä palstalla, jossa eläinlääkärit vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Kysyttiin siis, että miten koiran hampaita pitäisi hoitaa. Olin pudottaa silmät päästäni!!!

Olin ensin ihan häkeltynyt kirjoituksesta. Olihan kirjoittaja eläinlääkäri. Hullulta, näin luonnollisen ruokinnan kannattajana (johon oleellisesti kuuluvat luut), tuntui myös väite, että luiden syöminen murtaa hampaat. Sitten aloin tarkemmin miettiin asiaa kirjoituksen takana ja taas päästiin yhteen lempiaiheistani, koirien jalostus.

Huom. kuva on lavastettu, eikä meidän Onni oikeasti koskaan syö luitansa sohvalla, hih...

Onko tosiaan, että jallostus on mennyt tässäkin asiassa niin pitkälle, ettei koirien hampaat enään kestä luiden puremista? Jos vertaa koirien esi-isiä, eli susia, niin voisin väittää ettei niidenkään hampaita kukaan ole käynyt pesemässä päivittäin. Ja hyvin suden hampaat kestävät sen elin iän. Jalostus ja meidän ihmisten ehkä turhamainenkin "jumalan leikkiminen", on saanut jälleen tällaisen sivuoireen aikaiseksi. Koirien hampaat eivät enään ole esi-isiensä veroiset ja näin ollen luonnollinen hampaiden puhdistus ja kunnossapito (mitä luiden pureminen koirille on) ei ole mahdollista.

Miten sitten, jos koira saisi jo pentuna opetella luiden syömistä ja tekniikkaa. Vahvistuisiko hampaat silloin? Sitä en tiedä, mutta herkästi näin voisi kuvitella. Olen kuullut kokemuksia siitä, että tottumaton koira luun saadessaan, on ollut niin innoissaan, että on yrittänyt hotkia luun kerralla. Onko luun syöminen siis tekniikka laji, mikä pitäisi opetella jo pienenä ja mikä ehkä metsästyskoirissa (jotka eivät ole jalostettu niin kauaksi esi-isistään kuin monet muut rodut) on ihan luonnostaan vielä jäljellä?

Onni omaa hyvän luunsyönti tekniikan ja jopa tällainen hirvenluu saa aikamoista kyytiä.


Varsinkin pienet kääpiörodut ovat monesti ongelmissa hampaiden ja suun kanssa. Monella hengitys voi haista todella pahalle. Oma suositukseni olisi, päivittäisen hampaidenpesun sijaan, vaihtaa koiran ruokavaliota. Luonnollinen ruokinta, toisin kuin monet ajattelee, sopii myös pienille roduille. Esimerkiksi näihin haiseviin hampaisiin tehoaa todella hyvin kanankaulat tai -siivet, joita saa monesta eläinkaupasta jo nykyään (täällä Rovaniemellä Pohjolankadun Lemmikin valinnasta). Koska nämä kananosat ovat lähes kokonaan rustoa, ei se ole liian haasteellinen edes pienemmille tai heikommille hampaille. Ennen ruokavalion muuttamista, kannattaa asiaan kuitenkin perehtyä tarkkaan. On tärkeää, että luonnollisessa ruokinnassa on muutamat perus asiat kunnossa. Hyviä vinkkejä asiaan liittyen löydät täältä. Nykyään löytyy myös todella ammattitaitoisia eläinten luontaishoitajia, joiden puoleen kannattaa kääntyä, jos vaikka haluaa vinkkejä ruokintaan tai vaihtoehdon päivittäiselle hampaiden pesulle, he he... Niin ja vaarana voi olla, että koirasi pääsee monesta muustakin vaivasta eroon, mitä olet ehkä pitänyt koirasi elin ikäisenä riesana.

En tarkoittanu alkaa paasaan ruokavaliosta, mutta tähän tämä näköjään taas meni... Jalostuksesta vielä sen verran, että mielestäni silloin, kun koiran silmät eivät pysy sen silmäkuopissa, nokka on niin rytyssä että hengittäminen ja syöminen on hankalaa tai, että hampaat ei kestä luun puremista, on menty liian pitkälle. Puhumattakaan niistä "jalostuksen sivuoireista", jotka ilmenevät koiran pään sisällä. Onneksi jalostuksen "hurjat vuodet" on kuitenkin takana päin ja koko hommaa on alettu katsomaan uusin silmin. Uskoisin, että yhä useammalla koirankasvattajalla on kuitenkin periaatteena kasvattaa kaikin puolin terveitä koiria. Myös Kennelliitto kiinnittää nykyään paljon huomiota oikeamman ja terveellisemmän jalostuksen puolesta. Toivottavasti ollaan menossa oikeampaan suuntaan...

En myöskään tarkoita sitä, että ne joilla nyt sattuu olemaan se ruttunaamainen tai pullosilmäinen koira, että pitäisi potea omantunnontuskia siitä, että olette valinneet tällaisen rodun. Oman rodun viat pitäisi minusta ottaa aina huomioon, tutustua niihin ja kasvattaa koiraa mahdollisimman hyvin, välttääkseen tai ehkäistäkseen niitä. Minulla on kääpiösnautseri ja niillä on myös omat rotuvikansa mm. virtsakiviä syntyy helposti (tämä on hoidettavissa myös ruokavaliolla, enkä tarkoita sitä lemmikkieläinkaupoissa myytävää snautsereiden erikoisruokaa, joka maksaa maltaita). Osa rotuvioista on taas synnynäisiä ja siinnä taas päästään siihen kasvattajien vastuuseen...

Kaiken kaikkiaan loppukommenttina sanoisin kuitenkin, että söipä koirasi luita tai ei, harjasit sen hampaita tai et, niin onnellisin koira on se koira, joka saa asua perheessä jossa sitä rakastetaan!

Rakastettu koira

Lisäys: ja kuin tilauksesta, samasta asiasta oli kirjoitus uusimmassa koiramme lehdessä. Onkohan tässä hampaidenpesubuumissaki sormet pelissä rahalla ja bisnesmaailmalla? Haistetaan hyvä markkinarako ja tehdään koirille kymmeniä eri tuotteita hampaidenpesuun... kananmakuinen hammastahna, huoh ;)

2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, asiaa kaikki.

    VastaaPoista
  2. Kiitos =) Laitoinki hieman lisää kirjoituksen loppuun, kun sattumoisi kävelin blogikirjoituksen jälkeen hakeen postin, koreili uuden koirammelehden kannessa otsikko hampaiden huollosta... taitaakin olla ajankohtainen juttu =)

    VastaaPoista