Kiinalaisia herkkuja...ko?!

Oltiin uuden vuoden vaihteessa vanhan köörin kanssa laskettelureissulla. Välillä sitä vaan pitää jättää arki taakse ja lähteä aikusten kesken reissuun, höpötellä ja rupatella. Sattupas siellä myös hassusti, että eräs porukkamme pariskunnista tempasi super yllärit ja mennä tupsautti naimisiin, uuden vuoden aattona. Itseasiassa tämä ylläri oli kyllä minun ja Jannen tiedossa, mutta muille se tuli ihan puun takaa.

Meillä on ollu vakkari poppoo kasassa jo about miljoona vuotta. Suurin osa porukasta on meitä serkuksia, eli me ollaan tunnettu toisemme iän kaiken. Osa on sitten sukuun höynättyjä ja mukaan mahtuu muutama "adoptiosukulainenki". Kaikkea ollaan yhdessä koettu ja paljon on varmasti vielä kokemista tulevaisuudessakin. Tällä laskettelu/naimisiinmeno reissulla saimme kuitenkin taatusti yhden mieleenpainuvimmista kokemuksista. Kiitokset kuuluu rakkaalle veljelleni ja hänen vaimolleen, jotka ovat asuneet jo vuoden verran Kiinan maalla.

Nimittäin eräänä aamuna (valvotun yön jälkeen) pariskunta alkoi kattamaan aamiaispöytää. Ja minkälaista pöytää! Huh huh...

Savustettua ja maustettua ankankieltä.

Jotain juomaa, mikä näytti ja maistui limaiselta ja klönttiseltä sammakonkudulta...hunajalla maustettuna (jep, minä maistoin tätä!).

Öö...jotain maustettua ja kuivattua lihaa...

Nämä lienevät kaikkein rennoimmasta päästä. Hedelmä jellyjä.

Aamiais makkaraa, jolla kuvasta päätellen on jotain suuta raikastavia ominaisuuksia. Harmi, etten ymmärtäny sisällysluetteloa.

Kuivattuja kalanruotoja.

Nämä oli ehkä sieltä kevyemmästä päästä. Tähän arsenaaliin kuului tietysti myös kanan kaulat, jotka oli yksittäin pakattu pikku pussukoihinsa samalla tapaan kuin ankan kielet. Sitten sitä hardgore osastoa, jolloin kovempivatsaisellakin meinasi pokka pettää...

Tuhatvuotinen muna  song hua dan (松花蛋) . Tämä on ihan normi ruokaa Kiinalaisessa kulttuurissa ja sitä löytyy lähes jokaisesta ravintolasta. Jos joku ei tiedä miten tämä herkku valmistetaan, niin voin hieman valottaa asiaa.
Tuhatvuotinen muna ei suinkaan ole tuhatta vuotta vanha, niin kuin nimi antais olettaa. Se on kuitenkin vähintään 40 päivää "haudutettu" perinteisin Kiinalaisin keinoin. Ennen nykyaikaisia kylmälaitteita on kanan- ja ankanmunille pitänyt keksiä keino saada ne säilymään. Fiksut ja kekseliäät Kiinalaiset tietysti ei jää neuvottomiksi vaan he keksivät haudata munat savesta, kasveista ja oljista tehtyyn massaan, johon lisättiin vielä hevosen virtsaa päälle. Näin munat "marinoituivat" ja muuttuivat sisältään kovaksi ja mustaksi. Se sai munat hyvin säilymään myös lämpimissä olosuhteissa.Tämä yleinen herkku Kiinasta, matkusti myös veljeni mukana meidän maistettavaksi. Vasta googlaus tätä bloggausta varten kertoi, että nykyään munien hauduttamiseen käytetään yleisemmin lipeää hevosen virtsan tilalta. Noh, mielenkiintoiselle (rikkimäiselle) muna tuoksahti sen verran, että minulla tämä jäi kyllä maistamatta. Googlaus myös paljasti munien olevan todella emäksisiä, jopa 9-12 ph arvoltaan. Oiskohan tässä kuitenki jälleen yksi syy Kiinalaisten hyvään terveyteen. Ei ainakaan nimittäin voi haukkua liian happamaksi ruuaksi.

Tuhatvuotinen muna kuorittuna.

Lisää uskomattomia herkkuja tulee tässä...

Kanan "koipi"!

Nätisti paketissa...

...eri tavoin maustettuna. Huom! vieressä tuhatvuotisia munia.

Kanan koivet oli lähinnä kanan jalkoja. Näitä jalkoja ei oltu ollenkaan kypsennetty, vaan ne oli pelkästään marinoitu monin eri tavoin. Minä rohkeana maistoin vaaleaa koipea. Se maistui ja tuoksui ihan jasmiiniriisille, ei pahaa ollenkaan... jos ei oteta lukuun sitä koostumusta, miltä kanan jalan raaka nahka tuntuu purtaessa. Kiinassa nämä on ihan yleisiä välipaloja, mitä myydään kadulla pikku "snägäreissä". Niistä syödään nahat, rustot ja kaikki mikä ei ole liian kovaa purtavaksi. Jälleen kerran täytyy sanoa, että ymmärrän taas Kiinalaisten terveyden taustan. Äitini on myös aina sanonut, että jos on nivelissä vikaa, niin pitäisi syödä kanan niveliä ja rustoja. Jes, näitä siis nivelvikaisille!

Rohkea Toni (herra sulhanen) maistamassa koipea!

Huomioin myös erään asian näissä Kiinalaisissa snäckseissä, nimittäin lähes kaikki oli yksittäispakattuja. Jopa kanan kaulat (joita myös muuten maistoin) oli pienissä pussukoissa, vaikka "herkku" itsessään ei edes ole kovinkaan suuri. Mietittiin siinnä yhdessä, että jos nämä on Kiinalaisten "normi pikaruokaa", niin kuinka valtava määrä sillä väkiluvulla syntyy jätettä! Kyllä siinnä Mäkkärit ja Heset jää vielä ihan kakkoseksi roskavuorten synnyttämisessä. Kiinassa ei tällaisia asioita kuulema ajatella ollenkaan. On puolestaan todella "siistiä", että ruoka voidaan pakata näin hienosti.

Ympäristöongelmat ei varmastikkaan ole ainoita asioita, minkä kanssa Kiinassa tullaan tulevaisuudessa taistelemaan. Nimittäin yksi suuri ongelma liityy länsimaalaistumiseen ja elintason nousuun. Kiinassa on ollut yhden lapsen politiikka jo vuodesta 1979. Voi kuvitella, että Kiinalaisille lapsi on kaikki kaikessa ja sen eteen tehdään lähes mitä vain. Kiinan elintaso on noussut lähiaikoina ja se on johtanut uuteen ongelmaan, nimittäin lasten ylilihavuuteen. Länsimaiset herkut on yltänyt Kiinaan asti ja valloittanut myös Kiinalaisten lasten makuhermot. Kiinan kulttuuriin kuuluu, että jos jolla kulla menee hyvin, on tapojen mukaista jakaa omaa hyvinvointiaan myös muille. Esimerkiksi, isoveljen perheellä on kodinhoitaja ayi, koska kaikkien vähänkään paremmin tienaavien oletetaan sellaisen hankkivan. Muussa tapauksessa olet liian itsekäs, kun et jaa hyvinvointiasi heikommin toimeentuleville. Ei mikään huono ajatusmalli, näin periaatteessa.

Tähän ajatusmaailmaan pohjautuu myös Kiinalaisten lasten lihominen. Vanhemmat antavat lastensa syödä kaiket päivät herkkuja, vain koska heillä on siihen nykyään varaa. He eivät ole omassa lapsuudessaan saaneet tällaisia asioita, joten olisi todella kylmä vanhempi, joka kieltäisi ne omalta lapseltaan... varsinki kun siihen on varaa!
Veli kertoi myös, että eräällä Länsimaisella perheellä oli tullut jopa riitaa oman ayinsa kanssa, koska hän ei ollut ymmärtänyt sitä, ettei heidän lapsensa saa syödä pelkkiä herkkuja kaiken päivää. Tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Ayi oli salaa pihalla syöttänyt herkkuja lapsille. Tästä kun hän jäi kiinni, sai vanhemmat syytökset niskaansa siitä, että kuinka he voivat olla kylmiä ja välinpitämättömiä vanhempia kieltäessään herkut lapsilta. Noh, tämä työsuhde ei yllättäen kestänyt enää kovinkaan kauaa.

Terveyshaittoja Kiinalaiset eivät valitettavasti vielä näe ollenkaan. Surullista, vai mitä!

Lupasin kertoa teille myös elämäni parhaasta joululahjasta! Se liittyy jollain tapaa Kiinaan, mutta siitä lisää myöhemmin...hih hih!

ps. jos olet kiinnostunut lukemaan todella herskyvällä ja rehellisellä tyylillä kirjoitettua blogia Kiinassa asumisesta, niin kannattaa tsekata Susannan ja Jannen bloki Keskinarkaukset Kiinassa. Nykyään päivityksiä tulee harvemmin, mutta varsinkin alkuajoista ihmetyksiä herättäneitä, kulttuurishokkeja sisältäviä kirjotuksia ei voi lukea nauramatta.